Herätys tulee taivaasta ja suurmiehet merten takaa.

Suuret ja pienet hallit täyttyivät uteliaista ja Jumalan apua tarvitsevista ihmisistä. Sairaiden ja syntisten rukousjonot olivat ennennäkemättömän pitkiä. Rukouspalvelu tarvitsevien puolesta saattoi kestää tuntitolkulla. Noin neljä vuotta kestänyt ”Ylivainiolaisuus” jätti pysyvän jäljen suomalaiseen kristilliseen elämään.

Milloin helluntailaiset valitsevat uuden Ylivainion

Ylivainion kuoleman jälkeen muuan toimittaja kysyi seurakunnanjohtaja Kai Antturilta: ”Joko helluntailaiset ovat valinneet Ylivainiolle seuraajan.” Antturi ihmetteli kysymystä, todeten tilanteen olevan samanlainen, jos kyselisimme, että onko Suomi jo valinnut Sibeliukselle seuraajan? Luojalta saatujen lahjojen omaaville ihmisille on mahdoton valita seuraajia, niin oli Ylivainionkin kohdalla.

Säveltäjiä ja saarnaajia voi kyllä valita erilaisiin tehtäviin, mutta Sibeliuksia ja Ylivainioita ei ihminen voi valita. Toki pikku-Niiloja ja pikku-Janneja on aina löytynyt toisten ja joskus omastakin mielestä.

Jumalan miehiltä ja naisilta voi oppia paljon hyviä asioita ja malleja, mutta ei niitä voi suoraa ja kopioida itselleen tai seurakunnalle. Pyhän Hengen lahjat ja Hengen läsnäolo eivät ole kopioitavissa toisilta ihmisiltä tai seurakunnilta. Niitä voi jakaa vain Pyhä Henki.

Herätystä merten takaa

Viimeisen kahdenkymmenen-kymmenen vuoden aikana monet hengellisen työn vastuunkantajat ovat yrittäneet kopioida suomeen hengellistä herätystä merten takaa. Herätystä ei voi tuoda matkalaukussa, eikä se tahdo oikein muutenkaan siirtyä mantereelta toiselle ihmiskonstein.

Suomeen on vapaan kristillisyyden piirissä kutsuttu hyviä puhujia jo yli sadan vuoden ajan eripuolilta maailmaa. Evankelistoja, opettajia, seurakuntien johtajia jne. Monet ovat jättäneet siunauksen jälkeensä. Useat ihmiset ovat tulleet uskoon, täyttyneet Pyhällä Hengellä ja parantuneet sairauksistaan. Vierailijat ovat rohkaisseet seurakuntia uudistumaan, sekä jatkamaan rohkeasti eteenpäin. He tulivat ja he menivät, mutta seurakunta jäi jatkamaan sille annettua työtä.

Suomeen ei ole vapaan kristillisyyden piirissä perustettu 60 vuoteen yhtään seurakuntaa, jonka jäsenmäärä olisi noussut yli tuhannen jäsenen. Täällä kaikki suuret seurakunnat ovat vuosikymmeniä vanhoja. Ja näiden seurakuntien keskellä Jumala näkyy toimivan.

Ratkaisu Suomen nopeaan hengelliseen herätykseen ei ole uusien seurakuntien perustaminen, vaan vanhojen uudistuminen. Uusien seurakuntien perustaminen vie vuosia, mutta vanhoihin raameihin herätys voi tulla viikossa tai yhdessä yössä.

Näinhän se kävi Ylivainiolaisuudenkin aikana. Näinhän se oli apostolien aikana, Herra lisäsi uusia uskovia sadoittain jo oleviin seurakuntiin. Jos seurakuntia ei ole, niin sitten niitä pitää perustaa.

Kaikki uusiksi ja herätys tulee

Suomessa on meneillään merkillinen ilmiö. Monissa seurakunnissa ajatellaan, että suoraan matkimalla jotain toista seurakuntaa saadaan samanlainen muutos ja uudistus omaan seurakuntaan.

Muutos on nähtävissä. Kehitys menee suunnilleen näin. Ensin vaihdetaan puhujan pöytä entistä pienemmäksi, (mieluummin lasiseksi). Sitten maalataan lava ja seinät (mieluummin mustiksi, niin kuin ruumishuoneella) sitten vaihdetaan lavalla olevat valot ja tarvittaessa hommataan savukone. Perinteinen musiikki siirretään sivuun ja tuodaan uudet biisit merten takaa tai tehdään itse uudet laulut. Ajatuksena lienee, että mitä vähemmän vanhaa meininkiä, niin sen parempi. Sanoohan sanakin, että ” Herra luo uutta.”

Tässä on vain se pieni ero sanaan nähden, että edellä kuvaamani uudistukset ovat ihan vaan seurakunnan siskojen ja veljien tekemiä. Mitä pahaa näissä muutoksissa on, joku kyselee. Ei mitään, mutta älköön kukaan pettäkö itseään tai toisia, sillä ei näillä ihmisten tekemillä muutoksilla maahan ja seurakuntiin herätystä saada.

Kun Ylivainiolaisuuden aika alkoi, ei silloin pistetty kirkkoja remonttiin, maalattu seiniä tai kattoja, vaihdettu kalustoja ja kuitenkin herätys tuli ja eli aikansa. Silloin evankelioitiin. Mentiin uskosta osattomien luokse. Julistettiin evankeliumia uskomattomille. Kastettiin satoja uskoon tulleita. Ja opetettiin seurakuntalaisia voittamaan sieluja.

Nyt ajat ovat muuttuneet: ” Aika mennyt palaja ei koskaan, iäksi se taakse jäänyt on,” lauloi Eija Merilä 70- luvun lopussa. Näin se taitaa olla.

Uima-allas matka Australiaan

Nykyisin monet hengellisen työn vastuunkantajat tekevät mielellään opintomatkoja merten taa. Sinne missä tapahtuu. On johtajakoulutusta, tutustumista uusiin seurakuntiin. (ehkä joskus piipahdetaan jossain vanhassakin seurakunnassa) Palataan kotiseurakuntaan ja kerrotaan ihmeellisiä asioita useimmiten uusista seurakunnista, harvemmin vanhoista, vaikka niissä saattaa olla paljon menestyksellisempää toimintaa.

Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että Pyhä Henki ei ole sitoutunut seurakuntien ulkoisiin muutoksiin, mutta on lupautunut muuttamaan meitä sisäisesti, jos siihen muutokseen suostutaan ja se muutos näkyy ja tuntuu meissä ja seurakunnissa.

Mielelläni lähtisin Australiaan siihen samaan uima-altaaseen, jossa Niilo Ylivainio uudistui ja armoitettiin, mutta taidanpa jäädä kotimaisemiin, kun uskoni ei riitä Australian uima-altaan muuttavaan voimaan.