Herran suuret työt – Ensio Lehtosen elävää sanaa osa 1

PSALMISSA 111 tuodaan esille kaksi Jumalan suurta tekemisen piirrettä:

Hänen armonsa.

Hänen uskollisuutensa.

Valitettavasti monet nykyajan kristityt ovat siinä käsityksessä, ettei Jumalan suuria tekoja tapahtuisikaan enää.

Lue, kuule ja tiedä siis:

Herra on työtä tekevä Jumala. 

Herra ei koskaan ole ollut hetkeäkään toimetonna. 

Kaikki, mitä Herra tekee, on suurta.

Taivaan Hallitsija tahtoo, että Hänen tekonsa tunnettaisiin ja niitä ylistettäisiin Siionissa, Hänen seurakunnassaan.

MISSÄ teot näkyvät?

Herran teot näkyvät aina siellä, missä suuri Herramme on.

Herra on mukana ihmiskunnan historiassa.

Tämä tarkoittaa, että Hänen tekonsa tapahtuvat täällä meidän keskellämme.

Psalmin kirjoittajan mielestä Herran teot ovat näkyviä. Joillekin ne ovat selviä. He puhuvat niistä niin kuin tutusta ja nähtävästä asiasta.

Se näkee, joka haluaa nähdä.

Jos ihminen haluaa ylitse kaiken nähdä pahoja tekoja, niin hän myös näkee sellaista. Maailma näyttää kurjalta ja synkältä. Sielunvihollisen työtä on kaikkialla.

Kuitenkin ihmisellä on tarjolla myöskin paljon hyvän näkeminen. Kaikki riippuu siitä, mitä me haluamme nähdä.

Psalmin kirjoittaja katsoo Jumalan suuria tekoja pelastushistorian valossa. Muussa valossa ei Jumalaa voi tuntea eikä Hänen tekojansa nähdä. Kansastaan huolehtivan Jumalan työt ovat suuria.

Herra antaa ruuan pelkääväisilleen. Ruumis tarvitsee ravintoa.  Uskovaisellakin on nälkä ja jano niin kuin muillakin ihmisillä. Joutuvatpa Herran omat usein köyhyyteenkin ja saavat kärsiä puutetta. Mutta Herra pitää heitä yllä silloinkin, kun heillä näyttää olevan puutetta. Herra pitää huolta taivaan linnuista, kedon kukkasista ja pienimmistäkin hyönteisistä; eikö sama Jumala huolehtisi omista lapsistaan, jotka ovat hänelle Poikansa veren hinta ja siksi kallisarvoisimmat aarteet!

On huomattava, että usein ne, joilla on vähän aineellista hyvyyttä, näkevät selvimmin Jumalan suuret teot heitä kohtaan. Ylellisyyden ja rakkauden keskellä elävät ovat tavallisesti sangen sokeita tässä suhteessa.

Köyhä ihminen näkee matalassa majassaan loistavamman palatsin kuin rikas ylellisimmässä asunnossaan. Edellinen katsoo maallisia Jumalan suurina lahjoina. Jälkimmäinen katsoo niitä omien kättensä tekoina.

Jumala osoittaa rakkautta myös jumalattomalle. Herra vetää ihmistä   ensiksi hyvyydellään parannukseen. Rakkaudessaan ja tarpeessaan pelastaa ja tuoda pelastettu ihminen matkan lopussa taivaaseen, Jumala joutuu ja voi ja suostuu vaihtamaan hyvyyden ankaraan koettelemukseenkin saadakseen aikaan kääntymyksen ihmisen tiellä.

Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta. (Matt. 4:4)

Tästä syystä Jumalan huolenpito sisältää myös hengellisen ruuan antamista. Ihminen tarvitsee Jumalan sanaa sisäiseksi ravinnoksi.

Tätä varten on asetettu saarnavirka. Mutta ei aina saada ravintoa saarnasta. Silloin on ammennettava itse Raamatusta. Sitä on rukoillen tutkittava, niin se antaa ravintoa lukijalleen.

Martti Luther kirjoitti joidenkin mielestä omituisesti, kun hän jätti jälkeensä tällaisetkin sanat:

Minä menettelen Raamatun kanssa niin kuin hedelmäpuun kanssa puutarhassa. Minä ravistelen sitä eteenpäin ja takaperin rukouksessa lukien ja itkien, kunnes se antaa hedelmän käteeni.

Uskovan elämässä on aikoja, jolloin hän ei saa ravintoa sielulleen Jumalan sanastakaan. Silloin on parasta mennä Herran pyhälle ehtoolliselle. Herran ehtoollisessa on itse evankeliumi aina puhtaana. Se saarnaa Jumalan Karitsasta silloinkin, kun ihmiset eivät sitä tee. Armon välikappaleiden kautta Pyhä Henki jakaa sieluille ravintoa. Jeesus Kristus on sielun ravinto, Hän on elämän leipä, joka on tullut taivaasta alas.

Suurimmat Jumalan teoista nähdään lunastustyön yhteydessä ja sen seurauksina.

Maailman lunastaminen on suurempi ihme kuin maailman luominen.

Samoin voidaan sanoa, että Jumalan lapseksi syntyminen on suurempi asia kuin syntyminen tähän maailmaan.

Paljon jää näkemättä siltä, joka ei ole nähnyt Jumalan suuria tekoja pelastushistorian valossa.

MITÄ Jumalan teot puhuvat Jumalan ominaisuuksista?

Teot osoittavat Jumalan voiman.

”Tekojensa voiman hän ilmoitti kansallensa.”

Jumalan tekojen taustalla on Hänen valtansa ja voimansa.

Jumala haluaa näyttää itsensä väkevänä Jumalana. Miksi? Jotta Hänen kansallansa olisi suuri luottamus Häneen ja rohkeus elää. Herran kansa tuntee Jumalansa voiman. Siksi se voi rauhallisena ottaa vastaan kohdalle tulevat pahatkin päivät.

Olosuhteet muuttuvat, vaihtelevat. Mutta Jumala on aina voiman Jumala.

Teot osoittavat Jumalan uskollisuuden.

Jumala teki liiton Israelin kantaisien kanssa luvaten, että liitto kulkisi edelleen sukupolvesta sukupolveen, eikä muutosta tapahtuisi Jumalassa kertaakaan, koskaan.

Jumala on tehnyt useita liittoja eikä ole rikkonut niistä yhtäkään.

Huomaa: Jumala tekee sekä ehtovapaita että ehdollisia liittoja.  Jälkimmäisten kohdalla Jumala asettaa kohteelle alusta alkaen ehdot. Jos kohde rikkoo ehtoja tahollansa, niin seuraamukset on edeltä ilmoitettu.  Erikoista mutta totta: silloinkin kun Jumala joutuu toimimaan ennakolta varoittamallansa tavalla, silloinkin Hänen uskollisuutensa saa aina vain uusia vahvistuksia.

Jumalan liitot jakautuvat kahteen ryhmään: lakiliittoihin ja armonliittoihin.

Lakiliittoon sisältyy Jumalan kanssa liittoon menevän osapuolen uskollisuus liiton sisältöä kohtaan.

Armonliitto on alusta loppuun – sulaa armoa.  Se rakentuu Jumalan uskollisuudelle.

Israel on erinomainen esimerkki juuri todetusta.

Armonliitto Israelin kohdalla merkitsee, ettei Jumala koskaan, milloinkaan katkaise suhdettansa Israeliin omana valittuna kansanaan.

Armonliitto on vanhempi kuin lakiliitto.

Myöhemmin tullut ei ole kumonnut aikaisemmin tehtyä.

Pelastus on edelleenkin aina, kaikkialla, kaikkien kanssa armosta.

Armon liitto on iankaikkinen liitto.

Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.  (Ps. 103:10)

JUMALAN teot todistavat Jumalan rakkaudesta.

Golgatan risti asettuu poikkiteloin ihmisen syntiin lankeamisen seurausten ja ihmisen elämän lopputuloksen kanssa.

Jumala tuo ilmi rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, meidän vielä ollessamme syntisiä, kuoli meidän edestämme.  (Room. 5:8)

MITÄ Jumalan teot herättävät meissä?

Ne herättävät tutkimushalua.

Ei voi olla ihanampaa tutkimisaihetta.

Ne herättävät mielenkiintoa.

Mielenkiintoisin tutkimusala ihmiskunnassa on kristinusko – raamatullinen kristinusko.

Jumala on Isä.

Me olemme lapsia.

Lapsi ei koskaan voi ymmärtää täydellisesti isänsä tarkoituksia ja tekoja.

Meidän täytyy tyytyä siihen, että Jumala tietää paljon sellaista, jota me emme tiedä. Uskolla on tässä suhteessa paljon tilaa ja tilausta.

JUMALAN teot meitä kohtaan herättävät rakkautta.

Kristityn elämän syvin tuntemus on tiedostus siitä, että Herra Jumala tekee kaiken rakkaudesta meihin.

Rakkaus synnyttää vastarakkautta.

Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.  (1 Joh. 4:19)

Rakkaus on ylhäältä uudestisyntyneen kristityn Jumalan lapsen todellinen tunnusmerkki.

Herralla on oikeus kysyä jokaiselta Hänen nimeänsä tunnustavalta:

Rakastatko sinä minua? 

Olenko minä sinulle rakas?

Tämä kysymys koettelee kristityn suhdetta Herraan ja Hänen töihinsä.

Jos – kun – vähänkin ymmärrämme sovituksen suurta syvyyttä ja leveyttä ja korkeutta, meidän täytyy rakastaa sellaista Jumalaa, joka antoi kaikkensa – parhaimpansa – pelastaakseen meidät helvetistä ja iankaikkisesta tulimerestä.

VIELÄ yksi totuus:

Jumalan teot vaikuttavat pyhää pelkoa.

Ei uskovakaan ole Jumalansa kanssa tekemisissä kuin vertaisensa kanssa.  Uskova tuntee pelkoa sen suhteen, että voisi loukata Jumalan kunniaa ja pyhyyttä. Tämä määrää hänen elämäänsä ja vaellustansa viisaalla tavalla – siinä on todellisuudessa kaiken hänen viisautensa alku ja olemus ja loppu.

Herran pelko on kaiken viisauden perustus.

Ja mitä kristitty saakaan kokea tässä tilassa: täydellinen rakkaus – Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan – karkottaa pelon!

Pelkoa ei ole rakkaudessa!

UUDEN elämän korkein ja täydellisin ilmenemismuoto on ylistys.

Ylistys kulkee taivaaseen, nousee Jumalan istuimen eteen, täyttää pauhulla Pyhän Kolminaisuuden olemuksen.

Täällä meidän tulee aloitella ylistyksen oppiminen. Saamme jatkaa sitä täydellisyydessä taivaassa.

Surut tahtovat tukahduttaa Herran kansan ylistysvirren täällä murheitten laaksossa.

Paras lääke surussakin on kiitos.

Meidän tulee ajatella ja tehdä yhteenvetoja siitä, miten paljon Herra on tehnyt meille. Emme saa aina ajatella, mitä Hänen pitäisi tehdä ja mitä meiltä puuttuu.

000

Vaikeimpia aikoja elämän merellä ovat pimeät hetket, jolloin ihanat   tunteet loppuvat: emme näe mitään, emme edes Jeesusta, joka on laivamme perällä. Emme tunne, kuinka ihanaa on olla Jeesuksen oma.

Tällainen aika tulee elämän merellä purjehtijalle aivan yhtä varmasti kuin pimeä yö seuraa kirkasta päivää. Se on luonnollista. Pimeät ajatkin kuuluvat Jumalan suunnitelmiin. Mutta jokaisen pimeän hetken jälkeen nousee varmasti aikanansa aamun kirkas aurinko.

Laivat kulkevat pimeässäkin. Ne osaavat sokkopurjehduksen taidon. Ne seuraavat majakan valoa.

Meillä on majakka, joka valaisee silloinkin, kun ihanat tunteet sammuvat.

Sanan majakka.

Siitä on otettava vaarin niin kuin pimeässä paikassa loistavasta kynttilästä, kunnes aamu valkenee (2 Piet. 1:19).

Minun valomajakkani on ollut pimeinä aikoina Johannes 10:27-28. 

Setä Renfors antoi minulle tuon tekstimajakan sinä päivänä, kun Jeesus tuli sydämeeni.

Ensio, kirjoita Johanneksen 10. luvun 27 ja 28 säkeisiin lammas- ja he-sanojen tilalle oma nimesi.

Tein niin.

Ja silloin tällöin, kun mitään hengellistä ihanaa tunnetta en ole kokenut, olen Jumalan Sanasta nähnyt valon, joka valaisee sitä totuutta, ettei kukaan ryöstä minua Jeesuksen kädestä.

Eikä ryöstä sinuakaan!

Älä sen tähden pelkää pimeyttä. Tarkkaa vain aina kaikissa elämäsi vaiheissa Sanan valoa. Niin pääset varmasti perille.

Sillä Jeesus on sinua vahvistava, tukeva ja lujittava kotirantaan saakka Elämän meren vaikeuksienkin kautta (1 Piet. 5:10).