Miksi rahalla ei saada rauhaa Gazaan?

Hamasin näytelmä: vallanluovutus ilman aseista luopumista

Hamas ilmoittaa olevansa valmis luopumaan Gazan hallinnosta ja siirtämään sen teknokraattiselle komitealle. Yhdysvallat vaatii samaan aikaan Hamasin täydellistä aseista riisumista. Ongelmana on se, että Hamas ei ole valmis luopumaan kaikista aseistaan. Kalashnikovit halutaan säilyttää ja lisäksi Hamas pyrkii ujuttamaan jopa kymmenentuhatta omaa ”poliisiaan” uuteen hallintomalliin. Vallanvaihto näyttäytyy enemmän kulissina kuin todellisena muutoksena.

Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu on ollut asiassa poikkeuksellisen selkeä. Gazan jälleenrakennusta ei aloiteta ennen kuin Hamas on täysin riisuttu aseista. Ei osittain eikä symbolisesti. Israel säilyttää turvallisuusvalvonnan alueella Jordanjoelta Välimerelle, myös Gazassa. Turkilla ja Qatarilla, Israelin kylttymättömillä vastustajilla, ei Netanjahun mukaan ole pääsyä Gazaan vakauttamisjoukkoihin.

Jerusalem Postin ja muiden israelilaisten lähteiden analyysit tukevat tätä linjaa. Hamas pyrkii hallitsemaan Gazaa kulissien takaa samaan tapaan kuin Hizbollah Libanonissa. Siviilihallinto annetaan muille, jotta Hamas voi keskittyä siihen, mitä se parhaiten osaa: tunnelien kaivamiseen, aseistautumiseen ja seuraavan sodan valmisteluun. Hamas saattaa olla valmis muuttamaan jopa nimeään, mutta se pysyy ytimeltään samana. Nimenmuutos olisi vain naamioitumista vallan kulisseihin. Entiset Mossadin virkamiehet ovat todenneet suoraan, että Hamasin vapaaehtoinen aseistariisunta on fantasia. Hamas tietää, että aseista luopuminen merkitsisi sen loppua, eikä se tule siihen suostumaan.

Rauhaa rahalla? Gaza paljastaa, miksi se ei toimi

Israelilainen analyytikko Nisim Katz osuu ytimeen arvioidessaan Gazan tulevaisuutta. Ajatus siitä, että taloudellinen vauraus sammuttaisi terrorin, on osoittautunut harhaksi. Gazaan on virrannut vuosien aikana miljardeja dollareita. Silti Hamas on valinnut sodan. Kyse ei ole elintasosta, vaan ideologiasta.

Davosin talousfoorumissa esitelty visio vauraasta Gazasta hotelleineen ja rakennusprojekteineen ei ota huomioon maailmankuvaa, joka ei vastaa länsimaisen ihmisen materiaalista maailmankuvaa.

Hamasin maailmankuvassa maa ei ole kiinteistö, jota kehitetään, vaan wakf-maa, pyhä omaisuus, joka on vapautettava. Taloudellisten kannustimien tarjoamista pidetään vain nöyryyttävänä lahjontana. Juutalaisen valtion olemassaolo on loukkaus, jota ei hyvitetä satamilla, hotelleilla tai työpaikoilla. Siksi ajatus siitä, että rahalla voisi ostaa rauhan, on vaarallinen harha. Ilman ideologian neutraloimista taloudellinen kehitys on vain resepti seuraavalle katastrofille.

Tämä ideologia näkyy myös paljastuneissa asiakirjoissa, joiden mukaan Hamas ja Palestiinan islamilainen jihad tiesivät omien rakettiensa osuvan Gazan siviilialueille ja jatkoivat ampumista siitä huolimatta. Ajatus oli kylmä: vaikka tuhansia omia kuolisi, se on sodan hinta. Siviilien kuolema on osa mediastrategiaa. Ilman verta ei ole otsikoita.

Katse kohdistuu lopuksi Iraniin, jossa jännitteet kasvavat ja Yhdysvallat on keskittänyt merkittävää sotilaallista voimaa alueelle. Paljon liikkuu huhuja ja siksi on syytä olla varovainen. Yksi asia on silti selvä: Iranin kansa ansaitsee parempaa kuin islamistisen hallinnon ikeen. Iranilla on pitkä ja kunniakas historia jo Raamatun ajoista lähtien. Rukoillaan erityisesti siellä elävien kristittyjen puolesta, jotka maksavat uskosta kovan hinnan.