Jumalan ja ihmisen yhteys yksin armosta – Ajatteleva eläin vaiko Jumalan kuva? osa 1

ARMO on suodatin, jonka lävitse luetaan Raamatun kertomusta Jumalan kanssakäymisestä luomansa ihmisrodun kanssa. Ja armo on linssi, jonka kautta nähdään, todistetaan ja arvioidaan ihmisen toimia suhteessa Jumalan ilmoitukseen.

Isä lähetti Poikansa armon ja totuuden täyteydessä.

Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me katselimme hänen kirkkauttaan, sellaista kirkkautta kuin ainutsyntyisellä Pojalla on Isältä, ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. (Joh. 1:14).

Paavali aloittaa epistolansa ”armon ja totuuden” tervehdyksillä. Hän kirjoittaa Titukselle: ”Armo ja rauha Isältä Jumalalta ja meidän Vapahtajaltamme Kristukselta Jeesukselta” (Tit. 1:4).

Roomalaisille Paavali esittäytyy ”armon ja apostolinviran” saaneena – armo on viran edellä (Room. 1:5). Rooman seurakuntaa Paavali muistuttaa siitä, että vanhurskaus – syyttömyys – saadaan ”lahjaksi … hänen armostaan” (Room. 3:24).

Efesolaisille Paavali kirjoittaa: ”Armosta te olette pelastettuja … ette tekojen kautta, ettei kukaan voisi kerskailla” (2:8-9).

Galatian seurakunnalle saapuu Paavalilta ”myllykirje”, joka ajaa syvälle totuuden siitä, että yksikin pienen pieni ansiomureke sekoittuneena armoon infektoi pelastusvoiman ja tuottaa hengellisen kuoleman.

Raamatulliselle kristitylle armo on pelastuksen alku ja loppu.

Kun kristityn vaellus maailmassa päättyy, hänen tekonsa seuraavat häntä Kristuksen palkkioistuimelle tuuliin ja pilviin.

Pelastus itsessään ei ole teoilla tai pyhityksellä saavutettu ansio vaan ”armosta te olette pelastettuja” (Ef. 2:5).

HAMASSA nuoruudessani helluntailaistaustainen amerikkalainen lähetysjohtaja Gordon Lindsay vieraili hengellisen isäni ja johtajani Ensio Lehtosen luona Päivölän nuorisokylässä.

Tommy Hicksin suosituksesta Lindsay oli etsinyt yhteyksiä Suomeen ja erityisemmin juuri Lehtoseen. Lindsay vieraili joitain kertoja Neuvostoliitossa ja yhdisti matkoihinsa pysäkit ja yöpymiset Lehtosen luona Päivölässä. Sain toimia tulkkina Lindsayn kirjaimellisesti ahmiessa johtajaltani tietoa ja ymmärrystä Raamatun opetuksiin Googista ja Maagogista. Sessioista syntyi ainekset muutamiin Lindsayn kirjoihin. Samalla myös koostui hänen ja Lehtosen yhteisistä ajatuksista osittain toimittamani kirja Sata merkkiä Jeesuksen tulemuksesta.

Lindsay kutsui minut vieraakseen Dallasiin.

Hänen puolisonsa Freda Lindsay kuului Christ for the Nations instituutin toimivaan hallintoväkeen. Hän otti minut hoiviinsa ja ohjasi käyttämään aikaani merkittävissä opinahjoissa, joissa sain laajentaa ja syventää alkanutta ymmärrystäni Raamatun sanomasta. Fredan ja puolisonsa Gordonin avulla pääsin sisälle useaan elämääni merkittäviä rakennusaiheita antaneisiin yhteyksiin. Kiitollisuuteni heitä kohtaan on sanoin kuvaamaton.

Freda johdatti minut Dallasin teologisen seminaarin fundamentalistis-protestanttiseen, teologisesti kalvinolais-reformoituihin yhteyksiin – vaikka wesleyläisenä helluntailaisena sanoikin ihmettelevänsä omaa tekemistänsä.

”Mutta koin, että näin Jumala haluaa”, Freda selitti minulle.

DTS:ssä oli juuri tuolloin käynnissä vuonna 1952 edesmenneen perustajan, kuuluisan tri Lewis Perry Chaferin kirjalliseen perintöön perustuva seminaari raamatullisen armon käsitteestä. Sain seurata luentoja niin sanotusti ”ulkopuolisena”. Minulle myös lahjoitettiin ainoalaatuinen monistettu kokonaisuus Chaferin luentoja ja muuta kirjallista materiaalia. Opetussarja rakensi teologisen perustuksen palveluelämälleni – varmaankin ajallisen vaellukseni loppuun saakka olen kiitollinen Dallasin ”pysäkistä”. Raamatun oman sanan jälkeen olen eniten velallinen kahteen suuntaan: Dallasin seminaarin lähteisiin ja Martti Lutherin teksteihin. Siltana näiden kahden kesken koen Raamatun totuuden suuresta Jumalan pelastavasta valintatahdosta.

Dallasissa ottivat muotoansa myös yhteydet Arizonaan ja Los Angelesiin, joissa muutamien seuraavien vuosien aikana sain mahdollisuuksia eri tasoisiin opiskeluihin ”totuuden Sanassa”. Näistä vaiheista varmaankin, jos Herra suo, enemmän tulevissa blogeissani.

Olen taivaaseen saakka kiitollinen Ensio Lehtoselle, että hän kannusti ja – tietoni mukaan – omilla varoillansa rahoitti kaksi edestakaista matkaani Yhdysvaltoihin.

Suuressa lännessä johdatus toimi siten, että sikäläisistä piireistä nousi Jumalan herättäminä esille niitä, jotka halusivat kantaa taloudellista vastuuta liikkeistäni.  Kahdesti suomalaissiirtolaisten seurakunnat tarjosivat työsuhdetta ja mahdollisuutta muuttaa perheen kanssa Atlantin toiselle puolelle.

Johdatuksessako pyyhkäisin Amerikan mahdollisuudet syrjään? Kristuksen bemaistuimella se tiedetään.

”ARMON osoittaminen merkitsee tarjousta, jota ei suoriteta siksi, että tarjouksen kohde olisi rahdunkaan verran tarjouksen arvoinen. Armo on pelkkää hyvyyttä ja ystävyyttä ja rakkautta. Armo ei ole kaupan. Armoa ei koskaan korvata, makseta takaisin tarjoaja/lahjoittajalle. Armo lakkaa olemasta armoa, jos sen saamiseen liittyy pisaraakaan vastaanottajan omaa ansiota. Armoon ei liity lain velkakirjaa.”

Edellinen lainaus on peräisin Dallasin tohtorin Chaferin kirjasta He that is spiritual.  Chaferin opetus ”kolmesta ihmisestä yhdessä kristityssä” on fundamentalismia, jota kaipaan saada kuulla ja lukea suomalaisen kristillisyyden piireissä. Chafer opettaa luonnollisesta ihmisestä, lihallisesta ihmisestä, hengellisestä ihmisestä. ”Vain jakamalla oikein totuuden sanaa niin, että nämä kolme ihmistä selkeästi erottautuvat toisistansa, samalla tietäen mitä Sana opettaa tästä tärkeästä aiheesta, voidaan löytää raamatullisen uusitestamentillisen kristillisyyden täydellinen ihmiskuva.”

Paljastan hengellisen ihmiseni salaisuuden blogilukijalleni: Pyyntöni ja unelmani Herran edessä on saada jäädä eläkkeelle varain hankinnoista ja vastaavista itsessään tuiki pyhitetyistä jumalallisista tehtävistä ja käyttää yksi elämäni loppujuoksun vuosi opettaakseni tiiviin ohjelman Chaferin mainitun kirjan sisällöstä. Nykytekniikalla – vaikkapa Radio Patmoksessa – opetus saisi siivet, jos Herra niin suo ja luo. Rukoiletko unelmani merkeissä pyytäen Herralta Hänen tahtonsa mukaista vastausta minulle?

Palaan armo tutkailuuni.

Paavalin mukaan lahja on vastaanottajalle lahja vain ja ainoastaan silloin, kun vastaanottaja ei maksa yhtään mitään lahjasta.

Armo on armoa vain ja ainoastaan, kun vastaanottaja ei maksa mitään – ei yhtään mitään – armosta.

Selvennämme ajatuskulkuamme pysähtymällä vierestä katsojaksi Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaamiselle. Löydät kuvauksen Johanneksen evankeliumin luvusta 4. Tässä kertomuksen tärkeintä viestintää:

Jeesus vastaasi hänelle: ”Jos sinä tuntisit Jumalan lahjan ja hänet, joka sanoo sinulle: ’Anna minulle juotavaa, niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” (Joh. 4:10).

Vapaa armo esiintyy toki kaikkialla Raamatussa.

Raamatun ensimmäisessä kirjassa kohtaamme vapaan armon esimerkiksi seuraavassa tekstissä:

Abram uskoi Herraa, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.  (1 Moos. 15:6).

Vanhurskautuminen – syyttömäksi julistaminen – seurasi uskoa.

Samaisen Mooseksen kirjan alkusivuilla Jumala on lausunut lupauksensa naisen siemenen tulemisesta, sen toimittamasta saatanan murskaamisesta, ja syntiin lankeamisen käsittelemisestä Jumalan armossa (1 Moos. 3:15).

Kuuttakymmentä viittä kirjaa, kahtakymmentäyhtä lukua, kuuttatoista jaetta ja 1400 vuotta myöhemmin Jumala julistaa tapahtuneen teon todellisuutta ilmoittaen ihmiselle:

”Tule!” … Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon LAHJAKSI elämän vettä. (Ilm. 22:17).

Tätä on armo.

Raamattu on kannesta kanteen tällaisen armon dokumentti.

Raamatun jokainen sivu julistaa pelastusta lahjana.

Lahja annetaan – sitä ei osteta eikä lunasteta lupauksilla, teoilla, erityisillä sielun tahtoelämän antautumisprosesseilla, rahalla tai hinnalla, valoilla tai vannomisilla. Missä tahansa tilanteessa jotakin juuri kuvattua esiintyy, siellä ei pelastus ole tarjolla lahjana vaan se on kauppatavaraa, vaihtokauppaa. – Tiedämme kuuluisat sanat, jotka lausuttiin sille, joka pyrki ostamaan mammonalla pelastuksen.

Oletko saanut joululahjaa, jota avatessasi lahjan päällä on kaupan lasku? Ja sinulle ilmoitetaan, että sinulla on niin ja niin pitkä aika maksaaksesi ”lahjan”?

Armo on uniikki todellisuus kaiken maailman uskonnollisuuden keskellä.

Armo merkitsee sitä, että kristinusko ei odota vuoroansa maailman kaikkien uskontojen torilla kertoakseen ihmiselle, mitä sääntöjä, lakeja, rituaaleja, liturgioita ja käskyjä on täytettävä ennen kuin ”pelastuslahja” on omistettavissa ja otettavissa käyttöön.

Kristillisyys ei myöskään kilpaile paikasta niitten prestaatiouskontojen torilla, jossa ihmisille kerrotaan, mistä synneistä ja mistä heikkouksista heidän täytyy ensiksi täysin kamppailla itsensä vapaiksi ennen kuin saattavat pyytää itsellensä pelastetun syntisen asemaa ja tulevaisuutta taivaassa.

Armo ei toimi vaakana, jossa ihmisen hyvät teot punnitaan – ja, tuloksesta riippuen, ihmiselle julistetaan joko ansiotekojensa painon riittävän – tai vaihtoehtoisesti kuulutetaan, että hän on puuttuvainen eikä pääse pelastukseen.

Armo ei vaadi ihmistä sen enempää korkeushyppyihin kuin pituushyppyihin. Armo on tässä ja nyt. Se uudistaa ja pelastaa maallisen vaelluksen loppuun saakka.

Käsitäthän, miksi edellä kirjoittamani on tärkeätä?

Ihminen ei selviä yhdestäkään vaatimuksesta, joka hänelle voidaan asettaa pelastuksen ehtona.

Jumalan täydellisyys ja pyhyys eivät jätä ihmiselle mitään mahdollisuutta pelastua ansioittensa mukaan ja niiden varassa. Kukaan ei täytä mittaa.

Pyhä, oikeudenmukainen Jumala ei voi astua istuimeltaan alaspäin auttamaan jotakuta, jättäen toisen loputtomiin ponnistuksiinsa. Erottava kuilu jää Jumalan ja ihmisen välille.

Mutta!

Sen, mikä ihmiselle oli ja on mahdotonta, sen Jumala teki Poikansa sovitustyön kautta.

Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.

Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläitä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme.  Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

Hänet, joka ei synnistä tiennyt, Jumala teki meidän tähtemme synniksi, jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.  (2 Kor. 5:19-21).

Blogilukijalleni
Kiitän sinua, jos ja kun olet jaksanut lukea tämän blogini tekstin loppuun saakka. Näppäimistön vieressä ovat muistiinpanoni. Huomaan niitten pituuden ennakoivan, että jos annan vapauden, blogiaiheeni kantaa vielä kahteen tai kolmeen osaan. Kiitos, jos jaksat olla kanssani tällaisilla palstoilla. Viestitä ajatuksiasi ja odotuksiasi blogikirjoitteluni suhteen.