Rony Smolar – Israel-uutisviikko 12.10.2020

Israelilaisten arjessa laajasti vaikuttavat koronaviruksen monet murheet ravistelevat paraikaa huolestuttavasti yhteiskunnan eri rakenteita sekä oikeusvaltion periaatteita jopa niin, että väkivaltaisuuksien sekä lainrikkomusten yhä jatkuessa nykymenoa on kuvattu avoimeksi kapinaksi.

Näyttää siltä, että koronavirus on avannut pitkään eri paineiden kohteina olleet turvapadot Israelin yhteiskunnassa. Kun tähän vielä lisätään pitkä epävakaana jatkunut sisäpoliittinen ja taloudellinen tilanne, yhteiskunnan polarisoituminen, huonosti johdettu virustorjunta sekä valtansa sokaiseman pääministerin ylimielisyys, niin nykytilanne ei ole yllättänyt.

Selvin esimerkki säröistä padossa on Israelissa itsenäistymisestä lähtien vallinneen yhteisymmärryksen maallisen ja uskonnollisen eli Vanhan testamentin määräyksiä noudattavan lainsäädännön rinnakkaiselon horjuminen.

Nimittäin, ortodoksijuutalaisuuden eri suuntauksia johtavat rabbit ovat avoimesti asettuneet vastustamaan viranomaisten määräämiä liikkumis- ja kokoontumisrajoituksia, mikä on johtanut toistuviin yhteenottoihin virkavallan kanssa.

Ahtaasti asutetuissa yhteisöissä rabbien kurittomien seuraajien on viime päivien uutisissa nähty vastusvan poliiseja, polttavan jätesäiliöitä sekä häiritsevän liikennettä. Näky on outo ja vieras Israelissa.

Mutta tämä sama tottelemattomuus näyttää levinneen myös Yhdysvaltoihin, missä mm. New Yorkin alueen ortodoksiyhteisöt ovat virustartunnasta välittämättä liikkuneet ilman maskeja ja nyt joutuneet paikallisten viranomaisten kynsiin.

Israelissa taas ihmiset ovat kiukkuisia, kun tartuntatilanne ortodoksien keskuudessa on viisi kertaa korkeampi kuin muussa väestössä, mikä rasittaa muutenkin äärirajoilla olevia sairaaloita, ja mikä on vaarassa romahduttaa koko terveydenhuoltojärjestelmän.

Viimeisimpien tietojen mukaan muutamat keskeiset iäkkäät rabbit ovat itsekin saaneet tartunnan, mikä ei kuitenkaan ole hillinnyt heidän seuraajiaan.

Erityisesti juuri päättyneen syksyn juhlapyhäkauden huumassa ortodoksit ovat avoimesti halunneet jättää kohtalonsa mieluummin Kaikkivaltiaan kuin maallisten viranomaisten käsiin. Siksi he vastustavat rajoituksia ja testauksia.

Myös tämä ärsyttää valtaväestöä, mikä näkee ortodoksit yhteiskunnasta eristäytyneenä väestönosana, joka elää omaa, lähes tuottamatonta elämäänsä ja mm. kieltäytyy lähettämästä miehiään suorittamaan pakollista asepalvelua, mutta kuitenkin nauttii täysistä oikeuksista ja sosiaalisista tuista.

Vallitseva talouskriisi, missä työttömyys lähentelee miljoonaa ja yrityksiä kaatuu, on johtanut siihen, että myös muut väestöryhmät ovat alkaneet ottaa kohtalonsa omiin käsiin. Kielloista huolimatta se näkyy pääministeri Netanjahua vastustavina kiihkeinä mielenosoituksina sekä määräysten noudattamatta jättämisinä.

Lähes koko maahan levinneet mielenosoitukset ja ortodoksien uhmakkuus on nyt saatettu peilautumaan toisiaan vastaan, mitä mielenosoitusten lopettamista vaativan ja arvostelua huonosti kestävän Netanjahun väitetään juuri tavoittelevan.

Hän on kuitenkin saanut niskaansa ilmaisu- ja kokoontumisvapautta puolustavat lakimiehet ja aktivistit, jotka demokratian nimissä eivät suostu antautumaan Netanjahulle.

Miksi tuhansien mielenosoittajien sallitaan ilta illan jälkeen kokoontua pääministerin virka-asunnon ulkopuolelle, kun kokoontuminen synagogien hartaustilaisuuksiin kielletään, kysytään Netanjahun leirissä.

Lyhyenä vastauksena on esitetty se, ettei mielenosoituksista ole syntynyt viruslinkoa, kun taas sisätiloissa toisissaan lähes kiinni olevat rukoilijat voivat helposti tartuttaa ja altistua koronalle.

Kysymys on saanut poliittisen latauksen, kun Netanjahun hallituksen tiedetään nojaavan uskontopuolueisiin. Yhteiskunnan nykytilasta kertoo myös se, etteivät jotkut korkeat viranomaiset ole näyttäneet hyvää esimerkkiä, kun heidät on nähty rikkovan liikkumisrajoituksia.

Monet Israelissa pitävät tilannetta ja kehityssuuntaa huolestuttavana, sillä maaliskuussa muodostettu kansallisen yhtenäishallituksen päätehtävänä oli virustorjunta sekä kolmesta perättäisestä vaalista poliitikkoihin turhautuneen kansan rauhoittaminen.

Nyt Netanjahua on moitittu liiallisesta politikoinnista sekä oman nahkansa pelastamistoimista, mikä mm näkyy virustorjunnassa ilmenneinä epäkohtina.

Valitettava yhteenveto tästä edellä kerrotusta on se, että Israelin yhteiskunta on nyt juuttunut historiansa pahimpaan kriisiin, missä luottamus viranomaisiin uhkaa kadota ja missä yhteiskunnan eri sektorit vastuuttomasti syyttelevät toisiaan.

Sisäpoliittinen tilanne ei kuitenkaan näytä suuremmin vaivaavan pääministeri Netanjahua, jonka uskottavuus suhteissa ulkovaltojen johtajiin ei näytä kärsineen.

Kuluneella viikolla hän keskusteli puhelimessa mm Australian pääministerin Scott Morrisonin kanssa virustorjunnasta ja Etiopian pääministerin Abiy Ahmedin kanssa maassa yhä olevien juutalaisasukkaiden eli falashojen lennättämisestä Israeliin.

Viime viikolla Netanjahu soitti myös presidentti Vladimir Putinille onnitellakseen tätä syntymäpäivänä.

Puhelun aikana Netanjahun kerrottiin myös keskustelleen yhteistyöstä koronaviruksen taltuttamiseksi sekä Lähi-idän yleistilanteesta ja erityisesti Iranin aiheuttamasta alueellisesta uhasta. Myös Venäjän otteessa olevan Syyrian tilanne oli esillä, mikä ei poistanut julkisuudessa jokin aika sitten liikkuneita huhuja salaisesta yhteydenpidosta Israelin ja Syyrian välillä.

Israelin sisäinen tilanne ei myöskään tunnu vaikuttaneen rauhankumppanin Arabiemiirikuntien suhteiden syvenemiseen. Se näkyi mm siinä, että Israelin ulkoministeri Gabi Ashkenazi tapasi ensimmäisen kerran Emiraattien virkaveljensä Abdullah bin Zayed al Nahyan viime viikolla Berliinissä, missä he yhdessä kävivät juutalaisten kansanmurhan muistomerkillä.

Vieraita isännöinyt Saksan ulkoministeri Heiko Maas piti merkittävänä virkaveljiensä ensitapaamista juuri Berliinissä.

”Näiden maiden välinen rauhansopimus on pitkästä aikaa hyvä uutinen Lähi-idästä. Sitä Saksa tukee myös jatkossa”, sanoi saksalaisministeri. Yhdessä ministerit toistivat kansanmurhaan viitaten, ”ettei milloinkaan enää”!

Siinä missä Israelilla menee kansainvälisellä näyttämöllä paremmin, palestiinalaiset ovat ajaneet itsensä yhä pahempaan ahdinkoon. Sen takana on jättäytyminen sivuun Lähi-idän amerikkalaisesta rauhansuunnitelmasta, mikä jo on ehtinyt poikia kaksi rauhansopimusta Israelin ja Emiraattien sekä Bahrainin kanssa.

Kun näköpiirissä on myös lisää sopimuksia, niin arabiveljien suhtautuminen palestiinalaisiin on muuttunut kriittiseksi. Mm Lähi-idän vaikutusvaltaisimpana valtiona pidetyn Saudia Arabian entinen tiedustelujohtaja ja maan entinen Yhdysvaltain-suurlähettiläs, prinssi Bandar bin Sultan moitti paikallisen television haastattelussa menneitä sekä nykyistä palestiinalaisjohtoa kyvyttömyydestä päästä sopimukseen Israelin kanssa.

Samalla kun hän moitti edellistä palestiinalaisjohtajaa Jasser Arafatia rohkeuden puutteesta, niin arabiprinssin arvostelun kohteeksi joutui myös arabimaailma, jolla olisi ollut mahdollisuudet edistää palestiinalaisten asiaa Israelin itsenäistyessä vuonna 1948 sekä toisen kerran vuonna 1995, jolloin osapuolet sopivat nk. Oslon puitesopimuksesta. Mutta tuolloin arabimaat olivat uppoutuneet keskinäisiin suhteisiinsa, arvioi saudiprinssi.

Prinssi moitti myös palestiinalaisia Saudia Arabian kilpailijoiden ja vihollisten, kuten Turkin ja Iranin suosimisesta siitä huolimatta, että kuningaskunta on osoittanut avokätisyyttä ja poliittista tahtoa tukemalla palestiinalaisia.

Palestiinalaiset ovat pitäneen saudien apua itsestään selvyytenä, mutta näin ei jatkossa tulisi olemaan, päätti prinssi bin Sultan.

Palestiinalaisjohto on joutunut ottamaan vastaan uusia iskuja myös EU:lta, joka on torjunut viimeisimmät avustuspyynnöt, kunnes presidentti Mahmud Abbas suostuu vastaanottamaan heille kuuluvia varoja, joita Israel on tulli- ym -maksuina kerännyt ja on ollut halukas ne tilittämään.

Vaikka niiden määrä on kasvanut jo lähes puoleen miljardiin euroon, niin Abbas on ne itsepäisesti torjunut. Hänen suhtautumisensa syyksi on epäily, se ettei Israel täysin ole perunut vielä aiemmin kesällä vallinneet aikeensa liittää alueita Jordanjoen länsirannalta itseensä.

Netanjahu antoi Emiraattien kanssa kesällä syntyneen sovinnon tuloksena kuitenkin ymmärtää, että liitosaikeet on peruttu. Mitään kirjallista sitoumusta ei asiasta kuitenkaan ole tehty.

Abbas on vaatinut Israelilta tuota sitoumusta, mutta Israel torjuu sen viittaamalla jo allekirjoittamaansa rauhansopimukseen Emiraattien kanssa.

Abbas on siten valinnut talousvaikeudet, joihin palestiinalaishallinto on nyt juuttunut ja joita koronavirus on vain pahentanut. Jopa hallinnon palkkoja ei ole kyetty maksamaan.

EU:n ulkoasioiden edustajan Josep Borrellin kerrottiin viime viikolla kehottaneen Abbasia vastaanottamaan Israelin keräämät varat, sillä ennen sitä Unioni ei Borrellin mukaan lisäisi avustuksiaan. Abbasin päätöstä odotetaan yhä.

Jännityksellä odotetaan jatkoa hyvässä myötätuulessa olevalle Lähi-idän rauhankehitykselle, kun Yhdysvaltojen lähestyvien presidentinvaalien ylle on ilmaantunut tummia pilviä.

Niistä päällimmäisenä on koronasta juuri toipuneen presidentti Trumpin kunto ja miten se vaikuttaa jo ennestään takamatkalla oleviin kannatuslukuihin.

Mutta Trumpin hallinto on kuitenkin onnistunut poimimaan joitakin lisäpisteitä, mm saamalla Israelin ja Libanonin ensimmäisen kerran 30 vuoteen istuutumaan neuvottelupöytään. Se tapahtuu tällä viikolla, kun syntymässä kerrotaan olevan merirajasta sopiminen maiden välillä.

Suhteiden lämmittäminen Yhdysvaltojen kanssa näyttää muutenkin kulkevan Israelin kautta, kun terroriin yhdistetty Afrikan valtio Sudan haluaa eroon menneisyydestään.

Nimittäin, amerikkalaisneuvottelijoiden kohteena viime aikoina ollutta Sudania on veikattu Israelin seuraavaksi rauhankumppaniksi.

Sudanin kanssa mahdollisesti syntyvällä sopimuksella on suuri symboliarvo, sillä juuri maan pääkaupunkiin Khartumiin pian nk. Kuuden päivän sodan jälkeen 1967 kokoontunut Arabiliitto julisti kuuluisaksi tulleet kolme Israeliin kohdistunutta kieltoa: ei rauhaa, ei tunnustamista, ei neuvotteluja.

Ja jos Trumpin diili-diplomatia vielä ehtisi saada lisää tukea Lähi-idässä, voisi sillä olla myönteiset vaikutukset presidentinvaalien tulokseen.

Mutta on myös pohdiskeltu Trumpin mahdollisen tappion vaikutuksia jo syntyneisiin sopimuksiin, puhumattakaan vielä työn alla oleviin. Pahimmassa tapauksessa Lähi-itä voisi suistua hyvään alkuun päässeeltä rauhantieltä.

Aikaa vaaleihin on vain kolme viikkoa, mutta käänteet Lähi-idässä ovat tunnetusti nopeat. Sen lisäksi siellä nähdään Trumpin jo nyt ansainneen Nobelin rauhanpalkinnon.

Ja lopuksi: Jerusalemissa juutalaisessa uskonnollisessa korkeakoulussa eli jeshivassa opiskeleva 27-vuotias amerikkalaisnuori on ostanut Israelin kansallisen lentoyhtiön El Alin.

Todellakin, Eli Rozenbergin nimi on viime aikoina ollut Israelissa esillä hänen tultua kansallisen lentoyhtiön suurimmaksi omistajaksi. Asian uutisarvoa ei vähennä se, että hän oli ainoa tarjouksen tehnyt.

Osana laajaa pelastuspakettia Israelin valtio oli tarjonnut lentoyhtiön osakkeita myyntiin Tel Avivin pörssiin, mikä sai nuoren ja hänen Yhdysvalloissa asuvan miljardööri-isänsä kiinnostumaan. Lopulta 150 miljoonalla dollarilla irtosi vajaan 43%:n omistajuus suurissa vaikeuksissa olevasta yhtiöstä.

Valtion ehtona kaupalle oli, että uuden omistajan tuli olla Israelin kansalainen, mitä vastoin kuin isänsä, 27-vuotias Rozenberg-juniori oli.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR