Ja posti kulkee
Kaupan eteisessä oli sähköinen taulu, jossa kuvattuna eri näköisiä naamoja tyytyväisyydestä tyytymättömyyteen ja sitten ohikulkijan piti painaa siitä mieleistään. Niinpä tempaisin sitten äänestyksen ja hyvällä päällä ollessani annoin täyden kympin palvelusta. Ehkä se rohkaisi uupuneita pienipalkkaista kaupan henkilökuntaa jaksamaan – vai olisiko pitänyt kerätä kolehti heille? No, siihen ei ollut mahdollisuutta. Tyytyväinen uskovainen on tavaramerkki, jossa ei ole vielä mennyt parasta ennen päivä umpeen? Mietin, että mitähän nuo samat sitten äänestävät meistä kirkon ihmisistä ja tuottamistamme palveluista? Entä millaista nappia Herramme painaa uskoviensa hyvyys-asteikolla?
– Postiin tuli aikoinaan kirje, jonka päällä luki ”Jumalalle!” Sitä jonkun aikaa tutkittuaan lajittelijat päättivät lähettää sen edelleen tasavallan presidentille. Kekkonen avasi kirjeen ja siellä oli nimi ja osoite, sekä luki: ”Hyvä Jumala, rahat loppuu. Auta minua ja lähetä tuhat markkaa!” Kekkonen antoi lähettäjän osoitteen sihteerilleen ja käski lähettää 500 markkaa hänen nimissään. Vähän ajan kuluttua postiin tuli taas kirje, jossa luki ”Jumalalle!” Posti käänsi sen taas Kekkoselle ja tämä avasi kirjeen, jossa luki: ”Kiitos lahjastasi, mutta älä lähetä enää rahaa Kekkosen kautta, sillä se vei siitä edellisestä puolet!”
Jos ei olisi olemassa syntiä maailma saataisiin helposti näyttämään paremmalta, ilmastokysymykset hoidettaisiin, luonto säilytettäisiin, sodat lopetettaisiin, rikollisuus pyyhittäisiin pois, nälkäiset ruokittaisiin ja köyhät autettaisiin selviämään elämässään. Kaikki saisivat oman kodin. Ihmiset ajattelisivat ja tekisivät toisilleen vain hyvää. Politiikkakin olisi jatkuvaa toinen toistensa kehumista ja iloista yhdessäoloa maailman asioiden hoitamisessa; kukaan ei syyttelisi toisiaan mistään, ei lakkoiltaisi, eikä pihisteltäisi palkoissa ja posti kulkisi odottavien luo.
Jos syntiä ei olisi olemassa, varmaan sosialismikin olisi ollut toteutettavissa yhteiskunnassa mullistavana uutena järjestelmänä. Mutta nyt me näemme, että se on pakolla alistanut kansoja diktatuuriin kansanvallan sijasta aiheuttaen nälkää, sotia, pelkoa ja kärsimystä. No eipä perinteinen markkinatalousyhteiskuntakaan ole ilman syntiä ja siksi aina joku kärsii, alistetaan ja potkitaan keräilyeriin, köyhät kyykytetään. Ajatellaan vaan kuinka paljon rahaa laitetaan sotavarusteluihin kaikkialla ja jos syntiä ei olisi, tuo kaikki voitaisiin käyttää hyödyllisesti, ei tuhoamalla vaan rakentamalla. Rahanvalta on tulossa tiensä päähän, kun sen arvo eräänä päivänä romahtaa, eikä se kelpaa enää mihinkään. Sitten tulee rikkaille iso itku.
Internetin mainoksissa nettisivuilla esiintyvät henkilöt ovat kaikki poseeraamassa maireassa muovihymyssä ja kaupallinen ajanhenki on teko-pirteä, kun annetaan ihmisten elintilasta liian myönteinen kuva. Ulkoisesti he näyttävät onnellisuuden kakkua syöneiltä alansa mannekiineilta, joille mikään asia ei ole ylivoimainen ja he kulkevat läpi kiviseinien ja vaikka veden päällä uppoamatta? Tämä on suuri kupla, jossa ennen konkurssia sanotaan kaiken olevan hyvin? Katteettoman optimismin tueksi haetaan vielä asiantuntijalausunnot ja yritetään väittää hampaat valkoisena, että meillä menee lujaa – pois tieltä hitaat, kurjat ja arvottomat.
Synti vaivaa uskovaakin jatkuvasti ja siksi seurakunnat ovat käymistilassa, kristilliset järjestöt kamppailevat olemassaolonsa ja kutsumuksensa kanssa. Synti tappaa uskon, vaikka pitäisi tietysti olla päinvastoin. Metkaa, että Herralla on pitkä pinna ja hän jaksaa kärsiä ihmisten koohellusta? Joskus vähän pelottaakin, että koska tulee valomerkki ja tarjoilu loppuu, on laskun aika, eikä ole millä maksaa? Netissä on sivuja, joihin on kerätty sitten kaikki mahdolliset ja mahdottomat tuomionpäivän profetiat. Niitä ilmeisesti osa väestä odotteleekin verhon raosta kurkistellen, että koska naapuri kompastuu ja kaatuu?
Elämme suuren luopumuksen aikaa ja irtiotot Raamatusta ovat pöyristyttävän yleisiä ja röyhkeitä. Tämän sarjan tauti pesii seurakunnan rakenteissa, Kristus-ruumis on peräti sairas, runneltu ja syntien kuormittama. Hänet ja sanansa hylkäävät ihmiset kulkevat onnensa ohi, menevät väärään junaan kadottaen taivaspassinsa. Paatuneet luulevat hetken aikaa vaikka mitä itsestään, mutta tulee aika, jolloin he heräävät liian myöhään pimeydessä, vain itkevät ja kiristelevät hampaitaan.
”Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ”tänä päivänä”, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;” Hebr.3:12-13.
Mutta taivaan valtakunnan postilaitoksessa ei ole lakkoja, eikä johtaja ongelmia, ei väärinkäytöksiä, eikä viivästyksiä. Jeesus kirjoituttaa ilosanoman syntisten sydämiin edelleen tahtonsa mukaan ja käyttää tässä toiminnassa ihan tavallisia ihmisiä, yksinkertaisia, tasamaan hiihtäjiä, lyhyen oppimäärän opiskelleita, katuojasta nostettuja, elämässään epäonnistuneita, takapulpetin tyttöjä, peräkamarin poikia ja hämeen-hitaita. Kristuksen postikonttorissa on töitä tarjolla kaikille – ei kun ilmoittautumaan luukulle….
”Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat. Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin. Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan;” 2.Kor.3:2-4.
Lue ohjeet kommentoinnille