Rony Smolar – Israel-uutisviikko 13.11.2023

Israelin ja terroristijärjestön Hamasin välistä sotaa on seurattu tiiviisti jo viiden viikon ajan, tosin yksipuolisesti Gazan tapahtumien valossa ja sen mukaisia ovat reaktiot maapallolla olleet. Nimittäin ensimmäisten päivien jälkeen ehti unohtua se tosiasia, että sodan aloitti terroristijärjestö Hamas hyökkäämällä Gazasta rajan tuntumassa oleviin israelilaisiin kyliin ja kibbutseihin. Jälki oli lohduton ja verinen, kun kohteiksi kelpasivat kaikki, niin pikkulapset, hauraat vanhukset kuin liikuntarajoitteiset sekä musiikkifestivaaleille kokoontuneet sadat nuoret. Kun rakennuksia hävitettiin polttamalla ja niiden ulkopuolella lojui kymmenittäin ruumiita, näky muistutti tsaarin Venäjällä vuosisata sitten juutalaisiin kyliin tehtyjä pogromeja eli joukkohävityksiä.

Siksi israelilaisilla on kuluneiden sotaviikkojen aikana ollut mahdotonta niellä, että tällaista saattoi tapahtua juutalaisten omassa valtiossa, mikä 75 vuotta sitten perustettiin juuri suojasatamaksi uhkaa kokeville maapallon juutalaisille. Ja aivan kuin tämä ei olisi riittänyt horjuttamaan muualla vähemmistöinä elävien juutalaisten tuntemaa epävarmuutta, ovat Israelin iskut Hamasin joukkoja vastaan nostattaneet maapallolla poikkeuksellisen voimakkaan juutalaisvastaisuuden eli antisemitismin aallon.

Se johtuu osittain median antamasta kuvasta ikään kuin sotaa käytäisiin vain Gazassa ja vaarassa ovat ainoastaan siellä olevat siviilit. Tuo ei kuitenkaan ole koko kuva tapahtumista, vaan sota on tuosta lokakuun kohtalokkaasta seitsemännestä päivästä jatkunut myös Israelin puolella näihin päiviin saakka. Se ei vain ole mediaa kiinnostanut ja kuitenkin Hamas ja sen libanonilainen liittolaisjoukko Hizbollah ovat päivittäin jatkaneet israelilaiskohteiden tulittamista, mikä on ajanut lähes 200.000 ihmistä kodeistaan tilapäismajoitukseen. Vaikka iskuissa on menehtynyt ja haavoittunut israelilaisia ja koteja on tuhoutunut, ei media tahdo tässäkään konfliktissa nähdä israelilaisia uhreina.

Kun huomio on pääosin Israelin oikeutetussa hyökkäyssodassa, hämärtyy ihmisten muistikuva sodan alkamisesta. Enää ei muisteta tai haluta muistaa, että sodan aloittanut osapuoli oli Hamas eikä Israel, jolla ei tuolloin ollut syytä sodan aloittamiseen.

Tämän ovat israelilaisia ja nyt myös maapallon juutalaisia arvostelevat unohtaneet. Siksi näin voimakkaan juutalaisvastaisuuden äkkinäinen henkiin herääminen toisen maailmansodan jälkeen näyttää erityisesti Euroopassa odottaneen sopivaa hetkeä. Muuten on mahdotonta ymmärtää, että puolustautumaan joutunut Israel herättää näin voimakkaita juutalaisvastaisia tunteita.

Luulisi Hamasin sadististen raakuuksien puolustuskyvyttömiä israelilaissiviilejä kohtaan aikaansaavan tuomitsevia kannanottoja, mutta tapahtuikin päinvastoin. Annettiin jopa YK:n pääsihteerin lausumana ymmärtää, että israelilaiset saivat Hamasin iskusta syyttää itseään siitä huolimatta, että hyökkäys oli verisin juutalaisiin kohdistunut sitten holokaustin päättymisen kahdeksan vuosikymmentä sitten.

Itse aiheutetuksi seuraukseksi voisi väittää juuri tuota Hamasin iskua, mikä haastoi sotilaallisesti voimakkaan Israelin sotaan. Eikö Hamasin johto todellakaan osannut arvioida, että isku johtaisi Israelin vastatoimiin?

Vai laskiko Hamas heikompana osapuolena, että se siviiliuhreja kärsivänä jälleen saavuttaisi laajan kansainvälisen myötätunnon, mikä lopulta koituisi Israelin mainetappioksi.

Hamasin tukena tuntuvat olevan valtamediat sekä sosiaalisessa mediassa vellovat tarkoitushakuiset kirjoitukset, jotka kritiikittömästi ovat omineet heikomman osapuolen propagandan ja valheet, vaikka suuri osa Gazan siviiliuhreista on syntynyt juuri Hamasin omasta toiminnasta.

Se on pitänyt väestöään ihmiskilpinä, perustanut tukikohtia ja asevarikkoja koulujen, sairaaloiden ja moskeijoiden läheisyyteen, jopa niiden alle, sekä ylläpitänyt tuota ahtaasti asuttua aluetta kurjuudessa, kun kansainväliset avustusrahat ovat menneet sotimiseen tarkoitetun tunneliverkoston rakentamiseen sekä aseistuksen hankkimiseen.

Sen lisäksi Hamasin ulkomaille siirtynyt ylin johto elää tukien varassa loisteliasta elämää eri puolilla Lähi-itää. Voi hyvällä syyllä kysyä, missä on tämän sodan moraali, kun kansainvälisesti tunnustettua itsenäistä valtiota rajoitetaan vastaamasta siviileihinsä kohdistuneeseen raakalaismaiseen terrorihyökkäykseen, kun terroristijärjestön sallitaan samanaikaisesti käyttää häikäilemättömästi hyväkseen keskuudessaan asuvaa väestöä?

Israelilaisjoukot ovat viime päivinä todistusaineistoksi kuvanneet, miten Hamas estää siviilejä pakenemasta kohti turvallisempaa Gazan eteläosaa. Samoin on tallentunut, miten terroristit käyttävät ambulansseja siirtyessään Gazan sairaaloiden suojiin.

Sodan tässä vaiheessa on käynyt yhä selvemmäksi Iranin osallisuus tapahtumiin, sillä sotaan johtaneen liittolaisensa Hamasin hyökkäyksellä se kykeni estämään loppusyksyllä etenemässä olleiden suhteiden lähentymistä Israelin ja Saudi- Arabian välillä. Nimittäin nuo suhteet olisivat heikentäneet Iranin vaikutusvaltaa Lähi-idässä.

Eikä ole sattumaa, että Iranin liittolaiset ovat viime viikkoina joka suunnalta tulleet sotanäyttämölle ahdistelemaan Israelia. Israelin siviilikohteita on tulitettu Hamasin ja Hizbollahin lisäksi myös Syyriasta ja Jemenistä käsin ja myös niissä näkyy Iranin kädenjälki. Israel on kyennyt iskemään takaisin, vaikka onkin keskittänyt huomionsa Gazaan.

Iran ei itse ainakaan vielä uskalla näyttäytyä sodassa osapuolena, sillä siitä on varoittanut Yhdysvallat, joka viime aikoina on vahvistanut sotilaallista läsnäoloaan. Muutama päivä sitten antamassaan lausunnossa Iranin ulkoministeri kuvasi Gazan sodan laajenemista kuitenkin väistämättömänä tosiasiana.

Myös Israelille sodan luonne muuttuisi, jos hyvin varustautunut Iran siihen avoimesti puuttuisi, sillä silloin Israel joutuisi todellakin taistelemaan olemassaolostaan ja tarttumaan asearsenaalinsa koko voimaan. Se voisi johtaa laajaan kansainväliseen selkkaukseen, mihin muutenkin jännittyneessä ilmapiirissä maapallolla ei olisi varaa. Siksi Kiinan ja Yhdysvaltojen johtajien suunniteltua tapaamista myöhemmin tällä viikolla pidetään tervetulleena.

Maiden kauppasuhteiden sekä kiistaa aiheuttaneen Taiwanin aseman lisäksi keskustelujen aiheena on myös Lähi-idän tilanne, missä Kiinan toivotaan käyttävän vaikutusvaltaansa Irania kohtaan. Vastaavasti Yhdysvaltojen odotetaan hillitsevän Israelin hyökkäystä Gazassa, vaikka se tukeekin Israelin tavoitetta Hamasin lopulliseksi kukistamiseksi.

Mutta Yhdysvallat näkee suurta huolta sodan jalkoihin jääneestä Gazan siviiliväestöstä, jonka suojelemiseksi maan ulkoministeri Antony Blinken on kansainvälisen avun perille saattamiseksi vaatinut humanitaarisia taukoja. Israel onkin viime päivinä taipunut tärkeimmän liittolaisensa painostukseen suostumalla Gazan sotanäyttämön pohjoisosassa neljän tunnin päivittäisiin tulitaukoihin, jotta alueen siviiliväestö voisi paeta taisteluja etelään ja saada siellä apua.

Gazan sota oli pääaiheena myös islamilaisten maiden ja arabimaiden johtajien kokoonnuttua viikonloppuna yhteiseen huippukokoukseen Saudi-Arabiassa, missä ilmaistiin huoli palestiinalaisveljien kohtalosta Gazassa ja tuomittiin Israel jokaisessa puheessa.

Sotamenestyksen myötä kansainvälinen huoli Gazan siviilien kohtalosta kasvattavat päivä päivältä paineita Israelia kohtaan. Siksi aika on käymässä Israelia vastaan, kun se ei ole valmis keskeyttämään taisteluja ennen kuin Hamas on lyöty ja terroristien sieppaamat 239 israelilaista panttivankia on vapautettu.

Sodan tässä vaiheessa monet huhut niin tulitauosta kuin panttivankien vapauttamisesta ovat olleet liikkeellä, mitä osittain pidetään psykologisena sodankäyntinä, mutta myös sotatilannetta ulkoapäin seuraavien huolestuneiden rauhanvälittäjien ponnisteluina. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Yhdysvallat, Egypti sekä Persianlahden valtio Qatar tavoittelevat ainakin sadan siepatun israelilaissiviilin sekä Israelin vankiloissa olevien naispuolisten palestiinalaisvankien vapauttamista. Israel ei kuitenkaan ole suostuvainen tulitaukoon, koska se näkee koko Gazaa käsittävän lyhyenkin tulitauon antavan Hamasin joukoille aikaa uudelleen ryhmittymiseen. Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n johtajan on viime aikoina kuitenkin kerrottu sukkuloineen Lähi-idässä, mikä viittaisi ratkaisun avaimien olevan presidentti Joe Bidenilla.

Viranomaiset ovat Israelissa kovan painostuksen alla, kun huolestuneet omaiset peräävät mielenilmaisuin toimia siepattujen vapauttamiseksi. Tiedossa on, että siepattujen joukossa on hauraita, hoitoa ja lääkitystä tarvitsevia vanhuksia sekä aivan pikkulapsia, joiden olosuhteista ei ole mitään tietoa, vain synkkiä arvailuja. Siksi viivyttely on herättänyt arvostelua siitä huolimatta, että pääministeri Benjamin Netanjahu sekä puolustusministeri Yoav Gallant ovat vakuuttaneet kaikkien siepattujen vapauttamisen olevan armeijan päällimmäisenä tavoitteena.

Se ei kuitenkaan vakuuta israelilaisia, jotka yhä avoimemmin arvostelevat Netanjahua, joka muutaman kerran viikossa on ottanut tavakseen tulla julkisuuteen antamaan ympäripyöreiksi kuvattuja lausuntoja. Hän ei myöskään suostu Israelin lehdistön eteen, vaan mieluummin asettuu ulkomaalaisten uutiskanavien haastateltavaksi. Tämä on tulkittu siten, että hän aristelee Israelin omaa kriittistä lehdistöä, joka ahdistelisi häntä tiukoilla kysymyksillään.

Sodan jatkuessa nyt kuudetta viikkoa israelilaiset ovat selvästi kääntyneet Netanjahua vastaan. Erään televisiokanavan mielipidetiedustelussa hänen eroamistaan kannatti lähes 80% vastaajista, mikä on hyvin poikkeuksellista Israelin käydessä sotaa. Samassa kyselyssä 64% kannatti uusien vaalien pitämistä heti sodan päätyttyä.

Netanjahun poliittisen uran on arveltu päättyvän tähän sotaan, sillä hänen suosionsa oli jo ennen Hamasin hyökkäystä laskenut hallituksen suunnitteleman oikeusjärjestelmäuudistuksen seurauksena. Se ajoi maan syvään sisäpoliittiseen kriisiin, mistä löytyi aineksia jopa sisällissotaan. Nyt jopa Netanjahun puoluetoverit ovat lausuneet ääneen, että hänen aikansa on ohi. Katkeruutta puolueessa on lisännyt myös se, ettei hän muiden keskeisten ministerien lailla ole ilmaissut vastuutaan Hamasin yllätyshyökkäyksestä.

Vastaavasti poliittista suosiota on kasvattanut oppositiosta sotakabinettiin kutsuttu armeijan entinen komentaja ja puolustusministeri Benny Gantz, jota jo viisi vuotta sitten politiikkaan tultuaan pidettiin Netanjahun vakavimpana haastajana.

Harkitsevana ja hillittynä tunnettua Gantzia tarvitaan viimeistään siinä vaiheessa, kun Israel alkaa suunnitella Gazaan Hamasin jälkeistä tulevaisuutta. Israel tuskin haluaa ottaa vastattavakseen Hamasin jälkeistä valtatyhjiötä, vaan viimeisimpien pohdintojen mukaan voisi harkita alueen luovuttamista Länsirannalla toimivalle palestiinalaishallinnolle.

Todennäköiseltä kuitenkin näyttää, että Israel lokakuun yllätyshyökkäyksen seurauksena vaatisi Gazan pohjoisosasta itselleen rajaa myötäilevän puskurivyöhykkeen.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR