Patmos-blogi

Ei kannata olla nopea tuomitsemaan

Reijo Telaranta Patmos Lähetyssäätiön hallituksen puheenjohtaja, talousneuvos Reijo Telaranta on ollut toimittajana ja päätoimittajana useissa isoissa lehtitaloissa. Vuonna 2005 hän jäi eläkkeelle Kotimaa-konsernin toimitusjohtajan tehtävästä. Hän on myös toiminut Hengen uudistus kirkossamme ry:n hallituksen puheenjohtajana. Reijon verkkosivut löytyvät osoitteesta www.reijotelaranta.fi
Julkaistu:

Isä ja poika istuivat junassa. Isä luki sanomalehteä, mutta poika tuijotti ulos nenä kiinni ikkunassa. Äkkiä poika, joka oli jo täyttänyt 24 vuotta, hihkaisi: ”Isä, katso, nuo puu jäävät taaksemme!” Isä hymyili ja vilkaisi hellästi jo miehen ikään ehtinyttä poikaansa. Vastapäätä istuvaa pariskuntaa pojan hihkumiset olivat selvästi häirinneet. He katsoivat poikaa paheksuvasti.

”Isä, katso, pilvet kulkevat taivaalla samaan suuntaan kuin me!” poika huudahti hetkeä myöhemmin entistäkin innostuneempana. ”Isä, katso, me mennään lujempaa kuin tuo auto. Se jää selvästi taaksemme!” poika riemuitsi.

Vastapäätä istunut pariskunta ei voinut enää hillitä itseään. Aikuisen miehen lapsellisista huudahduksista närkästyneinä he sanoivat kiukkuisesti: ”Teidän poikanne ei taida olla ihan normaali. Eikö teidän pitäisi viedä hänet lääkärin tutkittavaksi!”

Isä nosti katseensa sanomalehdestä, hymyili pariskunnalle ja vastasi: ”Mutta mehän olemme juuri tulossa lääkärin luota! Poikani syntyi sokeana. Tänään hänelle tehtiin sairaalassa vaativa leikkaus. Sen ansiosta hän näkee nyt ensimmäisen kerran elämässään.”

Me emme tiedä, millaisia vaikeuksia, pettymyksiä ja murheita kätkeytyy vastaan tulevien ihmisten tyynen ulkokuoren taakse. Jos me ne tietäisimme, me katselisimme heitä ehkä paljon myötätuntoisemmin ja lämpimämmin.

Usein korostetaan ensivaikutelman tärkeyttä. Siihen luottamalla me voimme kuitenkin suhtautua kohtaamaamme ihmiseen aivan väärin. Nopea reagointi ja kiivaat sanat saattavat meidät helposti yhtä noloon tilanteeseen kuin tarinassa vastapäisellä penkillä istuneen pariskunnan.

Jaakobin kirjeen 1. luvun jakeessa 19 meille annetaan viisas neuvo kaikkeen ihmisten väliseen kanssakäymiseen:

”Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan,” (Jaak.1:19)

Vanha viisas neuvo kehottaa meitä laskemaan kymmeneen, ennen kuin päästämme suustamme kipakoita sanoja. Raamattu antaa muihin ihmisiin suhtautumisesta vielä tätäkin syvemmälle pureutuvia ohjeita. Ne kehottavat meitä näkemään jokaisen kohtaamamme ihmisen Jumalalle rakkaana, ainutlaatuisena ja arvokkaana lähimmäisenä.  Jeesus oli valmis kärsimään ja antamaan henkensä jokaisen kohtaamamme ihmisen puolesta.

Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumin 7. luvun jakeissa 1 ja 2 avaavat ihmissuhteisiimme uuden haastavan näkökulman.

“Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. (Matt.7:1-2)

”Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan.”

Tässä on kysymys paljon vakavammasta asiasta kuin vain hyvistä tavoista, sivistyneestä käytöksestä tai kohteliaisuudesta. Jeesuksen kehotuksen: “Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille” (Luuk.6:31) takaa paljastuu asiaan uusi näkökulma: Jos te ette halua tulla tuomituksi, älkää tuomitko muita.

Jeesuksen ihmissuhdekoulussa kukaan meistä tuskin selviää pienillä miinuksilla, heikoilla arvosanoilla tai huomautuksilla. Tässä kovassa koulussa me kaikki jäämme luokalle. Joudumme yhä uudelleen ja uudelleen opettelemaan samoja asioita, kristityn käytöskoodia.

Ellei Vapahtajamme Jeesus olisi tässä koulussa meidän opettajamme, kuraattorimme ja kouluavustamme, me tulisimme peruuttamattomasti hylätyiksi. Hänessä ja hänen kanssaan me voimme jo täällä ajassa päästä opinnoissamme pienin askelin eteenpäin. Ja mikä parasta, hän on armossaan viimein vievä perille taivaallisiin juhliin saakka.

Rakastetaan, ystävät, toinen toisiamme ja kaikkia lähimmäisiämme, ”koska Jumala on ensin rakastanut meitä”! (1.Joh.4:19)

 

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (0)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *