Älä pelkää

Pelkään esimerkiksi aivan kauheasti hammaslääkäriin menoa. Siitä on tullut minulle isompi pelko kuin sen tarvitsisi olla.

Olen koko viime vuoden tiedostanut, että kohta lähestyy kahden vuoden välein tapahtuva hammastarkastus. Ja vaikka pelkään mennä tarkastukseen, pakotan itseni varaamaan ajan, jotta mahdolliset ongelmat eivät ehtisi kasvaa liian isoiksi. Olen lujasti päättänyt mennä selvittämään tilanteen, vaikka koko sisimpäni huutaakin sitä vastaan.

Näitä miettiessäni päätin yhtenä päivänä, että on hyvä aika kurkistaa suuhuni, varmistaa ikään kuin, että kaikki on hyvin ja hammaslääkärikäynti olisi helppo nakki. Käytin oikein taskulamppua varmistaakseni, ettei mitään jää huomaamatta.

Mutta sitten aloin nähdä reiän, toisen ja kolmannenkin. Kauhu alkoi nousta sisimpääni ja sydämeni alkoi hakata kovemmin. Koko suuni oli täynnä reikiä ja kulumaa – näin ainakin ajattelin.

Tokikaan en oikeastaan tiennyt miltä reiät näyttävät, mutta faktoilla ei ollut tässä vaiheessa enää tilaa ajatusmaailmassani. Olin vakuuttunut, että hammaslääkäri joutuisi paikkaamaan puolet hampaistani ja hyvä jos saisin pidettyä jonkun hampaistani.

Yöuneni olivat poissa ja pelko myllersi sisimmässäni monta päivää.

En tiedä onko sinulla usein tämä tilanne. Pelko ottaa vallan mielestäsi ja järkipuhe ei enää sitä myrskyä pysty tyynnyttämään.

Minulle on käynyt näin monta kertaa. Huolet ovat olleet välillä isoja ja välillä hieman pienempiä.

Joskus ihmissuhteeni ovat olleet myrskyssä, toisinaan olen taistellut terveyteni kanssa ja joskus läheiseni ovat olleet pulassa.

Olen saattanut myös oikein etsimällä etsiä uhkia ja ongelmia, jotta voisin muka paremmin kontrolloida tulevaisuuttani.

Yhtä kaikki, mielen myrsky on noussut ja sen aallot ovat olleet korkeampia kuin mistä voisin koskaan kuvitella selviäväni hengissä. Kaikki tuntuu ahdistavalta ja toivottamalta.

Näinä hetkinä on ollut kultaakin kalliimpaa kuulla Jumalan kuiskaavan sydämeeni: ”Älä pelkää”.

Näillä sanoilla on voima tyynnyttää mielen myrskyt, jotka riehuvat valtoimenaan hukuttaen rauhan ja toivon syvyyksiinsä.

Myös opetuslapset olivat samankaltaisessa tilanteessa kerran. Tällä kertaa oli kuitenkin kyseessä todellinen myrsky:

”Pian nousi kova myrsky ja aallot syöksyivät veneeseen, niin että se oli täyttymäisillään. Jeesus nukkui veneen perässä nojaten päänaluseen. Opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: ”Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?” Herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: ”Vaikene, ole hiljaa!” Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven. Hän sanoi heille: ”Miksi te olette peloissanne? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?” (Mark. 4:37–40 RK)

Jumala tuntee meidät ihmiset. Hän tietää kuinka suurinkin uskon sankari välillä pelkää ja tarvitsee rauhoittelua. Edes opetuslapset eivät välttyneet pelolta, vaikka heillä oli Jeesus seuranaan myrskyn keskellä.

Kun luet Raamattua, voitkin huomata, että Jumala sanoi monelle Jumalan miehelle ja naiselle kautta koko Raamatun historian: ”Älä pelkää!”

Näitä ihmisiä olivat mm. Abraham, Iisak, Jaakob, Mooses, Joosua, Gideon, Elia, Jeremia, Hesekiel, Daniel, Joosef, Magdalan Maria, toinen Maria ja Jeesuksen äiti Maria, Simon Pietari, Paavali ja Johannes.

Me olemme samaa tekoa kuin nämä miehet ja naiset. Maan tomua. Mutta Jumala rakastaa meitä ja ei halua, että pelkäämme. Jumala kutsuukin meitä luottamaan Häneen ja jättämään meidän murheemme Hänen käsiinsä.

Pietari kirjoittaa kirjeessään:

”Heittäkää kaikki murheenne hänen päälleen, sillä hän pitää teistä huolen.” (1. Piet. 5:7 RK)

Meidän ei tarvitse yrittää kontrolloida elämämme myrskyjä, vaan me voimme jättää ne Hänen rakastaviin käsiinsä. Hän pystyy tyynnyttämään myrskyt ja poistamaan pelot. Hän haluaa meiltä, että myrskyn sattuessa kohdallemme, käännymme hänen puoleensa ja luotamme hänen huolenpitoonsa.

Meitä ei ole kutsuttu elämään pelossa, vaan luottamaan Jumalan huolenpitoon ja kasvamaan uskossa ja rakkaudessa.

Johannes muistuttaa meitä tästä sanoessaan:

”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta. Joka pelkää, ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.” (1. Joh. 4:18 RK)

Jokainen pelottava tilanne on myös mahdollisuus kasvaa uskossa ja vahvistaa luottamustamme Taivaalliseen Isäämme, joka on luvannut pitää meistä huolen. Usein jälkikäteen huomaammekin, että pelkäsimme turhaan ja Jumala vei meidät myrskyn läpi hänen suunnitelmiensa mukaan.

Jäitkö miettimään mitä hampailleni tapahtui? Menin tapaamaan hammaslääkäriä, joka totesi hampaitteni olevan hyvässä kunnossa ja vain hieman puhdisti niitä. Sain taas jäädä helpottuneena odottelemaan seuraavaa kahden vuoden päästä tapahtuvaa hammastarkastusta.

Tein siis kärpäsestä härkäsen ja pilasin yöuneni ja mielenrauhani, koska pelkäsin itsekuviteltuja uhkia.

Ensi kerralla yritän muistaa sen, että kun Jumala kuiskaa minulle pelon keskellä ”Älä pelkää”, voin luottaa noihin sanoihin ja olla vakuuttunut siitä, että kaikki on Jumalan hyvissä käsissä.

Jumala haluaa tarjota sinullekin hänen rauhaansa elämäsi myrskyjen keskellä. Olivatpa pelkosi isoja tai pieniä – tai kuviteltuja – hän haluaa, että luovutat ne hänelle ja luotat lapsen lailla hänen huolenpitoonsa.

Paavali kehottaakin meitä Filippiläiskirjeessä:

”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 4:6-7 RK)