Joulu on Herran Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi tulon juhla

Jeesus Kristus on luomisen ja lunastuksen Välimies

Ihminen on kolmiyhteisen Jumalan kuvaksi luotu mutta sittemmin syntiin langennut olento, josta Jumala on kiinnostunut sekä hyvänä luomistekonaan että rakastavana Isänä. Syntinen ja Jumalasta erossa oleva ihminen tarvitsee Lunastajaa, Vapahtajaa ja Sovittajaa eli Välimiestä. Jeesus Kristus on, Luojana ja Lunastajana, sekä luomisen, Kol. 1:14–20, että lunastuksen Välimies ja Takuumies, 1. Tm. 2:5; Rm. 5:1–2; Heb. 7:22; 8:6; 9:15; 12:24. Jeesus Kristus on Jumalan suvereeniin armoon, Ef. 2:5–10, nojaavan armonliiton Välimies, Heb. 13:20. Raamatun ilmoittamat Jeesuksen Kristuksen nimikkeet valaisevat Hänen persoonansa ja Välimies-työnsä luonnetta.

Kreikankielisen Jeesus-nimen tausta on vanhatestamentillinen, Joos. 1:1; Sak. 3:1, Esra 2:2, ja kumpuaa pelastaa-verbistä. Jeesus tarkoittaa Pelastajaa, Vapahtajaa, Mt. 1:21. Kristus on Jeesuksen messiaaninen virkanimike ja tarkoittaa Voideltua. Vanhatestamentilliset voitelut olivat merkki virkaan asettamisesta, voidellun pyhyydestä ja Hengen voitelemana olemisesta, 1. Sam. 16:13; 24:7; 26:9; Jes. 11:2; 42:1, Herran voitelu -käsitteen mukaisesti, Ps. 2:2; 45:8; Apt. 4:27; 10:38.

Kristuksen voitelu Välimies-viranhoitoonsa tapahtui historiallisesti Jeesuksen sikiämisessä, Lk. 1:35, sekä Pyhän Hengen laskeutuessa Hänen päälleen, Mt. 3:16; Mk. 1:10; Lk. 3:22; Jh. 1:32; 3:34. Jeesus käytti itsestään Ihmisen poika -nimikettä Dan. 7:13 -jakeen pohjalta. Tällä nimikkeellä on inhimilliseen luontoon ja kuolemaan ja kärsimykseen, Mt. 17:22; 20:18–19, sekä Kristuksen jumalalliseen ennalta oloon, Jh. 1:51; 3:14–15, liittyvät sisältönsä.

Jumalan Poika -nimikettä käytetään Kristuksesta messiaanisvirallisessa, Mk. 13:32, trinitaarisessa eli Jeesuksen olemuksellisen jumalallisuuden ilmoittavassa, Mt. 11:27; 14:28–33; 16.16; 21:33–46; Jh. 6:69; 8:16, 18, 23; 10:15, 30; 14:20; Rm. 1:3; 8:3; Gal. 4:4; Heb. 1:1, sekä Jeesuksen yliluonnollisen neitseestäsyntymisen ilmoittavassa, Lk. 1:35; Mt. 1:18–24; Jh. 1:13, merkityksessä.

Herra- eli Kyrios-nimikettä käytetään Jeesuksesta ennen kaikkea korkeimman eli jumalallisen arvovallan ja olemuksen ilmaisijana, Mk. 12:36–37; Lk. 2:11; 3:4; Apt. 2:36; 1. Kor. 12:3; Fil. 2:11. Jeesukseen liitetty kaikkein korkein Kyrios-jumalallinen arvovalta ja olemus käyvät ilmi yhtä hyvin synoptisista evankeliumeista kuin Johanneksen evankeliumistakin, Mt. 7:22; Lk. 5:8; Jh. 20:28.

Kristuksen inkarnaatio

Kristuksen armonliitollinen Välimies-tehtävä edellyttää inkarnaatiota, Lk. 19:10; Jh. 3:16. Se tarkoittaa triniteetin toisen persoonan, Pojan, Logoksen eli Sanan, ihmiseksi tuloa, Mt. 1:20; Lk. 1:35; Jh. 1:14; Apt. 2:30; Rm. 8:3; Gal. 4:4; Fil. 2:7.

Jumalallinen Logos, Jh. 1:1; 6:38; 2. Kor.8:9, otti yhteyteensä aidon ihmisluonnon. Ääretön kykenee ottamaan yhteyteensä äärellisen. Jumalallisen ennalta ollut eli pre-eksistenttinen Jumalan Poika, Sana, ”tuli lihaksi” siten, että ei menettänyt jumalallista olemustaan eikä Sanan jumalallinen luonto muuttunut inhimilliseksi luonnoksi. Jumalan Pojan, Sanan, olemus triniteetin toisena persoonana ei muuttunut eikä lakannut. Jumaluus otti inkarnaatiossa yhteyteensä aidon ihmisluonnon, kuitenkaan itse muuttumatta.

”Sana tuli lihaksi” ei tarkoita sitä, että Sana olisi ottanut yhteyteensä ihmispersoonan eikä sitäkään, että olisi ottanut yhteyteensä vain inhimillisen ruumiin. ”Liha” tarkoittaa tässä ihmisluontoa kokonaisuudessaan, joka muodostuu sekä sielusta että ruumiista. Kristuksen Välimies-työn kannalta on luovuttamattoman oleellista, että Hän, Sana, otti inkarnaatiossa yhteyteensä todellisen ja kokonaisen ihmisluonnon eli sen luonnon, mikä ihmisillä, Aadamin jälkeläisillä, luomisen nojalla on. Vain tällä edellytyksellä Kristus saattoi suorittaa Välimiehen-työnsä hyväksi luodun mutta syntiin langenneen ihmisen hyväksi, sijasta ja puolesta. Sanan inkarnaatiossa yhteyteensä omaksuma inhimillinen luonto ei siis vain näyttänyt tällaiselta, vaan oli ja on tällainen.

Jumalan Poika, Sana, otti inkarnaatiossaan yhteyteensä todellisen inhimillisen luonnon, Pyhän Hengen työn kautta, Neitsyt Marian kohdussa, jossa Kristuksen inhimillinen luonto sikisi eli sai alkunsa yliluonnollisesti, Jes. 7:14; Mt. 1:18–20; Lk. 1:34–35; Heb. 10:5; Gal. 4:4–5. Kristuksen inhimillinen luonto ja sen biologinen perimä ovat peräisin äidiltä, Neitsyt Marialta.

Jeesus on todellinen Jumala ja ihminen. Jeesuksen Kristuksen äitinä Maria on Jumalansynnyttäjä. Koska Pyhä Henki sai aikaan Jeesuksen sikiämisen ja pyhitti Jeesuksen inhimillisen luonnon sekä varjeli sen synniltä ja koska neitseestä syntyi jumalinhimillinen persoona, ei pelkkä eikä ihmisen tahdosta alkunsa saanut inhimillinen persoona, ei Jeesus aidon inhimillisine luontoineen henkilökohtaisesti kuitenkaan ollut ihmisen syntiinlankeemuksesta koituneen synnin syyllisyyden alainen. Hän oli ja on aidosti inhimillinen mutta ei synnin eikä sen syyllisyyden alainen.

Neitseestäsyntyminen ”vaimon siemenestä”, 1. Ms. 3:15, takaa Kristuksen todellisen ihmisyyden ja Hänen synnittömyytensä. Matteuksen ja Luukkaan sukuluettelot osoittavat Jeesuksen laillisen ja virallisen sukutaustan ja yhteyden kuningas Daavidiin, sekä juridisen isänsä Joosefin että mahdollisesti myös Marian, äitinsä, sukulinjojen kautta, Ps. 132:11; Rm. 1:3; Fil. 2:5–8; Heb. 4:15.

Kristuksen yksi kaksiluontoinen persoona

Inkarnaation nojalla Kristus on yksi kaksiluontoinen persoona, Fil. 2:5–11. Kristuksen persoonassa on aito jumalallinen luonto ja aito inhimillinen luonto, sekoittumatta ja muuttumatta, erottamatta ja jakamatta. Vanha testamentti ilmoitti profeetallisesti inkarnaation ennakoiden, että on tuleva jumalinhimillinen eli kaksiluontoinen Messias, jonka persoonaan ja työhön armonliiton pelastushistoria huipentuu sekä kansallisen Israelin että kaikkien muidenkin kansojen osalta, Ps. 2:6–12; 45:7–8; 110:1, 4; Jes. 9:5–6; 11:1–4; Jer. 23:5–6; Dan. 7:13; Miika 5:2; Mal. 3:1.

Uusi testamentti ilmoittaa, että Jeesus Kristus on tämä kaksiluontoinen persoona, Mt. 9:6; 14:33–4; 16:16–17, ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”; Mk. 8:38; Jh. 1:1–3, 14, 18; 2:19–25; 20:28, ”Minun Herrani ja minun Jumalani!”; Rm. 1:7; 9:5; Rm. 10:9–10, ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut, sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan”; 1. Kor. 1:1–3; 2. Kor. 5:10; Gal. 2:20; Kol. 2:8–9; 1. Tm. 3:15–16; Heb. 1:1–3.

Kristuksen inhimillinen luonto oli ja on aidosti inhimillinen, mutta vailla syntiä, vailla perisynnin ja tekosyntien syyllisyyttä ja turmelusta. Kristus koki täysimittaisesti synnin voiman ja kiusaukset, mutta jumalinhimillisen luontojen yhtymyksen ja Pyhän Hengen pyhityksen seurauksena Hän ei voinut langeta eikä langennut syntiin, Lk. 1:35; Jh. 8:46; 14:30; 2. Kor. 5:21; Heb. 4:15; 9:14; 1. Pt. 2:21–22; 1. Jh. 3:5.

Kristus oli henkilökohtaisesti jumalinhimillisessä persoonassaan eettisesti synnitön, mutta juridisesti Hänet, armonliiton pelastushistoriallisessa Välimiehen tehtävässään, ”tehtiin synniksi” syntisten ihmisten eli ”meidän tähtemme”, meidän puolestamme, sijastamme ja hyväksemme.

Inkarnoituneen Välimiehen piti olla, edellä mainitusta syystä, yhdessä persoonassa sekä Jumalan laille synnittömästi täysin kuuliainen ihminen että Jumala. Näin siksi, jotta Hänen uhri- ja sovitustyönsä olisi voinut olla arvoltaan ääretön ja täydellinen ja jotta Hän olisi kyennyt vapahtavasti kantamaan Jumalan vihan ja jotta kykenisi, Pyhän Hengen työn kautta, jakamaan täydellisesti onnistuneen työnsä hedelmät Häneen uskoville.

Joulun sanoma on julistusta Vapahtajasta, Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, josta jakeet Apt. 4:12 ja Jes. 9:5–6 ilmoittavat:

”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.”

”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä”.