Rony Smolar – Israel-uutisviikko 6.5.2024

Gazan kohtalon huipentumana pidetty kulunut viikko ei odotusten vastaisesti kuitenkaan tuonut ratkaisua pitkään, yli puoli vuotta jatkuneeseen sotimiseen, kun osapuolet eivät päässeet sopimukseen tulitauon eikä vankienvaihdon ehdoista. Se oli suuri pettymys, sillä Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinken oli sopimuksen edistämiseksi saapunut Israeliin mielessään myös laajempi sovintosuunnitelma. Saapuessaan hän oli arvioinut tulitauon Gazassa olleen lähempänä kuin aikoihin, minkä lisäksi hän piti Israelin aiemmin tekemää tarjousta ”poikkeuksellisen reiluna”.

Mutta Hamasilta viime viikon alussa odotettu vastaus Israelin sovintoesitykseen jäi viivyttelyn vuoksi avoimeksi ja niin Blinken joutui kahden vuorokauden jälkeen poistumaan tyhjin käsin. Hän totesi kuitenkin jättäneensä Hamasille vahvan ehdotuksen, jonka sen tuli hyväksyä. Samalla Blinken vetosi Hamasiin, jotta se palestiinalaisten kärsimysten helpottamiseksi hyväksyisi aselepoehdotuksen. Hamasin ulkomailla oleva johto arvioi kuitenkin vastauksen olevan kielteinen, mutta keskustelut välittäjien kanssa vielä jatkuisivat egyptiläisten johdolla Kairossa.

Ainoa missä Blinken Israelin suhteen jonkin verran onnistui, oli Gazassa panttivankeudessa olevien israelilaisten omaisten rauhoittamisessa sekä sodan päättävänä pidetyn Rafahin hyökkäyksen lykkäämisessä.

Rafahin kohtalo on yhtenä erimielisyyksistä jo viikkoja estänyt neuvottelutuloksen syntymisen, ja samalla se hiertää pahasti myös Netanjahun ja hyökkäystä vastustavan presidentti Joe Bidenin hallinnon välejä. Se kuului myös Blinkenin pois lähtiessä, kun pääministeri Netanjahu ilmoitti sotakabinetissaan Israelin aikovan Hamasin hallinnon lopettamiseksi vallata Rafahin vaikka ilman tulitaukosopimusta ja samalla hän antoi Hamasille viikon aikaa tulitaukoehdotuksen hyväksymiseen.

Blinken pettyi myös tästä, sillä hän oli toivonut Netanjahulta selvää suunnitelmaa Rafahin alueen siviiliväestön suojelemiseksi. Puolustusministeri Yoav Gallant on kuitenkin pyrkinyt vaimentamaan hallituksen tiukkaa asennetta pitämällä yhteyttä amerikkalaiseen virkaveljeensä Lloyd Austiniin, jotta Yhdysvallat olisi Israelin aikeista ajan tasalla.

Ennen Israelia arabijohtajia Lähi-idässä tavannut Blinken oli alueen rauhoittamiseksi kuitenkin jättänyt Israelille ”porkkanoita” pureksittavaksi mutta koska kaikki liittyy kaikkeen, ei ratkaisemattomaksi jäänyttä ongelmavyyhtiä ole saatu alkuunkaan avatuksi. Samalla se näyttää juuttuvan Netanjahun yhä erimielisemmäksi muuttuneen hallituksen rattaisiin sekä jäävän Gazan sodasta pian pestävään poliittisen likapyykin alle.

Sinne on hautautumassa mm Blinkenin matkassa mukana kulkenut suunnitelma Israelin ja Saudi-Arabian keskinäisten suhteiden normalisoinnista. Toteutuessaan sen on nähty vahvistavan ei vain Yhdysvaltojen asemaa Lähi-idässä, minne Kiina ja Venäjä etsivät jalansijaa, vaan se vahvistaisi samalla myös Israelin omaa asemaa Lähi-idässä erityisesti Irania vastaan.

Saudi-suhteiden tiellä on kuitenkin palestiinalaiskysymykseen vaikeasti löytyvä ratkaisu, minkä onnistumiseksi Israelissa tarvittaisiin uusia vaaleja ja hallituspolitikkaan selvää suunnanmuutosta. Se voisi toteutua, kun viimeaikaisissa mielipidemittauksissa israelilaisista yhä suurempi määrä toivoo palestiinalaisten suhteen vihdoin sovinnollista ratkaisua, mikä päättäisi vuosikymmeniä jatkuneen ja kymmeniä tuhansia uhreja vaatineen vihanpidon.

Syntyvän rauhantilan takaajaksi tarvittaisiin kuitenkin vahvaa ja vaikutusvaltaista tahoa, kuten esimerkiksi Yhdysvaltoja yhdessä arabi- ja muslimimaailmassa suuresti vaikuttavan Saudi-Arabian sekä Israelin rauhankumppanin Egyptin. Siihen ankkuroituisi myös Israelin Saudi-suhteet, kun maapallon suurimpana öljyntuottajamaana Saudi-Arabian tiedetään kaipaavan turvakseen puolustustakuita Yhdysvalloilta.

Minkä osan tässä saisi sitten Jordanjoen länsirannalla vaikuttava palestiinalaishallinto, jää suurempien päätettäväksi, kun sen tulevaisuus kytkeytyy ratkaisuun Gazassa, ja missä aluetta on hallinnut sen ääri-islamilainen kilpailija ja Israelin vihollinen, Hamas. Sen lisäksi palestiinalaisten oman valtion tiellä nähtyjen Länsirannan juutalaisten siirtokuntien tulevaisuus ratkaistaneen myöhemmissä neuvotteluissa.

Mutta Israelilla on pitkän ja tapahtumarikkaan sotatilanteen seurauksena ollut vaikeata nähdä tulevia poliittisia siirtojaan Lähi-idässä sekä valvoa etujaan kansainvälisillä foorumeilla, kun monet suunnitelmat ja tavoitteet ovat Hamasin yllätyshyökkäyksen seurauksena sysätty odottamaan rauhallisempia aikoja. Kuitenkin ajankohtaiseksi tullee Gazan sodan jälkeisen tulevaisuuden arviointi; ts mikä hallinto sinne tulisi, kenen käsiin sen sisäinen järjestys annettaisiin, kuka vastaa rauhantilan säilymisestä naapurien kanssa, alueen jälleenrakentaminen ja sen rahoittaminen, jne.

Tähän Netanjahulla tiedetään olevan pöytälaatikossaan vuoteen 2035 ulottuva suunnitelma, joka osittain tuli julkiseksi perjantaina. Siinä lähtökohtana on Gazaan saatava pysyvä järjestyksen ja rauhan tila, minkä varassa taloudellinen hyvinvointi ja yhteistyö lähialueen muiden talouksien kanssa rakentuisi.

Suunnitelman mukaan tämä alkaisi 12 kuukautta kestävän mittavan humanitäärisen avun muodossa, mitä Arabiemiraatit, Bahrain, Egypti, Jordania sekä Saudi-Arabia yhdessä Israelin valvovan silmän alla koordinoisivat. Tätä vaihetta seuraisi aina kymmenen vuotta kestävä rahoitukseen sekä jälleenrakennukseen keskittyvä vaihe, mikä suunnitelmassa muistuttaisi toisen maailmansodan jälkeistä Marshallin nimellä tunnettua Länsi-Euroopan jälleenrakennuksen avustusohjelmaa. Ja ylimenokauden eli kymmenen vuoden aikana alueen ulkoisesta turvallisuudesta vastaisi Israel, minkä jälkeen vakauden löytänyt Gaza muuttuisi demilitarisoiduksi alueeksi.

Suunnitelman näyttää torjuvan Länsirannan palestiinalaishallinnon paluun Gazaan, mistä Hamas sen vuoden 2006 vaaleissa syrjäytti. Mutta huomio kiinnittyi siihen, että tämä

suurisuuntainen suunnitelma vakuuttavine kaupunkikuvineen, korkeine rakennuksineen, leveine liikenneväylineen ja puistoalueineen on kuitenkin pääministeri Netanjahun omaa poliittista perintöä kiillottava ja unelmaksi todettu näkemys ongelmallisena tunnetun naapurin tulevaisuudesta.

Tuo suunnitelma ei kuitenkaan poista Netanjahuun kohdistuvaa arvostelua, kun häntä on moitittu sodan huonosta johtamisesta ja sen tavoitteiden muuttamisesta. Tämä näkyy nyt mielipidemittauksissa, missä hänen johtamansa hallituskoalitio häviäisi vaalit, jos ne pidettäisiin nyt. Israelissa onkin ollut esillä ennenaikaisten vaalien ajankohta kuluvan vuoden loppupuolella sen jälkeen, kun sotaan johtaneet mahdolliset laiminlyönnit sekä vastuut on selvitetty.

Netanjahun vastuulla on yhä edelleen sotatilanteessa vallitseva ja jopa henkilökohtaisuuksiin mennyt poliittinen kiistely ja siitä seurannut yhteiskunnan jakautuminen, mikä muistuttaa tuota kohtalokasta viime lokakuun 7. päivää edeltänyttä aikaa, jolloin huomio oli kaikessa muussa mutta ei maan rajaturvallisuudesta. Ja muistutuksena maan haavoittuvuudesta oli perivihollisen Iranin kolme viikkoa sitten satojen ohjusten ja lennokkien muodossa suorittama ilmahyökkäys Israelia vastaan, mikä yleisen käsityksen mukaan tuskin olisi tapahtunut, jos Israelin sotilaallinen valmius olisi ollut tutulla korkealla tasolla.

Israelin päähuomio oli tuolloin kuitenkin muualla, kahdella rintamalla samanaikaisesti käytävässä sodassa, minkä lisäksi Jemenin huthi-kapinalliset Punaisellamerellä sekä Israelin hallitsemat palestiinalaisalueet ovat viime kuukausina tuoneet lisää turvallisuusongelmia.

Netanjahun päätöksenteossa tutuksi tulleen viivyttelyn seurauksena hallitus ei liioin ole tahtonut löytää helpotusta sodan takia kotinsa menettäneille Israelin etelän asukkaille eikä minkäänlaista turvaratkaisua yhä sotatilasta kärsivien Libanonin raja-alueen asukkaille, joista yli 100.000 on joutunut jättämään kotinsa.

Vallitsevasta tilanteesta huolimatta Israelin näköpiirissä on myös kansainvälisiä murheita, jotka vaativat diplomaattista torjuntatyötä. Mm tammikuussa Israelin yllätti YK:n alainen Haagin Kansainvälinen tuomioistuin, joka oli saanut käsiteltäväkseen Etelä-Afrikan tasavallan nostaman kanteen palestiinalaisten kansanmurhasta Gazassa. Israel onnistui sen väliaikaisesti torjumaan, mutta välipäätöksessään tuomioistuin määräsi Israelin tekemään kaikkensa, ettei Gazassa tapahtuisi mitään kansanmurhaan viittaavaa. Samalla se velvoitti Israelia auttamaan palestiinalaisia siviilejä humanitaarinen avun perille saamiseksi Gazan kaistalle.

Vaikkei tuomioistuimelta ole vielä kuulunut mitään uutta päätöstä, Israelin hallituspiireihin on Gazan sodan jatkuessa ja siviiliuhrien määrän yhä kasvaessa kuitenkin kulkeutunut Haagista vahvistamatonta tietoa, mikä on saanut Israelin helpottamaan humanitäärisen avun kuljetuksia Gazaan sekä avaamaan mm pohjoisen rajanylityspaikan, minkä Hamas oli hyökkäyksessään aiemmin tuhonnut.

Mutta tiedot kertovat Haagin tuomioistuimen tyytymättömyydestä Israelin toimiin, joihin ratkaisevasti vaikuttaisi suunnitteilla oleva hyökkäys Rafahiin ja siitä pelättävissä syntyvät siviiliuhrit. Pahimmillaan Israelissa pelätäänkin Kansainvälisen tuomioistuimen päätyvän Gazan sotaa johtavalle Israelin poliittiselle ja sotilaalliselle johdolle esitettäviin pidätysmääräyksiin sotarikoksista.

Niistä hätääntyneenä Netanjahun on kerrottu kääntyneen liittolaisensa Yhdysvaltojen puoleen vetoamalla mm kongressin edustajanhuoneen puhemieheen sekä muutamiin senaattoreihin siinä toivossa, että he vaikuttaisivat Haagin tuomioistuimen pääsyyttäjään.

Poliittisesta urastaan muutenkin huolestuneen Netanjahun kerrottiin viime viikolla jopa varoittaneen Yhdysvaltoja kaatavansa vastavetona presidentti Mahmud Abbasin palestiinalaishallinnon Länsirannalla, jos pidätysmääräyksiä tippuisi Israelin johdolle.

Kaiken tämän keskellä Israelin on yllättänyt myös EU:n jäsenmaiden keskuudessa kasvanut halu tunnustaa Palestiinan valtio vielä kuluvan toukokuun aikana. Asiasta kertoi EU:n ulkoasioiden korkea edustaja Josep Borrell Saudi-Arabian pääkaupungissa Riadissa kokoontuneessa Maailman talousfoorumissa. Nämä maat ovat Belgia, Espanja, Irlanti, Malta ja Slovenia. YK:n 193:sta jäsenvaltiosta Palestiinan on tunnustanut 138 maata, joihin EU:n jäsenmaista kuuluvat entiset itäblokin maat sekä Ruotsi.

Ja Ruotsista puheen ollen, Israelin ulkoministeriö on tuoreessa matkustusohjeessaan kehottanut kansalaisiaan lähipäivinä välttämään matkustamista Ruotsiin ja erityisesti Malmön kaupunkiin. Syynä on siellä tällä viikolla järjestettävä Eurovision laulukilpailu, minkä tiedetään houkuttelevan paikalle Israelin osallistumista sekä Israelin politiikkaa vastustavia mielenosoittajia ja tilanteen pelätään johtavan väkivaltaisuuksiin.

Mm Israelin esiintyjä ja koko israelilaisryhmä on turvallisuussyistä eristetty ja heidän turvallisuuttaan valvovat sekä ruotsalaispoliisit että Israelista lähetetty turvatiimi.

Ja lopuksi: Juuri ennen tänään vietettävää Holokaustin uhrien muistopäivää julkistettu Jerusalemin heprealaisen yliopiston sekä Euroopan foorumin yhteinen tutkimustieto kertoo juutalaisvastaisuuden jyrkästä kasvusta Euroopassa. Tämän vuoden helmi- ja maaliskuun aikana Iso Britanniassa, Puolassa, Ranskassa ja Saksassa, jokaisessa tuhannen henkilön kyselystä syntynyt otos osoittaa juutalaisvastaisuuden näissä maissa lisääntyneen keskimäärin 50% ja syyn löytyvän niin maahanmuutosta kuin yhteiskuntien radikalisoitumisesta sekä rasismin politisoitumisesta.

Sen lisäksi tutkimus osoittaa, ettei juutalaisten määrä maapallolla ole vielä kahdeksan vuosikymmenenkään jälkeen saavuttanut toista maailmansotaa ja erityisesti holokaustia edeltänyttä määrää eli 16.5miljoonaa.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR