”Salaperäinen” veljien kirkkoliike – The Brethren, osa 2

TÄSSÄ, olkaa hyvät, on definiointini Veljien kirkkoliikkeestä:

Brethren-kristityt ovat yksilökristittyinä yhtä lailla kuin liikkeinä Pyhän Hengen ylläpitämä uudestisyntyneitten kristittyjen veljes- ja sisaryhteyden ilmentymä, erityisenä armoituksena kulloisenkin ajan hengen erityinen tuntemus, Pyhässä Hengessä omistettu toiminnan ohjaus ja ajankohtainen tajunta Raamatun profetian ja yleensä ilmoitussanan oikeasta jakamisesta niin ajan, paikan ja tapahtumien kuin henkilöitten kesken.   

Rohkenen todeta seuraavaakin:

Brethren-kristityt ihmisinä omaavat hyvin vaihtelevia taustoja, ovat kaikenikäisiä, apostolisen uskon tunnustavia kristittyjä, jotka rehellisyydessä pyrkivät elämään kuten Herran Jeesuksen Kristuksen ja Hänen apostoliensa testamenttitekstit Pyhässä Raamatussa ohjaavat.   

Kuka ryhtyy vertailemaan aikamme kristillisten valtakirkkojen elämää ja ohjelmaa alkuseurakunnan vastaavaan, törmää hämmentäviin ja ristiriitaisiin ilmiöihin.  Sellaiseenkin toteamiseen herää, ettei kirkkolaitos itseoikeutetusti suinkaan ole yhtä kuin Kristuksen ruumis. Kaikkein vähiten esimerkiksi Pohjolalle tyypilliset valtio- ja kansankirkkolaitokset.

Urho Muroma kirjoitti Herää valvomaan lehtensä sotavuosien numeroissa tekstejä, jotka kiteytän tällaiseen muotoon: ”Jokainen kirkon jäsen ei Jeesuksen ja apostolien sanojen mitalla arvioituna ole kristitty – mutta jokainen uudestisyntynyt on jäsen Kristuksen ruumiissa.”    

Muroma eli ja toimi oppi-isänsä Martti Lutherin avaamassa uomassa pahoitellen aikansa kristikunnassa esiintyvää luopumustilaa, vedoten Jumalan kansaa heräämään ja valvomaan. Herran armo ja välittäminen Suomen kristikansasta on ollut verratonta – suuri armo on annettu Suomen Siionille useitten herätysliikkeitten ilmaantumisen muodossa – tästä Muroma muistutti, samalla varoittaen pitämään kiinni annetusta, ettei aarre katoaisi vaikka pahan palvelijoitten ryöstämänä.

Kirkkohistoria nostaa tutkijan eteen lukuisia ihmisiä, jotka puettiin korkeudesta herättäjän voimaan ja voiteluun kuljettamaan Kristuksen kirkkoa uudistuksiin ja herätyksiin. Tällaisesta on myös kysymys brethren liikkeessä.

YHDEKSÄNNELLÄTOISTA vuosisadalla Pyhä Henki herätti Jeesuksen Kristuksen omien keskuudessa liikehdintää, jossa yhteisenä nimittäjänä vaikutti pyrkimys promovoida ja elvyttää uusitestamentillisen seurakunnan sellaisia toimintapiirteitä, jotka syystä ja toisesta olivat jopa vuosisatojen ajaksi jääneet paitsioon, taka-alalle, ruostumaan ja vihdoin katoamaan.

Mainitsemissani Jeesuksen Kristuksen seuraajien joukoissa oli syvästi hengellisiä nuoria miehiä. Heidän elämänsä ja Jumalan palveluksensa tunnuksena oli haastejulistus: Takaisin Raamattuun! Tällaisissa puitteissa paikallistuu Brethrenien hengellinen alku.

T. Ernest Wilson on yksi veljien historioitsijoita. Hän kertoo uudistusliikkeen ensimmäisten viestin viejien olleen juuriltansa jopa aristokraatteja. Heitä kokoontui syvällisiin raamattu- ja rukouskokouksiinsa Lady Powerscourtin palatsimaisessa kodissa Dublinissa, Irlannissa. Ryhmän hengellisenä johtajana toimi reformoitu  kappalaispappi John Nelson Darby.

Hengellisen etsintänsä pakottamana Darby oli luopunut papin virasta Irlannin protestanttisessa kirkossa. Darbyn armoitus totuuden Sanan oikeassa jakamisessa oli merkittävä. Aikana, jolloin lopun profetiaan liittyvät raamattutekstit vain harvoin nostettiin opetusten perustaksi, Darbyn vaikutuksesta profetian Sana nousi laajalti huomioiduksi englannin kieltä käyttävässä tuon ajan kristikunnassa.

Samoihin aikoihin muotoutui Irlannin tilannetta vastaava ryhmä Plymouthissa, Englannissa. Tämä ryhmä kasvoi kasvamistaan, eikä aikaakaan, kun yli tuhat henkilöä kokoontui säännöllisesti yhdessä ja samassa paikassa – eikä kukaan edes yrittänyt laskea, miten monessa kaupungissa toimi vastaavia totuuden sanaa tutkivia ja opettavia yhteisöjä. Sadat ja jälleen sadat Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen työn etsijät saapuivat Plymouthiin, tulivat siunatuiksi ja ravituiksi Sanassa ja palasivat uudistuneina ja voideltuina kotipaikkakunnilleen sammumaton tuli sisimmässään.

Jumalan seurakunnissa juhlittiin ja iloittiin totuuden sanan oikean jakamisen prinsiipin levitessä leviämistään tuhansien ja tuhansien kristittyjen sydämissä.

Myös Bristolin kaupungissa syntyi veljien liikkeen tuli. Sytyttäjänä ja paikallisen seurakunnan johtajana oli Yrjö Myller, Jumalan mies ja orpokotien ja niihin liittyvien suorastaan mahdottomien jatkuvien talousihmeitten todistaja – jonka elämästä johtajani ja hengellinen isäni Ensio Lehtonen kirjoitti erään massaamme eniten myytyjä kristillisiä elämäkertateoksia. Luin kirjan poikavuosieni yhtenä ensimmäisistä itse ostamistani hengellistä kirjoista – tietämättä, että joitakin vuosia myöhemmin olisin kirjan tekijän palveluksessa.

AIKANA, jolloin ei ollut sähköistä mediaa, ja postin kulku valtamerien ylitse kesti ajoittain jopa kuukausia, sanoma Irlannissa ja Englannissa tapahtuneesta Raamatun sisällön uudesta löytämisilmiöstä – tuosta totuuden sanan oikeasta jakamisesta –  herätti valtaisaa innostusta kaikkialla englantia puhuvassa kristikunnassa. Eikä ainoastaan perinteisissä ns. valkoisissa kansallisvaltioissa, mutta myös Afrikkaa ja Aasiaa myöten.

Dublinissa, Plymouthissa ja Bristolissa syntynyt Pyhän Hengen liike jatkui kahden vuosikymmenen ajan yhteisessä rakentavassa virityksessä toimivana yhtenä vapaamuotoisena liikkeenä. Vuonna 1848 veljien seurakunnat kokivat ensiksi tiivistymistä ja jakautumista selvästi kahdeksi ”liikkeeksi”. Liikkeet kasvoivat erilleen, ja molemmissa alettiin omaksua muotoja, jotka kasvoivat jakaviksi muureiksi veljien kesken – eikä aikaakaan, kun Veljien liike oli ainakin joissakin virityksissä saamassa vahvasti lahkolaisia piirteitä.

Yhtenä merkittävimpänä kiivailuaiheena oli kysymys siitä, onko Veljien liike perinteinen kirkkokunta piispoineen, hiippakuntineen ja kirkollisine neuvostoineen – vai onko liike edelleen rajoista vapaa liike.

Darby oli tullut herätykseen elettyään kirkkokunnallisessa muotojumalisuudessa. Niinpä Darbylle oli luontevaa rakentaa kirkollisuutta muistuttavia hallinto- ja opetusrakennelmia johtamissaan veljien yhteisöissä. Darby koki vierellä kulkevien  suurta kunnioitusta ja sitoutumista hänen johtajuuteensa. Darbyn kirjalliset lahjat olivat loistavia. Hän käänsi koko Raamatun englanniksi ja julkaisi käännöksen, joka on edelleen kaupan (ns. DARBY VERSION). Lisäsi Darby käänsi alkukieliset raamattutekstit saksaksi ja ranskaksi ja eräitä osia Raamatusta italiaksi.

Olin jonkun verran päälle kuudentoista, kun hengellisessä kodissani Helsingissä antauduttuani väittelyyn lopun ajan tapahtumien aikatauluista teologiaa opiskelevan Per-veljen kanssa, tämä keskeytti paitsi debattimme, myös pisti poikki kaiken kahdenvälisen veljesystävyytemme. Kun tiedustelin syytä uuteen malliin, Per totesi: ”Darbylaisen kanssa ei koskaan kannata yrittää olla ystävä – ne käsittelevät Raamattua kuin se olisi autoilun käsikirja – kaikkeen löytyy aina vastaus – jopa Herramme paluun ajankohtaankin.”

Darbylaisten ulkopuolelle jäänyt veljesliikkeen suuntaus tunnetaan nimellä Open Brethren – Avoimet veljet. 

Olen jo useampia kertoja ”tunnustanut”, että minulla on tänään vahvasti tekemistä veljien teologian ja liikkeen kanssa. Millä tavoin?

No, eskatologiani eli oppi lopun tapahtumista sitoutuu tuohon totuuden sanan oikean jakamisen periaatteeseen sataprosenttisesti. Ei kuitenkaan vain ainoastaan eskatologia – ”jakaminen” merkitsee sitä, että kaikessa Raamatun tulkinnassa kysytään aina kenestä ja kenelle Sana kulloinkin puhuu. Kaikki jakautuu kolmeen leiriin:

Israeliin.

Jeesuksen Kristuksen ruumisseurakuntaan.

Jumalan tahdon ulkopuolella eläviin pakanoihin. (Tähän kategoriaan mahtuvat suurimmalta osin suomalaiset kulttuurikristityt pakanat.)

SIITÄ se alkoi: aloin niin kokonaisvaltaisesti ja kokoaikaisesti kuin se oli minulle mahdollista (esimerkiksi koulunkäynnin häiritessä) selvittää itselleni mitä darbylaisyys on – ja kun se selvisi minulle, olin vallattu loppuelämäkseni kuuliaisuudelle totuuden sanan oikean jakamisen prinsiipille.

Aikanaan tulin ilmeisen Jumalan johdatuksen kautta tekemisiin Kuvan ja Sanan kirjatuotannon ja KIPINÄ lehden kanssa.

Noin vuosi myöhemmin olin Ensio Lehtosen läheisyydessä harjoittelemassa lehtityötä – ja bonuksena sain kuin yksityisoppilaana jatkuvaa opetusta siitä, mitä brethren oppi pitää sisällään.

Ja mikä tärkeintä: olin saanut tiedokseni sen, että Ensio Lehtonen oli oppisuunnan vahvoja ykköskannattajia Suomen Siionissa!

Jumalan suunnattomasta hyvyydestä johtuu se, että olen saanut sekä Skandinaviassa että Yhdysvalloissa useita kertoja lyhyemmillä ja pitemmillä kurssituksilla ja opiskeluilla syventyä alati perimmäisimmin totuuden sanan oikeaan jakamiseen.

Jotakin olen saanut kirjoittaa ja julkaista – ja tärkeimpänä pidän sitä, että olen saanut jo Ensio Lehtosen eläessä ja hänen kuolemansa jälkeen hänen paikalleen johdatettuna julkaista lähes kaksikymmentä suomalaisten tai ulkomaalaisten asiantuntijain perusteosta, joissa seurataan ajan merkkejä darbylaisen koulukunnan perusteemoille uskollisesti.

TUNNETKO, parhain lukijani, Ensio Lehtosen tuotantoa?

Antikvariaateista ja kirjastoista lienee mahdollista löytää Lehtosen albumikokoinen teos AJAN KELLO.  Tuossa teoksessa on mitä mukaansa tempaavimmalla tavalla, mutta alamaisuudessa Raamatun totuudelle, kuvin ja sanoin selvitetty, mitä on totuuden Sanan oikea jakaminen.

Mitä se siis on?

Sitä, että käsittää Jumalan jakaneen Raamatun sanoman kolmelle kohderyhmälle: 1) Israelille – 2) Kristuksen seurakunnalle – 3) Uudestisyntymättömälle maailmalle.  Siinä se on sanottuna. Jotka elämän tietä kulkiessa päätyvät tämän koulukunnan piiriin, he pääsevät ajatuksineen ja löytöineen valtaisaan Jumalan suuruutta ja uskollisuutta todistavaan universumiin – haukuttakoon vaikka sitten darbylaiseksikin! Totisesti: Raamattu elää, ei vähiten profetian sanan toteutuessa uskovan silmien edessä ”cinemascopena”.

Minua on lähestytty suomalaisen kustantajan taholta kysymyksellä, olisiko ajateltavissa, että kun siirryn lopullisesti eläkkeelle, kokoaisinko kuvitetun profeetallisen herätysalbumin, jossa yhtäältä Ensio Lehtosen AJAN KELLO ajankohtaistetaan, ja samaan kehikkoon kirjoitan kuin sisäkkäin oman käsikirjoitukseni otsikon aiheesta. Todistaisin johtajani ja hengellisen isäni kirjoitusten profeetallisesta ennakkotajunnasta, ja samaisilla raiteilla ajaen päivittäisin oman aineistoni.  – Vakavissani pyydän rukousta johdatuksen saamiseksi tässä projektissa.