Rony Smolar – Israel-uutisviikko 18.3.2019

Kovassa vaalikiidossa olevilta israelilaisilta jäi viime viikolla vähälle huomiolle merkittävä vuosipäivä, kun neljä vuosikymmentä oli kulunut rauhansopimuksesta arabinaapurin Egyptin kanssa.

Tuolloin se oli koko Lähi-itää ravisuttanut tapahtuma, mikä ei keneltäkään jäänyt huomioimatta tai kommentoimatta, kun entiset viholliset, monien yllätykseksi, löivät kättä. Olihan Egypti Israelia vihollisenaan pitäneen rintaman aseellisesti väkirikkain ja sotilaallisesti voimakkain arabimaa, jonka kanssa se oli käynyt kolme veristä sotaa.

Syntynyt rauhansopimus rikkoi ratkaisevasti tuon arabirintaman, jonka tiedossa oli, ettei sotaa Israelia vastaan voinut käydä ilman Egyptiä.

Kuusi vuotta aikaisemmin, eli lokakuussa 1973, tuo yhteinen rintama Egyptin johdolla oli yllättänyt hyökkäämällä Israelin kimppuun juutalaisuuden pyhimpänä päivänä eli sovituspäivänä Jom Kippurina.

Pyhäpäivän viettoon hiljentynyt Israel kärsi suuret miestappiot, mutta onnistui lopulta torjumaan Egyptin ja Syyrian edenneet vihollisjoukot.

Lähes tasapeliin päättynyt sota palautti kuuden päivän sodassa 1967 pahoin nöyryytetyn arabirintaman itsetunnon, mistä Egyptin presidentiksi vuonna 1970 valittu Anwar Sadat ammensi rauhantahtonsa.

Ajatus rauhasta kypsyi vähitellen Sadatin mielessä ja salaisen yhteydenpidon sekä rauhanvälittäjien rohkaisemana hän vuonna 1977 pudotti pommin, sillä kertaa rauhanpommin. Nimittäin Sadat julisti tavoittelevansa rauhaa ja olevansa valmis matkustamaan Israeliin ja puhumaan maan parlamentissa Knessetissä.

Jälkeenpäin hän totesi harvan uskoneen hänen olevan tosissaan.

Mutta rohkeudellaan hän oli lyönyt ällikällä koko Lähi-idän ja edelleenkin sitä pidetään piintyneitä ennakkoluuloja rikkoneena tekona, mitä lähes kaaokseen ajautunut alue nykyisinkin kaipaisi.

Nopeasti edennyt rauhanprosessi huipentui rauhansopimuksen allekirjoittamiseen vuonna 1979. Israel palautti Egyptille kuuden päivän sodassa valtaamansa öljy- ja maakaasurikkaan Siinain niemimaan ja vastineena sai kauan kaipaamansa rauhanomaisen arabinaapurin.

Mutta Egypti ja myös Sadat henkilökohtaisesti joutuivat maksamaan rauhasopimuksesta kalliin hinnan. Liittolainen Syyria katkaisi välittömästi välinsä Egyptiin, arabimaat päättivät boikotoida Egyptiä taloudellisesti ja Arabiliitto rankaisi siirtämällä päämajansa Kairosta Tunisiaan.

Mutta israelilaiset innostuivat rauhasta ja pian heitä alkoi näkyä Kairon basaareissa ja kaduilla, kun Tel Avivin ja Kairon välille avattiin lento- ja linja-autoyhteydet.

Presidentti Sadat sai lopulta maksaa rauhansopimuksesta hengellään, kun sitä vastustaneen islamilaisen radikaalijärjestön jäsenet murhasivat hänet lokakuun, eli Jom Kippur-sodan, voitonpäivän paraatissa Kairossa vuonna 1981.

Iskuryhmää johtanut upseeri hirtettiin puoli vuotta myöhemmin, kun taas Iranissa hänet julistettiin marttyyriksi.

Egyptin ja Israelin välinen viileäksi jäänyt rauha on vuosikymmenien aikana kestänyt paineita ja vaikeuksia mutta kumpikin on siitä myös hyötynyt. Rauhansopimuksen kätilönä toiminut Yhdysvallat otti Neuvostoliiton kumppanina olleen Egyptin liittolaisekseen, toimitti aseistusta maan suurelle armeijalle ja sitoutui viljatoimituksin ja rahallisesti avustamaan voimakkaasti kasvavan väestön tarpeita.

Israel oli jo ennestään Yhdysvaltojen liittolainen mutta rauhansopimuksen myötä Israelille tuli mahdollisuus hankkia amerikkalaista huippuaseistusta.

Egypti ja Israel nauttivat edelleen miljardien suuruista vuotuista amerikkalaista avokätisyyttä.

Rauhansopimuksessa Egyptin ja Israelin väliin jäi palestiinalaisten ahtaasti asuttama kapea, vajaan 500:n neliökilometrin kokoinen Gazan rannikkokaista, minkä Egyptin sotilashallinto oli kuuden päivän sodassa menettänyt Israelille, mutta jonka lopullinen kohtalo rauhansopimuksessa jätettiin Israelin ja palestiinalaisten keskinäiseen sovintoratkaisuun.

Mutta kuten viime päivät ovat jälleen osoittaneet, niin Gazan ratkaisematon tilanne on jäänyt hiertämään Israelin turvallisuutta.

Muutama päivä sitten, muutenkin rauhattoman rajan yli laukaistiin Gazan puolelta kaksi rakettia kohti Israelin väkirikasta keskiosaa, Tel Avivia. Raketeista yksi tuhoutui ilmassa mutta toinen iskeytyi esikaupunkialueelle Holoniin aiheuttamatta kuitenkaan vahinkoa.

Israel suhtautui hyökkäykseen vaarallisena provokaationa ja piti Gazaa hallitsevaa Hamas-järjestöä siitä vastuussa. Seurauksena oli rajut ilmaiskut, joiden kohteina olivat Hamasin hallussa olevat rakennukset sekä maanalaiset bunkkerit. Täsmäiskut lähes sataan eri kohteeseen säästivät ihmishenkiä, vaikka aineelliset tuhot olivat melkoiset.

Suomessa tapahtumia uutisoitiin perinteiseen tapaan väärässä järjestyksessä, eli ensin kerrottiin Israelin ilmavoimien pommittaneen Gazaa, mistä saattoi päätellä Israelin aloittaneen välikohtausten sarjan. Vasta toissijaisesti kerrottiin Hamasin laukaisseen raketteja kohti Tel Avivia.

Tällaisen raportoinnin toistuessa lehdistö saa Israelin lähes aina näyttäytymään hyökkääjänä, kun edeltäneet tapahtumat jätetään kertomatta tai ne selostetaan viiveellä.

Lisäksi harvoin jätetään tuomitsematta Hamasin toimia Israelia vastaan, vaikka maalla on täysi oikeus puolustaa alueellista koskemattomuuttaan sekä väestönsä turvallisuutta.

Israelin ylivoimaista sotilasvoimaa koetteleva Hamas on kuitenkin saavuttanut uhrin aseman, mikä mm. median avulla tuo sille kansainvälistä myötätuntoa, siitä huolimatta, että järjestö on laajalti leimattu terrorijärjestöksi.

Hamasin asenteesta kertoo paljon se, että Gazassa juhlittiin iloisesti eilen yhden israelilaisen surmaan ja kahden vakavaan haavoittumiseen päättynyttä terrori-iskua. Ihmisille jaettiin makeisia, samalla kun ylistettiin urhoollista iskua. Kansainvälistä tuomiota voimme jäädä odottamaan!

Mutta pääasiassa aseelliseen konfliktiin Israelin kanssa keskittynyt Hamasin johto on viime aikoina saanut osakseen Gazan asukkaiden arvostelua, jopa raivoa, kun harvoin nähdyissä mielenosoituksissa väkijoukot ovat huutaneet johdolleen: ”Antakaa meidän vihdoin elää, antakaa meille ruokaa”.

Kaduille määrätyt palestiinalaispoliisit ovat kovin ottein yrittäneet lopettaa mielenilmaisut, kun Hamas on pelännyt asemansa ensimmäisen kerran sitten valtaantulonsa 2007 tulleen uhatuksi.

Mielenilmaisut ovat jatkuneet ja viimeisten tietojen mukaan niitä on tukenut Jordanjoen länsirannalla vaikuttava Hamasin kanssa kilpaileva palestiinalaishallinto Fatah, joka kantaa huolta taloudellisesti ahtaalla olevista Gazan asukkaista.

Eräs Fatahin edustaja totesi viikonloppuna, etteivät viime päivien mielenilmaisut tällä kertaa kohdistu Israelia vastaan, vaan Gazan väestöä terrorisoivaa ja nälässä pitävää jengiksi nimittämäänsä Hamasia vastaan.

Myös YK:n Lähi-idässä toimiva koordinaattori Nikolai Mladenov on tuominnut Hamasin kovat otteet mielenosoittajia vastaan. Lisäksi hän arvosteli voimakkaasti viranomaisten ihmisoikeuksia tarkkaileviin kansainvälisiin edustajiin kohdistuneita raakoja otteita.

Asukkaiden tyytymättömyydet johtuvat siitä, että ulkoa tulleet kymmenien miljoonien avustukset on ohjattu Hamasin aseelliseen toimintaan eikä kahden ja puolen miljoonaisen väestön kurjuuden lievittämiseen.

Elintarvikkeiden hinnat ovat siellä kohonneet ja pulaa on mm. ruoasta, sähköstä, polttoaineesta, puhtaasta vedestä sekä työpaikoista, minkä lisäksi hallinnon palkkoja on jätetty maksamatta.

Kun tilanne näyttää nyt vain pahenevan, niin käsillä olevassa tilanteessa on pyydetty Egyptin apua, joka puolueettomana on toiminut välittäjänä lähes kaikessa mikä viime aikoina on liittynyt Gazaan.

Hamas on pyrkinyt kääntämään arvostelun itsestään pois ja syyttänyt Israelia alueen kurjistamisesta. Lisäksi nuorten suuri toimettomuus ja työttömyys on korvattu houkuttelemalla heitä osallistumaan Israelin vastaisella rajalla ”paluumarssiksi” nimettyihin yhteenottoihin, joiden tavoitteena on palestiinalaisten paluu Israeliin.

Turvallisuusnäkökohdat ovat näinä aikoina Israelissa hyvin pinnalla johtuen vajaan kuukauden päästä pidettävistä vaaleista sekä toukokuun puolivälissä Tel Avivissa järjestettävistä 42 osallistujamaan Eurovision laulukilpailuista.

Turvallisuuden lisäksi kilpailunjärjestäjillä on muutenkin ollut täysi työ varmistaa maapallolla laajan televisioyleisön tavoittelevan kilpailun onnistuminen, sillä Israelin vastustajien tiedetään käynnistäneen boikottikampanjan tätä suosittua kulttuuritapahtumaa vastaan.

Sen lisäksi Tel Aviviin ulkomailta tulevan suuryleisön joukossa uskotaan löytyvän niitä, jotka huomion saamiseksi poliittisille kannanotoilleen pyrkivät provosoimaan välikohtauksia.

Viime keväisen laulukilpailun voittajamaana Israel joutuu tämänvuotisena isäntämaana tarkkailemaan myös lähiympäristöään, sillä pelättävissä on, että myös vihamielinen naapurusto saattaa suuren televisioyleisön edessä aiheuttaa välikohtauksia.

Israel seuraa huolestuneena erityisesti Iranin ja sen liittolaisjoukkojen lähestymistä kohti Israelin pohjoisia rajoja, kun Syyrian puoleiselle Golanille levittäytyneen iranilaismielisen Hizbollahin läsnäolo on aivan viime aikoina paljastunut Israelille.

Pääasiassa Libanonissa toimivan Hizbollahin hallussa tiedetään olevan suuri määrä raketteja, joiden kantomatkaa ja tarkkuutta on Iranin osaamisella paranneltu. Israelin tiedustelutietojen mukaan Hizbollah on siirtänyt raketteja sekä lyhyen kantaman ohjuksia Syyrian puolelle sekä vahvistanut Golanin tuntumassa olevia asemiaan.

Iranin vallankumousjoukkojen komentaja vakuutti eilen koko Israelin olevan Hizbollahin ohjusten kantaman sisällä.

Israel pitää tätä vaarallisena kehityksenä ja siksi pääministeri Benjamin Netanjahu kohdisti muutama päivä sitten varoituksensa Iranille ja Hizbollahille sanomalla, että Israel on täysin tietoinen mitä rajan toisella puolella tapahtuu ja että Israel aikoisi puolustautua.

Siitä on vedetty johtopäätös, että on vain ajan kysymys, milloin Israel iskisi Syyrian puolelle.

Kuitenkin, esteenä pidetään välikohtausten mahdollista laajenemista lähelle parlamenttivaaleja tai Eurovision laulukilpailua, mikä tekee Israelin varovaiseksi. Sen varaan todennäköisesti laskevat myös viholliset, joiden mahdolliset provokaatiot saattavat poikkeuksellisesti jäädä Israelilta vastaamatta.

Mutta jännityksen ja laajojen turvallisuusjärjestelyjen keskellä Jerusalemissa järjestettiin viime perjantaina yhdeksännen kerran kansainvälinen maratonjuoksu, mikä vuosi vuodelta on vetänyt puoleensa enemmän osanottajia.

Tänä vuonna juoksijoita oli yli 40.000, joukossa 4000 ulkomaalaista, mm. Yhdysvalloista ja Kiinasta sekä monesta Euroopan, Afrikan sekä Etelä-Amerikan maasta. Osanottajilla oli valittavana kuusi eripituista matkaa, täydestä 42 kilometrin maratonista aina 800 merin perhejuoksuun.

Täysmaratonin kärjessä olivat aikaisempien vuosien lailla kenialaiset ja etiopialaiset juoksijat.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

Rony Smolar