Patmos-blogi

Darwinin jumala – Evoluutioteoria ja kärsimyksen ongelma

Pasi Turunen Pasi Turunen (TM) on raamatunopettaja, toimittaja ja Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja.
Julkaistu:

”Darwinin evoluutioteoria oli paljolti ratkaisu luonnossa vallitsevan pahuuden ongelmaan – eräänlainen teodikea,” kirjoittaa Cornelius G. Hunter kirjassaan  Darwin’s God – Evolution and the problem of evil (2002).

Vuonna 1859 Charles Darwin julkaisi kirjansa Lajien synty. Perustuen tekemiinsä havaintoihin hän esitti eliöiden ja niiden monimuotoisuuden olevan luonnossa vallitsevien ohjaamattomien prosessien seurausta. Sittemmin evoluutioteoriasta on akateemisessa maailmassa tullut vallitseva tieteellinen näkemys.

Cornelius G. Hunter esittää kirjassaan Darwin’s God, että evoluutioteorian menestys ei perustu yksinomaan sen puolesta esitettyyn näyttöön. Darwinista alkaen meidän päiviimme saakka evoluutiota on perusteltu myös uskonnollisin argumentein, joilla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa. Siksipä myös evoluutioteoriassa on uskonnollinen pohjavire.

Darwinin päiviin tultaessa modernin ajan rationalistifilosofit olivat entistä enemmän alkaneet käsitellä Jumalaa pikemminkin teoriana kuin persoonana, ja määrittelivät alati tarkemmin sen, millainen Jumala oli tai ei ollut. Jumala ymmärrettiin hyväntahtoisena, luotujensa onnea ja parasta edesauttavana olentona. Luomakunnan katsottiin heijastavan Jumalan hyvyyttä, viisautta ja voimaa.

Luomakunta ei siis ollut hyvä siksi, että se oli Jumalan luoma, vaan koska siitä oli löydettävissä valtavaa kauneutta, harmoniaa, symmetriaa ja järjestystä.

Monet ajattelijat uskoivat Jumalan täydellisyyden tuottavan ainoastaan täydellisyyttä, niin kuin me täydellisyyden määrittelemme. ”Positiivisia jumalallisia attribuutteja, kuten viisautta ja hyväntahtoisuutta korostettiin siinä määrin, että Jumalan vihaa tai pahan sallimista harvoin ajateltiin,” Hunter tiivistää viktoriaanisen ajan jumalakuvan. Luonto ilmensi kyllä Jumalan hyvyyttä ja viisautta, mutta ei hänen kaitselmustaan, tuomioita tai tapaa, jolla hän kykenee käyttämään pahuutta osana suunnitelmaansa. Jumala katsottiin palvelevan luomakuntaa sen sijaan, että Hän sen kautta toteuttaisi suvereenia suunnitelmaansa.

Tämä rationalistinen jumalakuva aiheutti ongelman Darwinin ajattelulle. Jumala saattoi luoda ainoastaan harmoniaa ja tehokkuutta, sanoivat rationalistifilosofit ja -teologit. Tutkimustensa myötä Darwin näki luonnossa jotain aivan muuta. Se oli täynnä kummallisuuksia, tehottomuutta, tuhlailevaisuutta, epäharmoniaa ja silkkaa julmuutta. Darwinia huoletti esimerkiksi se, että tonneittain siitepölyä menee hukkaan joka vuosi. Sellainen oli hänen mielestään ymmärrettävää ohjaamattomien naturalististen prosessien valossa. Mutta olisiko kaikkiviisas Luoja luonut järjestelmän, jossa menee hukkaan näin valtavasti? Millaista epätäydellisyyttä täydelliseltä Luojalta. Eräät eläimet näyttivät sopeutuneen huonosti ympäristöönsä, ja muurahaiset orjuuttavat toisia muurahaisia. Miten tämä sopi käsitykseen viisaasta ja hyväntahtoisesta luojasta? Luonto näytti olevan kaikkea muuta kuin harmoninen ja ideaalinen, jollaiseksi rationalistit sen maalasivat.

Darwinin kirjoituksista voi Hunterin mukaan nähdä, että hänellä oli ongelmia sovittaa yhteen aikansa käsitys Jumalasta sen kanssa mitä hän näki luonnossa. ”Maailmassa näyttää mielestäni olevan liian paljon kurjuutta. En pysty vakuuttumaan siitä, että hyväntahtoinen ja kaikkivaltias Jumala olisi suunnitellut ja luonut [parasiittisen pistiäisen] sitä nimenomaista tarkoitusta varten, että se ruokkii itseänsä elävillä toukilla, tai että kissa leikittelee hiiren kanssa,” Darwin kirjoitti kirjeessä ystävälleen pian tultuaan julkisuuteen teoriansa kanssa.

Omaelämäkerrassaan Darwin kirjoitti:

”Kärsimys sopii hyvin ajatukseen luonnonvalinnasta, joka ei ole täydellinen toiminnassaan. Se pyrkii ainoastaan edesauttamaan kutakin lajia menestymään kamppailussa elämästä toisten lajien kanssa hämmästyttävän monimuotoisessa ja muuttuvassa ympäristössä. Kukaan ei kiellä, että maailmassa on paljon kärsimystä. Jotkut ovat yrittäneet selittää sen ihmisten aiheuttamaksi, ajatelleen sen palvelevan heidän moraalista kehittymistään. Ihmisten määrä maailmassa ei kuitenkaan ole verrattavissa muiden tajuisten olentojen määrään, ja nuo toiset usein kärsivät ilman mitään moraalista kehittymistä. Jumalan kaltainen olento, joka on täynnä voimaa ja tietoa ja kykenee luomaan universumin, on meidän rajatulle mielellemme kaikkivaltias ja kaikkitietävä. On vastoin meidän ymmärrystämme ajatella, että hänen hyväntahtoisuutensa ei olisi rajatonta, sillä mitä etua voi olla miljoonien alempien eläimien lähes loputtomiin jatkuvista kärsimyksistä? Tämä erittäin vanha argumentti kärsimyksen olemassaolosta näyttää minusta vahvasti viittaavan, että ei ole olemassa Älykästä Alkusyytä (intelligent First Cause). Kärsimyksen runsaus sopii hyvin yhteen sen näkemyksen kanssa, että kaikki orgaaniset olennot ovat kehittyneet variaatioiden ja luonnonvalinnan kautta.” The Autobiography of Charles Darwin (1958), s. 20.

Siinä missä Darwinin suosikkikirjailija, John Milton teoksessaan Paradise Lost, halusi luoda etäisyyttä ihmisen moraalisen pahuuden ja Jumalan hyvyyden välille, Darwinille luonnonvalinta oli tapa luoda etäisyyttä Jumalan ja ns. luonnollisen, i.e. luonnossa vallitsevan, pahuuden välille. Evoluutioteoria oli siten Darwinin ratkaisu kärsimyksen ongelmaan ja kumpusi tietyntyyppisestä uskonnollisesta käsityksestä.

Tämä ei tarkoita, että Darwinin näkemykset eivät olisi lainkaan perustuneet hänen tekemiinsä havaintoihin. Mutta Darwinia ei motivoinut yksinomaan hänen teoriaansa tukeva todistusaineisto, vaan myös ne ongelmat, jotka yleisesti liitettiin hänen aikansa näkemyksiin Jumalasta ja luomisesta:

”Suureksi osaksi nämä vaikeudet nousivat epäonnistuneista yrityksistä sovittaa yhteen käsitys Luojasta ja luomakunnasta. Luoja ymmärrettiin äärettömän viisaana, voimallisena ja hyvänä. Hänen luomakuntansa näyttäytyi kuitenkin lisääntyvässä määrin puutteellisena ja vikoja täynnä olevana. Luonto ei ilmeisesti ollut aivan täydellinen. Jossain mielessä se oli tuhlaileva (wasteful), ja toisinaan se näytti yksinkertaisesti pahalta (evil). Evoluution suuri salaisuus perustuu siihen, kuinka se selittää luonnon epätäydellisen puolen. Jos maailma ja jopa elämä itse on syntynyt sokeiden luonnonvoimien tuloksena, silloinhan meidän tulee odottaa varsin epätäydellistä tulosta.” (Hunter, s. 10–11)

Cornelius Hunter on kirjassaan avannut mielenkiintoisen tarkastelunäkökulman: Darwinin päivistä alkaen naturalistit ovat seuranneet hänen jalanjäljissään esittäessään evoluution tueksi tieteellisen näytön ohella myös selkeästi uskonnollisia argumentteja. Hunter kutsuu tätä eräänlaiseksi negatiiviseksi teologiaksi.

Ei ole lainkaan tavatonta törmätä tämän päivänkään keskustelussa kommentteihin, joissa tutkijat kuin ohimennen toteavat näytön olevan sopusoinnussa juuri evoluution kanssa, mutta ei luomisen. He tuntuvat tietävän miltä luonto näyttäisi, jos Jumala sen olisi luonut. Mutta tämä ei ole tieteellinen perustelu, vaan uskonnollinen ja teologinen.

Esimerkiksi edesmennyt Stephen Jay Gould miten eoluutiosta todistavat ”omituinen järjestäytyminen ja hassut ratkaisut.” Gouldin mukaan ”järkevä Jumala ei milloinkaan astuisi tällaisia polkuja”, hän tietää kertoa. ”Tämänkaltaiset säännönmukaisuudet, “ toteaa puolestaan Douglas Futuyama fossiililöydöistä, “sopivat yhteen evoluution kanssa, mutta eivät luomisen”. Fossiiliaineiston perusteella useat lajit ovat tulleet ja menneet, kuolleet sukupuuttoon. Kenneth R. Miller ei näe muuta selitystä kuin evoluution, koska muutoin meille jää suunnittelija ”joka vain ei tahdo saada asioita kerralla oikein. Mikään hänen suunnittelemansa ei pärjää pitkän päälle.”

Hunter toteaakin osuvasti:

”On erittäin ironista, että teoria, joka teki Jumalan tarpeettomaksi, itse tukeutuu argumentteihin, jotka sisältävät oletuksia siitä millainen Jumala on. Uskonto vaikuttaa evoluutioteoriaan syvällisellä tavalla. Sekä Darwin että nykyajan evolutionistit vetoavat näihin metafyysisiin argumentteihin [–] Darwin oli oikeassa huomioidessaan, että luominen ja sitä tukevat argumentit riippuvat siitä millainen käsitys meillä on Jumalasta. Hän unohti sopivasti, että myös argumentit luomista vastaan riippuvat jumalakuvastamme.” (Hunter, s. 11, 151)

Milloin tahansa evolutionistit siis puolustavat naturalistisesti tulkittua evoluutioteoriaa esittämällä arvioita siitä, miten Jumala olisi luonut tai toiminut ja miten ei, he argumentoivat uskonnollisesti, eivät tieteellisesti. Sellainen argumentaatio edellyttää käsitystä siitä millainen Jumala on. Sellainen tietämys ei ole tieteellistä, vaan teologista. Entä jos Jumala ei ole sellainen kuin modernit evolutionistit olettavat? Entä jos kärsimys, kamppailu ja kuolema eivät ole metafyysisesti yhteensovittamattomissa Jumalan hyvän olemuksen kanssa? Ajatellaan vaikkapa Jumalan Pojan kuolemaa ristillä, jossa Jumalan hyvyys ja tahto toteutui sangen suuren kärsimyksen kautta.

Asian toinen puoli on, että osa tämän päivän kreationistisesta evoluutiokritiikistä nousee usein samasta virheellisestä, modernistisesta ja rationalistisesta jumalakuvasta, josta kumpuavan kärsimyksen ongelman Darwin pyrki ratkaisemaan evoluutioteoriallaan. Jos näet ollaan tietävinään, että ”hyvä Jumala” ei ole voinut alun perin luoda esimerkiksi leijonia ja krokotiileja lihaa syöviksi saaliseläimiksi tai tappavan myrkyllisiä hämähäkkejä ja käärmeitä, on tällainen perusoletus siitä mitä Jumalan hyvyyteen voi tai ei voi sisältyä, käytännössä käänteisesti sama, jonka vuoksi Darwin päätteli, ettei Jumala ole voinut luoda tätä eliökuntaa.

Tämä ei tarkoita, että kreationisti välttämättä olisi väärässä saatikka, että darwinismi oikeassa. Ainoastaan, että väite, jonka mukaan eläinkunnassa esiintyvä mielestämme tarpeettomalta näyttävä ja verinen eloonjäämiskamppailu olisi vasta syntiinlankeemuksen seurausta, ei ole kovin hyvä kreationistinen argumentti. Se perustuu samaan virheelliseen oletukseen Jumalan hyvyyden ilmenemisestä luomakunnassa juuri tietyllä tavalla, minkä pohjalta Darwin päätteli, ettei Jumala ole voinut luoda maailmaa.

Se ei myöskään ole kovin hyvää teologiaa, koska Raamatun valossa Jumalan hyvä tahto vaikuttaa toteutuvan sellaisissakin historian vaiheissa, jotka eivät ole vieraita kärsimykselle ja kamppailulle oli sitten kyse vedenpaisumuksesta, Egyptin vitsauksista, Kanaanin maan valloituksesta tai Jeesuksen ristinkuolemasta. Tähän voidaan toki huomauttaa, että mainitut esimerkit ovat seurausta synnistä. Totta, mutta siihen voidaan vastata muistuttamalla, että Jumala on olemukseltaan muuttumaton ja hyvä yhtä hyvin ennen ja jälkeen syntiinlankeemuksen. Jos kärsimys ja kuolema luomakunnassa ylipäätään ovat metafyysisesti täysin vieraita Jumalan hyvälle olemukselle, josta hänen tahtonsa kumpuaa, on vaikea käsittää, miksi hän sitä sallii ja jopa hyödyntää tahtonsa toteutumiseksi lunastushistoriassa oli sitten kyse Egyptin vitsauksista Israelin lunastamiseksi tai lähettäessään oman Poikansa kuolemana ristillä meidän edestämme. Paavalikin roomalaiskirjeensä 5 luvussa näyttää selvästi puhuvan vain siitä, kuinka kuolema synnin seurauksena on tullut ”kaikkien ihmisten osaksi”. Kuolemasta eläinkunnassa hän ei puhu mitään. Kreationistisella evoluutiokritiikillä on siten uskottavuusongelma siltä osin, kuin se perustuu samalle rationalistiselle käsitykselle Jumalan hyvyydestä, jonka vuoksi darwinistit esittävät, ettei Jumala ole voinut luoda tätä maailmaa.

Cornelius Hunterin kirja herättää paljon mielenkiintoisia ja tärkeitä ajatuksia. Se osoittaa hyvin darwinistisen evoluutioteorian uskonnollisen pohjavireen. Teoria ei kaikilta osin ole puhtaasti tieteellinen, kuten darwinistien esittämät argumentit aika ajoin paljastavat. On syytä olla tarkkana sen suhteen, milloin darwinismia perustellaan sellaisin uskonnollisin argumentein, jotka kumpuavat rationalistisesti ymmärretystä jumalakuvasta, joka ei vastaa käsitystä Jumalasta sellaisena, kuin Raamattu hänet ilmoittaa.

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (11)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Ujohko

    ”Ainoastaan, että väite, jonka mukaan eläinkunnassa esiintyvä mielestämme tarpeettomalta näyttävä ja verinen eloonjäämiskamppailu olisi vasta syntiinlankeemuksen seurausta, ei ole kovin hyvä kreationistinen argumentti. Se perustuu samaan virheelliseen oletukseen Jumalan hyvyyden ilmenemisestä luomakunnassa juuri tietyllä tavalla, minkä pohjalta Darwin päätteli, ettei Jumala ole voinut luoda maailmaa.”

    Jumalan hyvyys luomakunnassa ei ilmene kivuutena saati näppäryytenä tms, vaan todisteina suuresta kertomuksesta, siis Jumalasta ja Jumalan suuruudesta. Lisäksi se muistuttaa lankeemuksestamme, erostamme Jumalasta ja sovituksen tarpeesta. Luomakunta on kuoleman valtakunta ja paholaisen temmellyskenttä, mutta tuon muistutuksen kautta se näyttäytyy myös fyysisenä evankeliuminamme.

  2. Anne

    Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa, että täytyy pysyä Raamatun ilmoituksessa. Mutta eikö 1. Mooseksen kirja olekin tekstityyliltään historiankerrontaa? Kun noudatetaan tekstityylin mukaista tulkintatapaa, mitä tarkoittaa 1. Moos. 1:30 ”Kaikille villieläimille, taivaan linnuille ja maassa liikkuville pikkueläimille, joissa on elävä sielu, minä annan ravinnoksi kaikenlaiset vihreät kasvit. Ja näin myös tapahtui.”? Lisäksi Paavali opettaa, että lankeemus koski koko luomakuntaa (Room. 8:19-22).

    • Dogma

      Anne kysyi: ”Kun noudatetaan tekstityylin mukaista tulkintatapaa, mitä tarkoittaa 1. Moos. 1:30 ”Kaikille villieläimille, taivaan linnuille ja maassa liikkuville pikkueläimille, joissa on elävä sielu, minä annan ravinnoksi kaikenlaiset vihreät kasvit. Ja näin myös tapahtui.”?”

      Paratiisissa ei ollut ihmiselle vaarallisia lihaa syöviä petoeläimiä. Kun ihminen ajettiin paratiisista pois syntiensä takia, niin eläinten joukkoon tuli myös petoja. Kun Herra Jeesus tekee paluun ja perustaa 1000-vuotisen valtakuntansa, niin pedoista tulee takaisin ruohoa syöviä ja ihmiselle täysin vaarattomia eläimiä. Herra palauttaa Maan paratiisiksi.

      Jes 11:6 Silloin susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä ja pikkupoika on niiden paimenena.
      7 Lehmä ja emokarhu käyvät yhdessä laitumella, yhdessä laskeutuvat levolle niiden vasikat ja pennut, ja leijona syö heinää kuin härkä.
      8 Ja imeväinen leikkii kyyn kolon äärellä, vastikään vieroitettu lapsi kurottaa kättään kohti myrkkykäärmeen luolaa.
      9 Kukaan ei tee pahaa, ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan.
      10 Sinä päivänä Iisain juurivesa kohoaa merkkiviirinä kansoille. Hänen luokseen pyrkivät kaikki kansat, hänen asuinsijaansa ympäröi kunnian hohde.

      Herra Jeesus palauttaa luomakuntansa järjestyksen muutenkin. Herra loi naisen aviomiehensä avuksi ja miehensä hallintavallan alaiseksi, minkä takia Paavali myös kielsi naispappeuden. Herran Jeesuksen pyhien seurakunnassa ei ole myöskään ”Eevoja” eikä naispappeja.

      1 Moos 2:18 Ja Herra Jumala sanoi: ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva”.

      22 Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo.

      3:16 Naiselle hän sanoi: — Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan.

      1 Tim 2:11 Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena.
      12 Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti.
      13 Ensinhän luotiin Aadam ja sitten Eeva,
      14 eikä petetyksi joutunut Aadam, vaan nainen antoi pettää itsensä ja rikkoi käskyn.
      15 Lasten synnyttäjänä hän on kuitenkin pelastuva, jos vain pysyy uskossa ja rakkaudessa ja viettää hillittyä, Jumalalle pyhitettyä elämää.

      1 Kor 14:33 sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala. Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa,
      34 naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo.

  3. Hannu

    Paavit Johannes Paavali II ja Benedictus ja luultavasti nykyinen Franciscuskin ovat todenneet evoluutiosta, että se on enemmän kuin hypoteesi l. olettamus.

    • monarkisti

      Sitä voi odottaakin tuolta Jumalan lähettämältä väkevältä eksytykseltä.

  4. Pekka

    On minullakin uskonnollinen ja teologinen pohjavire.Nimittäin pidän teististä evoluutiota kaikkein mielekkäinpänä selityksenä maailman synnylle,koska se ei perustu siihen,että kaikki syntyi sattumalta,mutta ei myöskään kiistä selviä tieteellisiä faktoja.Väite,että maapallo olisi korkeintaan 10 000 vuotta vanha,voidaan helposti kumota geologisilla,arkeologisilla ja empiirisillä todistusaineistoilla.

    • MOT

      Väite, että Maa olisi 4,6 miljardia vuotta vanha, voidaan kumota helposti tieteellisin menetelmin, vaikka tieteellinen kirjallisuus väittää Maan iäksi sellaista.

      Kun NASA:n Apollo-ohjelman aikana Kuuhun saatiin vihdoin vietyä peili, Kuun etäisyys Maasta saatiin mitattua millimetrien tarkkuudella laser-mittarilla. Mittauksissa havaittiin, että Kuu etääntyy maasta 3,8 cm vuodessa, mikä johtuu siitä, että Kuu saa energiaa Maan pyörimisliikkeestä vuorovesi-ilmiön kautta. Tämän perusteella voimme laskea, mikä on pisin mahdollinen aika Kuun etääntyä nykyiselle kiertoradalle. Tämän perusteella tiedämme, ettei Maa ole voinut olla 4,6 miljardia vuotta vanha vaan murto-osa siitä.

      Ei ole myöskään mitään luotettavaa tieteellistä menetelmää määrittää ikää yli 50 tuhannen vuoden taakse. Radiohiiliajoituksella saadaan tehtyä luotettavin ikämääritys. Öljystä, kaasusta, kivihiilestä, meripihkasta ja timanteista saadaan määritettyä ikä, joka on radiohiiliajoituksen kalibroinnin jälkeen noin 6000 vuotta vanha. Koska mainituista materiaaleista voidaan mitata radiohiiltä, niin voimme olla varmoja, ettei Maan ikä ole yli 50 tuhatta vuotta vanha. Meripihkassa olevien fossiilien ikämääritykset miljoonien vuosien taakse ovat virheellisiä.

      Tässä oli vain muutama esimerkki tieteellisen tutkimuksen tuloksista, jotka kumoavat evoluution ja Maan miljoonien vuosien ikämääritykset. Ei ole mikään ihme, että USA:ssa on voitu kerätä yli tuhannen professoritasoisen luonnontieteilijän allekirjoitukset julkilausumaan, jossa kiistetään evoluutioteorian paikkaansapitävyys. Kyse ei ole uskonnollisesta julkilausumasta vaan tieteellisin perustein tehdystä julkilausumasta.

    • Janne

      Katselin taannoin dokumentin Netflixistä litteän Maan kannattajista. Yllättäen moni heistä tuntui olevan Raamattuun uskovia nuoren Maan kreationisteja.

      • MOT

        Raamatussa ei ole opetusta, että Maa olisi litteä. Se on pelkkää legendaa.

        Pikemminkin Raamattu kertoo Maasta, joka on akselinsä ympäri pyörivä pallo. Jossain ihmiset tekevät työtä päivän valossa ja samaan aikaan toisaalla nukutaan yöllä. Tämä kertoo pallosta, ei litteästä Maasta.

        Luuk 17:34 Minä sanon teille: Sinä yönä on kaksi samalla vuoteella: toinen otetaan, toinen jätetään.
        35 Kaksi naista on yhdessä jauhamassa: toinen otetaan, toinen jätetään.
        36 Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään.

        • Janne

          MOT,
          ” Tämän perusteella voimme laskea, mikä on pisin mahdollinen aika Kuun etääntyä nykyiselle kiertoradalle. Tämän perusteella tiedämme, ettei Maa ole voinut olla 4,6 miljardia vuotta vanha vaan murto-osa siitä.”
          Paljonko maapallolle tulee ikää tuolla perusteella?

  5. akateemikko

    Darwinistinen evoluutioteoria on moderni muunnos äitimaa-uskonnosta, jota voi kutsua myös new age -uskonnoksi.