Patmos-blogi

Jeesus ensin ja sitten vasta teologia

Turkka Aaltonen Turkka Aaltonen on kirjailija ja evankelista.
Julkaistu:

Jeesus tuli ja rakensi seurakunnan omilla ehdoillaan, hän kutsui siihen syntisiä ja sairaita, kadun miehiä ja yleisiä naisia, työläisiä ja sotilaita, kotiäitejä ja lapsia. Alkuajan seurakuntaa olisi hyvin voinut kutsua sekalaiseksi, mutta se oli samalla jumalallinen. Entiset kalastajat, rosvot, fariseukset ja luuserit julistivat evankeliumia voitokkaasti.

Se oli uskon valoa, kunnes se sai valtion hyväksymisen ja laitostui, syntyi katolinen kirkko. Se ilmoitti olevansa suora jatkumo alkuseurakunnalle, mutta henki ja toiminta oli selvää uskontoa. Uskonto eli teologiasta ja siitä tuli arvostettu järjestelmä, joka ei enää ollut kiinnostunut Jeesuksesta eikä Raamatusta muuten kuin valikoiden.

Teologia on sittemmin ollut kristinuskon järjestelmällistä tutkimusta yliopiston sanelemissa puitteissa, joita teologit ovat valvoneet. Teologia on satojen vuosien aikana levinnyt eri koulukuntiin, se on kuin versosta kasvanut puu, jossa on tuhat haaraa.

Toimin 36 vuotta julistustyössä kahden eri kristillisen järjestön palveluksessa, joissa kunnioitettiin teologiaa ja sen mukaan myös kaikkia tämän nimen kantajia. Tehtävät ja virat täytettiin teologian arvion mukaan. Joidenkin mielestä sopiva jokaiseen virkaan oli jokainen teologi, toisessa näkemyksessä vain oikean teologian omaksunut oli sopiva.

Tästä on seurannut runsaasti ongelmia ja nahistelua. Joskus tehtäviin valittiin aivan sopimattomia henkilöitä, kääntymättömiä, ilman armolahjoja, ilman Pyhän Hengen täyteyttä. Teologeja valittiin työnjohtajiksi, talousasiantuntijoiksi, kirjakauppiaiksi, rakennusprojektien valvojiksi, tietoliikenteen hoitajiksi, opettajiksi, rehtoreiksi, sielunhoitajiksi, avioliittoneuvojiksi, jopa keittokirjan tekijäksi.

Teologi on lukenut ainettaan 5-6 vuotta yliopistossa, tai vähemmän, jos on omannut muita tutkintoja pohjaksi. Hän on erikoistunut esim. johonkin kirkkohistorian henkilöön ja tehnyt siitä väitöskirjan. Sen jälkeen häntä pidetään asiantuntijana kaikissa kristillisyyttä sivuavissa kysymyksissä? Hänelle hommataan oma toimisto ja tuoli, tietokone, kännykkä ja korkea palkka. Eikä hänellä ole pohjana edes kummoisiakaan sosiaalisia taitoja.

Ensisijaisen tärkeää olisi ollut kysyä jokaiselta: Milloin olet tullut uskoon ja miten? Miten Raamattu vaikuttaa elämässäsi? Onko Jumala kutsunut sinut? Uskotko Jeesuksen tarkoittaneen sinut tähän tehtävään? Oletko valmis Kristuksen ehdoilla palvelemaan häntä uhraten koko elämäsi Herralle?

Historiassa uskovat ovat vieneet evankeliumin ihmisille, Jumalan valtakunnan elinvoima ovat olleet uudestisyntyneet ja parannuksen tehneet ihmiset. Jumala on heidät kutsunut, pelastanut valtuuttanut ja varustanut, heistä on tullut Jeesuksen seuraajia.

Mitä enemmän Kristus on saanut hallita ja ohjata asioita, seurakuntia ja järjestöjä sen parempi. Ja mitä enemmän teologia on ottanut valtaa em. sen kuolleempana kristillisyys on esiintynyt.

Ajatellaan vaikka nykypäivän seurakuntaa, jossa on kourallinen teologeja ja heidän pitäisi kyetä pyörittämään tuhansien ihmisten seurakuntaa hengellisesti? Jumala on järjestänyt tehtävät niin, että yhdellä ihmisellä on vain yksi tehtävä; ei paimen voi korvata evankelistaa, eikä johtaja opettajaa, ei diakoni voi korvata profeettaa, eikä laulunjohtaja lähetystyöntekijää, jne.

Luther kirjoitti teologian lähteistä:

”Mutta katsopa, mitä perkele paavilaisten (katoliset) toimesta on saanut aikaan: heille ei riitä se, että ovat työntäneet tämän kirjan (Raamattu) penkin alle ja saattaneet sen niin harvinaiseksi, että ani harva Pyhän Raamatun tohtori sen omistaa, puhumattakaan siitä, että sitä lukisi, päinvastoin: että kukaan vain ei toisi sitä esille, he kiinnittävät siihen häpeämerkin ja Jumalaa pilkaten sanovat, että se on hämärä ja että täytyy nojautua ihmisten selityksiin eikä yksistään Raamattuun. Tällähän suorastaan solvataan valheesta Paavalia, joka sanoo sitä opinkirjaksemme; nuo sanovat sitä viettelyskirjaksi ja hämäräksi. Minkähän palkan Jumala moisille rienaajille ja raamatunsurmaajille maksanee?…. Yliopistot kaikkineen ovat ansainneet tulla tomuun jauhetuiksi; mitään sen helvetillisempää ja perkeleellisempää ei maailman alusta ole ilmestynyt eikä tule ilmestymäänkään!” (Kirkkopostilla 1. osa s.70-71)

Teologia on aina ollut vallankäytön väline, taloudellisen hyödyn ja aseman tukipilari, joka on sopinut ihmisille, jotka pyrkivät eteenpäin, hallitsemaan, omistamaan ja sanelemaan moraalia ja käyttäytymistä.

Hengellisesti arvioiden teologiasta ei ole itsessään mitään hyötyä Jumalan valtakunnassa, sen opiskelu ei anna vielä minkäänlaista valmiutta palvella Herraa. Jos teologi ei tunne Jeesusta, hän on täysin hyödytön Jumalan palvelukseen.

Kun siis valintojen perusteena virkaan papeille ja piispoille ovat teologian eri asteikot, on selvää, että lopputulos on heikko, koska usko Vapahtajaan ja Jumalan sanaan pitäisi olla ensimmäinen ja sitten vasta erilaiset opiskelujen tuotokset.

Miten siis toimia tänään? On ihmisiä, jotka hyväksyvät vallitsevan järjestelmän ja pyrkivät teologeiksi. Toiset taas välttävät teologiaa ja sen edustajia. Muutamat etsivät pienen yhteisön, jossa on varmasti oikea teologi / teologia.

Jeesus eli kansan keskellä ihmisiä etsien, opettaen ja pelastaen ilman taloudellisia tai poliittisia tavoitteita ja kohdaten myös teologit, jotka viimein tappoivat hänet.

Kuuluisin teologi, Paavali, joka tuli uskoon, julistikin myöhemmin lukevansa sonnaksi (skybalon = roska, lanta) kaiken menneen (siis asenteensa, oppinsa, teologian).

Tällä uskolla kyllä jokainen selviää, vaikka sekalaisessa seurakunnassa ja jokusen teologin seurassa.

“Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella. (Fil.3:7-9.)

 

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (3)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Johannes

    Hyvä kirjoitus. Onkohan niin että esim karismaattisen/vapaiden suuntien kasvu johtuu siitä ettei heillä ole teologeja. He eivät ole kovinkaan kiinnostuneita opillisista väännöistä ja heillä taitaa oppikin olla vähän vinossa. Mutta he julistavat evankeliumia, ihmisiä tulee uskoon ja sairaitakin taitaa parantua. Tälläistä pohdiskelin.

  2. Pasi Turunen

    Tervetuloa uudistuneelle Patmos-blogille. Valitettavasti vanhoilla sivuilla olleisiin blogeihin tulleita kommentteja ei ole aineiston siirron yhteydessä saatu siirrettyä uusille sivuille.

    • Jukka mikkola

      Ehkä nyt olisikin sopiva hetki (meidän) kaikkien parantaa kommentointiasennettamme ja opetella paremmin pysymään asiassa ja vähentämään toistemme ei-aina-niin-rakentavaa arvostelemista. Ja opetella myös lukemaan blogeja ja kommentteja siten, että ei myöskään turhan takia “vedettäisi hernettä nenäämme”. Erilaisuudensietokykyä….