Kristinusko ei muutu eikä kuole!
Uusin kirjani Kristinusko ei muutu eikä kuole! Liberaaliteologisen raamatuntutkimuksen sensuroimaton historia on ilmestynyt. Sivujen 7–8 Esipuheessa kirjoitan seuraavasti:
Tämän kirjan tarkoitus on tarjota kriittinen eksegeettinen ja teologinen vastine viime aikoina runsaasti julkisuutta osakseen saaneiden tuoreiden liberaaliteologisten ja historiallis-kriittisten teosten keskeisimpiin väitteisiin. Nämä teokset ovat seuraavat:
Teologian tohtori Ville Mäkipellon ja teologian maisteri ja väitöskirjatutkija Paavo Huotarin Sensuroitu: Raamatun muutosten vaiettu historia (Otava 2023), jonka sivunumeroihin viittaan jatkossa lyhenteellä ”Se”; Ville Mäkipellon, teologian tohtori ja dosentti Juha Pakkalan sekä teologian tohtori ja dosentti Raimo Hakolan Jumalan synty: Isän ja Pojan kätketty historia (Otava 2025), jonka sivunumeroihin viittaan jatkossa lyhenteellä ”Js”; Kuopion emerituspiispa ja teologian tohtori Wille Riekkisen Valo ja pimeys (Teos 2025), jonka sivunumeroihin viittaan jatkossa lyhenteellä ”Vp”; teologian tohtori ja dosentti Kari Latvuksen Jumala kuvien muutoksessa (Kellarimedia 2025), jonka sivunumeroihin viittaan jatkossa lyhenteellä ”Jkm”.
Kaikki kirjoittajat ovat omien alojensa eli Vanhan ja Uuden testamentin eksegetiikan akateemisia asiantuntijoita. Tämän lisäksi he kaikki, Mäkipeltoa lukuun ottamatta, ovat virkaan vihittyjä kristillisen kirkon eli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappeja. Mäkipeltokin on luterilaisen kirkon jäsen ja Riekkinen kirkon emerituspiispa. Nämä todellisuudet on hyvä pitää mielessä pohdittaessa heidän esittämiään linjauksia.
Nostan lähtökohtaisesti esiin kaksi mainittujen kirjoittajien itse toteamaa seikkaa, joilla on joltinenkin merkitys arvioitaessa tarkastelluissa teoksissa esitettyjä väitteitä ja niiden vahvuutta ja sitovuutta. Mäkipelto ja Huotari (Se, 210) toteavat, että ainoa pysyvä asia on muutos. Tästä seuraa sitovasti myös se, että tässä tarkasteltujen teosten esittämät johtopäätökset eivät ole mitenkään pysyviä eivätkä varmoja vaan nekin tulevat muuttumaan. Mäkipelto, Pakkala ja Hakola (Js, 29) puolestaan toteavat, että kirjassa käsitellyt aiheet ovat edelleen hyvin kiistanalaisia ja niistä on poikkeavia tulkintoja. Asia on juuri näin kuten kirjoittajat avoimesti toteavat ja myöntävät.
Oma eksegeettinen ja teologinen vastineeni edustaa näkemystä, joka kumpuaa konservatiivisen akateemisen historiallisen ja kriittisen eksegetiikan lähtökohdista siten kuin olen laajemmin esittänyt kaksiosaisessa teoksessani Johdatus Raamatun syntyhistoriaan (Kuva ja Sana, 2015, 2018) sekä klassisen kristillisen teismin teologisfilosofisista lähtökohdista siten kuin olen ne oman akateemisen asiantuntija-alani eli dogmatiikan ja dogmihistorian näkökulmasta laajemmin esittänyt kirjassani Johdatus kristilliseen dogmatiikkaan (Kuva ja Sana, 2022) ja Johdatus klassisen kristillisen uskonopin syntyhistoriaan (Kuva ja Sana, 2024).
Mainituissa liberaaliteologisissa ja historiallis-kriittisissä teoksissa esitetään, että perinteisen kristinuskon on joko radikaalisti muututtava joksikin toiseksi tai kuoltava ja että perinteisen kristillisen raamatunselityksen mukainen käsitys Jumalasta, Vanhan testamentin ajan Israelin historiasta sekä Jeesuksesta ja Uuden liiton seurakunnan eli kirkon synnystä ja alkuperäisestä itseymmärryksestä ei pidä historiallisesti tarkasteltuna paikkaansa. Nyt käsillä olevassa vastineessani perustelen, miksi puolestaan nämä väittämät eivät kestä historiallista eivätkä kriittistä tarkastelua.
Kristinuskon ei edelleenkään pidä muuttua eikä kuolla, koska kristinusko ei muutu eikä kuole!
Näin kirjani Esipuheessa.
Kirjaani perustuvia näkemyksiä on joiltakin osin ollut esillä jo aiemmin Seurakuntalaisen artikkelissa ja Ajankohtainen Alfa TV -keskustelussa. Tätä keskustelua ovat kommentoineet 23.4.2026 päivätyssä laajassa Vartija-artikkelissaan ”Ahvion ja Puolimatkan ristiretki raamattukritiikkiä vastaan” dosentti Matti Myllykoski ja tohtori Mäkipelto. Osaltani kiitän Myllykoskea ja Mäkipeltoa mielenkiinnosta esittämiäni näkemyksiä kohtaan. Nyt kun kirjani on ilmestynyt, on itse kunkin mahdollista tarkistaa ja analysoida, kuinka osuvaa Myllykosken ja Mäkipellon artikkelissaan esittämä kritiikki tosiasiallisesti on tai ei ole.
Kirjani kahteentoista lukuun jäsentyvä sisällysluettelo on seuraavanlainen:
Kristinuskon ei ole muututtava eikä kuoltava; Raamatun alkutekstiä ei ole vaietusti sensuroitu; Jumala ei syntynyt 2600 vuotta sitten; Historiatieteellinen tutkimus ei ole naturalismia; Arkeologinen minimalismi ei sanele normeja; Monoteismi ei syntynyt polyteismistä; Kristinuskon Raamatun kaanon on pysynyt vakaana; Evankeliumit ovat historiallisia; Historiallinen Jeesus tiedosti jumalallisuutensa; Jeesuksen ruumiillinen ylösnousemus ja tyhjä hauta ovat historiallisia; Reinkarnaatio ei ole koskaan kuulunut kristinuskoon, ja Liberaaliteologinen luopumusteoria on virheellinen.
Näin otsikoiduissa pääluvuissa tarjoan kriittisen eksegeettisen ja teologisen vastineen alussa viitattujen liberaaliteologisten ja historiallis-kriittisten teosten sisältämiin keskeisimpiin argumentteihin. Perustelen ja määrittelen aatehistoriallisesti, mistä liberaaliteologiassa on kyse ja miksi ja miten vuosisatojen aikana kehkeytynyt naturalistinen historiallis-kriittinen raamatuntutkimus liittyy liberaaliteologiaan.
Kirjani takakansitekstin mukaan teos kutsuu lukijan perehtymään lähteisiin, punnitsemaan argumentteja ja pohtimaan, millä perusteella totuus ratkaistaan – muuttuvan kulttuurin vai pysyvän ilmoituksen pohjalta.
Sivulla 182 päätän kirjani seuraavasti:
Jumalan Sanalla, Pyhällä Raamatulla, on vankka historiallinen tosiasiaperustuksensa. Kuten apostoli Pietari suoraan sanoo, uusitestamentillisessa Kristuksen persoonaan ja työhön keskittyvässä asiasisällössä ei ole kyse taruista tai myyteistä vaan historiallisista todellisuuksista, apostolisesta silminnäkijätodistuksesta. Raamattu on profeetallista Sanaa, Jumalan erityinen ilmoitus, joka on ilmoitettu ja saatettu sanalliskirjalliseen muotoon Pyhän Hengen inspiraatiossa, ylivalvonnassa (2. Piet. 1:1–23).
Kristinusko ja sen historiallinen Jumala-kuva ei muutu eikä kuole. Raamatun alkutekstejä ei ole sensuroitu eikä Jumala syntynyt 2600 vuotta sitten. Kristinusko pysyy apostolisessa uskonsäännössä, jonka perusta on Pyhässä kolminaisuudessa ja kaksiluontoisessa Jeesuksessa Kristuksessa!
Lue ohjeet kommentoinnille
1.5.2026 21:23
Emerituspiispa Wille Riekkinen on sanonut: ”Kristinuskon on muututtava tai kuoltava”.
Samalla tavalla sanoi ”pettäjäpiispa”, että kirkko on kuollut, jos se ei ymmärrä hänen rakkautta, joka oli pitkään kestänyt suhde toisen miehen vaimoon.
Tämä retoriikka tuo mieleen nimettömän henkilön seinäkirjoituksen:
”Jumalan on kuollut”
– Nietzsche
”Nietzshe on kuollut”
– Jumala”
Tämä seinäkirjoitus ei ole profetia, enkä tiedä, onko vastaavaa profetiaa edes annettu. Tiedämme kuitenkin sen, että Nietzsche kuoli vuonna 1900. Jokainen voi myös itse päätellä sen, joutuiko hän lopulta helvettiin.
Friedrich Nietzsche oli ateistinen filosofi, joka kritisoi kristinuskoa satiirin keinoin. Vaikka seinäkirjoitus ei ole Jumalan sanaa, niin se tiivistää erinomaisesti sen, mistä tässä koko asiassa on kyse. Wille Riekkisen ja pettäjäpiispan teot ja sanat näyttävät tulevan suoraan Nietzsceltä. Ns. liberaaliteologia on todellisuudessa antikristillisyyttä.
1.5.2026 21:06
Kristinusko ei ehkä muutu, mutta ihmiset muuttuvat. Kristinuskon sanoma ei enää tavoita ihmisiä, varsinkaan heitä, jotka kamppailevat kärsimyksen ongelman kanssa.
”Jeesus on lähellä kärsiviä ihmisiä.” En ymmärrä mikä lohdutus tämä on, jos kärsimys vain jatkuu. Ymmärrän että tietynlainen kärsimys voi olla joillekin hyväksyttävä asia ja he pysyvät uskossa, koska se kärsimys on tietyissä rajoissa. Toisilla taas ei ole niin.
Kristinuskon funktio on käsittääkseni auttaa ihmistä. Myös elämän aikana, eikä vain kuoleman jälkeen. Kuoleman jälkeen voi olla ihan mitä vaan ja on outoa uskoa että elämä alkaa vasta sitten kun olet kuollut.
Raamattu on täynnä kaikenlaisia lupauksia. Samalla myös täynnä ristiriitoja ja outoja asioita. Ja näiden uskominen olisi sitten ihmiselle tärkeämpää kuin vaikka se, että hän saa jokseenkin säällisen elämän? En voi uskoa että kukaan oikeasti haluaa menettää elämänsä kristinuskon tähden. Ehkä niin on tapahtunut joskus ammoin, mutta ei pahemmin nykyään.
Jumala väittää Raamatussa, että ihmisen ei tarvitse murehtia vaatteista tai ruuasta, että Jumala pitää kyllä huolen.. mutta pitääkö??? Ei taida olla ihan niin.
Saati sitten että pitäisi huolta siitä, että ihminen on suht. koht terve.
Niin. Siis jos Jumala ei muutu, niin ihminen muuttuu ja lähtee pois.
1.5.2026 16:38
Kristinusko oli apostolien aikana juutalaisuutta, joka uskoi Jeesuksen olevan Messias, Jumalan Poika. Alkuseurakunta pyhitti sapatin eikä syönyt sianlihaa. Tämä oli Roomassa ongelma, koska roomalaisten lepopäivä oli sunnuntai, ja kansa vietti mielellään possujuhlia eri epäjumalien kunniaksi.
Kristinuskossa on tapahtunut dramaattinen muutos. 300-luvulla kristinusko alkoi muuttua ns. klassiseksi kristinuskoksi, joka luopui juutalaisuudesta ja omaksui tilalle kreikkalais-roomalaisten pakanauskontojen juhlapäiviä ja muita uskonnollisia tapoja.
Sapatti siirrettiin sunnuntaille, koska se oli Voittamattoman Auringon jumalan juhlapäivä. Tämän epäjumalan syntymäpäivää vietettiin 25.12., joka muutettiin Jeesuksen syntymäpäiväksi. Muutosta perusteltiin usein Paavalin kirjeillä, mutta niissä ei sellaista opetusta ole, eikä voikkaan olla, koska Jeesus kielsi Jumalan käskyjen muuttamisen vuorisaarnassaan.
Syntyi katolinen kirkko. Siitä erosi Luterilainen kirkko ja monia muita protestanttisia liikkeitä.
Tällä hetkellä kirkossa käydään kuumaa keskustelua siitä, että luterilaisuutta oltaisiin muuttamassa, mihin Ahvion kirjoitus myös liittyy.
Kirkko on muuttanut pappeus- ja avioliittokäsitystään sekä tekee ekumeniaa muiden uskontojen kanssa. Jos konservatiiviset saisivat voiton, mitä he eivät kuitenkaan saa, niin kirkko ei varsinaisesti puhdistu, vaan palaa takaisin 1500-luvulle, jolloin kirkko oli jo hylännyt apostolisen juutalaisuuden, joka on kristinuskoa, mutta ei ole klassista kristinuskoa.