Patmos-blogi

Jumala antoi – mitä se meille opettaa?

Leo Meller Leo Meller on Radio Patmoksen päätoimittaja, Patmos Lähetyssäätiön perustaja ja eläkkeellä oleva toiminnanjohtaja (1971-2010).
Julkaistu:

Jumala haluaa sinun ja minun olevan antavia kristittyjä. Mutta – lue seuraava virke tarkoin: ei syistä, jotka nyt heti, ensimmäisinä, liikahtavat mieleesi – vaan kokonaan muista seikoista johtuen. Tämän tekstini lukeminen saattaa auttaa sinua jopa loppuelämääsikin varten. Siksi: rukoile Pyhän Hengen voitelua ymmärrykseesi ja jatka sen jälkeen seuraaviin kappaleisiin.

Moni kristitty kuvittelee antamisen olevan Jumalan häneltä vaativaa velvollisuutta.  Pakkoa.

Pakko, kaikissa muodoissaan, nostattaa ihmisessä vastustusta.

Kun Jumalan totuuden opettajat avaavat suunsa puhuaksensa antamisesta, valheen henkivalta – tietysti kirkkauden hengeksi naamioituneena! – suistaa puheet ja kirjoitukset uriin, joissa Jumalan totuuteen sekoittuu valheen rikkaruohoja.

Mitä tuollaisissa tilanteissa tapahtuu Hengen hallitsemissa kristityissä puheen koskettaessa antamista?

Tämä on muistettava:

Jumala ei milloinkaan salli totuuden ja valheen sekoittumista yhdeksi massaksiEi milloinkaan!

Etenemme.

Seuraavassa kappaleessa totean sellaista, joka vaatii henkesi silmien avautumista, jotta lukukokemus soisi sinulle sen, mitä tavoittelen kohdallesi.

Jumala sallii tilanteita, joissa kristitty fokusoi väärin ja samaistuu siihen, mikä on valheellista, ja joutuu kehitykseen, jossa hänen lihallisen elämänsä luste sekoittuu totuuden siemeneen.

Nämä kaksi juuri mainittua eivät voi elää rauhanomaisessa rinnakkaiselossa toistensa kanssa.  

Jos näennäisesti näin tapahtuu – eli kristitty elää samanaikaisesti totuudessa ja valheessa, on tällaisissa tilanteissa pohjimmiltaan aina kysymys siitä, että kristitty on vapaaehtoisesti valinnut tien, joka johtaa tilanteisiin, joissa hän avaa sielunsa portit lihallisille ja valheellisille arvottomuuksille. Tällaisessa tilanteessa totuus väistää ja liha voittaa. Jeesuksen sanoja lainaten:

Sinä väität: ”Olen rikas ja minulla on kaikkea mitä haluan – en tarvitse mitään!” 

Etkö huomaa, että hengellisessä mielessä tilasi on surkea: olet köyhä ja sokea ja alaston.

Jumalan tahto on, että kristitty on hengelliseltä laadultansa ”joko tai” ihminen. Kaikessa.

Hyvä on muistaa Herran sanoma Laodikean seurakunnan johtajalle. Kerraten:

Minä tunnen sinut. Et ole kuuma etkä kylmä. Toivoisin, että olisit jompikumpi, mutta kun olet vain haalea, syljen sinut suustani!

Etkö huomaa, että hengellisessä mielessä tilasi on surkea: olet köyhä ja sokea ja alaston. (Ilm. 3:14-17 EU).

Muistatko Jeesuksen vertausopetuksen vehnäpeltoon kylvetystä lusteesta?  Seuraavassa lainaus Elävä uutinen käännöksestä:

Jeesus selitti: ”Minä olen maanviljelijä, joka kylvän hyvää siementä.

Pelto on tämä maailma ja siemenet ovat Jumalan lapsia. Rikkaruohot taas ovat paholaisen lapsia.

Saatana on vihamies, joka kylvää lustetta vehnän sekaan. Elonkorjuu merkitsee tämän aikakauden loppua, ja niittäjät ovat enkeleitä.

Tämän aikakauden lopussa rikkaruohot kootaan ja poltetaan kuten kertomuksessa. … Mutta Jumalan lapset loistavat Isänsä valtakunnassa kuin aurinko. Muistakaa tämä. (Matt. 13:37-43 Elävä uutinen.)

Huomasithan, että Jeesus ennustaa aikakauden loppuilmiöstä. Meidänkö päivistämme?

Ihmisestä tulee joko hyvä siemen tai hänestä tulee hyvän siemenen vastakohta – hänestä tulee rikkaruoho.

Hyvät siemenet ovat Jumalan lapsia!

Siemenessä on elämä.

Siemen kylvetään, ja se työntää esiin elämää siellä, mihin se on kylvetty.

Sama kylvön ja kasvun ja vihdoin niiton laki hallitsee myös rikkaruohoja.

Kristikunnan raamatullinen väenosa kasvaa totuuden pellossa ja kasvattaa esiin totuuden hedelmiä. Kaikessa. Myös taloudellisella eli mammonan alueella.

Jumala murehtii sitä, että kristikunnassa vallitsee tietämättömyys mammonaan liittyvästä Jumalan kaikkivaltiaasta hyvästä tahdosta.

Jumala tarvitsee mammonaa maanpäällisessä valtakuntansa rakentamisessa.

Jumala tarvitsee mammonaa myös iankaikkista valtakuntaansa varten: mammonalla pidetään liikkeessä sieluja voittavaa evankelioimistyötä, jossa Jumalan säätämyksen ja ohjauksen mukaisesti voitetaan sieluja pelastukseen ja taivaaseen.

Armotaloudet ovat vaihtuneet, mutta kaiken aikaa on tarvittu ja edelleen tarvitaan uusiin taivaisiin ja uuteen maahan saakka mammonaa, jolla maksetaan totuuden pelastavan siemenen kylvämistyön kustannukset – siksi sekä Vanhan että Uuden testamentin sivut ovat viljallaan kuvauksia mammonauhrien keräämisen tarpeellisuudesta – ja pyhistä tekniikoista niitten kokoamiseksi.

Jeesuksen opetuksen mukaisesti käsitämme, että milloin tahansa eletäänkään lopun päiviä, silloin myös mammonaan liittyvät todellisuudet tulevat olemaan sekä kirouksen että siunauksen avattuja portteja.

Palatkaamme jatkamaan raamattuopetusta mammonan käyttämisen asetuksista erityisemmin juuri lopun aikana.

Pohdiskele seuraavaa kysymystä:

Tarvitseeko Jumala todella minun rahojani?

Luemme Raamatusta:

Jos minun tulisi nälkä, en sitä sinulle sanoisi, sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on. (Ps. 50:12).

Uskomme Jumalaa. Ja samassa joudumme kysymään: miksi sitten Jumala pyytää meitä antamaan – uhraamaankin – kun Hän ei meiltä tarvitse mitään?

Kokonaisvaltainen Raamatun totuuden tunteminen ohjaa meidät yhteen ainoaan kirkkaudessaan häikäisevään totuuteen.

Jumala sitoo mammonan antamiseemme jonkin prosessin, jonka lopussa Hän on sitoutunut osoittamaan meille, kuka ja millainen Hän on.

Jumala on antaja.

Hän ei ole vain yksi antaja monien joukossa – Jumala on Antaja ylitse kaikkien antajien.

Kuljin asuinalueeni suuressa ruokatarvikkeita myyvässä valintatavaratalossa. On kauppoja – ja on ruokatarvikkeita myyviä tavarataloja. Naapurissamme on jälkimmäinen.

Mitä kaikkea Jumala onkaan antanut luoduillensa!

Jumala loi antaakseen ihmiselle ravinnon.

Jumala antoi järjen ja älyn ja ajattelun ja luomisen kyvyt – ja vapauden käyttää kaikkea mainittua tuloksena valtaisa käyttövaranto.

Jumala ei esitä laskua, kun ihminen kalastaa, kokoaa kukkakimppua, maistaa omenaa – palstani ei riitä luetteloimaan Jumalan antien kokonaisuutta.

Jumala on antaja. Ja Jumala haluaa luomansa ihmisen hyötyvän ja nauttivan Hänen anneistansa.

Jumalalla on tosin taka-ajatus: Hän haluaa luotujensa oppivan ja jäljittelevän Luojaansa.

(Muistakaa) nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: ”Autuaampi on antaa kuin ottaa.” (Apt. 20:35).

Jumala luo itsellensä ystäviä antamalla.

Kaikki ovat anteliaan ystäviä. (San. 19:6).

Ostaako Jumala ystävyytemme?

Ei toki.

Jumala osoittaa hyvyytensä ja luotettavuutensa meille antamalla meille lahjojansa – ja tietenkin antaessaan Lahjojen Lahjan, Vapahtajan ja Pelastajan synneistämme ja ansaitusta kadotuksen tuomiosta.

Lahja laajentaa … vaikutuspiirin. (San. 18:16).

Miten osuva onkaan vanhatestamentillinen sana – suorastaan profetia – ajatellessamme, miten Jumalan lahja Jeesuksessa avasi pelastuksen lähteet jopa iankaikkisen kuoleman vaikutuspiirissä.

Saamme siirtää Sananlaskujen tekstin myös ihmisten väliseen vaikuttamiseen.

Maksaessamme kymmenyksiä, antaessamme lahjojamme ja uhrejamme, siirtäessämme aineellista hyvää tarvitseville, niin sananmukaisesti ”lahja laajentaa” taivasten valtakunnan vaikutuspiiriä: uhrimme voittavat sieluja ja huolehtivat täyden evankeliumin jatkojulistuksesta voitettujen, kääntyneitten, pelastuneitten joukoissa.

Edellisissä lauseissa olen kohdistanut huomion lähimmäistemme parhaaksi tapahtuvaan kylvämiseemme.

Antamisemme tuo siunauksen antajalle ja hänen lähipiirillensä.

Toinen jakaa omastaan ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja on aina vain puutteessa. (San. 11:24).

Millaiset valtavat muutokset tapahtuisivatkaan yhteisöissä – jopa kokonaisissa kansoissa – jos tämä itsessään yksinkertainen jumalallinen käyttäytymismalli omaksuttaisiin joukkoina!

Kansakunta on tosiasiallisesti yhtä kuin yksi laaja perhe- tai sukukokonaisuus.

Raamatussa paljastuvat kansakuntien alut.

Aluksi on kantaisä ja hänen perheensä. Sitten muodostuu kokonainen alati laajentuva, kasvava sukukokonaisuus. Vuosisadat kuluvat, ja suvuista tulee kansakuntia ja kansakunnista muodostuvat valtiomuodot.

Jossakin tapauksessa luonnollinen fyysinen lisääntyminen siirtää sukupolvesta toiseen kantaisien köyhyyden ja kurjuuden piirteet. Mitä suurempi on kansalaisten joukko, sitä ankeammaksi muodostuvat elinpäivät köyhyydessä.

Tulevat sodat. Valloitukset. Köyhyys ja kurjuus. Ihmiset elävät kädestä suuhun – ajoittain ei kädessäkään enää ole mitään. Nälkäkaudet kohtaavat Jumalan kuvaksi luodut ihmiset.

Maan päällä … varkaat murtautuvat sisään. (Matt. 6:19).

Jeesuksen mittavin, monisanaisin ja ilmaisurikkain puhe viimeisen sukupolven maailmasta tapahtumineen on talletettuna laajimmillaan Matteuksen evankeliumin lukuun 24. Jakeissa 42-44 Jeesus puhuu näin:

Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.

Mutta sen te ymmärrätte, että jos talon isäntä tietäisi, millä yön hetkellä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa.

Sen tähden olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.

Mitä valvoa?

Mitä Jeesus tarkoittaa kehotuksellaan?

Raamatun tekstien tutkijat ja selittäjät sanovat Jeesuksen asettavan valvomisemme kohteiksi päivät, joita elämme.

Puhutaan ajan merkeistä.

Ihmiskunta jakautuu lohkoihin.

Yksi jakoperiaate on oleva tällainen:

Antakaa te heille syödä. – Antakaa, niin teille annetaan.  (Matt. 14:16 / Luuk. 6:38).

Kuka – ketkä – selviytyvät lopun ajan kaaoksessa?

Kuka saa syödä – kenelle riittää jokapäiväisen ruoan siunausta?

Vastaus on: hänelle riittää, joka ennen ahdinkonsa tulemista huolehtii siitä, että heitä, joilla on jo nälkä ja jano, heitä autetaan selviytymään.

Rikas ja köyhä kohtaavat toisensa. (San. 22:2).

Joka köyhälle antaa, se ei puutteeseen joudu. (San. 28:27).

Hän ojentaa köyhälle molemmat kätensä. (San. 31:20).

Sinä olit turvana köyhälle hänen ahdingossansa. (Jes. 25:4).

Miksi Jumala Sanassansa puhuu niin paljon antamisesta?

Siksi, että Jumala haluaa uskovansa menestyvän – selviytyvän – jopa ahdingon päivänä ja jopa olevan kykenevä auttamaan huonompiosaisia lähimmäisiänsä ja kaukaisissa kehittyvissä maissa eläviä köyhiä kanssaihmisiään.

Miksi Jumala opettaa satoja ja satoja kertoja Sanassansa kylvämisen ja niittämisen laeista?

Jumala haluaa johdattaa kansansa sellaiseen elämisen ja käyttäytymisen vapauteen, jossa kaikki nyrkkiin puristetut omistavat kädet avautuvat antamaan ja siunaamaan tarpeessa olevia lähimmäisiä.

Jumala toki tuntee ja ajattelee hädässä ja köyhyydessä ja puutteessa olevia luotujansa.

Jumala ajattelee myös sinua – minua – meitä, jotka olemme Hänen lapsiansa uudestisyntymisen kautta.

Jumala on asettanut mieleemme tiedon siitä, miten selviydymme itse ja miten saamme olla selviytymisen välikappaleita siellä, missä köyhyys ja kuolema niittää ihmissatoa – siksi, että synnin ja kuoleman vallat ovat valtoimenaan.

Kysyin, miksi Jumala Sanassansa puhuu niin paljon antamisesta?

Annamme kaiken Luojan vastata – ja Hän sanoo Sanassansa meille näin: koska maailmankaikkeutta pitävät koossa kylvämisen ja niiton lait. Ja rakkauden Jumala haluaa luomansa ja lunastamansa ihmisen pääsevän siunattuun riippuvaisuusasemaan näistä laeista.

Jeesus ennakoi ristin kuolemaansa puhuessaan nisunjyvän kuolemisesta.

Siemen on kylvettävä – käteen kätketty siemen ei versoa elämää, ei kasva ravinnoksi nälkäiselle. Siemenen täytyy kuolla. Tulla haudatuksi. Annetuksi pois niin, ettei silmä sitä enää näe.

Mutta – siemenessä on elämä!

Kouraan kätketty siemen vapautuessaan nyrkistä räjähtää eloon. Näin tapahtui pääsiäisenä Jerusalemissa.

Ja näin tapahtuu uudestaan ja uudestaan uuden liiton alueella.

Kylvämisen ja niittämisen laki on Jeesuksen suorittaman, sinut pelastavan teon ydintä.

Joten – oppikaamme kylvön ja niiton lain säädökset.

Käteen suljettu siemen on tae siitä, ettei satoa koskaan korjata.

Käteen suljettu siemen kasvaa yhtä ainoata – köyhyyden ja puutteen kirousta.

Vielä kaksi sukupolvea sitten kristikunnan valtaosat elivät ja kuolivat osaamatta kylvää siunaussatoa.

Siemen, josta olisi voinut kasvaa siunauksen puu, menehtyi niissä sadoissa   miljoonissa kristittyjen nyrkeissä, joiden omistajat pelkäsivät antaa ja luovuttaa ja uhrata, koska ajattelivat, että antamalla menettää oman turvallisuutensa ja tulevaisuuden tukensa – vaikka Raamatussa on kaikkina aikoina ollut luettavissa aivan päinvastainen totuus.

Rakastatko sinä Jumalaa?

Oletko kiitollinen Golgatasta – syntiesi laskun maksamisesta ja sovituksesta ja pelastusvarmuudestasi?

Golgatan veripisaroista et koskaan voi maksaa senttiäkään.

Pelastus on lahja. Iankaikkinen elämä on lahja. Sinun pelastetuksesi ja sinulle luvattu perhekuntasi, jopa sukusi pelastuminen, on kaikki sulaa lahjaa.

Joku Raamatun sivuilla tuli lähelle Jumalaa ja tarjosi rahaa – ja sai kuulla käskyn viedä ruosteiset kolikkonsa pois.

Pelastustasi ei osteta kullalla eikä hopealla.

Mutta Kristus tarvitsee rahojasi maksamaan maailman talouden vaateitten ja asetusten mukaiset korvaukset siitä, että erilaisissa medioissa ja kaikin mahdollisin tavoin lahjapelastuksen sanoma kiirii esirippujen taakse ja ihmisten sydämiin saakka.

Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.  (Gal. 6:7).

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (0)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *