Älä anna toivon sammua

Ensimmäinen kynttilöistä sanoi; ”Minun nimeni on Rauha, mutta rauha on tuntematon asia kansojen sekä myös yksilöiden elämässä. Vahvat hyökkäävät heikompien kimppuun, aseet jylisevät, hirveitä veritekoja tehdään ja pommit putoilevat viattomien ihmisten niskaan.”

Kynttilän puhuessa surullisella äänellä sen liekki lepatti, himmeni himmenemistään ja sammuin viimein kokonaan.

Toinen kynttilä sanoi: ”Minun nimeni on Usko. Useimmat eivät enää edes usko, että minä olen olemassa. Minusta on tullut näkymätön ja väheksytty. Olemassaolollani ei näytä olevan useimmille mitään merkitystä.”

Kynttilän puhuessa huoneessa tuntui kolea viima, ja kynttilän kituva liekki ja sammui.

Kolmas kynttilä oli kuunnellut surullisena kahden toverinsa puheet. Se oli katsonut alakuloisena, miten niiden liekit sammuivat. Huokaisten kynttilä sanoi: ”Minun nimeni on Rakkaus. Tässä maailmassa puhutaan ja lauletaan jatkuvasti rakkaudesta, mutta aitoa ja pyyteetöntä rakkautta on niin kovin vähän. Kaiken rakkaudettomuuden keskellä olen tuntenut itseni hyvin yksinäiseksi ja unohdetuksi.”

Kynttilän puhuessa sen liekki lepatti vielä heikosti, mutta sammui sitten kokonaan.

Huoneen ovi avautui, ja sisälle astui pieni lapsi. Hän katsoi hetkin sammuneiden kynttilöiden nopeasti katoavia savukiemuroita. Sitten hän alkoi itkeä lohduttomasti.

Nyt myös neljäs kynttilä puhkesi puhumaan. Se sanoi lapselle: ”Älä pelkää. Älä itke, äläkä ole masentunut. Minun nimeni on Toivo. Minulle on annettu valta saada sammuneidenkin kynttilöiden liekit palamaan.”

Silmät loistaen pieni lapsi otti käteensä kirkkaasti palavan Toivon. Sen avulla hän sytytti liekkiin myös Rauhan, Uskon ja Rakkauden. Huone kirkastui. Alakulon, masennuksen ja luovuttamisen henki katosivat. Kynttilöiden kirkkaat liekit kannustivat ja rohkaisivat kilvan toisiaan loistamaan yhä kirkkaammin.

Toivo on elämän perusvoima. Toivo antaa voimaa kestää ja selviytyä vaikeuksienkin keskellä. Toiveikas ihminen ei pane päätään pensaaseen kieltämällä elämän realiteetteja. Koska hän on toiveikas, hän pystyy näkemään tämän hetken vaikeuksia pitemmälle, tulevaisuuteen vaikeuksien toiselle puolelle.

Kerrotaan Ukrainan ylirabbin kehottaneen kansaa taistelemaan hyökkääjää vastaan myös rukoilemalla ja lukemalla Daavidin Psalmia 31. Tästä psalmista tulikin nopeasti kaikkien ukrainalaisten yhteinen väkevä ase, jota he ovat käyttäneet ahkerasti rukoustaistelussa maansa ja vapautensa puolesta.

Myös täällä Suomessa on seurakunnissa, rukouskokoukissa ja kodeissa rukoiltu paljon ukrainalaisten puolesta. Siinä yhteydessä mekin olemme lukeneet ahkerasti Psalmia 31. Psalmin viimeisessä jakeessa 25 sanotaan: ”Rohkaiskaa mielenne, olkaa lujat, kaikki te, jotka panette toivonne Herraan!” (Psalmi 31:25)

Kun luet Raamattua, huomaat, miten keskeinen paikka toivolla on sen teksteissä:

Jeremiaan kirjassa luvun 29 jakeessa 11 meille kerrotaan toivosta, joka kestää tapahtui meille tai ympärillämme ihan mitä tahansa:

”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer.29:11)

Daavidin Psalmissa 131 on vai kolme lyhyttä jaetta. Niistä viimeisessä sanotaan: ”Israel, pane toivosi Herraan nyt ja aina!” (Psalmi 131:3) Ei siis ihme, että monenlaisia sotia ja vainoja kokeneen Israelin kansan kansallislaulu on nimeltään HaTiqva, Toivo.

Jeesuksessa meille on tarjolla toivo, joka on voittanut kuoleman ja yltää iankaikkiseen elämään asti. Tästä toivosta Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen 8. luvun jakeissa 24 ja 25:

”Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti.” (Roo.8:24-25)

Hieman myöhemmin, Roomalaiskirjeen 14. luvun jakeessa 8 Paavali ilmaisee, millainen voima tällä pettämättömällä ja ikuisesti kestävällä toivolla on:

”Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle.” /Room.14:8)

Eletään, ystävät, tämäkin päivä pää pystyssä ja katsoen luottavaisina tulevaisuuteen. Rukoillaan yhdessä Psalmin 71 jakeiden 4 ja 5 sanoin:

”Jumala, pelasta minut pahojen käsistä, riistäjien ja sortajien vallasta. Sinä olet minun toivoni, Herra, Herra, minun turvani nuoruudesta asti.” (Psalmi 71:4-5)

Aamen