Huikean arvokkaat simpukankuoret

”Jos haluat, voimme mennä sisälle kauppaan katsomaan nukkea, poika sanoi.” Sitten hän tarttui suojelevasti pikku siskoaan kädestä sekä talutti hänet sisälle liikkeeseen.

Kaupassa tyttö juoksi heti nuken luo ja otti sen syliinsä. Onnellisena hymyillen hän tuuditteli nukkea hellästi sylissään.

”Halusitko ehkä saada sen itsellesi?” pieni poika kysyi siskoltaan. ”Minä menen kysymään kauppiaalta paljonko nukke maksaa”, hän jatkoi.

Kauppias oli katsellut huvittuneena lasten puuhia. Tapa, jolla pieni poika suhtautui pikku siskoonsa hyvin huomaavaisesti ja suojelevasti, sai kauppiaan hymyilemään.

Pojan kysyessä, paljonko nukke maksaa, kauppias esitti oman kysymyksensä: ”Paljonko sinä voisit siitä maksaa?”

Pieni poika ryhtyi kaivelemaan taskujaan. Niistä löytyi vain pari kourallista pieniä simpukankuoria, jotka poika oli kerännyt meren rannalta.

”Enempää minulla ei ole. Riittävätkö nämä?” poika kysyi epävarmalla äänellä.

”No, mutta sepä sattui”, kauppias vastasi hymyillen. ”Tuossahan on jopa hieman enemmän kuin mitä tuollaiset nuket maksavat!”

Kauppias laski simpukankuoria aivan kuin ne olisivat olleet oikeita rahoja. Sitten hän sanoi: ”Nämä riittävät nuken ostamiseen”, ja antoi kaksi simpukankuorta pojalle takaisin.

Myymäläapulainen oli seurannut tilannetta hämmästyneenä hieman kauempaa, Kun lapset olivat nukke mukanaan poistuneet, hän tuli kauppiaan luo ja kysyi:

”Anteeksi, mutta nyt minä en oikein ymmärrä. Miksi te annoitte pois kalliin nuken, vaikka saitte maksuksi vain muutaman simpukankuoren!”

”Sinulle ja minulle nämä kahdeksan simpukankuorta ovat vain simpukankuoria”, kauppias vastasi. ”Tuolle pienelle pojalle nämä ovat aivan erityisiä ja huikean arvokkaita. Silti hän oli valmis luopumaan aarteistaan, voidakseen antaa pikku siskolleen hänen rakastamansa nuken.”

”Kun poika kasvaa aikuiseksi, hän muistaa varmasti tämän tapauksen”; kauppias jatkoi. ”Kun hänen eteensä silloin tulee vastaava tilanne, niin uskon hänen toimivan samoin ja laittavan hyvän kiertämään. Tekemällä hyvää me kylvämme hyviä tekoja. Ne kasvavat ja tuottavat satoa, vaikka me emme itse saisikaan sitä nähdä”, kauppias selitti.

Rakastan tuota tarinaa. Ensi lukemalta siinä kerrotaan jalomielisestä kauppiaasta, joka lahjoitti nuken tytölle, kun lapsilla ei ollut rahaa. Tarkemmin, lapsen näkökulmasta luettuna tarina kertookin jalomielisestä pienestä pojasta, joka oli valmis luopumaan omista aarteistaan ilahduttaakseen pikku siskoaan.

Molemmilla, sekä kauppiaalla että pienellä pojalla, oli rakastava, lämmin ja antelias sydän. Kummankaan sitä sillä hetkellä tajuamatta, he noudattivat Jeesuksen meille antamia ohjeita:

”Autuaampi on antaa kuin ottaa.” (Ap.t. 20:35) ”Antakaa, niin teille annetaan. — Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.” (Luuk.6:38) ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” (Matt.10:8)

Martti Luther ilmaisi asian näin: ”Antajan sydän tekee lahjasta rakkaan ja arvokkaan.”

Intiassa 55 vuotta toiminut lähetyssaarnaaja Amy Beatrice Carmichael määritteli oikean antamisen sanoen:

”Voit antaa rakastamatta, mutta et voi rakastaa antamatta.”

Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa kerrotaan lesken rovosta. Monet rikkaat laittoivat temppelin uhriarkkuun suuriakin summia, mutta köyhä leski vain vaivaisen kolikon. Tuo ropo oli Jeesuksen silmissä arvokkaampi kuin rikkaiden liiastaan antamat suuret summat. (Mark.12:42, Luuk.21.1)

Toisen Korinttolaiskirjeen 9. luvun 6. jakeessa Paavali kirjoittaa:

Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. (2.Kor.9:6)

Kylväessämme hyvyyttä ja rakkautta, me kylvämme ajallista apua ja hyvyyttä tähän aikaan mutta samalla myös tulevaan iankaikkiseen elämään.

”Mutta älkää te, veljet, väsykö tekemään hyvää” Paavali muistuttaa meitä, sinua ja minua 2. Tessalonikalaiskirjeen 3. luvun jakeessa 13. (2.Tess.3:13)

Runsaasti anteliaisuuden kylvämisen iloa sekä Jumalan siunausta elämääsi, rakas ystäväni!