Patmos-blogi

Elämäni radiot

Laura Seppi Laura Seppi kirjoittaa Porissa. Hän on eläkkeellä oleva kielen kääntäjä, jonka erikoisena kiinnostuksena ovat Raamatun kielet. Laura kirjoittaa ajankohtaisista asioista. Ajoittain hänen tekstiensä päällisen puolen takana on vasta varsinainen viesti – kannattaa etsiä se esille.
Julkaistu:

Lapsuusaikana kotona kuunneltiin lauantain toivottuja siihen asti, kunes tuli Miliza Korjuksen ”Warum”. Sitten äidin musiikkimaku sulki toosan. Klassista taas kuunneltiin aina. Viihdettä tarjosivat ”Kankkulan kaivo” ja ”Tuohikontti”. Veli ja sisko kuuntelivat ”Zatopekkiä” ja hihkuivat. Minä olin yllättynyt siitä, ettei hän ollutkaan suomalainen.

Nappuloita vääntäen löytyi jänniä asemia. Varsovan radiossa soi pitkin päivää ”Fryderyk  Kooppinin” pianokappaleita Arthur Rubinsteinin briljanssilla tai Tamas Vasaryn tarkalla tunteella. Vatikaanin radiosta kuului kaiket päivät samaa hiljaista muminaa. Opettelimme sen ulkoa, ja vielä nytkin munkkilatinaa tulee muististani kuin vettä: .. paanem nostrum kotidiaanum daa noobis hoodiee et dimitte noobis debita nostriis sikut et noos dimittimuus debitooribuus nostriis...

Opiskeluaikana pääsin tutustumaan ”Fabbariin”, Radioteatterin ikimuistoisaan äänitysstudioon Fabianinkadulla, Helsingissä. Marja Rankkala oli pyytänyt Ylioppilasteatterista tyttöjä statisteiksi, taustapulisemaan kuunnelmaansa ”Lehtori Hellmannin rouva”. Meille esiteltiin paikkoja. Äänityspöydän keskellä oli kookas nappula, jonka vierellä teksti: YSKÄ. Siitä puhuja sai mykistettyä mikrofonit niin, että satunnainen kröhäys ei päässyt kuulijoille asti.

Pitkään radio oli minulle vain satunnaisten uutisten ja säätiedotusten antaja. Telkkaria ei ollut.

Kaikkein erikoisin radiokokemukseni oli tällainen: Olimme miehen kanssa Selkämerellä, ulkoluodolla. Ahvenet olivat suolassa ja perunakattila nuotiolla. Äkkiä mies kysyi:

– Kuuletko sinä samaa kuin minä?

– Kuulen!

Kiehumaan virittäytyvästä perunakattilasta kuului musiikkia. Sitten se loppui, ja joku puhui – siis perunakattilasta. Ymärsimme molemmat, että sen teki Porin lyhytaaltoantenni.

Porin lyhytaaltoasema pystytettiin Väinölän pelloille v. 1948. Sieltä se tarjosi kuultavaa Etelä- ja Pohjois-Amerikan merimiehille ja siirtolaisille. V. 1952 se lähetti ohjelmia Suomen Olympiakisoista. (Muuten, isäni oli niissä mukana – tulkkina.) Väinölän pyöriteltävä antenni näkyi laajalle puitten yllä hentona X-kirjaimena. Kello viisi se kääntyi hiljaa rutisten ja näytti nyt K-kirjaimelta. 70-luvulla se lähetti ohjelmia Aasiaan, Afrikkaan, Lähi-itään ja Australiaan jopa 100 tuntia vuorokaudessa.

Kun asuinrakennuksia nousi radiomaston lähistöön, asukkaat alkoivat valittaa, että jopa uuneista ja jääkaapeista kuului radiota. Alettiin pelätä säteilynkin vaikutuksia.

Niin Porin lyhytaaltoasema lopetettiin, kokonainen mastometsä purettiin ja myytiin romumetallina pois.

Näistä romumetalleista joku pystytteli Preiviikiin uuden mastometsän, ja kiinalaiset ovat nyt sen hallinnassa. Mitähän kiinalaiset ”metsästään” lähettelevät? Kun päästää mielikuvituksen valloilleen, niin sieltähän voi radioitse moikata vaikka  koko Pohjois-Atlantin sukellusvenelaivastoa: – Hi there, yellow submarines!

Suomen radiotiedustelulla on kunniakas historia.

Minun nuoruudessani ei olisi tullut kuuloonkaan, että parisuhteen likapyykkiä esitellään julkisuudessa, radiossa esitettävissä biiseissä. Nykyään kun avaan sekulaarin radion ja odottelen uutislähetystä, en voi olla kuulematta tällaista.

Nainen laulaa, tavallisesti lapsellisella nenä-äänellä:

– Hyvä mä oon, vaikka ajoit mut helvetin rajalle..
– Ei sulle tahdo tulla mieleen, et kaikki meni pieleen..
– Elämä tässä, rakkautta kerjäämässä, yhdessäkin yksinäinen..
– Miksi rakkaus maistuu pahalta, koska mä pelkään, että sä annat selkään..
– Se pistää miettimään, kun jotain yrittää, ja silti ulos jää, ei sisään pääsekään..
– Kaikki hölmöt uskoo rakkauteen..
– Mun tieni on helvetin oikea..
– Olet lautta ilman lautturia ja usvan keskellä ..
– Reittiä oikeaan ei kukaan opeta..
– En enää tiedä missä oon ja mitä teen..
– Mää oon sekaisin kuin seinäkello..
– Hakisitko mut kotiin ..
– Mä en haluu kuolla tänä yönä..

Miesäänet taas laulavat:

– Mä tahtos tein, olin viikon selvin päin..
– Sä et osaa luottaa, luulet että aion satuttaa..
– Painu vaikka huitsin nevadaan, et nöyryytä mua enää milloinkaan..

Nämä kaikki esimerkit ovat eri biiseistä ja eri esittäjiltä. Toivoisinpa, että joku sosiologi ottaisi ja tutkisi ihan oikeasti nämä sanomat, ja toteaisi kanssani: Suomalainen nuori nainen voi erittäin huonosti. Jotain olisi syytä tehdä. Missä ovat vastuuntuntoiset, kypsät, sitoutumaan kykenevät nuoret miehet? Vai onko isättömät kasvattajana korvannut jätkäjoukot ja niitten hellimä ”miehen malli”?

– – –

Mutta minä olen löytänyt oman radioni: Radio Patmos on minulle radioista radioin 🙂 Kuuntelen myös Dei:n Raamattu kannesta kanteen -ohjelmia ties kuinka monetta rundia. ’Radius’ on ’säde’ latinaksi, Patmosradio säteilee. Se on hengellinen ruokitsijani ja seurakuntani – suosio sille!

Tässä yksi päivä yllätyin positiivisesti, kun huomasin, että Porissa uuteen liikenneympyrään on sijoitettu radiomastoa kuvaava patsas. Se on sen legendaarisen lyhytaaltolähettimen kunniaksi.

Miten on mahdollista kuulla jonkin aseman lähetystä toisella puolella maapalloa? Radioaallot lähtevät lähettimestä joka suuntaan. Ilmakehän ionisoituneista kerroksista ne heijastuvat takaisin maan päälle ja maan päältä taas takaisin ilmaan. Ja näin radioaallot siksakkaavat kaukaisiin maihin. Itse asiassa ilmakehämme on täynnä radioaaltoja niin kuin vedet peittävät meren.

– Hmm.. niinkuin aallot peittävät ilmakehän?  Hab. 2:14

 

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (2)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Ikävä ihminen?

    Maailma vain muuttuu. Se näkyy musiikissakin.

  2. Kimmo Yski

    Mielenkiintoinen, tuttujakin asioita sisältävä kirjoitus. Radioihin ja kaikkea siihen liittyvää on virkistävää lukea! Lisää saa kirjoittaa, luulisin riittävän muistoja 😉

    Terveisin, Kimmo (oh1nzu)