Patmos-blogi

Ilon ja rohkaisun sanansaattaja

Reijo Telaranta Patmos Lähetyssäätiön hallituksen puheenjohtaja, talousneuvos Reijo Telaranta on ollut toimittajana ja päätoimittajana useissa isoissa lehtitaloissa. Vuonna 2005 hän jäi eläkkeelle Kotimaa-konsernin toimitusjohtajan tehtävästä. Hän on myös toiminut Hengen uudistus kirkossamme ry:n hallituksen puheenjohtajana. Reijon verkkosivut löytyvät osoitteesta www.reijotelaranta.fi
Julkaistu:

Tutkimusmatkailija Amundsen oli oman aikansa superjulkkis. Hänet tunnettiin laajasti muuallakin kuin vain kotimaassaan Norjassa. Eikä hän ollut tullut kuuluisaksi vähäpätöisillä saavutuksilla.  Hän oli ensimmäinen ihminen, joka onnistui saavuttamaan Etelämantereen ankarissa olosuhteissa etelänavan. Amundsen teki huimia matkoja myös pohjoisessa. Hän kiersi miehistöineen ensimmäisenä koko Jäämeren ja purjehti samalla Pohjois-Amerikan pohjoisosia kiertävän Luoteisväylän läpi.

Kerrotaan, että eräällä uhkarohkeista tutkimusmatkoistaan Amundsenilla oli mukanaan kirjekyyhkynen. Kun hän oli saavuttanut kaukana pohjoisessa jäävuorten keskellä tavoitteensa, hän päästi linnun häkistä. Vapaaksi päästyään kyyhkynen nousi siivilleen, kiersi hetken Amundsenin yläpuolella ja suuntasi sitten kohti etelää. Se lensi yli Jäämeren ulapoiden Amundsenin Norjassa sijainneen kotitalon luo.

Voimme vain kuvitella sitä valtavaa iloa, minkä Amundsenin vaimo tunsi, kun hän katsoi ovelta ulos ja näki kyyhkysen kiertelevän pihan yläpuolella. Ehkäpä hän huudahti heti kyyhkysen havaittuaan: ”Hän elää! Minun puolisoni on yhä elossa!”

Samanlainen ilon hetki oli koettu pari vuosituhatta aikaisemmin Jerusalemissa. Jeesus oli naulittu ristille. Hän oli kuollut ja haudattu. Kaikkien hämmästykseksi hän oli noussut kuolleista. Neljänkymmenen päivän ajan hän oli näyttäytynyt monille ja puhunut Jumalan valtakunnasta. Sitten hänet oli otettu taivaaseen ja pilvi oli vienyt hänet pois.

Jeesus oli poissa. Hänen opetuslapsensa sekä muut seuraajansa olivat jääneet yksin. Jäljellä oli vain Jeesuksen ennen ristiinnaulitsemistaan ja taivaaseen astumistaan antama erikoinen lupaus. Jeesus oli sanonut heille: ”Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki.” (Joh.14:16-17)

Vain hetkeä ennen taivaaseen astumistaan Jeesus oli vielä muistuttanut tuosta lupauksestaan. Samalla hän oli käskenyt pienen laumansa jäädä Jerusalemiin odottamaan lupauksen toteutumista. (Ap.t.1:3-5)

Päivät tuntuivat kuluvan hitaasti. Jeesuksen pienen lauman tulevaisuus näytti kovin epävarmalta. Sudet kiertelivät jo lauman ympärillä. Pelotti.

Viimein monien piinallisen pitkien päivien jälkeen koitti juutalaisten pyhiinvaellusjuhla Šavuot. Vanhassa testamentissa tuota juhlaa nimitetään myös keväällä saatavan sadon leikkuujuhlaksi ja ensihedelmänjuhlaksi. Uudessa testamentissa juhlaa nimitetään helluntaiksi.

Šavuot on Tooran määräämä pyhiinvaellusjuhla. Kaksi muuta pyhiinvaellusjuhlaa ovat pääsiäinen ja lehtimajanjuhla. Näiden kolmen juhlan aikana juutalaisten tuli kaikkialta vaeltaa Jerusalemin temppeliin erityisiä juhlamenoja varten. Niinpä myös Jeesuksen opetuslapset ja seuraajat olivat tuolloin Jerusalemissa. Juutalaisten pelosta he olivat kuitenkin koolla omassa porukassa, todennäköisimmin lukittujen ovien takana.

Sitten seurasi jotain järisyttävää. Apostolien tekojen 2. luvun jakeissa 1–4 meille kerrotaan, mitä tapahtui:

”Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.” (Ap.t.2:1-4)

Olen usein miettinyt, mitkä mahtoivat olla opetuslasten ensimmäiset sanansa, kun he astuivat rohkeasti salin ovet selälleen paukauttaen ja intoa täynnä keskelle kadulla kuhisevaa väkijoukkoa. Olisivatkohan Pyhän Hengen heille antamat ensimmäiset sanat kenties olleet hieman samanlaiset kuin Amundsenin vaimon, kun hän näki miehensä lähettämän kyyhkysen kotipihallaan: ”Hän elää! Jeesus elää! Minun Herrani ja Vapahtajani elää!”

Pyhän Hengen laskeutumisesta syntyneen seurakunnan paimen Pietari piti ihmettelevälle väkijoukolle väkevän saarnan. Tuona päivänä uskovien joukko lisääntyi kolmellatuhannella hengellä.

Pietari puheen ensimmäisiä asioita oli todistus siitä, että Jeesus elää. Tuosta päivästä lähtien kaiken kristillisen julistuksen keskeisin asia on ollut sama: Jeesus elää! Eikä hän vain elä jossain kaukana taivaallisissa saleissa. Hän elää rukoillakseen sinun puolestasi. Eikä siinä ole vielä kaikki. Hänen lupaamansa ja omilleen lähettämänsä Pyhä Henki on lohdutuksen ja rohkaisun Henki. Hän haluaa kulkea apunasi ja Puolustajanasi, minne ikinä askeleesi sinut tänäänkin vievätkin.

Siunausta, iloa ja turvallista matkaa Hänen seurassaan, ystäväni!

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (0)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *