Itsenäisyys

Saamme taas kerran juhlia maamme itsenäisyyttä, nyt 104. kerran. Suomen itsenäisyys ei ole itsestään selvyys, vaikka emme aina tuota tosiasiaa muista arvostaa ja tiedostaa. Voimme nähdä selvän Jumalan johdatuksen jo Suomen itsenäistymisprosessissa, joka tapahtui aikana, jolloin koko maanosamme oli tietyssä myllerryksessä. Eikä tuo itsenäisenä kansakuntana säilyminen ole myöskään ollut itsestään selvyys. Talvi- ja jatkosodan vaiheet ovat suorastaan Jumalan suurta ihmeellistä varjelusta. Kaiken keskellä Suomi sai sittenkin säilyä itsenäisenä kansakuntana.

Tänä päivänä niin Suomessa kuin koko Euroopassa itsenäisyys käsite tuntuu hieman ristiriitaiselta. Tarkoitan sitä, että monessa suhteessa päätösvalta ja päätösten teot on haluttu ja haluttaisiin tiettyjen tahojen toimesta siirtää muualle. Viimeisimpänä esimerkkinä tästä on keskustelu metsiemme kohtalosta. Jos jotkut luonnonsuojelutahot saisivat vapaasti päättää, he varmasti antaisivat EU:lle täyden vallan määrätä ja päättää joka ainoasta risustakin maassamme.

Kun EU:ta rakenneltiin ja suunniteltiin pari- kolmekymmentä vuotta sitten, meille nimenomaan vakuuteltiin poliitikkojemme ja asiantuntijoiden taholta, että EU ei missään muodossa merkitse itsenäisyytemme ja oman määräysvaltamme menettämistä. Tänä päivänä huomaamme, että globaalisuuden alttarille ollaan valmiit uhraamaan mitä tahansa, jopa naapurivaltioiden velat alkavat tuntua saatavilta. Tuolle alttarille ollaan uhraamassa myös ennen kaikkea Euroopan kristillinen perinne.

Huolestuttavinta tässä kaikessa kehityksessä on se, kun tietää ja ymmärtää, mikä on se henki, joka kaiken takana vaikuttaa. Raamatun profetioiden mukaan ihmiskunta ajautuu kaikessa tässä pyrkimyksessään, ei suinkaan huolettomaan ja onnelliseen veljesrakkauden olotilaan, vaan antikristilliseen orjuuteen ja hirvittävään kurimukseen!

Paavali piti aikanaan Ateenassa Areiopagilla puheen, jossa hän lainasi muutamia jakeita 5. Mooseksen kirjasta, ns. Mooseksen laulusta. Tuossa puheessa, joka on tallennettuna Apostolien tekojen 17. luvussa, Paavali sanoo, että Jumala on yhdestä ihmisestä luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä ja hän on säätänyt niille mm. asuma-alueiden rajat.
Maitten ja kansojen rajoilla on ollut ja on tietty tärkeä merkitys. Toki ne ovat ennen kaikkea maantieteellisenä merkkinä osoittamassa kohtaa, missä eri valtioiden rajat kulkevat. Mutta uskon, että Jumala on säätänyt nuo rajat myös suojelemaan ihmiskuntaa ja kansoja monilta haitallisilta ja tuhoisilta asioilta.

Rajat ovat olleet suojelemassa ihmiskuntaa sotilaallisesti, poliittisesti, maailmankatsomuksellisesti, uskonnollisesti, moraalisesti jne. Voimme ottaa muutamia yksinkertaisia esimerkkejä. Ajatellaan vaikkapa pakolaisuutta. Meillä suomalaisillakin on vielä hyvin mielessä vuoden 2015 lähes hallitsematon pakolaisvirta, joka vyöryi tänne Pohjolaankin. Raamattu sinänsä kehottaa meitä antamaan turvapaikan pakolaiselle, mutta jos pakolaisuus on hallitsematonta ja pakolaisuuden motiivit ovat epämääräiset ja väärät, jokainen valtio haluaa suojata niin itseään kuin kansalaisiaan. Tästä ovat todisteena mm. ne raja-aidat, joita on jouduttu rakentamaan ja parhaillaankin rakennellaan Euroopassa eri valtioiden rajoille, ettei hallitsematon pakolaisuus taas ryöstäytyisi käsistä.

Tai ajatellaan vaikkapa 1960- ja 70-luvun Suomen ja Neuvostoliiton välistä rajaa. Meillä on vieläkin muistissa käsite vodkaturismi. Varmasti moni suomalainen turisti kaihoisasti toivoi tuolloin, että mitään rajaesteitä ei olisi. Suomalaisilla turisteillahan olivat taskut täynnä Venäjän ruplia naapurimaan matkoillaan, ja viina oli niin halpaa, että jokainen olisi voinut tuoda sitä Suomeen tuhansia litroja. Mutta onneksi oli raja ja sen mukanaan tuomat tietyt rajoitteet. Moni yksinkertaisesti varjeltui suuremmalta alkoholin kiroukselta.

Tai ajatellaan vaikkapa sitä, että maailmassa on ollut ja on rinnakkain valtioita, joissa toisessa on täydellinen vapaus palvella Jumalaa, mutta naapurivaltiossa se on ankarasti kielletty. Jos tuo ateistinen valtio sattuu olemaan voimaltaan suurempi, se helposti alistaisi ateismiin myös tuon pienemmän, mutta onneksi välissä on raja, jota kansainvälisten sopimusten vuoksi ei noin vain voi rikkoa. Myös moraalin alueella huomaamme, että on ollut kansakuntia, joiden moraali on ollut turmeltuneempi. Ellei rajoja olisi ollut, olisivat ne helpommin myrkyttäneet elämänmenollaan myös naapurivaltiot.

Niin, Jumala on monessa suhteessa säätänyt rajat suojelemaan ja varjelemaan kansakuntia. Tätä taustaa vasten on oikeastaan hämmästyttävää huomata se kehitys ja pyrkimys, mikä tällä hetkellä vaikuttaa ihmiskunnassa ja ennen kaikkea omassa maanosassamme. Tuntuu kuin ihmiskunnan haaveena olisi tänään kaikkien rajojen poistaminen, ja toiveena, että ihmiskunta olisi yhtä suurta onnellista perhettä.

Usein sankarihaudoillamme kävellessäni jään miettimään sitä suurta hintaa, jota Suomi joutui Talvi- ja Jatkosotien aikana maksamaan. Pitkät ovat nuo hautarivistöt, joissa lepää parhaassa iässä olleita nuoria miehiä. Tämä kaikki kohtasi Suomea aikana, jona sen kansanhurskaus oli paljon, paljon suurempi kuin tänään. Aikana, jolloin kristilliset arvot ja perinteet olivat monessa suhteessa itsestään selvyys. Aikana, jolloin maan presidentti Kyösti Kallio julkaisi esirukouksen, jollaista tänä päivänä harvoin kuulee edes kirkkomme piispojen taholta.

Noita hautariviä katsellessani ja sodan historiaa muistellessani, väkisin mieleeni nousee huolestuttava ajatus: Mikä on tämän päivän Suomen tila Kaikkivaltiaan Jumalan silmissä. Väistämättä nousee mieleeni ajatus, kuinka kauan Pyhä ja Kaikkivaltias Jumala on armollinen kansallemme! Aikana, jolloin Jumalan kieltäminen ja hengellisten asioiden rienaus on suurempaa ja julkeampaa kuin koskaan aikaisemmin.

Itsenäinen Suomi tarvitsee tänä aikana ennen kaikkea uskovien rukouksia. Sanotaanhan sanassakin, että vanhurskaus kansakunnan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä! Paavali myös kehottaa meitä 1.Timoteuskirjeessään: ”Kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikin tavoin hurskaasti ja kunniallisesti.” 1.Tim. 2:1, 2.

Uskovat ovat niitä vanhurskaita, jotka voivat olla rukouksillaan kannattelemassa tätä maatamme ja sen tulevaisuutta!