Rony Smolar – Israel-uutisviikko 16.9.2024

Näinä päivinä on käymässä yhä selvemmäksi, ettei tulitauko ole pian kohta vuoden jatkuneen Gazan sodan näköpiirissä. Siihen ovat vaikuttaneet osapuolten Israelin ja terroristijärjestön Hamasin lähes vastakkaiset ehdot sodan päättämiselle. Syyt löytyvät viime lokakuun 7. päivänä alkaneesta Hamasin raakalaismaisesta yllätyshyökkäyksestä Israelin siviili- ja sotilaskohteisiin, kun tavoitteena oli aiheuttaa israelilaisille rajanaapureille mahdollisimman paljon tappiota ja kärsimystä. Siinä Hamasin terroristit onnistuivat mutta tulivat aiheuttamaan myös itselleen sekä järjestönsä hallitseman alueen asukkaille suunnatonta kärsimystä ja kurjuutta. Kun molemmat osapuolet näkevät nyt itsensä sodan uhreina, ovat sovinnon mahdollisuudet vähäiset.

Kun Israel kaksi vuorokautta Hamasin hyökkäyksen jälkeen aloitti vastahyökkäyksenä julistamalla tavoitteeksi kostaa 1200 asukkaansa surmat sekä 250 Gazaan siepatun palauttamisen, silloin tiedettiin, ettei sota helposti loppuisi. Nimittäin Hamas ehti hyökkäyksellään ja siviileihin kohdistuneilla raakuuksillaan aiheuttaa Israelissa sellaisen kansallisen järkytyksen, että sitä verrattiin jopa juutalaisten kärsimyksiin natsi-Saksan käsissä eli holokaustiin. Israelilaiset tunsivat, että nuo viime lokakuun kokemukset olivat kahdeksan vuosikymmentä myöhemmin palanneet heidän kotiovilleen ja, että toisen maailmansodan jälkeen toistettu ”ei koskaan enää” olikin tuo lokakuun seitsemäs.

Selväksi tuli olemaan, ettei Hamas selviäisi Israelin hyökkäyksestä, sillä Israelilla oli täysi oikeus puolustaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta aluettaan sekä kansalaisiaan. Samalla hyökkäys tähtäsi Hamasin lyömiseen ja terroristihallinnon lakkauttamiseen Gazassa, missä järjestön vastarinta lähes kaksitoista kuukautta myöhemmin on supistunut lähinnä sissisodankäynniksi. Israelin puolustusministeri Yoav Gallant arvioi viime viikolla, että Hamas oli jo lyöty ja että Gazassa oli enää vain muutamia vastarintapesäkkeitä.

Gallant tiesi kertoa myös Gazan tunneliverkostosta Khan Jounisissa löytyneestä kirjeestä, missä alueen komentaja valittaa esimiehelleen kärsimistään tappioista sekä joukkojen ja aseistuksen supistumisesta mutta myös sotimiseen kyllästyneen paikallisväestön yhteistyöhaluttomuudesta.

Näillä ilmoituksillaan Gallantin uskotaan viestittäneen Israelin olevan valmis avaamaan uuden rintaman etelä-Libanonissa, missä iranilaismieliset Hizbollahin joukot ovat pian vuoden ajan jatkaneet tulitustaan Israelin raja-alueen siviilikohteisiin, mistä asukkaat ovat lähteneet evakkoon. Libanonin puolella ollaan nyt varmoja Israelin lähestyvästä maa- ja ilmavoimien hyökkäyksestä, sillä Hizbollah on kehottanut asukkaita pikimmiten poistumaan etelä-Libanonin rajakylistä.

Mutta sotiminen on ”säästöliekillä” jatkunut Gazassa, missä osapuolilla on edelleen omat tavoitteensa: Israelin lyhyen tähtäimen tavoitteena on pelastaa Hamasin neuvotteluvalttina olevat 101 panttivankia sekä vakiinnuttaa asemansa miehitysvaltana, kunnes uusi paikallishallinto on Gazaan muodostettu.

Hamasin osa tulitaukoneuvotteluissa näyttää jäävän johtajansa Jihye Sinwarin pelastamiseen sekä hyvään lopputulokseen mahdollisessa vankienvaihdossa, millä se laskee lieventävänsä tappiotaan. Nimittäin Hamas vaatii satoja Israelin vankiloissa olevaa palestiinalaisvankia vapaaksi. Aiemmista vankienvaihdoista tiedetään Israelin maksaneen omista vangeistaan moninkertaisen hinnan. Mutta Hamas vaatii nyt vapaiksi myös sellaisia terroristirikoksista moninkertaisia elinkautistuomioita saaneita, joilla on verta käsissään. Se aiheuttaa terrorismin uhrien omaisille ahdistuneisuutta, mitä muutenkin arvostelun kohteeksi joutuneet viranomaiset yrittävät välttää. Sen lisäksi ongelmaksi tulee kysymys, minne nämä vangit vapautettaisiin ja mikä takaa sen, etteivät he palaa terrorismin tielle.

Torjumalla esillä olleet monet tulitaukoehdotukset altavastaajaksi joutuneella Hamasilla ei ole enää mitään hävittävään, vaan se aiheuttaa vain lisää kärsimystä Gazan asukkaille. Israelin sopimusneuvottelijoiden mielestä Hamas ei myöskään tunnu sitoutuneen tuloksellisiin neuvotteluihin, vaan torjuu sovitteluyritykset suoralta kädeltä. Julkisuudessa esillä olleista tulitaukoehdotuksista on kuitenkin voinut päätellä, että sotiminen olisi voinut päättyä jo nelisen kuukautta sitten.

Mutta myös Israel on sotimisen jatkuessa kiristänyt ehtojaan ja yhdeksi lisätavoitteeksi on tullut Sinwarin löytyminen ja hänen hallintonsa korvaaminen uudella palestiinalaishallinnolla, ehkä Jordanjoen länsirannalla vaikuttavalla Fatahin hallinnolla. Siellä presidentti Mahmud Abbasin on kerrottu olevan valmis käymään Gazassa, kunhan tilanne sen suo. Hän tarvitsee siihen kuitenkin Israelin luvan ja siksi tuo käynti saattaa pysähtyä Rafahin rajakaupungin Egyptin puoleiseen osaan, mistä käsin hän saattaa vain tarkkailla edessään avautuvia sodan jälkiä.

Mutta Egypti saattaa jarruttaa Abbasin etenemistä asiassa, sillä sen ja Israelin suhteissa vallitsee paraikaa jännitteitä, kun maiden välissä sijaitsevan Philadelfia-käytävän hallinto hiertää suhteita. Se näkyy mm siinä, että Egypti on viivytellyt uuden suurlähettiläänsä nimittämisessä Tel Aviviin eikä Israelillakaan ole tällä hetkellä uutta suurlähettilästä Egyptissä.

Israelin ja Egyptin suhteiden takaajana toimiva liittolainen Yhdysvallat on kuitenkin pyrkinyt vaimentamaan Egyptistä viime aikoina yleistynyttä Israel-kriittisyyttä myöntämällä maan asevoimille yli miljardin dollarin aseavun. Se nähdään myös Gazan tulitaukoneuvotteluissa sovittelijana toimivan Egyptin palkitsemisena, vaikka presidentti Joe Bidenin hallinto onkin arvostellut maan ihmisoikeustilannetta.

Mutta myös Israelin toisella arabinaapurilla Jordanialla on sanansa sanottavanaan Gazan tulevassa hallinnossa, vaikka maa kipuileekin suhteissaan juutalaisvaltion kanssa. Tuoreeltaan se näkyi viikko sitten, kun jordanialainen asemies surmasi kolme israelilaista rajatarkastajaa maiden rajanylityspaikalla Jordanjoen laaksossa. Pian tapahtumaa juhlittiin ilotulituksin ja kakuin Jordanian kaduilla, mitä Israelissa suuresti moitittiin. Tilanne saatiin diplomaattikanavien kautta rauhoittumaan, kun maat totesivat pitkän, lähes 500 kilometriä pitkän ja pääasiassa aidattoman rajan tarvitsevan satunnaisen partioinnin sijasta kunnon valvonta-aidan.

Pääministeri Benjamin Netanjahun käytyä viime viikolla toteamassa tuon rajatilanteen hän valtionvarainministeri Bezalel Smotrich vierellään lupasi Israelin rakentavan yhdessä naapurinsa kanssa kunnon esteen salakuljetuksen sekä muun rikollisuuden estämiseksi. ”Meille on tärkeätä, että raja säilyy rauhan ja turvallisuuden rajana”, julisti Netanjahu.

Tuota pidettiin Israelissa kuitenkin toiveajatteluna, sillä valtaosa Jordanian väestöstä on palestiinalaistaustaisia eikä todellinen rauhantila maiden ylle laskeutuisi ennen kuin palestiinalaiskysymys olisi ratkaistu.

Siksi Jordanian kautta kulkeutuu Iranista aseita eri palestiinalaisryhmille Länsirannalle, missä yhteenotot israelilaisjoukkojen kanssa ovat viime aikoina kiihtyneet. Tuo raja on avoin myös muulle salakuljetukselle, kuten huumeille, ja viime vuonna jordanialainen kansanedustaja joutui israelilaisten rajatarkastajien pidättämäksi, kun hänen ajoneuvostaan löytyi kymmeniä käsiaseita sekä kultaa.

Israelin naapurisuhteista huolimatta Mahmud Abbasin johtaman palestiinalaishallinnon uskotaan kuitenkin nauttivan laajaa kannatusta maltillisiksi katsotuissa arabimaissa, joiden jonain päivänä lasketaan asettuvan johtamaan Gazan suurisuuntaista jälleenrakennusta. Tämän aikaansaamiseksi tulisi ensin päästä pysyvään tulitaukoon, minkä saavuttamiseksi presidentti Biden kutsui viime viikolla koolle Valkoisen talon kansallisen turvallisuusneuvoston. Pyrkimyksenä oli painostaa sovittelijoita Egyptiä ja Qataria vaikuttamaan Hamasiin, jottei se enää kiristäisi ehtojaan israelilaisten panttivankien vapauttamiseksi, kun Israel ei ilman sovittua vapauttamisaikataulua lopettaisi sotimista.

Oppositiojohtaja Benny Gantz lisäsi tähän, että sota olisi lopullisesti voitettu vasta, kun evakossa lähes vuoden olleet pohjoisrajan asukkaat ovat päässeet koteihinsa.

Pessimismin kerrottiin nyt viikonvaihteessa kuitenkin vallanneen Valkoisen talon ja siksi Yhdysvalloilta ei ainakaan vielä ole odotettavissa uutta sovintoesitystä. Laajemman yhteenoton välttämiseksi Yhdysvallat pyrkii kuitenkin ylläpitämään yhteydenpitoa sovittelijoihin, joista mm Qatarilla on omat yhteytensä taustalla vaikutusvaltaansa käyttävään Iraniin. Ja myös Turkin on viime päivinä kerrottu aktivoituneen sovitteluratkaisun saavuttamiseksi.

Israelissa on viime päivinä muutenkin seurattu tapahtumia Washingtonissa, joista merkittävin oli presidenttivaaliehdokkaiden Kamala Harrisin ja Donald Trumpin televisioitu vaaliväittely. Siitä kiinnosti eniten Israeliin ja Lähi-itään liittynyt väittely, mikä Israelin lehdistössä otsikoitiin: Harris on valmis puolustamaan Israelia – Trump sanoo, ettei Israelia olisi jatkossa ilman häntä! Tyylinsä mukaisesti Trump lisäsi kierroksia väittämällä liberaalina nähdyn Harrisin vihaavan Israelia ja siksi Israel kahden vuoden sisällä katoaisi. ”Olen yleensä ollut hyvä ennustuksissani”, lisäsi Trump.

Israelilaisten mielestä Kamala Harris selvisi väittelystä voittajana, vaikka häneen suhtaudutaankin varauksellisesti. Hänen liberaaleja näkemyksiään mm palestiinalaiskysymyksessä pidetään lähellä demokraattipuolueen laitavasemmistossa olevien muslimitaustaisten kongressiedustajien mielipiteitä. Mutta vaalituloksen tekee mielenkiintoiseksi se, että kummallakin presidenttiehdokkaalla on perheissään juutalaisia jäseniä. Harrisin aviomies on juutalainen ja tämän samassa taloudessa asuvat lapset ovat juutalaisia. Sen lisäksi Kamala Harrisistä käytetään kotioloissa juutalaista lempinimeä, ”Mamele”.

Trumpin tytär taas on aviossa juutalaisen kanssa ja on itsekin kääntynyt juutalaiseen uskoon. Siten Donald Trumpilla on myös juutalaisia lapsenlapsia.

Ja loppuviikolla Israelissa kerrottiin viiden vuorokauden viiveellä Lähi-idässä kiertäneestä uutisesta, minkä mukaan israelilaiset kommandojoukot olivat tehneet uskaliaan, jopa James Bond-elokuvia muistuttavan iskun Syyrian länsiosaan, mitä maailman lehdistössä hämmästeltiin vielä nyt viikonvaihteessa.

Iskun yksityiskohdat ovat pääasiassa lähtöisin Syyrian ulkomailla olevan opposition lähteistä eikä Israel ole sitä myöntänyt, vaikka maan omassa lehdistössä on kerrottu Israelin etukäteen informoineen liittolaistaan Yhdysvaltoja. Israel ei yleensä ole suostunut myöntämään Syyrian maaperällä tapahtuneita iskuja, joiden kohteena yleensä ovat olleet Iranin toimittamat aselähetykset sekä tukikohdat.

Tällä kertaa kyseessä oli merkittävä operaatio, joka lehtitietojen mukaan toteutettiin viime sunnuntaiyönä ja se eteni seuraavasti: Isku alkoi Israelin ilmavoimien erikoisjoukkojen hyökkäyksellä Syyrian länsiosassa Haman kaupungin länsipuolella sijaitsevaan kohteeseen, missä Israelin tiedustelun mukaan sijaitsi Iranin vallankumousarmeijan maanalainen ohjustehdas sekä kemiallisten aseiden tutkimuslaitos.

Aluksi israelilaiskoneet pommittivat kohdetta ja sen ympäristöä, mitä seurasivat paikan ylle helikoptereilla lennätetyt israelilaiset kommandojoukot, jotka köysien varassa laskeutuivat kohteeseen. Ainakin kolmen syyrialaisen kerrottiin surmatun tulitaistelussa, minkä lisäksi kommandot sieppasivat mukaansa laitteita ja asiakirjoja sekä neljä iranilaista ennen kuin räjähteillä tuhosivat laitoksen ja katosivat paikalta. Hyökkäyksen kerrottiin kestäneen alle tunnin.

Mutta viikko ei Israelin kannalta päättynyt hyvin, kun 2000 km päässä Jemenissä toimivat Iranin liittolaisjoukot huthi-kapinalliset laukaisivat varhain sunnuntaiaamuna ohjuksen Israelin keskiosaan. Vaikka se aiheutti vain vähäistä aineellista vahinkoa, paljasti se kuitenkin aukon Israelin ilmapuolustuksessa.

RONY SMOLAR