Patmos-blogi

Kaiken voittava toivo

Reijo Telaranta Patmos Lähetyssäätiön hallituksen puheenjohtaja, talousneuvos Reijo Telaranta on ollut toimittajana ja päätoimittajana useissa isoissa lehtitaloissa. Vuonna 2005 hän jäi eläkkeelle Kotimaa-konsernin toimitusjohtajan tehtävästä. Hän on myös toiminut Hengen uudistus kirkossamme ry:n hallituksen puheenjohtajana. Reijon verkkosivut löytyvät osoitteesta www.reijotelaranta.fi
Julkaistu:

Yrittäjä oli suurissa veloissa, eikä nähnyt ulospääsyä tilanteesta. Hän istui puiston penkillä pää painuksissa ja ajatteli, että mikään ei voi pelastaa häntä vararikolta. Yhtäkkiä vanha mies ilmestyi hänen eteensä. ”Näen, että jokin painaa mieltäsi”, hän sanoi. Kuunneltuaan yrittäjän toivottomasta tilanteesta, hän totesi: ”Uskon, että voin auttaa sinua.”

Vanha mies kirjoitti yrittäjälle shekin, työnsi sen hänen käteensä ja sanoi: “Ota nämä rahat. Tule takaisin tähän samaan paikkaan vuoden kuluttua, niin voit maksaa minulle takaisin.” Tämän sanottuaan hän kääntyi kannoillaan ja katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin.

Yrittäjä katsoi shekkiä. Siinä oli 500 000 dollaria, ja John D. Rockefellerin allekirjoitus.

“Tällä pääsen eroon kaikista rahahuolistani!”, yrittäjä totesi itselleen. Mutta velkojen maksamisen sijaan hän tallettikin shekin kassakaappiinsa. Jo pelkkä shekin olemassaolo antoi hänelle voimaa ja toivoa. Hän ryhtyi työhön uudella innolla ja jo muutaman kuukauden kuluttua hän oli selviytynyt pahimmasta ja yrityksellä meni paremmin.

Tasan vuoden kuluttua hän palasi samaan puistoon shekin kanssa. Sovittuun aikaan vanha mies ilmestyi paikalle. Mutta juuri kun hän oli ojentamassa shekkiä miehelle kertoakseen, mitä hänelle oli tapahtunut, paikalle juoksi hoitaja ja tarttui vanhan miehen käteen.

“Vihdoinkin sain sinut kiinni!”, hoitaja huokaisi. ”Toivottavasti hänestä ei ole ollut vaivaa. Hän karkailee hoitokodista vähän väliä ja kertoo kaikille olevansa John D. Rockefeller!”

Toivo on ihmeellinen asia. Toivo on eräs väkevimmistä ihmiselle annetuista voimista.  Sitä ei voi haistaa, maistaa, punnita eikä mitata. Se on kuin tuuli, jota ei silmä voi nähdä, mutta sen voimaa ja vaikutuksia yksikään järkevä ei epäile. Jos toivon menettää, seuraukset ovat hirmuisia ja ne näkyvät nopeasti.

Niinpä ei ole ihme, että toivosta puhutaan paljon myös Raamatussa. Jumala haluaa antaa meille toivon silloinkin, kun kaikki näyttää toivottomalta:

”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jeremia 29:11)

Toivo on arka lintu. Sitä ei pidä sekoittaa toivotteluun tai optimismiin. Toivo on jotain paljon enemmän, paljon syvemmältä kumpuavaa. Ehkä sen välittäminen muille on juuri siksi niin kovin vaikeaa.

Pappi, teologi, psykiatrian erikoislääkäri, professori. ja kansanedustaja Asser Stenbäck kirjoitti muutama vuosikymmen sitten: ”Kirkko on osannut välittää ihmisille uskoa. Rakkauttakin se osannut välittää, mutta toivoa kirkko ei ole osannut ihmisille antaa.”

Rovasti Risto Santala kirjoittaa toivosta erinomaisessa kirjassaan Messiaan ateria: ”Hepreankielen toivo-käsite on tulkittu usein kirkkoraamatussamme merkitsemään odottamista. Näin on selitetty mm. Jesaja 40:31 jae: ”Ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman”. Heprean alkukielen ilmaus kuuluisi kuitenkin tarkalleen: ”Herraan toivonsa asettavat vaihtavat voimanlähdettään.”

Samassa kirjassa Risto Santala kertoo, miten keskeinen ja tärkeä asia toivo on juutalaisille:

”Tähän asti olemme eläneet pelossa. Nyt voimme elää toivossa”, totesi juutalainen keskitysleirivanki kohtalotovereilleen. ”Ei ole olemassa toivottomia tilanteita. On vain toivottomia ihmisiä”, totesi puolestaan eräs Israelin valtion poliittinen johtaja.

Sanontaan ”Niin kauan kuin on elämää, on toivoa” sisältyy syvällinen viisaus. Toivonsa menettänyt masentuu ja sairastuu. Keskitysleireillä menehtyivät nopeimmin ne, jotka olivat menettäneet toivonsa. Parhaiten leirien hirvittävissä olosuhteissa selviytyivät ne, jotka onnistuivat säilyttämään toivonsa.

Raamattu ei vain puhu toivon tärkeydestä. Sieltä löytyvät myös ohjeet siihen, millaiselle perustalle jokaisella on lupa toivonsa rakentaa: ”Rohkaiskaa mielenne, olkaa lujat, kaikki te, jotka panette toivonne Herraan!” (Psalmi 31:25)

Mitä se toivon välittäminen kohtaamillemme ihmisille voisi olla käytännössä? Tasavaltamme presidentti Sauli Niinistö antoi siitä hyvän vinkin uudenvuodenpuheessaan vuonna 2007, kun hän sanoi:

“Joitakin päiviä sitten seurasin Helsinki-Mission toimintaa televisiosta. Mieleeni jäi yli kaiken yksi lausahdus: kyllä meillä kaikilla on se hetki aikaa naapurina, tuttavana tai muutoin vain, että kysäistään, mitä Sinulle kuuluu, voinko jossain auttaa? Ystävällisyys, lähimmäisyys käytännössä ja toveruus – ollaan niissä entistäkin rohkeampia!”

Puheensa lopussa hän toivotti kansallemme Jumalan siunausta.

Kun yhdistämme omassa elämässämme Psalmin 31 sanat sekä presidenttimme esille nostamat asiat, olemme ottaneet jo pitkän askeleen eteenpäin toivon lähettiläiden polulla!

”toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo”. (Room.15:13)

Toivorikasta kesää, rakkaat ystävät!

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (0)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *