Rony Smolar – Israel-uutisviikko 1.8.2022

Rony Smolarin Israel-uutisviikko Lähi-Idän tapahtumista kuullaan Radio Patmoksen taajuuksilla säännöllisesti maanantaisin klo 8:45. Uutisraportti uusitaan maanantaina klo 15:45 ja 21:00.

7882-israel_uutisviikko_keskikoko

Viisi viikkoa Israelissa viettämäni aika oli tehokas tapa tarttua taas paikan päällä maan kiihkeästi sykkivään arkeen ja sen moniin ilmiöihin. Helposti saattoi havaita elämänrytmin suuntautuvan siellä voimaperäisesti eteenpäin kohti uusia tavoitteita ja haasteita.

Myös minä olin asettanut matkalleni tavoitteen, tuoda päivänvaloon sekä suomalaisten että israelilaisten laajempaan tietoisuuteen suomenjuutalaisen olympiavoittajan, juoksijalegendojen Paavo Nurmen ja Ville Ritolan turkulaisen kilpakumppanin Elias Katzin.

Elias Katz (1901-1947) tuli minulle tutuksi viimeistään vuonna 2016, jolloin ystäväni Adi Hirschovitsin avustamana kirjoitin Helsingin juutalaisen urheiluseuran Makkabin historiikin. Se valittiin tuon vuoden parhaimmaksi urheilukirjaksi. Kirjan kannessa on Katzin tuttu juoksijakuva maalauksesta, mikä vuodesta 1948 lähtien on koristanut urheiluseuran kerhotiloja.

Kirjaa varten kertyneestä mielenkiintoisesta aineistosta kävi itselleni myös selväksi, että Pariisin olympialaisissa vuonna 1924 yhdessä Nurmen ja Ritolan kanssa kultaa joukkuejuoksussa voittanut Elias Katz oli jäänyt Suomen ehkä tuntemattomimmaksi kesäolympialaisten voittajaksi. Samoissa kisoissa hän saavutti 3000 metrin estejuoksussa myös hopeamitalin, mikä jo itsessään oli saavutus.

Tiesin hyvinkin 1930-luvulla brittien hallitsemaan Palestiinaan muuttaneen Katzin joutuneen kahden suurjuoksijan Nurmen ja Ritolan varjoon, mutta en halunnut hyväksyä hänen joutuneen unohdetuksi olympiasankariksi siitä huolimatta, että 1920-luvulla Suomelle satoi useita kymmeniä olympialaisten mitaleita. Ne olivat aikoja, jolloin suomalaiset kestävyysjuoksijat, nykyisten afrikkalaisurheilijoiden lailla, hallitsivat juoksuratoja.

Luin muutama vuosi sitten suomalaislehden urheilusivuilta, että suomalaisilla olympiavoittajilla on yhdistys, joka on ottanut tehtäväkseen kiinnittää metalliset olympiarenkaat edesmenneiden olympiavoittajien hautakiveen. Kun tiesin Katzin olevan haudattuna Israeliin, niin päätin toimia.

Ystäväni Adi hankki nuo renkaat, minä otin yhteyttä Suomen suurlähettilääseen Tel Avivissa sekä Katzin Israelissa oleviin jälkeläisiin ja sukulaisiin tähtäimenä olympiarenkaiden kiinnittäminen myös Elias Katzin hautakiveen. Pandemian takia projekti kuitenkin lykkääntyi mutta lopulta muistotilaisuus toteutui heinäkuun 21. päivänä Rehovotin kaupungin hautausmaalla.

Katzin suvun edustajien lisäksi saapuvilla oli Israelissa asuvia suomalaisia, kansanedustaja ja Kansainvälisen Olympiakomitean jäsen Sari Essayah, suurlähettiläs Kirsikka Lehto-Asikainen sekä Makkabin maailmanliiton kansainvälistä johtoa sekä Suomesta saapuneita vieraita, yhteensä viitisenkymmentä kutsuttua, jotka helteisessä säässä kokoontuivat Elias Katzin haudalle.

Zvi Katz puhui suvun edustajana ja suurlähettiläs Lehto-Asikainen kuvasi tilaisuutta ja sen merkitystä. Sari Essayah kiinnitti yhdessä Zvi Katzin kanssa olympiarenkaat hautakiveen, jonka hepreankielisessä tekstissä todetaan Elias Katzin olleen Suomesta. Koskettava tilaisuus päättyi läsnäolijoiden laulamiin Suomen ja Israelin kansallislauluihin.

Hautausmaalta kutsuvieraat siirtyivät vastaanotolle suurlähettiläs Lehto-Asikaisen virka-asuntoon, missä kansanedustaja Essayah sekä Makkabin Maailmanliiton entinen puheenjohtaja, suomalainen Leo-Dan Bensky pitivät puheen. Urheiluasioista vastaava ministeri Petri Honkonen lähetti tilaisuuteen videotervehdyksensä.

Koska aloite muistotilaisuuden järjestämisestä oli minun, niin kerroin kutsuvieraille ”Elluksi” kutsutun Elias Katzin elämänvaiheista sekä kohtalosta. Hän syntyi Turussa vuonna 1901 ja alle parikymppisenä osoitti juoksijanlahjansa. Se vei hänet Paavo Nurmen seuratoveriksi Turun Urheiluliittoon. Miehet ystävystyivät ja juoksijakuningas mm korjasi Katzin huojuvaa juoksutyyliä. Vuonna 1924 miehet päätyivät samaan Pariisin olympiajoukkueeseen ja pari vuotta myöhemmin juoksivat viestinjuoksussa maailmanennätyksiä ja Katz Suomen mestaruuksia.

Katz muutti vuonna 1925 Berliiniin, missä hän toimi juoksuvalmentajana paikallisessa juutalaisessa Bar-Kohba urheiluseurassa, mutta seuraavia 1928 Amsterdamissa pidettäviä Olympialaisia silmällä pitäen Suomen urheilujohto halusi hänet valmennusleirille. Leirillä hän kuitenkin loukkasi jalkansa eikä voinut osallistua Olympialaisiin.

Katz päätti muuttaa takaisin Berliiniin, missä ansiomahdollisuudet olivat paremmat. Kansallissosialistien noustua vuonna 1933 Saksassa valtaan juutalainen urheilu kiellettiin ja niin Katz muutti brittivallan hallitsemaan Palestiinaan, missä hän avioitui suomenjuutalaisen naisen kanssa.

Uudessa kotimaassaan hän aluksi elätti itsensä rakennustöissä sekä Tel Avivin urheilukeskuksen kentänhoitajana. Myöhemmin hän työskenteli brittijoukkojen palveluksessa elokuvakoneen käyttäjänä. Tapaninpäivänä vuonna 1947 Katz oli poistumassa brittien al-Mughazin leiriltä Gazassa, kun arabialaisen väijyksistä ampuma luoti päätti hänen elämänsä 46-vuotiaana.

Vaikka seuraavan päivän lehdet kertoivat ampumistapauksesta etusivuillaan, niin Elias Katz jäi myös 1948 itsenäistyneessä Israelissa melko tuntemattomaksi. Itsenäistymistä ennen Katz kuitenkin tunnettiin olympiasankarina ja siksi hänet valittiin valmentamaan Lontoon Olympialaisiin 1948 valmistautuvia israelilaisia juoksijoita. Kansainvälinen Olympiakomitea ei arabipainostuksen alaisena kuitenkaan suostunut antamaan tuolloin vielä syntymässä olleelle juutalaisvaltiolle osallistumisoikeutta, siitä huolimatta, että ilmoittautuminen oli jätetty Mandaatti-Palestiinan nimissä.

Itsenäistynyt juutalaisvaltio saattoi ensimmäisen kerran lähettää olympiajoukkueen vuoden 1952 Helsingin Olympialaisiin. Se oli myös Suomen pienelle juutalaisyhteisölle merkittävä tapahtuma. Israelilaisurheilijat otettiin Helsingin seurakunnassa lähes sankareina vastaan. Heille osoitettiin avokätistä vieraanvaraisuutta, vierailivat perheissä tuoden viestejä vastaitsenäistyneestä juutalaisvaltiosta.

Urheilun lomassa israelilaisurheilijat tekivät kunniakäynnin marsalkka Mannerheimin haudalla sekä kaatuneiden juutalaisten sankarihaudoilla.

Helsingin kisojen järjestelytoimikunta oli ottanut huomioon juutalaisurheilijoiden ruokamääräykset tilaamalla Helsingin seurakunnan keskuskeittiössä valmistettua kosher-ruokaa, mikä toimitettiin urheilijoiden majapaikkoihin.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR