Patmos-blogi

Et kai ole huonoissa väleissä itsesi kanssa?

Reijo Telaranta Patmos Lähetyssäätiön hallituksen puheenjohtaja, talousneuvos Reijo Telaranta on ollut toimittajana ja päätoimittajana useissa isoissa lehtitaloissa. Vuonna 2005 hän jäi eläkkeelle Kotimaa-konsernin toimitusjohtajan tehtävästä. Hän on myös toiminut Hengen uudistus kirkossamme ry:n hallituksen puheenjohtajana. Reijon verkkosivut löytyvät osoitteesta www.reijotelaranta.fi
Julkaistu:

Ystävykset olivat viettämässä viikonloppua. Otettuaan kelpo löylyt ja pulahdettuaan muutaman kerran järveen he istuivat saunan terassilla ihaillen kaunista maisemaa. Tuuli oli tyyntynyt. Läheisen saaren kuva heijastui järven tyyneen pintaan. Jostain kaukaa kuului vesilinnun haikea ääni.

”Olisivatpa minun asiani yhtä seesteisiä ja kauniita kuin tämä näkymä”, toinen huokaisi. ”Kyllä sinun kelpaa”, hän jatkoi. ”Sinulla on hyvä työpaikka, upea vaimo, ihastuttavat lapset ja tämä mökki.”

”Minun asiani ovat paljon huonommin”, hän jatkoi. ”On minullakin työpaikka ja perhe, mutta silti minä tunnen epäonnistuneeni elämässäni monella tavalla. Kaikilla muilla tuntuu menevän jostain syystä paremmin kuin minulla. Viime aikoina olen ollut kovin masentunut”, hän tunnusti hiljaisella äänellä.

Hiljaa kuunnellut ystävä kääntyi kaverinsa puoleensa ja sanoi: ”Et kai vain ole joutumassa huonoihin väleihin itsesi kanssa!”

Masennuksesta ja syrjäytymisestä on tullut pelottavan yleisiä asioita. Miksi näin on käynyt?

Kun pieni lapsi piirtää ensimmäisiä kuvia ihmisestä, tuloksena on yleensä pieni tikku-ukko, joilla on iso pyöreä pää.

Vaarana on, että meistä kaikista tulee tuollaisia tikku-ukkoja. Vähäisen liikunnan ja epäterveellisen ravinnon heikentämän vartalomme kannateltavana on valtavan suuri pää.

Miksi pää on niin iso?

Se on paisunut siksi, että me elämme tyrmistyttävän suuren osan elämästämme oman päämme sisällä.

Mitä se tarkoittaa?

Me vietämme tuntikausia tuijottaen kännykästä viestejä, tabletista videoita, televisiosta sarjoja tai pelikonsolin pelejä. Kaiken tuon ajan me elämme päämme sisällä. Me olemme irti ja erossa muista ihmisistä ja kaikesta, mitä ympärillämme tapahtuu.

Sulkeutuessamme oman päämme sisäiseen maailmaan me ryhdymme helposti vertailemaan itseämme siellä kohtaamiimme henkilöihin. Olenko minä heihin verrattuna liian lihava tai laiha, liian pitkä tai liian lyhyt? Pukeudunko väärin, ajattelenko väärin tai olenko väärää mieltä netissä kulloinkin vellovasta asiasta?

Viesti- ja viriketulvan keskellä ihminen alkaa helposti kysellä: Kuka minä oikeasti olen? Millainen minun pitäisi olla? Miksen minäkin ole rikas, menestynyt ja suosittu? Miksi en täytä mittaa enkä saavuta jotain suurta ja merkittävää? Miksi minä olen vain minä?

Median virvatulien houkuttelevan hehkun keskellä on syytä muistaa jotain hyvin tärkeää. On tiedostettava, kuka on se ainoa ihminen maailmassa, jonka kanssa sinun on pakko jatkuvasti elää ja olla kanssakäymisessä.

Se olet sinä itse.

Olitpa tyytyväinen tai tyytymätön, omasta mielestäsi onnistunut tai epäonnistunut, kaunis tai ruma, niin lähimpänä seuralaisenasi tulee elämäsi viimeiseen päivään olemaan sinä itse.

Moni yrittää paeta itseään sekä sisältään kohoavia epäilyjä, syytöksiä ja pelkoja hukuttamalla ne bilettämiseen, alkoholiin, huumeisiin tai hirmuiseen työtahtiin ja rahan perässä juoksemiseen.

Jumala tarjoaa ongelmaan toisenlaisen ratkaisun. Psalmissa 139 hän kertoo luoneensa meidät juuri tällaisiksi jo äitimme kohdussa. Jo tuolloin Jumala on kirjoittanut kirjaansa kaikki meidän elämämme päivät ja luvannut olla jokaisena päivänä kanssamme. (Ps.139:13-18)

Jumala on myös luvannut antaa Jeesuksen puoleen kääntyneille aidon ja kestävän ilon (Joh.15:11). Myrskyjen ja uhkakuvien keskellä kamppaileville hän sanoo: ”Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer.29:11)

Miten tällainen voi olla mahdollista?

Paavali kertoo meille syyn: ”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” (Ef.2:8)

Jumalan armon ja rakkauden tähden sinun ei tarvitse vertailla itseäsi muihin. Jeesuksen tähden olet Jumalalle rakas juuri sellaisena kuin olet. Sinun ei tarvitse yrittää selittää tai peitellä omia virheitäsi ja syntejäsi eikä hakea apua päihteistä tai biletyksestä.

Ottaessasi vastaan armon, jota ristillä sinun puolestasi kuollut ja ylösnoussut Jeesus sinulle tarjoaa, olet täydellisesti vapaa. Vapaa tekemään parannusta ja aloittamaan uuden elämän Jeesuksen seurassa.

Rakas ystävä, Jumalan lapsena ja iankaikkisen elämän perillisenä voit olla täydellisesti sovussa sekä Jumalasi, lähimmäistesi että itsesi kanssa.

 

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (1)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

  1. Kaia

    ”Et kai vain ole joutumassa huonoihin väleihin itsesi kanssa!”

    Aika jännä tulokulma. Masentunut ihminen olisi jotenkin riitautunut itsensä kanssa?
    Itse näkisin, että masennuksessa on usein kyse liian kovista ympäristön vaatimuksista ja siitä, ettei jotain ihmistä ymmärretä tarpeeksi hyvin. Hän ei saa tarpeeksi tukea muilta ihmisiltä.
    Kilpailuyhteiskunta alkaa jo koulussa, tai se on oikeastaan evoluution luoma juttu, että osa koululaisista saa olla kiusatun osassa.
    Ihmisen luontainen tapa muodostaa ryhmiä menee usein niin, että se tehdään jonkun piruparan kustannuksella, joka joutuu maalitauluksi. Eikä ihminen vanhemmitenkaan kovin paljoa viisastu. Sen voi havaita somesta. Kiusauskulttuuri elää ja voi hyvin työpaikoilla ja tietenkin politiikassa. Sellaisia me olemme.
    Galatalaiskirje 5:15 FB38
    ”Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.”
    Tämän jakeen olen aina allekirjoittanut sataprosenttisesti.
    Ei siis kannata erottua joukosta. Mutta ei tätä voi aina valita.