ELCA avoimessa kapinassa Jumalan luomisjärjestyksiä ja kirkon tunnustusta vastaan

Vuonna 2013 ELCA valitsi itselleen ensimmäisen julkisesti homoseksuaaliseen käyttäytymiseen sitoutuneen piispan ja nyt ELCA on, kaikista protestanttisista kirkkokunnista ensimmäisenä, valinnut itselleen gender-ideologian mukaisen transgenderismin mukaisesti itseään ilmaisevan piispan. Siitä, mistä gender-ideologiassa on kyse ja miksi on todellakin perusteltua puhua ohjelmallisesta gender-ideologiasta, voit lukea 18.11.2017 päivätystä artikkelistani ”Gender-ideologia tuhoaa lapsemme” Oikeassa Mediassa.

Kuten CBNNews-artikkeli ”Protestant Denomination Elects First Transgender Bishop, Who Celebrates ’Dismantling’ Theology”, joka on päivätty 15.5.2021, uutisoi, ELCA:n Sierra Pacific -synodin piispaksi on valittu Rev. Dr. Megan Rohrer, joka – kuten asia gender-ideologisesti tulee ilmaista – on syntyjään nainen mutta ”identifioituu” nyt mieheksi ja joka käyttää itsestään englanninkielisiä pronominejä ”he” ja ”they” eli maskuliinista hän-pronominia ja monikollista they-pronominia, joka tulee kuitenkin mieltää niin sanotusti sukupuolineutraalin yksikölliseksi.

Yllä viitatun artikkelin mukaan Rohrer iloitsee valinnastaan, koska sen myötä hajotetaan ja puretaan – eli kumotaan – perinteistä teologiaa ja etenkin virkateologiaa, jonka juuret ulottuvat patristiseen eli kirkkoisien aikaan asti ja vielä pidemmällekin eli apostoliseen aikaan asti. Rohrer viittaa esimerkiksi vuonna 325 pidetyn Nikean kirkolliskokouksen asettamaan itse itsensä kastroineiden virkakieltoon.

Kuten yllä viitattu artikkeli aivan oikein tuo esiin, gender-ideologia edustaa, sekä maallisen regimentin yhteiskunnallisissa että etenkin hengellisen regimentin kirkollisissa asiayhteyksissään gnostilaisen uskonnollisuuden pyrkimystä haastaa klassinen kristillinen luomisusko ja oppi ihmisestä ja synnistä sekä ylipäätään kristillinen Jumala-oppi, kristologia, pelastusoppi ja etiikka. Sateenkaarihenkinen gender-ideologia ajaa kirkoissa, sanalla sanottuna, uskonnollista vallankumousta, kuten perustelen 29.6.2019 päivätyssä Oikean Median artikkelissani ”Pride-sateenkaarilippu julistaa vallankumousta ja kapinaa”.

Patmos-blogissani ”KHO: Kirkon avioliittokäsitys ei ole epäselvä”, joka on päivätty 25.9.2020, osoitan, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon – kuten yhtä lähtökohtaisen tunnustuksellisesti myös Amerikan evankelisluterilaisen kirkon ELCA:n – avioliittokäsityksessä ja sen perustana olevissa luonnonoikeudellisessa seksuaalietiikassa, luomisen teologiassa ja Raamatun arvovaltaa Jumalan Sanana korostavassa teologiassa ei ole mitään epäselvää. Ja että gnostilaishenkinen ja kumouksellinen sateenkaari-ideologia kaikkineen on jyrkässä ristiriidassa luterilaisen kirkon uskon ja etiikan kanssa.

Kristillinen usko perustuu Raamattuun Jumalan inspiroituna erityisenä ilmoituksena ja tämän ilmoituksen mukaiseen apostoliseen uskonsääntöön, kuten se on tiivistetty Apostoliseen, Nikealais-konstantinopolilaiseen ja Athanasioksen uskontunnustukseen. Kristillinen etiikka puolestaan perustuu luonnolliseen lakiin, 10 käskyn moraalilakiin ja Jumalan yleisen ilmoituksen ilmoittamiin hyviin järjestyksiin, luomisjärjestyksiin, kuten selostan laajemmin kirjassani Kristittynä Suomessa (Kuva ja Sana, 2019).

Näitä – Jumalaa ja Hänen yleistä sekä erityistä ilmoitustaan – vastaan suuntautuu nyt avoin gnostilainen aggressio, vallankumouspyrkimys, kapina, paitsi läntisissä yhteiskunnissa laajemmin myös ja varsinkin kirkkojen sisällä. Sekä protestanttisissa kirkoissa että roomalaiskatolisessakin kirkossa. Kyse on antikristillisen harhaoppisten ja hengellisesti tuhoisien voimien rynnäköstä. Kyse on siitä, minkä apostoli Pietari ilmoitti Toisen Pietarin kirjeensä luvun 2 jakeissa 1–2:

”Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niin kuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi.”

Kyse on siitäkin, mistä 1900-luvun merkittävimpiin akateemisiin luterilaisiin teologeihin lukeutunut saksalainen professori Wolfhart Pannenberg (1928–2014) profeetallisesti varoitti 1990-luvun puolivälissä: Jos jokin kirkko hyväksyy sateenkaarikäyttäytymisen ja sen vaateiden mukaiset instituutiot, varsinkin avioliittoinstituution osalta, ja lakkaa pitämästä näitä raamatullisesta normista poikkeamisena, on sellainen kirkko paitsi kieltänyt Raamatun myös lakannut olemasta yksi, pyhä, katolinen eli yleinen ja apostolinen kirkko.

Professori Pannenbergin linjauksen ja kaiken muun edellä esitetyn valossa on syytä tarkastella myös sitä, mitä tapahtuu Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa juuri nyt. 12.5.2021 päivätysti ovat Seurakuntalaisen artikkelissa ”Piispa Teemu Laajasalo: ’On uskonnonvapauden loukkaus, kun Raamatun siteeraamisesta joutuu syytetyksi’” esillä Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalon linjaukset Radio Dein ja Kotimaa-lehden toteuttamassa Piispan kyselytunti -lähetyksessä. Pari lainausta Seurakuntalaisen artikkelista:

” – Ajattelen vakavasti eri tavalla kuin Päivi Räsänen ja pidän hänen ajatuksiaan mielestäni väärinä, vahingollisina ja tietyin osin jopa syntinä ja häpeänä. Ajattelen kuitenkin, että hänen pitää ne ajatuksensa uskonnon vapauden nimissä saada sanoa, totesi Laajasalo.”

” – Meidän kirkon näkökulmasta hänen ajatuksensa ovat häiritseviä. Hän ei voisi niillä ajatuksilla tulla vihityksi Helsingin hiippakunnan papiksi, mutta ekumeenisessa mielessä nämä ovat aika tavanomaisia ajatuksia. Jos menee katsomaan katolisen kirkon katekismusta, niin se on aika perustavaraa, mitä Päivi Räsänen sanoo. Siinä mielessä ymmärrän ihan hyvin, että tulee painetta, miksi piispat eivät puolusta tai kommentoi.”

Maallisen regimentin alaan lukeutuvan yhteiskunnallisen sanan- ja uskonnonvapauden puolustamisen kannalta piispa Laajasalon kanta on hyvä ja oikea. Tältä osin Laajasalon selkeä kannanotto ansaitsee vilpittömän kiitoksen.

Mutta hengellisen regimentin alaan lukeutuvan kirkollispiispallisen kaitsennan kannalta tarkasteltuna Laajasalon lausumat ovat avoimen kapinallisia ja harhaoppisia. Hänhän tulee todenneeksi täysin avoimesti, että Päivi Räsäsen edustama seksuaalieettinen kanta, joka on siis nyt rikossyytöksen kohteena, edustaa tälläkin hetkellä kristilliskirkollista valtavirtaa maailmalla. Laajasalo ei siis pyri, kuten ei mitenkään kykenisikään, peittämään tätä sekä tämänhetkistä että historiallista tosiasiaa.

Sen sijaan Laajasalo, sinänsä omasta näkökulmastaan rehdin avoimesti, ilmoittaa, että hänen piispana edustamansa seksuaalieettinen kanta on oleellisesti erilainen kuin Päivi Räsäsen edustama historiallinen kristillinen valtavirtakanta. Ja että tämä historiallinen kristillinen – ja nykyisen kirkkolakimme tunnustuspykälän mukainen luterilaisen kirkon kanta – on ”väärä”, ”vahingollinen” ja jopa osiltaan ”syntinen”.

Piispa siis ilmoittaa, että klassisen kristillinen ja hänen oman kirkkonsa voimassa olevan tunnustuksen ja kirkkolain mukainen kanta ja kristillinen valtavirtakanta on väärä ja syntinen ja tällaisena häiritsevän torjuttava. Ja että piispa itse puolustaa kantaa, joka siis näin ollen on, maailmanlaajuisen kristikunnan näkökulmasta, määrällisesti marginaalinen ja laadullisesti radikaalin harhaoppinen ja siten kumouksellinen. Tätä todellisuutta kannattaa jäädä miettimään hieman syvällisemminkin.

Lieneekö ensimmäinen kerta, kun Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispa ilmoittaa ja linjaa piispallisesti, että hänen hiippakunnassaan ei ole mitään asiaa papiksi sellaisilla, jotka sitoutuvat Raamatun, klassisen kristillisen luonnonoikeuden, luterilaisen kirkon tunnustuksen ja kirkkolain mukaiseen seksuaalietikkaan ja siihen liittyvään luomisen teologiaan? Tältä osin piispa Laajasalon julkinen linjaus on varsin dramaattinen ja merkille pantava.

On syytä pitää mielessä, että harhaopit ovat edelleen petollista suostuttelua, kuten olivat jo apostoli Paavalin Kolossalaiskirjeen kirjoittamisen aikana. Paavalin 60-luvun jKr. alussa ja niin kutsutussa ensimmäisessä Rooman-vankeudessaan ollessaan kirjoittama opetuskirje Vähän-Aasian Fryygiassa eli nykyisen Turkin alueella sijainneelle Kolossan kaupungin kristilliselle seurakunnalle on edelleen hämmästyttävän ajankohtainen.

Kirjani Johdatus Raamatun syntyhistoriaan, osa 2: Vanha ja Uusi testamentti (Kuva ja Sana, 2. painos, 2019) sivulla 288 kirjoitan ”Missä tilanteessa Kolossalaiskirje on kirjoitettu?” -kysymyksen vastauksessa seuraavasti:

”Kolossan kaupunki sijaitsi tärkeässä liikenteellisessä solmukohdassa ja sen väestö koostui fryygialaisista, roomalaisista ja diasporajuutalaisista. Fryygia oli myös äitijumalatar Kybelen ekstaattisen ja transgender-eunukkipapiston johtaman palvonnan keskus. Kolossan seurakuntaan tunkeutunut harhaoppi oli Kolossalaiskirjeen tiedonantojen pohjalta esignostilaisia järkeisopillisia elementtejä synkretistisesti omaksunut juutalaisen mystiikan suuntaus, jonkinlaista varhaista Merkava-mystiikkaa eli vaunu- ja valtaistuinmystiikkaa edustava suuntaus enkelioppeineen.”

”Tällaisen ’itsevalitun jumalanpalveluksen’ Paavali yksiselitteisesti torjuu Kolossalaiskirjeessä ja opettaa, että inkarnoituneessa Jumalan Pojassa, Kristuksessa, on kaikki tarpeellinen ja että Kristus on koko luomakunnan Herra.”

Kirjeensä aiheena Paavalilla on vakavan Kristuksen persoonaa ja työtä koskeneen harhaopin torjuminen ja oikean kristologian opettaminen sekä tähän nojaten kirkko-opin ja etiikan opettaminen. Paavalin opetuksen peruslähtökohta eli Kristuksen liittyminen vahvaan luomisen teologiaan ja Kristuksen kosminen herruus yli kaikkien luotujen todellisuuksien käy ilmi kirjeen ensimmäisessä luvussa, Kol 1:14–18, seuraavasti:

”Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen, ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen.”

Koska näin on, saattoi Paavali kirjoittaa myös tällä tavalla, Kol 2:1–3:

”…että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.”

Kristuksessa, ihmiseksi inkarnoituneessa Jumalan Pojassa, Sanassa, ovat kaikki viisauden aarteet ja tiedon aarteet. Tämä tarkoittaa sitä, että Kristuksessa on tosi filosofia, ”viisaustiede”, ”tiedon rakastaminen”. Jos siis haluat olla viisas ja tietää näiden käsitteiden täydessä merkityksessä, niin sinun tulee tuntea Kristus, uskoa Kristukseen ja elää jokapäiväistä elämääsi Kristuksessa.

Huomaa tämäkin, että kyse on ”täyden ymmärtämyksen koko rikkaudesta”, joka liittyy kaikkeen viisauteen ja tietoon, ei vain niin sanottuun uskonnolliseen tai hengelliseen. Kristus on koko todellisen tieto-opin edellytys, ”Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen”, kuten apostoli Johannes määrittelee Paavalin kristologian kanssa yhtä pitävästi evankeliumissaan, Jh 1:9.

Viisaus, tieto ja tietäminen, oikein ymmärrettyinä, ovat oikean evankeliumin ja Kristus-uskon hyviä hedelmiä. Ja koska Kristus on luomisen Välimies, ovat Kristus-keskeinen viisaus, tieto ja tietäminen myös kukoistavan inhimillisen kulttuurin paras tae.

Mutta juuri tässä on Paavalin mukaan oltava tarkkana, Kol 2:4, 8–9:

”Tämän minä sanon, ettei kukaan teitä pettäisi suostuttelevilla puheilla…Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen, sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti.”

Ei saa antaa ”suostuttelevien puheiden” pettää eikä saa joutua ”järkeisopin ja tyhjän petoksen” saaliiksi. Paavalin mukaan Kolossassa 2000 vuotta sitten vaikuttaneet harhaopit ovat olemukseltaan petosta. Harhaopit, kaikenlaiset järkeisopit mukaan lukien, eivät perimmiltään edusta aidon vilpitöntä eivätkä puolueetonta tiedollisälyllistä haastamista, vaan ne ovat perimmiltään petollisen retorista suostuttelua, aktiivista ja petomaista hengellistä saalistamista, joka tähtää uhrinsa tuhoamiseen.

Täsmälleen samanlainen perusolemus on oman aikammekin turmiollisilla harhaopeilla kuten Jumalan luoman ruumiillisen sukupuolisuutemme olemuksellisen merkityksen persoonallisen minuutemme kannalta gnostilaisesti kieltävällä gender-ideologialla ja sen kirkollisilla sovelluksilla.

Vertaa esimerkiksi Paavalin aikaisen Kolossan ja Fryygian sekä muillakin kreikkalaisroomalaisilla kulttuurialueilla vahvasti vaikuttanutta äitijumalatar Kybelen kulttia transseksuaalisine eunukkipapistoineen, ekstaattisuuksineen ja uskomuksineen ”kolmatta sukupuolta” edustavien ihmisten profeetallisista erikoiskyvyistä meidän aikamme länsimaissa vaikuttavaan ja ohjelmallisesti luomisjärjestykset kieltävään propagandaan homo- ja transseksuaalisuuden harjoittamisen erityisestä erinomaisuudesta ja kaikenlaisen androgyynisyyden ylevyydestä ja suotavuudesta.

Tämän päivän propagandassakin on edelleen kyse harhaoppisen uskonnollisesta ja pettävän saalistavasta suostuttelusta hengellisesti ja inhimillisesti tuhoisiin uskomuksiin ja elämäntapoihin. Meidän aikamme feministi- ja gender-ideologiaan nojaava propagandistinen vaikuttaminen on ihmiskäsitykseltään yhtä harhaoppisen uskonnollista kuin oli 2000 vuotta sitten.

Monen ilmeisen tosissaan eri yhteyksissä hokema ja uskonnoista vapaan järkevän edistyksellisyyden ja aikamme gnostilaisspiritualistisen gender-ideologian kannattamisen ilmaisemiseksi tarkoitettu ”Onhan nyt jo vuosi 2021!” -sutkautus on suorastaan tragikoominen ristiriitaisuudessaan.

Paras lääke kaikenlaisia harhaoppeja vastaan on menetellä siten, kuin Paavali edelleen ajankohtaisella tavalla kehotti Kolossan seurakunnan kristittyjä 2000 vuotta sitten, Kol 2:5–7:

”…ja iloitsen nähdessäni järjestyksen, joka teidän keskuudessanne vallitsee, ja teidän lujan uskonne Kristukseen. Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.”

Seurakunnissa tulee vallita järjestys, kirkko- ja oppikuri, ja luja usko, oikea apostolisraamatullinen Kristus-usko. Kun Kristus Jeesus on uskossa otettu henkilökohtaisesti vastaan ja oman elämän Herraksi, niin ”hänessä” eli Kristuksessa tulee myös ”vaeltaa”.

Raamatun Kristukseen tulee juurtua ja Kristuksessa tulee rakentua. Ja uskossa tulee vahvistua.

Näiden tulee toteutua apostolisen opetuksen mukaan, ”niin kuin teille on opetettu”. Ei siis minkä hyvänsä teologian eikä etiikan mukaisesti, vaan apostolisen opetuksen mukaisesti:

”Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme”, 2. Tess. 2:15.

Totuus sekä eksytys ja harha ovat edelleen todellisia, yhtä todellisia kuin 2000 vuotta sitten Kolossassa.