Syntisen hätähuuto

Näin huusin ääneen, kun auto luisui hätäjarrutteluista huolimatta jäisellä tiellä kohti tien pientaretta ja lopulta upposi puolittain lumiseen ojaan.

Olin ollut matkalla kotiin töistä ja nyt auto oli auttamatta jumissa kotitien mutkassa. Ei auttanut kuin sammuttaa autosta virta, laittaa hätävilkut päälle ja kavuta ylös autosta pimeälle tielle tarkastelemaan tilannetta taskulampun valossa.

Olin tietenkin tiennyt, että tie oli ollut monta päivää kuin luistinrata ja sitä ei ollut kukaan käynyt hiekoittamassa, mutta intensiivisen työpäivän ja kauppareissun jälkeen en jaksanut lähteä ajamaan kotia kohti pidempää, mutta turvallisempaa reittiä. Myös ajatukseni olivat väsyneenä kiinnittyneet muuhun kuin ajamiseen.

Ja nyt autoni oli ojassa ja sitä en sieltä omin voimin saisi pois.

Soitin luonnollisesti ensin apuun mieheni, joka tuli kotoa tarkastelemaan tilannetta muutaman minuutin kuluttua ulosajosta.

Totesimme, ettei tiellä ole tarpeeksi pitoa, jotta saisimme hinattua henkilöautolla autoni pois ojasta.

Tilannetta ihmetellessämme ohi kulki pari koiranulkoiluttajaa, jotka pysähtyivät pohtimaan, saisivatkohan he heidän kuorma-autollaan kiskottua auton ylös ojasta. He olivat valmiita auttamaan, mutta mainitsivat myös sen, etteivät voineet taata, että auto tulisi ehjänä ojasta takaisin tielle.

Vaihtoehtoja pohtiessamme päätimme ottaa varman päälle ja turvautua ammattiapuun. Soitimme paikalle hinausauton.

Parin tunnin kuluttua hinauspalvelu tuli tarkastelemaan tilannetta ja auto saatiin turvallisesti pois ojasta ammattimiehen välineillä. Helpotus olikin suuri, kun huomasimme, että auto oli pientä kolhua lukuun ottamatta kunnossa ja sillä voisi lähteä normaalisti ajamaan kotia kohti.

Illemmalla tätä tapausta miettiessäni totesin itsekseni, kuinka helposti meille käykään myös hengellisessä elämässä näin.

Päädymme toisinaan ajelemaan vaarallisilla ja liukkailla elämän teillä. Olemme kenties päättäneet hieman oikaista potentiaalisen näköisen reitin kautta, koska järkeilemme sen olevan paras reitti määränpäähämme.

Emme ole kuitenkaan varmistaneet Taivaalliselta Isältämme hänen reittiohjeitaan ja päädymme turhan vaaralliseen tilanteeseen ja joudumme maksamaan hintaa omapäisyydestämme. Meidän omat elämämme suunnitelmat ja reittivalinnat eivät välttämättä ole niitä, mihin Jumala meitä olisi halunnut ohjata, koska hän tietää, että ne altistavat meidät vaaroille ja hänen suunnitelmansa säästäisi meidät vahingolta.

Paavali muistuttaakin meitä galatalaiskirjeessä:

”Antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja ” (Gal. 5:16 KR92)

Matkaa tehdessämme meidän huomiomme kiinnittyy myös helposti vääriin asioihin, kuten omiin murheisiimme, ja emme muista pitää katsettamme Jumalassa. Kun katseemme ei ole Jumalassa, me alamme helposti hädissämme tekemään hätiköityä ratkaisuja, jotka saavat usein aikaan vaan enemmän ongelmia.

Joskus taas rikomme tietoisesti Jumalan lakeja, jotka hän on meidän suojaksemme antanut ja päädymme auttamattomasti pois siltä tieltä, jota pitkin meidän tulisi matkata. Löydämme itsemme synnin ojasta.

Tätä tapahtuu meille kaikille, koska olemme syntisiä ihmisiä ja lankeamme helposti, milloin oikealle, milloin vasemmalle. Synti saa meistä niin lujan otteen, ettemme pääsee siitä eroon omin voimin.

Heprealaiskirjeessä sanotaankin: ”Pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. (Hepr. 12:1-2 KR92)

Hädän hetkellä saatamme pyytää apua läheisiltämme, naapureilta tai tuttavilta, mutta heillä ei ole oikeita keinoja auttaa meitä. He tarkoittavat usein kyllä hyvää, mutta voivat saada aikaan enemmän harmia kuin hyötyä.

Niin helposti turvaudumme myös omiin keinoihimme tai yritämme pinnistellä tuottaaksemme hyvää hedelmää elämässämme. Se ei kuitenkaan useimmiten tuota pysyvää tulosta ja huomaamme lyhyen, tai viimeistään pitkän ajan kuluessa, että olemme tehneet turhaa työtä ja olemme taas samassa ojassa kuin aikaisemminkin.

Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa:

”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, kantaa paljon hedelmää, sillä ilman minua te ette voi tehdä mitään.”  (Joh. 15:5 RK)

Paras apu tulee Jumalalta. Hän on ammattilainen, kun on kyse meidän auttamisestamme pois synnin ojasta. Jeesuksen ristintyö mahdollistaa sen, että saamme anteeksi kaikki rikkomuksemme ja synnin kahleet katkaistaan. Voimme taas jatkaa matkaa Jumalan kanssa tiellä, jonka hän on meille edeltä valmistanut.

Jeesus muistuttaa meitä sanoen:

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja… Jos siis Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.” (Joh. 8:34,36 RK)

Jeesuksella on keinot nostaa ojaan pudonnut matkamies tai -nainen turvallisesti takaisin oikealle tielle, kun vain muistamme lähestyä häntä rukouksin.

Muistetaan nämä Raamatun ohjeet, kun matkaamme kohti Taivaan kotia ja kun seuraavan kerran päädymme matkallamme pois siltä tieltä, jolla Vapahtajamme haluaa meidän kulkevan. Me tarvitsemme häntä pitämään meidät tiellä. Saamme luottaa siihen, että Jeesus auttaa.