Että saisimme viisaan sydämen

Kuvittele, että pankkitilillesi annettaisiin joka päivä 86 400 euroa. Se on toki paljon vähemmän kuin huikeat lottovoitot, mutta kelpo raha joka tapauksessa. Rahan saamiseen liittyisi kuitenkin eräs erikoinen ehto. Sinun olisi käytettävä saamasi rahat kyseisen vuorokauden aikana. Joka yö, kun vuorokausi vaihtuu, menettäisit kaikki käyttämättä jääneet rahasi. Keskiyöllä pankkitilisi saldo olisi siis pyöreä nolla, kunnes saisit taas tilillesi alkavan päivän erän, tasan 86 400 euroa. Näin jatkuisi päivästä ja viikosta toiseen koko elämäsi ajan.

Meillä jokaisella on tuollainen ihmeellinen tili. Joka päivä me saamme lahjaksi juuri tuon määrän. Emme kuitenkaan euroja vaan aikaa. Joka päivä käytettävissämme on 86 400 sekuntia. Jokaisen päivän päättyessä tilimme tyhjentyy, kunnes meillä on seuraavalle päivälle jälleen sama määrä käytettävissämme.

Jotkut lottovoittajat osaavat käyttää voittonsa viisaasti. Toisille miljoonat ovat tuottaneet enemmän murhetta ja vaikeuksia kuin todellista iloa. Myös aika, kaikki ne 86 400 saamaamme sekuntia, on samanlaista. Me voimme käyttää sekuntimme joko viisaasti tai tuhlata ne.  Onnettomien lottovoittajien tavoin me voimme käyttää ne myös sellaiseen, mikä suistaa elämämme raiteiltaan.

Rahalla ja ajalla on eräs tärkeä ero. Rahaa me voimme kerätä säästöön. Aika on armottomampi. Käyttöömme annetut sekunnit, minuutit, tunnit ja vuorokaudet kuluvat käytimmepä ne mihin tahansa tai jätimmepä käyttämättä. Me emme voi säästää aikaa edes sekunnin vertaa pahan päivän varalle tai jotain tärkeää hanketta varten.

Rahaa me voimme lainata. Missään ei kuitenkaan ole sellaista pankkia, josta me voisimme kysellä lainaksi lisää aikaa. Me emme voi vipata sekuntiakaan edes parhaalta ystävältämme. Jokaisella meistä on vain se aika, jonka olemme henkilökohtaiseen käyttöömme saaneet. Enempää ei ole saatavissa edes parhailla takuilla tai hyvillä suhteilla.

Monet meistä ovat hyvin huolellisia rahojensa käytössä. Suunnittelemalla ja budjetteja laatimalla me pyrimme varmistamaan, että saamamme rahat riittävät siihen, mitä me tarvitsemme. Ajan käytön suhteen meillä on taipumus olla paljon huolettomampia tai jopa perin huolimattomia.

Jumala, joka on meidät luonut, tuntee tämän heikkoutemme. Siksi hän kehottaa sanassaan meitä kiinnittämään huomiota ajankäyttöömme.

Lapsilla ja nuorilla tuntuu olevan paljon aikaa sekä edessä loputtomasti vuosia. Yksinäisen ihmisen aika voi joskus kulua tuskastuttavankin hitaasti.  Kaikkien päivillä on kuitenkin vääjäämättä rajallinen määränsä. Näin todetaan Psalmin 103 jakeissa 15-16:

”Ihmisen elinpäivät ovat kuin ruohon. Hän kukoistaa kuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne. (Psalmi 103:15-16 JKR)

Psalmin 90 jae 12 antaa ajankäytöllemme tärkeän neuvon: ” Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.” (Ps.90:12 KR 33/38)

Ajankäytön suhteen ”viisas sydän” pyhittää lepopäivän, kuten Jumala on käskenyt. ”Viisas sydän” ei pyri olemaan koko ajan tehokas ja tuottelias, vaan varaa aikaa myös levolle, läheisilleen, hiljentymiselle ja Jumalan kanssa seurustelulle.

Kiireinen ja ahne maailma hokee ”Aika on rahaa”. Myös ”viisaan sydämen” saama aika on arvokasta. Hänelle jokainen minuutti, tunti ja päivä on Jumalalta saatu äärettömän arvokas ja ainutkertainen lahja.

Jatkuvaan kasvuun, yhä parempaan tehokkuuteen ja lisääntyvään vaurauteen pyrkivälle 24/7 maailmalle aika on vain rahaksi muutettava hyödyke. ”Viisaat sydämet” ovat jo 1700-luvulta asti, sukupolvesta toiseen, laulaneen virren 408 ensimmäisessä säkeistössä:

”Joutukaa, sielut, on aikamme kallis,
vuotemme virtana vierivät pois.
Jeesus ei syntisen sortua sallis,
kaikille armosta autuuden sois.”

Siunausta päivääsi, ystäväni!