Etusivu

Joulukuussa kaikki huipentui. Jännitystä lentokentillä, Moldova, ihana tiimi vastassa, tuntienajomatkat, huonokuntoiset tiet, silmänkantamattomiin jatkuvat pellot, keltaisia kaasuputkia, ränsistyneitä taloja, rikkinäisiä ikkunoita, kroonisesti sairas nuori mies pimeän kotinsa rappusilla, köyhä perhe ankean asumuksensa edustalla, pienet potilaat tuberkuloosiparantolassa ja -sairaalassa, yhteyttä kielimuurin takaa, laulua ja ilosanomaa Jeesuksesta, kenkälaatikkolahjojen jakelua, sydäntälämmittävä ilo ja into lahjan saaneiden lasten kasvoilla. Tätä kaikkea oli antoisa ja unohtumaton matka nimeltä Operaatio Joulun Lapsi.

Ihanana yllätyksenä tuli myös se, kuinka ihmisten välillä voi olla vahva yhteys, vaikkei samaa kieltä olisikaan. Kun jaoimme paketteja paikallisten kanssa, olen varma, että jokainen tunsi, kuinka yhdessä rakensimme Jumalan valtakuntaa paketti paketilta, vaikka jakajien välillä ei ollut kuin parin sanan ymmärrys. Yhteisen kielen puute ei haitannut myöskään lasten kohtaamisessa. Saatoimme leikkiä yhdessä leluilla ja jakaa ilon. Lapsen hymy onkin sellainen, joka ylittää kaiken kielen ja myös kaiken ymmärryksen. Siitä tietää, että on tärkeän asian äärellä.