Patmos-blogi

Jumala on ilmoittanut itsensä ja tahtonsa yleisesti sekä erityisesti

Juha Ahvio Juha Ahvio on teologian tohtori, dosentti ja Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja.
Julkaistu:

Tässä artikkelissa käsittelen perustavan tärkeää klassisen kristillistä uskonopillista totuutta Jumalan ilmoituksesta. Jumala on ilmoittanut itsensä ja tahtonsa kahdessa muodossa. Nämä ilmoituksen muodot ovat keskenään sopusoinnussa, koska ne ovat yhden kolmiyhteisen Jumalan ilmoitusta. Samasta syystä nämä molemmat ilmoituksen muodot ovat myös yhtä arvovaltaisia ja tosia.  

Ensinnäkin Jumala on ilmoittanut itsensä ja tahtonsa yleisen ilmoituksen muodossa. Yleistä ilmoitusta kutsutaan, aivan oikein, myös luonnolliseksi ilmoitukseksi.

Yleisellä eli luonnollisella ilmoituksella tarkoitetaan sitä, että Jumala on ilmoittanut olemassaolonsa ja hyvät järjestyksensä luomakunnassa, sen ylläpysymisessä ja hallinnassa. Luonnollisilla kyvyillään jokainen ihminen voi järkiperäisesti tietää, että Jumala on. Kaikille yhteiset havainto- ja kokemusmaailmamme ilmiöt edellyttävät Jumalan olemassaolon. Jumala on näiden ilmiöiden peruste ja syy. Tämän syyn vaikutuksista, seurauksista, voimme tietää jotakin itse syystä eli Jumalasta ja Hänen hyvästä ja kauniista järjestyksestään. Yleisen ilmoituksen nojalla ihminen voi tietää, että Jumala on maailmankaikkeuden alku ja päämäärä.

Jokainen ihminen tiedostaa totuuden, kauneuden, hyvyyden, vapauden ja onnellisuuden tavoittelun ulottuvuudet välttämättöminä olemassaolonsa ulottuvuuksina. Ihminen tiedostaa lopulta välttämättä olemassaolonsa sielulliset henkishengelliset ulottuvuudet, jotka eivät ole pelkistettävissä aineeseen.

Maailman ja ihmisen olemassaolo osoittavat, että niiden alku ja lopullinen päämäärä eivät voi olla niissä itsessään. Ne eivät voi olla olemassa ilman alutonta ja päättymätöntä Olemista, Korkeinta hyvää, Jumalaa, kaiken alkusyytä ja lopullista päämäärää. Tällainen Jumalan yleinen ja luonnollinen ilmoitus todistaa ihmiselle kuin ihmiselle, että Jumala on ja että ihminen on vastuussa olemassaolostaan ja tekemisistään Jumalalle, kaiken Luojalle ja Ylläpitäjälle. Yleisen ja luonnollisen ilmoituksen todellisuus perustuu luomisen teologiaan.

Vanhan testamentin Psalmi 19 ilmoittaa jakeissaan 2, 4 ja 8–10 seuraavasti: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja…Se ei ole puhetta, se ei ole kieltä, jonka ääni ei kuuluisi…” Saman ilmoittavat Psalmit 29 ja 104.

Uudessa testamentissa apostoli Paavalin Roomalaiskirjeen luvun 1 jakeet 19–32 puolestaan ilmoittavat: ”…sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseään puolustaa…”

Kyseisistä jakeista ilmenee myös, että ihmisen syntiinlankeemus, perisyntisyys ja kapinointi Jumalaa vastaan ovat pimentäneet ihmisen sydäntä eli tahtoa ja johtaneet ihmisen itsepetokselliseen Jumalan yleisen ilmoituksen ja järjestyksen kieltämiseen. Luvun 1 jakeet 21–22 toteavat näin:

”…koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet”.

Mutta tästä ihmisen sydämen turmeltuneisuudesta huolimatta yleinen ilmoitus kuten myös siihen sisältyvä luonnollisen lain tuntemus omassatunnossa, johon apostoli Paavali viittaa Roomalaiskirjeen luvun 2 jakeissa 14–16, ovat silti yhä edelleen todellisuutta. Paavali ja Barnabas perustavat julistuksensa ja uskon puolustuksensa Jumalan yleisen ilmoituksen todellisuuteen Lystrassa, kuten Apostolien tekojen luvun 14 jakeet 14–17 kertovat. Yleisen ilmoituksen todellisuuteen vetoaa Paavali myös Ateenan Areiopagilla Apostolien tekojen luvun 17 jakeissa 22–31.               

Yleisen ja luonnollisen ilmoituksen lisäksi Jumala on ilmoittanut itsensä ja tahtonsa myös erityisen ilmoituksen muodossa.

Yleinen ja luonnollinen ilmoitus ilmoittaa, että Jumala on ja että ihminen on Hänelle vastuussa olemisestaan ja tekemisistään. Erityinen ilmoitus puolestaan ilmoittaa, kuka Jumala on, miten ja miksi ihminen on syntiin langenneessa tilassaan ja miten ihminen voi tuntea Jumalan pelastavasti.

Yleinen ilmoitus perustuu luomisen teologiaan. Erityinen ilmoitus perustuu lunastuksen ja pyhityksen teologiaan. Yleinen ilmoitus ilmoittaa Jumalan hyvän luonnollisen lain ja järjestyksen. Erityinen ilmoitus ilmoittaa, syntiin langenneelle ihmissuvulle, yliluonnollisen armon ja anteeksiantamuksen. Yleinen ilmoitus tekee ihmisestä vastuullisen. Erityinen ilmoitus on pelastavaa. Yleisen ja erityisen ilmoituksen sisällön erilaisuus tulee tunnustaa mutta siten, että ymmärretään niiden olevan toisiaan täydentäviä. Armo täydellistää luonnon, ei tee sitä tyhjäksi eikä ole sen kanssa ristiriidassa.

Erityisessä ilmoituksessaan Jumala on tehnyt itsensä persoonallisesti ja sanallisesti tunnetuksi. Ilmoituksen alkuperä on Jumalassa. Jumala on ilmoittanut itsensä ja tahtonsa sanoin, historiallisin teoin ja käskyin. Erityisen ilmoituksen tarkoitus on, että tuntisimme Jumalan pelastavasti, kuten Jeesus itse, ihmiseksi tullut Jumalan Poika, toteaa Välimies-asemansa näkökulmasta Johanneksen evankeliumin luvun 17 jakeessa 3: ”Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen”.

Tästä syystä Jumalan ilmoitus on mukautettu ihmisen ymmärryskyvyn mukaiseksi. Jumala, Luoja, on halunnut ryhtyä liittosuhteeseen luomansa ihmisen kanssa. Käsitys erityisestä ilmoituksesta ja sen mahdollisuudesta nojaa kolmiyhteisen Jumalan persoonallisen kaikkivaltiaaseen todellisuuteen, inkarnaation todellisuuteen sekä Jumalan kykyyn ja haluun ilmoittaa itsensä sanallisesti.

Ihminen on Jumalan kuvaksi ja alkujaan Jumalan kanssa liittosuhteeseen luotu persoonallisen arvokas olento. Opit luomisesta ja ilmoituksesta tarjoavat ainoat kestävät olemukselliset ja tiedolliset perusteet ihmisarvolle, yksilölliselle persoonallisuudelle, yhteisöllisyydelle ja ylipäätään tiedolle ja ymmärtämiselle. Tästä syystä etenkin Ensimmäisen Mooseksen kirjan alkulukujen sekä historiallisen että teologisen sisällön ymmärtäminen on luovuttamattoman tärkeää.

Luotu on täysin riippuvainen Luojastaan ja Hänen tahdostaan. On olemassa kaikkivaltias kolmiyhteinen Luoja, joka kykenee ja haluaa ilmoittaa itsensä ja tahtonsa sekä persoonallisesti kolminaisuuden toisen persoonan, Sanan eli Jumalan Pojan eli Jeesuksen Kristuksen, inkarnaation muodossa, että kirjallisen Sanan, Pyhän Raamatun, muodossa.

Jumalan erityisellä ilmoituksella on ajallinen historiansa. Apostoli Paavali kirjoittaa Heprealaiskirjeen luvun 1 jakeissa 1–2 seuraavasti:

”Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut…”

Jumala on ilmoittanut itsensä eri tavoin: Teoissaan, persoonallisissa kohtaamisissa, nimissään ja käskyissään sekä näiden kirjallissanallisen tulkinnan myötä. Erityinen ilmoitus on saanut täyttymyksensä Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen valtuuttamanaan laaditussa kirjallisessa Uudessa testamentissa.

Herra Jeesus Kristus on Jumalan persoonallinen ja elävä erityinen ilmoitus. Kuten Uusi testamentti todistaa Roomalaiskirjeen luvun 10 jakeessa 9 ja Filippiläiskirjeen luvun 2 jakeissa 5–11, vanhin kristillinen uskontunnustus on tämä: ”Jeesus Kristus on Herra”. Nasaretin puuseppä liittyy olemuksellisesti Vanhan testamentin Jahveen, Herraan. Jeesuksen pre-eksistenssi, ennalta olemassaolo, liittää Jeesuksen ontologiseen eli olemukselliseen ja ekonomiseen eli taloudenhoidolliseen kolminaisuuteen. Jeesus Kristus on Vanhan testamentin profeettojen ja Vanhan liiton Israelin teokratian ja jumalanpalveluksen esi- ja varjokuvallisesti ennakoima Voideltu, Kristus, Pyhän Hengen voitelema Messias.

Jumala on ”muinoin monesti ja monella tapaa” profeettojensa kautta ”puhunut isille” erityistä sanallista ilmoitustaan, kuten apostoli Paavali ilmoittaa. Mutta nyt, ”näinä viimeisinä päivinä”, Uuden liiton alettua Herran Jeesuksen Kristuksen inkarnaatiosta eli ihmiseksi tulosta, on Jumala ”puhunut meille Pojan kautta, joka on ”kaiken perillinen” ja jonka kautta” Jumala on ”myös maailman luonut”. Herra Jeesus Kristus on persoonallisesti ja elävästi Jumalan ”kirkkauden säteily” ja jumalallisen ”olemuksen kuva”.  Herra Jeesus Kristus kantaa ”kaikki voimansa sanalla”.

Herra Jeesus Kristus on olemuksellisesti Jumala, Jumalan Sana, kuten apostoli Johannes ilmoittaa evankeliuminsa ensimmäisessä luvussa: ”Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan” ja Hänessä on ”elämä”, joka on myös ilmoittavan valaiseva ”valkeus”. Herra Jeesus Kristus on ”Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen”. Tämä Sana inkarnoitui, ”tuli lihaksi”, ilmoittaen kolmiyhteisen Jumalan kirkkauden kaikessa täyteydessään. Sana, Herra Jeesus Kristus, on täynnä ”armoa ja totuutta”. Armo ja totuus ovat tulleet, lopullisessa täyteydessään ja kirkkaudessaan, ”Jeesuksen Kristuksen kautta”.

Apostoli Paavali kirjoittaa Kolossalais- ja Heprealaiskirjeessään, että Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa ovat kaikki ”viisauden ja tiedon aarteet”. Jeesuksessa Kristuksessa ”pysyy kaikki voimassa”, koska Hänessä ”luotiin kaikki”. Herra Jeesus Kristus on kertakaikkisesti toimittanut ”puhdistuksen synneistä” ja Hän istuu Majesteetin oikealla puolella korkeuksissa. Meidän Herramme Jeesus Kristus on ”suuri lammasten paimen”, yhden ja kaikenkattavan pelastushistoriallisen ja armollisen ”iankaikkisen liiton veren kautta”.

Herra Jeesus Kristus on elävästi ja persoonallisesti Jumalan erityisen ilmoituksen lopullisin, viimeisin ja korkein muoto. Erityinen ilmoitus sisältää totuudet pyhästä kolminaisuudesta, Kristuksen kaksiluontoisesta persoonasta sekä luomisesta, lunastuksesta ja pyhityksestä. Kuten Vanhan liiton profeetallinen erityinen ilmoitus saatettiin myös kirjalliseen muotoon, valtuutti Herra Jeesus Kristus itse valitsemansa apostolit saattamaan, Pyhän Hengen inspiraation ylivalvonnassa, Uuden liiton erityisen ilmoituksen kirjalliseen muotoon. Yhdessä Vanha testamentti ja Uusi testamentti muodostavat yhden kirjallisen ja sanallisen erityisen ilmoituksen, Pyhän Raamatun.

Pyhä Raamattu on Jumalan kirjallinen ja sanallinen erityinen ilmoitus. Raamattu on luonteeltaan Jumalan profeetallinen ilmoitus. Raamatun pelastushistorian aikana vaikuttaneet profeetat julistivat Jumalan tahtoa kokonaisuudessaan, sekä suullisesti että kirjallisesti. Jumala kutsui profeetat ilmoituksensa välikappaleiksi ja välittäjiksi. Profeetat olivat ikään kuin mukana Jumalan neuvotteluissa ja julistivat tämän nojalla Jumalan sanat Jumalan kansalle parannuskehotuksena. Profeetat ymmärsivät Jumalan mielen ja kykenivät julistamaan sen sanallisesti.

Tämän mukaisesti ennen kaikkea Mooses 1400-luvulla eKr. oli todellinen profeetta ja tällaisena Kristuksen edeltäjä. Kristuksen työ ja toiminta Profeetan virassaan täytti ja täydellisti Jumalan koko profeetallisen ilmoituksen, kuten Mooses itse Jumalan ilmoitukseen nojaten ennakoi Viidennen Mooseksen kirjan luvun 18 jakeissa 15 ja 18: ”Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni, häntä kuulkaa…Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua”.

Näin ollen sekä Mooseksen kirjoitukset että Kristuksen arvovallan takaama apostolinen Uusi testamentti lukeutuvat profeetallisiin Kirjoituksiin.

Jumaluuden kolmas persoona, Pyhä Henki, puhui profeetoissa ja heidän kauttaan. Siksi profeetat saattoivat julistaa: ”Näin sanoo Herra.” Profeetat olivat tietoisia siitä, että olivat Jumalan välikappaleita. Vanhan testamentin profeetta Habakuk 600-luvulta eKr. ilmaisee kirjansa luvun 2 jakeissa 1–4 selkeästi, millainen luonne profeetallisella julistuksella ja kirjallisuudella on:

”Minä seison vartiopaikallani, asetun varustukseen ja tähystän, nähdäkseni, mitä hän minulle puhuu…Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: ’Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin niin että sen voi juostessa lukea’. Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy. Katso, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora; mutta vanhurskas on elävä uskostansa”.

Inspiroitu profetia, Jumalan sulkeutunut erityinen ilmoitus, on Jumalan Pyhän Hengen johtamana esiin tuotua ilmoitusta. Erityinen ilmoitus on Jumalan tahdon ja erittäinkin pelastustahdon ilmoittamista, tulevien ennakointia, täyttymykseltään varmaa eli luotettavaa, totuudenmukaista, erehtymätöntä ja virheetöntä ja kirjalliseen muotoon saatettua.

Tässä korostuu kirjallisen Sanan ajatus. Kirjallinen muoto palvelee Jumalan ilmoituksen objektiivista säilymistä ja tähän historialliseen ilmoitukseen nojaavan myöhemmän julistuksen mahdollistumista, kuten profeetta Jeremian kirjan luku 36 osoittaa.

Profeetallinen puhe ja julistus sekä nämä kirjallisessa muodossa taltioineet kanoniset profeetalliset Kirjoitukset eli Raamatun Sana ovat Jumalan tahdon julistusta ja liiton kansalle suunnattua kehotusta ja opetusta. Tässä laajemmassa asiayhteydessä profeetallisuus pitää sisällään myös ennustavan ulottuvuuden. Tämä kaikki on taustana sille, mitä apostoli Pietari toteaa testamentinomaisen Toisen Pietarin kirjeensä luvun 1 jakeissa 19–21:

”Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niin kuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne. Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta”.

Inspiroitu profeetallinen sana eli Raamattu sisältöinen on tuotu esiin sekä puhuttuna että kirjallisesti Pyhän Hengen johtamana. Siksi Raamattu on Jumalan varma ja arvovaltainen profeetallinen ilmoitus.

Profeetallisten kirjoitusten eli Raamatun, sekä Vanhan että Uuden testamentin, sisällöllinen keskus on Herra Jeesus Kristus ja hänen työnsä. Tämän osoittaa evankelista Luukas evankeliuminsa luvun 24 jakeissa 44–45 Vanhan testamentin osalta ja apostoli Paavali Roomalaiskirjeen luvun 16 jakeissa 25–27 Uuden testamentin kirjoitusten osalta, seuraavasti:

”Ja hän [eli ylösnoussut Jeesus] sanoi heille: ’Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa’. Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset”, ja ”Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini ja Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan, sen ilmoitetun salaisuuden mukaan, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta, mutta joka nyt on julkisaatettu ja profeetallisten kirjoitusten kautta iankaikkisen Jumalan käskystä tiettäväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi”.

Pyhä Henki todistaa Kristukseen keskittyvän Raamatun Jumalan profeetalliseksi ilmoitukseksi, Jumalan Sanaksi, myös apostolisprofeetallisen Uuden testamentin kirjoitusten osalta, Johanneksen evankeliumin luvun 15 jakeen 26 sekä luvun 16 jakeiden 13–15 mukaan:

”Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta…Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julista teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille”.

Pyhä Raamattu, Vanhan ja Uuden testamentin sopusointuisena ja sulkeutuneena kokonaisuutena, on kolmiyhteisen Jumalan erityinen kirjallinen profeetallisapostolinen ilmoitus. Vanhakirkollinen ja kautta koko kristikunnan hyväksytty Nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus lausuu täysin raamatunmukaisesti: ”Uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään…joka on puhunut profeettojen kautta.”

Raamatun viimeinen luku, Johanneksen ilmestyksen luku 22, lausuu jakeissa 18–19, että Jumalan kirjallissanallinen erityinen ilmoitus on täydellistynyt ja sulkeutunut. Jokainen Kirjoitus, koko Raamatun sisältö, on Pyhän Hengen inspiroima, henkeyttämä, eli pasa grafe theopneustos, kuten kreikankielinen alkuteksti tuossa kuuluu ja kuten apostoli Paavali toteaa Toisen Timoteus-kirjeensä luvun 3 jakeissa 14–16. Samoin sanoi Herra Jeesus Johanneksen evankeliumin luvun 10 jakeessa 35: Raamattu, Kirjoitukset, eivät voi raueta tyhjiin.

Patmos Lähetyssäätiön verkkosivujen Kotimaantyön sivulta kannattaa panna merkille tämän artikkelin aihepiiriin liittyvä seuraava ennakkoinformaatio:

Johdatus Raamatun syntyhistoriaan – ilmainen verkkokurssi alkaa! Johdatus Raamatun syntyhistoriaan on teologian tohtori Juha Ahvion samannimiseen kirjaan perustuva ilmainen ja kaikille avoin verkkokurssi. Torstaina 29.4. klo 19:30 alkavassa 7-osaisessa vuorovaikutteisessa suorassa verkkolähetyksessä pureudutaan Raamattu-opin kannalta perustaviin kysymyksiin pintaa syvemmältä. Kaikille avoimet opetusillat toteutetaan torstaisin klo 19:30. Löydät jokaisen illan LIVE-lähetyksen Patmoksen raamattuopetus-YouTube-kanavalta tai tapahtumakalenteristamme. Verkkokurssin aikana paneudutaan muun muassa seuraavan kaltaisiin kysymyksiin: Miksi ja miten Raamattu on Jumalan erityinen sanallinen ilmoitus? Miksi Raamatun ohjeelliseen kaanoniin kuuluu 66 kirjaa? Kuinka kaanon on muodostunut? Miten hyvin Raamatun alkuperäinen teksti on säilynyt? Kuinka sen tulkinta liberaaliteologisen historialliskriittisen lähestymistavan mukaan eroaa konservatiivisesta historiallisesta ja kriittisestä raamatuntutkimuksesta? Miten tulkita Raamattua oikein? Kurssin vetäjänä toimii Pasi Turunen ja opettajana TT Juha Ahvio. Jokainen verkkolähetys koostuu opetusjaksosta (40 min) ja sen jälkeen käsiteltävistä katsojakysymyksistä. Voit myös lähettää kysymyksiäsi kunkin jakson aihepiiriin liittyen sähköpostiosoitteeseen pasi.turunen(a)patmos.fi. Osallistuminen ei edellytä ennakkoilmoittautumista.”

Tervetuloa kurssille!

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (45)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Rauno Mäkinen

    Tuossa juuri katsoin TV7:ltä ohjelmaa (Koputus), jossa eräs henkilö kertoi luonnon katselemisen johtaneen hänet prosessiin, joka sai hänet myöhemmin ottamaan Jeesuksen vastaan pelastajanaan. Sitä ennen hän kertoi alkaneensa epäillä Evoluutiota.
    Muistinvaraisesti tulee mieleen joku muistaakseni tunnettu politiikko, joka kertoi, että kun hän katseli rantalaiturilta kaunista auringonlaskua, hän tuli johtopäätökseen, että ei se ainakaan minkään “kunnallisjärjestön” aikaansaannosta ole. Muistaakseni hän edusti vielä puoluetta, joka on ottanut jonkinlaista etäisyyttä Jumala-uskoon. Eli kyllä luontokin voi ikäänkuin aavistuksenomaisesti todistaa Jumalan olemassaolosta.

  2. Jukka Mikkola

    Johannekselle:
    Millä perusteella Evoluutio on kaiken takana? Onko Evoluution takana jotain? Vai onko Evoluutio sittenkinvai evoluutiota ta peräti “evoluutiota”, siis jotain meidän keksimäänne selitystä, joka joko on tai sitten ei ole.

    Havaintoihin voimme turvautua, mutta miksi havaintomme olisi totta – ei vain ajatuksissamme ?

  3. IlkkaT.O.

    “Johannes”: meidän havainto- ja kokemusmaailmamme eivät edellytä Jumalan olemassaoloa..” Aivan yhtä varmasti kuin Johanneskin tässä todistaa havainnoinneistaan ja kokemuksistaan: Ilman Jumalaa ja sanaansa ei näitä Johanneskaan kirjoittelisi. MOT
    Miksi ateistikin, sanoistaan huolimatta, uskoo Jumalan olemassaoloon: Juuriki havainnoinneistaan ja kokemuksistaan aisteineen järkeilyineen, menivätpä kuinka pieleen tahansa kuten Johanneksen tapauksessa. Vaikea ja ylittämätön Jumalan sanan totuuden paikka ateistille.

  4. tutkija

    Ei olisi Jehovan todistajien lahkoa, jos olisi tallella Uuden testamentin alkuperäiset hebrealaiset kirjoitukset.

    Käännös kreikaksi hävittää ratkaisevan tärkeää informaatiota. Jehova ja Adon käännetään kreikaksi yhdellä sanalla Kyrios, joka käännetään suomeksi Herra. Tekstistä ei siis käy ilmi, milloin tarkoitetaan Jehovaa, joka on Yksi, ja Adonia, joita voi olla useita.

    On todennäköistä, että aramealaiset käännökset Uudesta testamentista perustuvat hebrealaisiin alkuteksteihin, koska aramealaisissa kirjoituksissa tehdään sanoille ero. Aramean kielessä on eri sana Jehovalle ja Adonille. Kohdassa Luuk 2:11 lukee aramealaisessa käännöksessä, että syntynyt poikalapsi on Messias, Jehova. Jos tämä lukisi myös suomalaisissa käännöksissä, ei ole Jehovan todistajia.

    Luuk 2:11 Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.

    Sama asia tulee esille kohdassa Room 10:9, kun Paavali edellyttää, että jokaisen on tunnustettava “Jeesus on Herra”, ja kohdassa 10:13 hän siteeraa Joelin kirjaa, jossa Herra on hebreaksi Jehova. Paavali siis vaatii jokaisen tunnustamaan, että Jeesus on Jehova.

    Room 10:9 Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva.

    13 Onhan kirjoitettu: “Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.”

    Joel 2:32 (3:5) Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.

  5. IlkkaT.O.

    Relevantti kysymys kristillisenkasteen kohdalla käy ilmi myös siinä, keille opetettiin kaste ja sen merkitys: seurakunnalle eli jo uskoontulleille pyhille Kristuksessa

  6. Johannes

    “Luonnollisilla kyvyillään jokainen ihminen voi järkiperäisesti tietää, että Jumala on. Kaikille yhteiset havainto- ja kokemusmaailmamme ilmiöt edellyttävät Jumalan olemassaolon. Jumala on näiden ilmiöiden peruste ja syy. ”

    Ei se kyllä näin mene. Luonnollisilla kyvyillään kuka tahansa voi perustella myös ateismin tai vaikka agnostisismin oikeellisuuden. Meidän havainto- ja kokemusmaailmamme eivät edellytä Jumalan olemassaoloa, yhtä paljon tai vähän ne edellyttävät darwinismin olemassaoloa. Evoluutio on kaiken kokemamme peruste ja syy.

    Nämä kristittyjen jumalatodistukset eivät kestä kriittistä arvostelua.

    • Dogma

      Raamattu lähtee siitä, että jokaisen on ymmärrettävä luontoa tarkastelemalla, että kaikki on älykkään suunnittelun tulosta ja Jumalan luoma kaunis maailma. Viimeisellä tuomiolla ateistit eivät voi puolustautua sillä argumentilla, etteivät he tienneet Jumalan olevan olemassa, minkä takia he eivät viitsineet opiskella Raamattua ja noudattaa Jumalan käskyjä. Roomalaiskirjeen toisen luvun mukaan tuomio tulee lain mukaan siitä huolimatta, tunsiko Raamatun lain vai ei. Tuomio ei perustu lain tuntemiseen vaan sen noudattamiseen.

  7. Jukka Mikkola

    Kristinuskon ja pelastuksen perusta ei ole kastekaavassa vaan Kristuksessa ja kristuksen työssä – armossa. Kaikille se ei kelpaa, kaikki eivät sitä ole kuulleet. Kastekaava yksin ja/tai meidän oma uskottelumme omasta hyvyydestämme ei riitä. Mutta kyllä Raamatusta perusta löytyy. Kastekin kuluu kristinuskon.

    • Dogma

      Kiistat kastekaavasta pulpahtivat esille myös alkuseurakunnassa. Paavali joutui puuttumaan kastamisesta aiheutuvaa hajaannukseen, minkä takia Efesolaiskirjeen luvussa 4 Paavali puhuu voimakkaasti yhden kastekaavan puolesta, minkä hän liittää yhteen Herraan ja yhteen uskoon. Oikean kastekaavan käyttö on välttämätöntä, jotta usko on oikea.

      1. Korinttolaiskirje alkaa aikamoisella ojennuksella siitä, miten kaste tulisi tehdä. Hän vaati seurakunnalta yhtenäisyyttä. Kirjeen lukua 1 on käytetty myös väärin kastetta vastaan väittämällä virheellisesti, että Paavali olisi kumonnut kastekäskyn, mikä ei pidä paikkansa. Paavali oli turhautunut seurakunnan sisäisiin kiistoihin, mihin nimeen kaste tulee antaa. Paavali kyllä vaati kastetta ja antoi omat käskynsä kasteesta:

      “Millä kasteella teidät sitten on kastettu?” kysyi Paavali. He vastasivat: “Johanneksen kasteella.” Silloin Paavali sanoi: “Johannes tosin kastoi vedellä parannukseen, mutta hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, Jeesukseen.” Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen,” (Ap.t 19:3-5)

  8. IlkkaT.O.

    Niin kauan kuin Pyhä Henki, Puolustaja, Totuuden Henki, vaikuttaa Jumalan antaman sanansa ilmoituksen kautta eri Raamatun käännöksissä, voidaan olla varmoja Raamatun ja eri käännösten luotettavuudesta. Siinä menee raja. Apostolit julistivat Jeesuksen Lähetyskäskyn mukaisesti Hänen sanaansa, Evankeliumia, jota seurasivat Pyhän Hengen teot. Kun tämä totuus on tietoisesti unohdettu liberaaliteologien mielissä, ajatuksissa ja sanoissa, epäjärjestys ja laittomuus ovat ilmeiset seurakunnan ja teol.oppilaitosten keskellä väärän, valheellisen opetuksen tähden. Se on ollut sitä kautta aikain, vaikkakin erinimisinä väärentyminä, esim. gnostilaisuus jo apostolien aikana.
    Niin kauan kuin ihmisiä pelastuu ja täyttyy Pyhällä Hengellä Jumalan sanan voimasta, ollaan aidon Jumalan sanan sanan äärellä (ts. sisällä), ei muutoin. VL:n välimiehen,
    Mooseksen kautta annettiin Laki, kaikki 5 Mooseksen kirjaa, profeetat mm. Jesaja saivat erityisiä ilmoituksia ja varoituksia, ensin Israelin kansalle ja nyt meille UL:ssa annettavaksi. Jesajan kirja on aitoa Jesajaa alusta loppuun, “deutero-Jesaja”-käsitys ei pidä kutiaan.
    “Henki on se, joka eläväksi tekee, ei liha mitään hyödytä”. Raamatun eri käännösten totuudellisuutta ja jumalallista arvovaltaa on syytä lähestyä eritoten Pietarin “ohjeilla”, jonka Juha Ahvio toi myös kirjoituksessaan esille (2.piet.1:19.21). Kumma, ettei kelpaa läheskään kaikille “tieteilijöille”. Jumalan ja maallisen viisauden välillä on ero, Paavalikin sen ymmärsi: 1.Kor.2:6-16. Miksi niin monelta on tärkein unohtunut? Uskonnollisuus sinällään ei ketään auta, päinvastoin.

  9. tutkija

    Kun arvioidaan Raamatun auktoriteettia, tulee ymmärtää, että tekstin kopiointi ja kielen käännökset eivät ole suinkaan parantanut tekstiä, vaan jopa tuoneet siihen virheitä. Itse uskon, että tekstit ovat alun perin olleet virheettömiä, mutta ihminen on saanut aikaan paljonkin virheitä käsitellessään huolimattomasti Raamatun tekstejä.

    Minua on askarruttanut Raamatussa mainittu Daavidin määräämä väestönlasku, josta kertoo sekä 1. Aikakirja että 2. Samuelin kirja, mutta kertomukset eroavat toisistaan olennaisesti. Toinen kertomuksista ei voi olla alkuperäinen. Kirjoituksia kopioitaessa on tapahtunut jokin virhe.

    2 Sam 24:1 Herra vihastui jälleen Israeliin, ja yllyttääkseen Daavidia kansaa vastaan hän sanoi: “Mene ja laske Israelin ja Juudan väki.”

    9 Joab ilmoitti kuninkaalle väenlaskun tuloksen: Israelissa oli asekuntoisia miekkamiehiä kahdeksansataatuhatta, Juudassa viisisataatuhatta.

    1 Aik 21:1 Saatana nousi Israelia vastaan ja viekoitteli Daavidin toimittamaan Israelissa väenlaskun.

    5 hän ilmoitti Daavidille väenlaskun tuloksen: Israelissa oli asekuntoisia miehiä miljoona satatuhatta ja Juudassa neljäsataaseitsemänkymmentätuhatta.

    Daavid sai rangaistuksen määrätessään väestönlaskun, joten itse olen ajatellut, että 1. Aikakirjan teksti saattaisi olla alkuperäinen, mutta en ole varma asiasta.

    • juhani

      Käyttämäsi käännös häivyttää yksityiskohtia. Vertaa vanhaan Bibliaan:

      Ja Joab antoi kuninkaalle kansan luvun, ja Israelissa oli kahdeksansataa tuhatta vahvaa miekan ulosvetävää sotamiestä; mutta Juudassa oli viisisataa tuhatta miestä.
      — 2. Samuel 24:9

      Ja Joab antoi Davidille luetun kansan luvun: ja koko Israelissa oli yksitoistakymmentä kertaa satatuhatta miestä, jotka miekkaa ulos vetivät. Ja Juudassa neljäsataa tuhatta ja seitsemänkymmentä tuhatta miekan vetävää miestä.
      — 1. Aikakirja 21:5

      Siis Israelissa oli 1’100’000, joista 800’000 oli vahvoja, ja Juudassa oli 500’000, joista miekan vetäviä 470’000. Juudan kohdalla kyseeseen voi myös tulla luvun pyöristäminen.

      • tutkija

        Juhani, Raamattu ei tee väestölaskennoissa eroa vahvojen ja heikkojen asekuntoisten miesten välillä. En usko, että toisessa kohtaa olisi puhuttu vain vahvoista asekuntoisista miehistä ja toisessa sekä vahvoista että heikoista. Kun ottaa huomioon myös sen epäselvyyden, että kuka oikein käski Daavidia, niin on ilmeistä, että toisen kirjan kertomukseen on täytynyt tulla myöhemmin virhe tekstejä kopioitaessa.

        Minun miestä on hedemällisempää olla rehellinen itselleen ja hyväksyä se totuus, että Raamatun eri käännöksiin on tullut virheitä, kuin lähteä väkisin pitämään kiinni kaikesta ilmeisestä ristiriidasta. On tullut selväksi, että Raamatussa on sekä käännösvirheitä että kopiointivirheitä. Ei muuten Uuden testamentin käsikirjoituksista olisi tuhansia erilaisia versioita olemassa.

        • juhani

          Vuoden -92 käännös näemmä antaa ymmärtää, että Jumala olisi käskenyt Daavidia lukemaan kansan. En osaa hepreaa niin, että voisin arvioida käsikirjoituksia, mutta vieraskielisten käännösten perusteella sanoisin, ettei alkuteksti vaadi sellaista tulkintaa. Monessa käännöksessä Herra saa Daavidin määräämään väestönlaskun. Esimerkiksi Englannin Jaakko I:n tilaama käännös kuuluu näin:

          And again the anger of the LORD was kindled against Israel, and he moved David against them to say, Go, number Israel and Judah. — 2. Samuel 24:1

          Luther Bibel vastaa sitä täysin, mutta skandinaaviset käännökset vastaavat -92 käännöstä, johon on kai otettu mallia juuri niistä.

          Minusta kukaan ei suoranaisesti käskenyt Daavidia, mutta Jumala antoi Saatanan vietellä hänet siihen.

    • Dogma

      Valitettavasti on niin, että joskus on Raamattua yritetty väärentääkin. Raamatussa sanotaankin, että lainopettaja on väärentänyt lain. En väitä, että koko Raamattu olisi väärennös, sillä se olisi liioiteltu väite. On kuitenkin yksittäisiä kohtia, joista voi väärennöksen nähdä. Luotan kuitenkin Raamattuun ja pidän sitä Jumalan sanana siltä osin, kun se noudattaa ensimmäisiä käsikirjoituksia.

      Kun Bibliasta tehtiin uudistettu käännös 1933/-38, sinne ujutettiin selviä väärennöksiä. Yksi esimerkki on Mark. 7:19. Kreikkalaisessa käsikirjoituksessa Jeesus selittää, että pesemättömien käsien kautta suuhun tullut tomu ei saastuta ruokaa, koska tomu puhdistuu pois ruuansulatuksessa ja ulostuu. 1933/-38 -käännökseen on lisätty sanoja, joita ei ole alkutekstissä, millä on käännetty koko lauseen tarkoitus päinvastaiseksi. Jeesus ei sanonut, että kaikki ruuat ovat puhdasta syötävää, se on siis väärennös, vaan sanoi, että tomu puhdistuu ruuansulatuksessa pois.

      Biblia 1776: “Sillä ei se mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja menee luonnollisesti ulos, kaikki ruat puhdistain.”

      KR 33/38: “Sillä se ei mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja ulostuu.” Näin hän sanoi kaikki ruuat puhtaiksi.”

      Kun arvioi Daavidin väestölaskuun esittämääsi dilemmaa, niin asiaa voisi pohtia sen kautta, että onko jollakin ollut joku erityinen tarve muuttaa tekstiä?

  10. Erkki Hänninen

    Kiitos tohtori Juha Ahvio hyvästä opetuksesta koskien Jumalan ilmoitusta. Siunausta ja hyvää kevättä!

  11. IlkkaT.O.

    Kun Raamatun sana ymmärretään yksiselitteisesti alusta loppuun Pyhän Hengen inspiroimaksi, profetaaliseksi Jumalan sanaksi, täyttä totuutta, voidaan edelleen hyvällä syyllä kysyä, miksi olisi kaksi “versiota” kasteesta. Protestanttisissa kirkkokunnissa Uskontunnustus on itsestäänselvyys eikä se muuta voi ollakaan kristillisissä seurakunnissa. Mutta miksi kaksi kastekäsitystä? Eikö evankeliumin opettaminen sisällä selvän kasteen merkityksen opettamisen uskovalle kuuluvana askeleena, eikö ensin opeteta uskoontulevalle/-tulleelle kasteen merkitys Herran Jeesuksen seuraamisena? Kyllä pitäisi!
    Johannes kastoi parannuksen kasteella, kun ihmiset tunnustivat ensin syntinsä. Silti Jeesus tuli Johanneksen tykö kastettavaksi. Johannes koetti estää sen, mutta Jeesus sanoi hänelle: Matt.3:15 “Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus.”
    Mark.16:16 ilmoittaa selvän järjestyksen: “Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu”. Kuka on käskenyt ja millä arvovallalla muuttaa tämän järjestyksen muuksi? Paavali efesolaisille: Efe. 4:5: “Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste”. ei pitäisi olla järjestyksestä kiistaa.
    Vain Jeesuksen Kristuksen veri voi puhdistaa meidän henkemme ja sielumme ja ruumiimme puhtaiksi synnistä ja maailman saastutuksesta palvelemaan elävää Jumalaa, ei vain kasteella käyminen: 1.Piet.3:20 “..Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua pelastuivat veden kautta.” Jeesus Kristus on UL:n pelastuksen arkki, uskon kautta. Jae 21: “Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena – joka ei ole lihan saastan poistamista vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.”
    Paavali roomalaisille 6:4: “Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan..”
    Paavali kirjoittaa korinttolaisille tehtävänsä ytimestä : 1.Kor. 1:17 “Sillä Kristus ei lähettänyt minua minua kastamaan vaan evankeliumian julistamaan.”
    Miksi Raamattu ei puhu mitään “kasteen armosta”? Pyhä Henki ei missään kohdin Raamatussa tuo tällaista käsitettä esille. Menevätkö ihmiset hautaan saakka ikuisuuteen vain “kasteen armon” varassa?
    Eikö Luther puhunut uskon kautta sielun pelastuksesta? Missä opettajien ja opetettavien sydämen ymmärrys? Haluaisin kuulla vauvana kastetusta, joka kastehetkessä ymmärsi asian. Saako tästä edes puhua/kirjoittaa, koska oikea ymmärrys tuo esille jotakin olennaisen väärää esille toisessa kahdesta eri kasteversioista? Eikö meidät ole kutsuttu seuraamaan Totuutta, Jeesusta Kristusta?

  12. Taisto

    Kiva lukea dogmaatikko Ahviolta selkeästi oman alansa asiantuntevaa tekstiä. Muutama huomio. Jos Mooses olisi elänyt 1400 luvulla eKr, Mooseksen varsin yleisesti liitetty faarao Ramses II ei olisikaan Mooseksen faarao. Mooseksen kirjathan on ymmärtääkseni koottu muutamista eri lähteistä vasta puoli vuosisataa myöhemmin. Myös ajatus Raamatun olemuksesta jää hieman haastavaksi: pitääkö Raamattu nähdä kokonaisuudessaan sanainspiraatio-opin läpi vai riittääkö Augustinuksen ”halvan mallin ajatus”( confessiones teoksessa), jossa ihminen ei koskaan ymmärrä täysin Raamattua kokonaan ja sen jännitteitä, vaan oivaltaa aivan riittävästi saadakseen sielunpelastuksen armosta.

    • Dogma

      Taisto kirjoitti: -Mooseksen kirjathan on ymmärtääkseni koottu muutamista eri lähteistä vasta puoli vuosisataa myöhemmin.

      Teologisessa tiedekunnassa jotkut tutkijat spekuloivat tällaisilla ajatuksilla, jotka on kuitenkin tehty liian kevyillä perusteilla. Teologian tieteen yleinen ongelma on, että se sallii liian vapaasti kaikenlaiset lennokkaatkin spekuloinnit ilman pitävää näyttöä. Vertaisarviointi ei toimi riittävän tehokkaasti, jolloin jää opetukseen sellaisia kummallisuuksia, että Jesajan kirjankin olisi kirjoittanut useat henkilöt. Jesaja on kyllä kirjoittanut ihan itse koko kirjan.

      Mitä tulee Mooseksen kirjoihin, niin Uudessa testamentissa usein sanotaan, että Mooses on sanonut, mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että Mooses ne on kirjoittanut. Niinhän lukee myös Mooseksen laissa. Jos joku sanoo muuta, niin ei ainakaan usko edes evankeliumia. Jeesus itsekin todisti, ettei Mooseksen laista ja profeetoista voi kumota mitään. Jeesus pikemminkin arvosteli niitä, jotka olivat kumoamassa lakia ja profeettoja. Näitä kumoajia on aina ollut.

      • Taisto

        Arvoisa dogma. Se, että pidän deuteronomistista historiateosta validinina eli Mooseksen kirjat on kooste eri lähteistä ei ole elävästä uskosta ja hengellisyydestä yhtään pois. Se, miksi en pidä Jesaja-profeetan kirjaa yhden kirjoittamana on 200 vuoden heitto historiassa lukujen 38-40 välillä ( 700-500ekr maailmantilanne.) Ajatus alkuperäisestä, korruptoitumattomasta Jumalan sanasta on tavattoman kaunis, mutta arjessa sellaisen tekstikorpuksen löytäminen on käytännössä mahdotonta. Jeesuksen maininta Mooseksesta ei viittaa kirjoittajaan vaan itse sanomaan. Näin tulkitsen itse sen.

        • Dogma

          Taisto kommentoi: -Se, että pidän deuteronomistista historiateosta validinina eli Mooseksen kirjat on kooste eri lähteistä

          Mitään pitävää näyttöä tuosta ei ole. Erilaisia toisiinsa nähden ristiriitaisia spekulaatioita on esitetty, mutta kukaan ei ole todistanut oikeaksi sinun esittämääsi väitettä. Minun kantani asiaan on sama, mitä on Jeesuksella, että Mooses on kirjansa ihan itse kirjoittanut.

          Sinun kronologiasi Jesajan kirjasta on myös pelkkää spekulaatiota, mitä ei ole kyetty myöskään todistamaan oikeaksi. On tavallista, että historian tutkimuksen kehittyessä monet aikamääritykset muuttuvat paljonkin. Asiallinen lähdekiritiikki on myös aina paikallaan ja tulee myös ymmärtää, ettei muinaisten tekstien aikaa voida aina edes luotettavasti määrittää.

        • Taisto

          Dogma: Jes 1:ssa mainittu Hiskia oli pohjoisvaltio Israelin kuningas 700luvulla eKr ja luvussa 41 olevat tapahtumat ovat Persian kuningas Kyproksen sotaretkestä, jossa 530 luvulla eKr hebrealainen kansa (etelävaltio Juuda) pääsi palaamaan takaisin Sioniin. Siksi ajatus yhdestä kirjoittajasta on outo. Myös Mooseksen kuoleman kuvaus omana elinaikana olisi erikoinen ja miksi myös koko genesiksen rankin luku 1 moos 38 on siinä missä on, vaikka sillä ei ole mitään roolia kyseisessä kohdassa, eli toimittaja on vain jostain syystä laittanut sen siihen. Itse en pidä näitä niin sanottuina pelastuskysymyksinä, joilla osoittaa oma hurskaus ja oikeamielisyys. Pikemminkin inhimillistä uteliaisuutta ja keskustelua.

        • juhani

          Ei pitäisi olla mitenkään yllättävää, että profeetta ennustaa tulevia. Syy Genesiksin 38. luvun sijoitukseen kerrotaan sen alussa: se tapahtui tuohon aikaan.

        • Dogma

          Taistolle sen verran vastausta, että on tietenkin selvä asia, että Mooseksen laissa oleva kertomus Mooseksen hautaamisesta on myöhempi lisäys. Muutta se on täysin mielikuvituksen tuotetta, että Mooseksen lakia olisi muuten kirjoittanut useat eri henkilöt. Mooseksen lain on kirjoittanut Mooses itse, mutta kirjoitustyö on voinut kestää 40 vuotta, mikä tietenkin on voinut tarkoittaa eri kirjoitustyylien muuttumista aikakausien välillä. Kirjoittaja on kuitenkin sama ja se on Mooses.

          Jesajan kirjan mukaan lukujen 38-40 tapahtumat sijoittuvat Hiskian aikaan. Mitä tulee sinut esittämiisi eri kuninkaiden hallituskausien ajoituksiin, niin väitteesi ei pidä paikkansa. Ei pidä uskoa kaiken maailman ajoitusarvauksia ilman perusteellista tieteellistä kritiikkiä. Eri lähteissä on toisistaan poikkeavia ajoituksia paljonkin. Jesajan kirjassa ei ole mitään 200-vuoden heittoa.

      • Taisto

        Dogma: Jes 44:28 mainitaan Persian kuningas Kyyros, joka hallitsi 530 luvulla. Juutalainen Talmud kirjallisuus ei myöskään ole kyseenalaistanut ”kahden Jesajan”( deuterojesaja) mallia. Mikä lopulta estää sen, että Jesajan kirja on kahden tai kolmen eri tekijän kirjoittama. eihän Paavalikaan kirjoittanut kaikkea kirjeitään yksin, kuten mm Roomalaiskirjettä.( joka on Tertiuksen kirjoittama). Ei se tee ketään autuaammaksi, jos ei usko ”yhden Jesajan” malliin.

        • Dogma

          Taisto väitti: -eihän Paavalikaan kirjoittanut kaikkea kirjeitään yksin, kuten mm Roomalaiskirjettä.( joka on Tertiuksen kirjoittama).

          Olet väärässä. Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeensä ihan itse.

          “Paavali, Kristuksen Jeesuksen palvelija, kutsuttu apostoliksi ja valittu julistamaan Jumalan evankeliumia, tervehtii kaikkia Roomassa olevia Jumalalle rakkaita ja hänen kutsumiaan pyhiä.” (Room 1:1)

        • Taisto

          Dogma: Room 16 :22 ”Terveisiä myös minulta, uskonveljeltänne Tertiukselta, joka olen sanelun mukaan kirjoittanut tämän kirjeen. ” Myös parissa muussa on kirjoittaja muukin kuin (pelkkä) Paavali.

        • Dogma

          Taistolle vastauksena, että sinä nyt sekoitat puurot ja vellit keskenään. Paavali saneli Roomalaiskirjeen Tertiukselle, mutta se ei tee Tertiuksesta kirjeen kirjoittajaa. Tässä keskustelussa on otettu esille sellainen väärä tieto, että Jesajan ja Mooseksen kirjoissa olisi ollut useita kirjoittajia. Jesajan kirjan kirjoitti Jesaja itse, kuten kirjoitti Paavali Roomalaiskirjeen, vaikka käytti kirjuria apuna. Mooses kirjoitti lain, koska hän oli Herran kirjuri, joka kirjoitti sen, minkä Herra käski kirjoittaa. Mooseksen lakia ei ole annettu muulle kuin Moosekselle.

        • Taisto

          Dogma. Yksi raamatunkääntäjien ja kirkkoisien painajainen on room5:1. Paavalin ja Tertiuksen kommunikaatiossa on käynyt mahdollinen hazardi, koska yksi väärin kirjoitettu (mutta oikein kuultu) omega/omikron alkuteksteissä ( rauha vai pyrkimys rauhaan Jumalan kanssa) muuttaa koko jakeen teologisten sisällön täysin toiseksi. Siksi voi olla mahdollista, että kirjurikin saattoi stilisoida ja toimittaa tekstiä. Olihan Paavalilla muitakin kavereita, joiden kanssa hän kirjoitti kirjeitään. Jesajan kirjan yhden kirjoittajan taakka on sinulla ilmeisesti ylivoimainen, koska mitään selkeää ratkaisua ei ole vielää ilmaantunut. Pelkkä vetoaminen yksikkömuotoiseen nimeen on heikko perustelu.

  13. tutkija

    Uskon, että Raamattu on Jumalan sanaa.

    On kuitenkin sekin totta, ettei ihminen ole pitänyt riittävän hyvää huolta Raamatusta. Kun Raamattu on alun perin kirjoitettu, se kirjoitettiin papyrykselle, joka ei kestänyt säilyttämistä. Kun Raamattua kopioitiin pergamentille, kirjoitukset alkoivat kestämään paljon paremmin. Näiden seikkojen takia erityisesti Uuteen testamenttiin on tullut ilmeisiä ristiriitoja, jotka ovat aiheutuneet nimenomaan kopiointivirheistä tai jopa tahallisesta muuttelusta. Tämän takia Uudesta testamentista on tuhansia erilaisia versioita.

    Monet teologit ovat myös sitä mieltä, että monet Uuden testamentin kirjat on alun perin kirjoitettu hebreaksi ja kreikkalaiset versiot ovat niiden käännöksiä, ja hebrealaiset versiot ovat valitettavasti kadonneet. Tosin Matteuksen evankeliumista on löytynyt hebralainen teksti, joka perustuu alkuperäiseen tekstiin eräiden tutkijoiden mukaan.

    Katoliset munkit eivät tehneet ollenkaan niin huolellista työtä kuin juutalaiset kirjanoppineet, koska Vanhan testamentin teksteistä ei ole kuin kuusi versioita, jotka poikkeavat vain vähäisesti toisistaan. Tämä asia tulee ottaa huomioon, kun lukee Raamattua. Raamattu on niin laaja kirja, että vertailemalla samaa asiaa koskevia jakeita, totuus lopulta selviää.

    Saulin matkatoverit kuulivat äänen, mutta eivät nähneet mitään, ja toisessa kohtaa asia menee päinvastoin. On selvää, että toiseen kohtaan on tullut jokin käännös- tai kopiointivirhe.

    Ap.t 22:8 Minä kysyin: ‘Herra, kuka sinä olet?’ Ääni vastasi: ‘Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat.’
    9 Ne, jotka olivat kanssani, näkivät valon mutta eivät kuulleet sen ääntä, joka minulle puhui.

    Ap.t 9:4 Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan: “Saul, Saul, miksi vainoat minua?”
    5 Hän kysyi: “Herra, kuka sinä olet?” Ääni vastasi: “Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
    6 Nouse ja mene kaupunkiin. Siellä saat kuulla, mitä sinun on tehtävä.”
    7 Saulin matkatoverit seisoivat sanattomina. He kuulivat äänen mutta eivät havainneet ketään.

    Surmasiko Juudas Iskariot itsensä hirttämällä vain hyppäämällä kalliolta alas? Sellainen väkinäinen selitys on yritetty antaa, että Juudas olisi yrittänyt hirttäytyä, mutta tuli pudonneeksi kalliolta alas, mutta sekään ei oikein sovi teksteihin.

    Matt 27:5 Silloin Juudas paiskasi rahat temppeliin, meni pois ja hirttäytyi.

    Ap.t 1:18 Petoksensa palkalla hän hankki itselleen kappaleen maata, mutta sitten hän syöksyi päistikkaa alas, niin että hänen vatsansa halkesi ja sisälmykset pursuivat ulos.”

    Matteuksen evankeliumissa viitataan Jeremian kirjaan, mutta ko. teksti ei löydy Jeremiasta vaan Sakarjan kirjasta.

    Matt 27:9 Näin kävi toteen tämä profeetta Jeremian sana: — He ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan, jonka arvoiseksi he tämän miehen israelilaisten puolesta olivat arvioineet.

    Sak 11:12 Sitten sanoin heille: “Jos hyväksi näette, maksakaa minulle palkkani. Ellei se käy, olkaa maksamatta.” Niin he antoivat minulle palkaksi vaivaiset kolmekymmentä hopearahaa.
    13 Herra sanoi minulle: “Vie ne temppeliin ja viskaa metallinsulattajalle. Näin korkean hinnan arvoisena he minua pitävät!” Minä viskasin ne kolmekymmentä hopearahaa metallinsulattajalle, Herran temppeliin.

    Paavalin mukaan on olemassa vain yksi Herra, yksi oikea tapa uskoa ja vain yksi oikea oppi kasteesta. Ei ole mitenkään mahdollista, että seurakunnassa olisi sellaista hajaannusta, että olisi käytössä kaksi erilaista kastekaavaa ja kaksi erilaista nimeä, mihin kaste annetaan. Tässä on kaksi erilaista kaskekäskyä ja kaksi erilaista kastekaavaa. Toinen ei voi olla alkuperäinen.

    Matt 28:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

    Ap.t 2:38 Pietari vastasi: “Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.

    Tutkittaessa tätä kysymystä on syytä ottaa huomioon Luukkaan evankeliumissa oleva lähetyskäsky.

    Luuk 24:46 Ja hän sanoi heille: “Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista,
    47 ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.

    • P.P:n näkemys kastekäskystä

      Historian todistuksen mukaan keisari Diocletian vuonna 303 jKr. määräsi useita kristittyjen kirjoja polttoroviolle. Kirjojen joukossa on ollut myös varhaisia UT:n käsikirjoituksia. Matteuksen evankeliumin 28:19 (kastakaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen) varhaisin olemassa oleva muoto on noin 300-luvun lopulta tai 400-luvulta. Kirkkohistorioitsija Eusebius siteeraa kirjoituksissaan monta kertaa Matteuksen evankeliumin 28 lukua ja jaetta 19 näin: “Menkää ja tehkää kaikista kansoista opetuslapsia minun nimeeni.”

      Eusebiuksen kirjoitukset ovat 300-luvulta. Yhdessäkään olemassa olevassa Matt 28:19 UT:n käsikirjoituksessa ei ole Eusebiuksen siteeraamaa kohtaa. Koska ei ole olemassa yhtään Matt 28:19 Eusebiuksen siteeraamaa kohtaa, niin kaste Herran Jeesukseen nimeen ei tule perustua Eusebiuksen varaan, vaan Raamatun oman ilmoituksen varaan.

      Kaikki apostolien teoissa mainitut kohdat, joissa suoritetaan kaste johonkin nimeen kertovat meille, että alkuseurakunnassa vesikaste suoritettiin Herran Jeesuksen nimeen. Paavalin todistuksen mukaan kaikki mitä uskovat tekevät sanalla ja työllä tulee tehdä Herran Jeesuksen nimeen. Täten Raamatun oma todistus todistaa sen, että vesikaste suoritetaan Herran Jeesuksen nimeen.

      • Rauno Mäkinen

        Eikö hirttäytymisen seurauksena voi tapahtua myös “vatsan halkeaminen ja sisälmyksien ulosvaluminen” ja näin kummatkin kerrotut tavat ovat mahdollisia samalla kertaa? Eihän monessa muussakaan mm. UT:n kohdassa samoja asioita kerrota samoin sanoin, vaikka ne eivät silti kumoakaan toisiaan, vaan paremminkin täydentävät kokonaiskuvaa. Voisi mielestäni ajatella, että hirttäytyminen tapahtui korkealta jyrkänteeltä, jolloin vatsan halkeaminen tapahtui äkkipysähdyksessä köyden loppuessa tai siiten sen katkettua hirttäytyjän syöksyessä kalliolouhikkoon. On vaikea uskoa, etteikö kummankin kertojan ko. asiaa koskeva tieto pitäisi paikkaansa.

        • tutkija

          Rauno Mäkinen kirjoitti: -Eikö hirttäytymisen seurauksena voi tapahtua myös “vatsan halkeaminen ja sisälmyksien ulosvaluminen” ja näin kummatkin kerrotut tavat ovat mahdollisia samalla kertaa?

          Tuo ei ole mahdollista. Hirttäminen ei revi vatsaa auki. Selityksesi on varsin väkinäinen.

          Itse uskon, että Apostolien tekojen kirjassa kuvattu asia on alkuperäinen. Juudas Iskariot hyppäsi kalliolta alas, jolloin Juudaksen vatsa halkesi, kun hän tippui maahan. Samalla tavalla Jeesus ajoi sikalauman jyrkänteeltä alas meren pohjaan tuhoten samalla saastaiset henget.

        • juhani

          Vatsan halkeaminen saattoi tapahtua myös hirttäytymisen jälkeen: Ruumis piti saada ulos kaupungista äkkiä ennen sapattia, joten se luultavasti vain heitettiin muurilta alas, jolloin vatsa halkesi.

        • tutkija

          Juhani, Apostolien tekojen kirja kertoo Juudaksen kuolinsyyksi hyppäämisen korkealta alas. Jos kuolinsyy olisi ollut hirttäytyminen, Apostolien tekojen kirja olisi sen kertonut. Vieläkään ei ole löytynyt järkevää selitystä siihen ristiriitaan, mitä on Matteuksen evankeliumin ja Apostolien tekojen kirjan välillä tässä asiassa.

        • Rauno Mäkinen

          Apostolien Teoissa ei käytetä sanaa “hyppäsi”, vaan 33-38- käännöksessä “suistui alas” ja 92-käännöksessä “syöksyi päistikkaa alas”, joten edelleen voi olettaa ilmaisujen olleen mahdollisia hirttäytymistilanteesta. Ja jos asian “pyörittelyä” jatkaa edelleen niin “suistua alas” näyttäisi sopivan paremmin hirttäytymisen tahattomana seurauksena.
          “Sana Elämään-kommentaariraamattu” sanoo asiasta vain, että ko. ristiriidan perinteinen selitys on ollut, että joko oksa tai köysi katkesi, joten sieltäkään ei sen tyhjentävämpää selitystä löytynyt.

    • juhani

      Saulin kääntymisen kuvauksissa ei ole ristiriitaa: matkatoverit näkivät valon, mutta eivät kuulleet Jeesuksen ääntä; he kuulivat äänen, mutteivät nähneet Jeesusta. Yhteenvetona he näkivät ja kuulivat, mutteivät huomanneet Jeesusta.

      Matteus puolestaan viitannee myös Jeremian kirjan kohtaan, jossa tämä ostaa serkkunsa pellon. Tuolloin jos viitattiin useampaan profeettaan kerralla, vain arvokkain näistä mainittiin nimeltä.

      Lähetyskäskyn historiallisuuden kyseenalaistaminen taas alkaa kuulostaa jo lahkolaisuudelta; Jumala on kykenevä varjelemaan sanaansa ihmisten heikkouksilta. Jos Jumala on antanut ihmisten muuttaa Raamatun oppia kasteesta, asia ei voi olla kovin tärkeä. Jos se on tärkeä, Jumala ei ole antanut sen muuttua, joten kokonaisuus on jotenkin johdonmukainen.

      • tutkija

        Juhani, lueppas Saulin kääntymisestä kertovat luvut uudestaan, sillä ristiriita on ilmeinen. Toisessa kohdassa he kuulivat äänen ja toisessa ei. Toisessa kohdassa he näkivät valon, mutta toisessa kohdassa eivät nähneet mitään.

        Ap.t 22:9: näkivät valon mutta eivät kuulleet sen ääntä
        Ap.t 9:7: He kuulivat äänen mutta eivät havainneet ketään

        Matteus ei viittaa Jeremian kirjaan vaan Sakarjan kirjaan. Selityksesi on sikäli väkinäinen, koska Matteus kertoo ilmiselvästi Sakarjan profetiasta. Kreikkalaisessa käännöksessä on virhe. Hebrealaisessa Matteuksen evankeliumin käsikirjoituksessa (Shem-Tob) ei ole tätä virhettä.

        Matt 27:19:

        33/38: “Silloin kävi toteen, mikä on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta, joka sanoo: “Ja he ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan siitä arvioidusta miehestä, jonka he olivat israelilaisten puolesta arvioineet,”

        Shem-Tob käännettynä suomeksi: “Silloin täyttyi, profeetta Sakarjan sana; “Ja minä sanoin heille, jos on hyvää sinun silmissäsi, lisää palkkaani, mutta jos ei, pidätä se. Niin he punnitsivat minun palkakseni kolmekymmentä hopearahaa. Sitten Herra sanoi minulle; heitä se savenvalajalle, tämä on siitä miehestä, joka muotoilee savea,”

        Ei tässä olla myöskään kyseenalaistettu Jeesuksen lähetyskäskyä. Jeesuksen antama lähetyskäsky löytyy Luukkaan evankeliumista 24:46,47 ja myös Markuksesta 16:15,16. Mitä tulee jakeeseen Matt 28:19 ja Ap.t 2:38, niin niiden välillä on ilmeinen ristiriita, mihin ei ole voitu antaa sellaista selitystä, että ne voisivat olla yhtäaikaa voimassa.

        • juhani

          Ristiriita on omissa silmissäsi, joten lueppas itse tarkemmin.
          Kuten itse siteeraat, yhdeksännessä luvussa ei sanota, etteivät he olisi nähneet mitään, vaan etteivät he nähneet ketään, mikä on ilmeisesti aivan eri asia! Kahdennessakymmenessä toisessa luvussa ei myöskään sanota, etteivät he olisi kuulleet mitään, vaan etteivät he kuulleet Jeesuksen ääntä.

          Itse en pitäisi keskiaikaista evankeliumin vihollista (Shem-Tob) luotettavana lähteenä. Hän näyttää itse “korjanneen” Matteuksen viittauksen suoraksi lainaukseksi Sakarjan kirjasta.
          En ole koskaan väittänyt (kuten näytät luulevan), ettei Matteus lainaisi lainkaan Sakarjaa. Yhdeksännessä jakeessa hän selvästi siteeraa Sakarjaa, mutta kymmenennessä jakeessa ilmeisesti Jeremiaa, koska Sakarjassa ei puhuta pellon ostamisesta. Matteus itse kirjoittaa siteeraavansa Jeremiaa, joka lunasti serkkunsa pellon Herran käskystä, mikä sopii kymmenenteen jakeeseen.

          Omassa kommentissaan Jukka Mikkola antaa yhden selityksen sille, että Apostolien teoissa puhutaan Jeesuksen nimeen kastamisesta.

        • tutkija

          Juhani, sinun selityksesi on väärä ja tarkoitushakuinen. On parempi olla itselle rehellinen ja tunnustaa, että Apostolien tekojen kirjaan on tullut myöhemmin kopiontivirhe tmv. Jos et kykene näkemään näiden kahden jakeen välillä ristiriitaa, niin suljet silloin silmäsi.

          Ap.t 22:9: näkivät valon mutta eivät kuulleet sen ääntä
          Ap.t 9:7: He kuulivat äänen mutta eivät havainneet ketään

    • "kastekäskystä"

      Teologian professori, kardinaali Joseph Ratzinger (myöhemin paavi Benedictus) on kirjoittanyt, että katolinen kirkko lisäsi myöhemmin lähetyskäskyyn kastekäskyn, jotta se vastasi kirkon omaksumaa tapaa kastaa kolme kertaa nimiin Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Jostain syystä kirkko ei halunnut antaa yhtä kastetta Jeesuksen Kirstuksen nimeen, kuten apostolit tekivät ja kuten Johannes Kastaja, Pietari ja Paavali käskivät tekemään, minkä takia kirkko muutti Matteuksen evankeliumia.

      “The basic form of our (Matthew 28:19 Trinitarian) profession of faith took shape during the course of the second and third centuries in connection with the ceremony of baptism. So far as its place of origin is concerned, the text (Matthew 28:19) came from the city of Rome.” — Joseph Ratzinger (pope Benedict XVI) Introduction to Christianity: 1968 edition, pp. 82-83.

      • Jukka Mikkola

        Kaste Jeesuksen vai Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (mukaan)? Ne eroavat olemuksellisesti toisistaan silloin, jos Jeesus ei ole Jumala (kolmiyhteinen). En näe noissa olemuksellista ristiriitaa, jos uskomme että Isä, Poika ja Pyhä Henki on yhtä; jos ne ovat eri asioita, sanoilla tietysti on merkitystä, ja koko uskonkäsityksemme on erilainen. Alkukirkon aikana ja sen jälkeen oli vallalla erilaisia harhaoppeja – ja epäilemättä erilaisia tapoja sanoittaa kristinuskon perusasiat. Kristinuskohan alkoi Jeesusliikkeestä, jossa opetuslapset alkoivat käsittää, mitä Kristus oli tarkoittanut. Sanoitus voi hyvinkin muuttua, vaikka pohjimmainen merkitys säilyy. Ennen Suomessa tummaihoiset olivat ” neekereitä” ilman rasistista merkitystä; nyt sillä sanalka saa porttikiellon Facebookin, vaikka ei olekaan rasistisesti suhtautuva.

      • Dogma

        Eräät lahkot ovat kiinnittäneet huomiota, että Matt. 28:19 käskee kastamaan nimeen yksikkömuodossa. Koska Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat monikko, niin johtopäätös on, ettei kastekäsky tarkoita kolminaisuutta vaan sen nimeä Jeesus Kristus. Sen takia mainitut lahkot kastavat Jeesuksen Kristuksen nimeen.

        Jos katolinen kirkko on myöhemmin lisännyt jakeen Matt 28:19 tukeakseen omaa kastekaavaansa, asia muuttuu ihan toiseksi. Se tarkoittaisi, että klassisen kristinuskon kastekaava on ollut koko ajan väärä. Voi vain peloissaan kuvitella, mihin tämä on saattanut johtaa niiden osalta, jotka ovat luottaneet kasteen armoon.

      • juhani

        Paavillisuus pärjää siellä, missä Raamattua ei tunneta, joten heille on edullista väittää antaneensa sen itse: joka sen uskoo, pitää paavillisten tuotoksien seuraamista Raamatun lukemista parempana.

        • tutkija

          Jakeiden Matt. 28:19 ja Ap.t 2:38 välillä on olennainen ristiriita. Tässä tapauksessa teologian professori Razinger kertoo, miksi ristiriita on syntynyt ja hänen kertomuksensa on valitettavasi uskottava.

          Nykyinen paavi Franciscus on ehdottanut jopa Isä meidän -rukouksen muuttamista, joten ei ole mikään ihme, jos katolinen kirkko olisi 300-luvulla muuttanut Matteuksen evankeliumin käsikirjoitusta, koska se piti hallussaan “virallisia” kopioita siitä.