Yhä ylös yrittää, katolle hän kiipeää

Laulu liittyi ulkomailla perinteiseen lapsityövoiman käyttöön, sillä Suomen piippuihin ei ihminen mahdu menemään. Eipä muistaakseni kukaan kuitenkaan haaveillut katolle kiipeämistä, ja harva meistä ajatteli tulevansa isona sutariksi, eikä kaikkien tasapainotaito olisi kestänytkään korkean paikan ympäristöä. Mutta ihanteita pitää olla ja joku semmoisia syöttää koko ajan pienille ihmistaimille. Lapset pisteytetään jo synnytyslaitoksella ja voi sitä rääpälettä, joka henkitoreissaan joutuu keskoskaappiin. Sieltä on pitkä matka kavuta menestyksen kukkuloille. Koulussa sitten opetetaan lapsille, että vain hyvillä numeroilla ja arvosanoilla voit pärjätä. Nuorena luodaan ihmismieleen maailman lait, jotka suosivat vahvoja, terävä-älyisiä, lahjakkaita, hyvämuistisia, kauniita ja rohkeita. Taitaa olla joillekin syytä jo tässä vaiheessa ryhtyä talonmieheksi ja hommata itselleen oma pannuhuone hiljentymistä varten ja sieltä käsin kuunnella kuinka korkealle pyrkivien askeleet jo kuuluvat peltikaton kolinana? Fil.4:11. ”Ei niin, että puutteen vuoksi tämän sanon. Olen näet oppinut tyytymään siihen, mitä minulla on.”

Ollessani hengellisessä työssä huomasin, että siellä vallitsevat joskus kovin maalliset tavoitteet ja pyrkimykset ovat kuin suoraan politiikan käsikirjasta. On tavallista, että pyritään parempaan virkaan, rahakkaampaan toimeen, suositumpaan asemaan, johtotehtäviin ja näkyvämpään rooliin. Jos joku ei tee näin, häntä pidetään taantumuksellisena ja yksinkertaisena. Pelkkä rakkaus Jeesukseen on usein vain alkuajan uskoontuloa seuraava ohimenevä ilmiö, kunnes uskovaisuus löytää uransa ja tyylinsä, perinne määrää marssitahdin. Kokeneet kristityt ohjaavat uudet tulokkaat helposti omaan näkemykseensä ja oppikorostuksiinsa. Heille luetaan ryhmän säännöt ja käytöstavat opitaan seuraamalla muita sivusilmällä. Pian kaikki muistuttavat toinen toistaan ja yksilöllisyys on tumpattu pysyvästi, olemme kuin tillit nipussa. Jos taas et kulje joukon komennossa, saat tuntea pureva arvostelua tai lähteä kilometritehtaalle. Ps.142:5 ”ei kukaan minun sielustani välitä.”

Useat työkaverini olivat koulutukseltaan nuoriso-ohjaajia ja melko taitavia lajissaan. Mutta kun vuodet kuluivat, he huomasivat yhden vaivaavan asian käytännössä: heitä ei arvostettu, he olivat vain nuoriso-ohjaajia. Siispä he ryhtyivät opiskelemaan papiksi ja niin tuli yleiseksi lauseeksi – luki papiksi, vaikka eihän papiksi voi lukea, sellaiseksi pitää syntyä, uudestisyntyä. Sitten oli yksi ryhmä, joka haki papin natsansa venäjältä, kun Inkerin kirkko ryhtyi vihkimään halullisia sieluja omissa kirkoissaan papeiksi. Nämä veljet tulivat sitten vihkimisen jälkeen Suomeen kuin olisivat verrattavissa yliopistossa opiskelleisiin pappeihin. Eräs ystäväni oli kanssani kerran toimittamassa kirkonmenoa ja kysyin häneltä, että mitä hänen piti suorittaa tutkinnon läpi menemiseksi. Hän nauroi ja sanoi, että paljon mitään, muutama kristinopin kysymys ja se oli siinä.

Siirakin kirja 3:18. Mitä korkeampi olet, sitä syvemmälle nöyrry, niin sinä löydät armon Herran edessä. 20. Sillä Herran voima on suuri, ja nöyrät häntä kunnioittavat. 21. Älä pyri siihen, mikä sinulle on liian vaikeata, äläkä tutkistele asioita, jotka käyvät yli sinun voimiesi. 22. Mitä sinun tehtäväksesi on suotu, sitä ajattele; sillä eivät salatut asiat ole sinulle tarpeelliset. 23. Mikä on tehtäviesi ulkopuolella, siihen älä sekaannu; sillä nähdä on sinun annettu paljon enemmän, kuin mitä ihminen ymmärtää. 24. Sillä suuri luulo omasta itsestään on eksyttänyt monet, ja väärä kuvittelu on vienyt harhaan heidän ajatuksensa. 26. Ja joka rakastaa vaaraa, se siihen sortuu. Taipumattoman sydämen käy viimein huonosti: taipumaton sydän painetaan viimein alas. 27. Vaivat painavat alas taipumattoman sydämen, ja syntinen kasaa syntiä synnin päälle. 28. Ylpeälle ei koetus ole parannukseksi, sillä pahuuden istutus on häneen juurtunut.

Oli myös monta työkaveria, jotka olivat valmiit heittämään nurkkaan kutsumuksensa ja armolahjansa päästäkseen korkeampaan asemaan muiden silmissä. Näitä tohtoreita oli sitten monta, toinen toistaan viisaampia kärkkymässä johtajan paikkoja. Joskus sivusta seuraten näytti kovin lapselliselta isojen miesten käyttäytyminen, kun uraputki johtikin vain vaatimattomaan virkaan ilman suurta arvostusta. Kuitenkin yleinen käsitys ja opetus oli tehty minullekin selväksi, että nämä tohtorit ovat kaiken hengellisen elämän ja opin asiantuntijoita, joita maallikkojen ja nuoriso-ohjaajien tuli suuresti arvostaa ja kunnioittaa. Sillä olisihan ollut ennen kuulumatonta, jos joku puuseppä, siivooja, metsuri tai maanviljelijä tietäisi enemmän Jumalasta ja uskosta, kun tämä valiokaarti. Käsittämätöntä, ettei Jeesus ymmärtänyt kuinka suuren riskin hän otti kutsuessaan seuraajikseen kalastajia ja tavallisia ihmisiä, joista osa oli jopa suuria syntisiä? Niinpä tätä alkuajan tilannetta onkin pyritty korjaamaan pitkin matkaa, että kuva kirkosta näyttäisi vähän arvokkaammalta. 1.Kor.7:20. ”Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hän on saanut kutsun [Kristuksen seuraajaksi].”

Valitettavasti Herran seuraajat kautta aikojen ovat olleet vain tasamaanhiihtäjiä, ei mitään mäenlaskijoita. Jumala on kutsunut aina syntisiä tykönsä ja armon kautta heistä on tullut Jumalan lapsia ja pelastettuja. Mitä paremmin on ymmärtänyt Jumalan tahdon elämässään, sen helpompi on ollut uskovana kulkea ristintietä. Vaikeudet ovat aina korostuneet, kun tavallinen uskovainen on yrittänyt päästä karvalakkipuolelta ykkösluokkaan, tai palvelijan asemasta johtajan paikalle. Room.12:3. ”Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.” Hyviä hengellisiä johtajia on vähän, eikä Herra ole semmoisia runsaasti aikonutkaan asettaa ja varustaa. Tittelit eivät vielä tee ihmisestä johtajaa kuin nimellisesti, hengellinen johtaja on Kristuksen oloinen ja henkinen. Hänellä on paimenmieli ja toisia kristittyjä arvostava asenne, hän ajattelee ihmissielujen pelastuksen olevan aina uskon päämäärä.

Ehkä moni on minun tavoin joutunut ymmärtämään, että suutarin pitää pysyä lestissään ja tavallisen uskovaisen sellaisena. En ole aarre, olen vain saviastia. En ole puu, olen vain pieni oksa puussa. En ole kallis helmi, olen vain kovakuorinen simpukka. En ole laivan kapteeni, olen vain ruorimies. En ole kuningas, olen vain sanan viejä. Jeesus on aarre, helmi, puu, kapteeni, kuningas. Tarvitsen Kristusta aina ja kaikessa, en selviä muuten tätä maallista matkaa.

2.Kor.4-6. ”Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan; ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.”

Kun kommentoit em. niin vastaa myöskin julkisesti, (ja mieluummin omalla nimelläsi) halveksitko vai rakastatko Jeesusta?