Isän kirje poikansa murhaajalle

”Olet varmasti hyvin yllättynyt tästä kirjeestä. Vielä kummallisemmalta tuntuu varmasti ehdotus, jonka sinulle teen. Pyydän kuitenkin, että luet kirjeeni huolellisesti ja harkitset vakavasti minun ehdotustani.

Aivan ensimmäiseksi haluan vakuuttaa sinulle, että annan sinulle tekosi anteeksi. Teen sen koko sydämestäni. Sinun on varmasti vaikea uskoa sitä, mutta olen aivan vakavissani. Oikeudenkäynnin aikana tunnustit osuutesi poikani murhaamiseen ja pyysit tekoasi anteeksi. Olin tuolloin paikalla ja annoin sinulle välittömästi kaiken anteeksi. Nyt voin vain toivoa, että uskot minua ja hyväksyt sekä anteeksiantoni että siihen liittyvän ehdotukseni.

Kuten tiedät, nuori mies, jonka murhaan muiden mukana syyllistyit, oli minun rakas lapseni, minun ainoa poikani. Tapahtuneen jälkeen haluan adoptoida sinut omaksi lapsekseni. Haluan elää sinun kanssasi, auttaa ja tukea sinua sekä tehdä sinusta koko omaisuuteni perillisen.

Kenties tämä kuulostaa sinusta aivan mahdottomalta uskoa. Ehkä myös monet muut pitävät tarjoustani täysin mielettömänä. Voin kuitenkin vakuuttaa sinulle, että olen jo ennalta tehnyt kaikki siihen tarvittavat valmistelut. Jos hyväksyt minun anteeksiantamukseni, sinun kuolemantuomiosi perutaan ja pääset myös vapaaksi. Samalla hetkellä, kun hyväksyt tarjoukseni, adoptio astuu voimaan, ja sinusta tulee minun rakas poikani.

Olet ehkä huolissasi siitä, ettet pysty lapsenani elämään toivomallani tavalla. Pelkäät, mitä silloin tapahtuu, kun epäonnistut ja teet virheitä. Perunko ehkä adoptioni ja lähetän sinut takaisin vankilaan?

Älä pelkää. Jos olen kyennyt antamaan sinulle anteeksi poikani murhan, pystyn kyllä antamaan anteeksi myös kaikki muut kompastelusi. Tiedän, ettei sinusta tule koskaan täydellistä. Silti rakastan sinua, ja voit turvallisin mielin ottaa tarjoukseni vastaan juuri sellaisena kuin olet. Uskon myös, että kiitollisuus saamastasi anteeksiannosta ja elämän lahjasta muuttaa sinua päivä päivältä enemmän kohti sitä, mitä itsekin sydämessäsi haluaisit olla.

Jotkut sanoisivat minua tällaisen anteeksiannon ja tarjouksen takia typeräksi. Minä en siitä piittaa vaan toivon, että kutsut minua Isäksesi.

Ystävällisin terveisin,

Jeesuksen Isä

—

Tämä aika on täynnä pelkoa ja ahdistusta. Ukrainan kansan joutuminen ilman mitään syytä hirveän hyökkäyksen kohteeksi masentaa ja saa pelkäämään tulevaisuutta. Asiat, jotka ennen tuntuivat itsestään selviltä ja turvallisilta, ovatkin alkaneet horjua. Miten meidän käy? Joudummeko mekin kenties samanlaisen hyökkäyksen kohteeksi?

Kaiken tämän epävarmuuden ja pelon keskelle Paavali kirjoittaa meille Roomalaiskirjeen 14. luvussa:

”Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten. Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle. Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi elämään, että hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra.” (Room.14:7-9)

Roomalaiskirjeen 5. luvun jakeissa 10-11. ovat Hiljaisen viikon keskiviikon teksteihin kuuluvat sanat:

”Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen.” (Room.5:10-11)

Me saamme siis pelottavinakin aikoina riemuita Jumalastamme, joka on luvannut pelastaa meidät. Jumalan rakkauden ja huolenpidon vakuutena on hänen Poikansa Jeesus Kristus, jonka Isä antoi kertakaikkiseksi uhriksi, että me saisimme iankaikkisen elämän:

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh.3:16 KR33/38)

Jumalan rauhaa ja häneltä virtaavaa rohkeutta elämääsi, rakas ystäväni!