Patmos-blogi

Kalliilla hinnalla lunastettu perintösuvuksi

Leo Meller Leo Meller on Radio Patmoksen päätoimittaja, Patmos Lähetyssäätiön perustaja ja eläkkeellä oleva toiminnanjohtaja (1971-2010).
Julkaistu:

OLET kristitty. Raamatuntuntemuksestasi ja siitäkin riippuen missä ja miten osallistut Raamatun syvien totuuksien oppimiseen tiedät yhtä ja toista siitä kuka ja mitä olet Jeesuksessa Kristuksessa. Olet itsessäsi syntinen, kadotettu, et mihinkään hengelliseen omassasi pystyvä ihminen – joka olet Jumalan valittu, kutsuttu, vanhurskautettu eli syyttömäksi julistettu, taivasperinnön vastaan ottanut uusi luomus. Vaan tiesitkö olevasi perintösuvussa?

Mitä tuo ilmaisu pitää sisällään?

Katselen hakusanakirjoja ja löydän selvityksiä perintösuvusta. Laidasta laitaan. Joku syntyy yksinvaltiaan tai kuninkaallisen tai maailman rikkaimpiin kuuluvaan sukuun. Pelkän syntymisen perusteella hänestä tulee sitä mahtavaa ja etuoikeutettua mitä suku on ja omistaa. Päinvastaistakin tapahtuu. Jossakin suvussa periytyy sairaus, joka estää suvun lisääntymisen.

Muista seurakuntaasi, jonka muinoin omaksesi otit, jonka lunastit perintösuvuksesi.

Näin Kirkkoraamatussa Psalmi 74:2 jakeen alkuosa. Raamattu Kansalle versiossa sama tekstinkohta on tällainen:

Muista seurakuntaasi, jonka muinoin ostit ja lunastit perintöheimoksesi.

Pyhä Siemen istutetaan ihmiseen hetkenä, jolloin hänestä tulee Jumalan suvun – Kristuksen seurakunnan – jäsen. Hän kuljettaa Jumalan luottohenkilönä pyhää perimää, jossa taivasten valtakunta ottaa muotoa ihmisten maailmassa.

Patmostyössä – patmosnäyssä – olemme yhtä taivaallista sukua yhden taivaallisen perimän kantajina.

PATMOKSESSA perintösuvun osallisuus on merkinnyt ja saakoon aina merkitä kolme asiaa:

Jeesuksen Kristuksen herrauden joka hetkistä tunnustamista.

Israelin asian ajamista.

Lapsen nostamista Jeesuksen osoittamaan arvoon, kun Hän julisti: Sallikaa lasten tulla minun tyköni, sillä lasten on taivasten valtakunta.

Nykyinen patmostyö sitoutuu perimään, joka edellisen sukupolven päivinä kirkastui ainoalaatuisen armoitetussa monilahjakkaassa Jumalan miehessä nimeltä Ensio Lehtonen.

Sattuneista allakkaluvuista johtuen tulevina kuukausina vuoden puolentoista ajan Ensio Lehtonen ja hänen monipuoliset näkynsä ja tekonsa nousevat nykysukupolven tietoisuuteen vahvasti. Pelkästään tätä päivää ja tätä aikaa tunteva hämmästyy tajutessaan, miten moni tämän päivän Jumalan työn muoto on alussa ollut enemmän tai vähemmin riippuvainen Ensio Lehtosen vaikutuksesta. Tässä kirjeessäni kosketan yhtä aluetta – lapsia.

ENSIO LEHTOSELLA ei ollut omia lapsia. Näin Jumala sääti – varmaankin siksi, että sadat – tuhannet – lapset tarvitsivat Ensio-setää omaan puutteeseensa.

Ensio syntyi kristittyyn laivurin kotiin Uudessakaupungissa. Hän muutti Turkuun opiskelemaan yliopistossa ja aloitti maassamme ennen kokemattoman evankelioivan lasten saavuttamisen vapaaseurakunnassa: kirkon kellaritasolle rakentui kokonaisia Raamatun ajan maailmoja lavasteineen ja asuineen. Rinnan fyysisen rakentamisen kanssa henkilöt ja tapahtumat nousivat Raamatun sivuilta: lapset elivät kirjaimellisesti henkeään pidätellen jännittävissä ja samalla ihmeellisissä näytelmäraamattutunneissa. Näitten ideoitten varaan rakennettiin aikanaan Lasten kultaisia päiviä ja Nuorten raamattuleirejä ympäri maan – jopa tuhatkin lasta saattoi osallistua yhteen tapahtumaan.

Ensio Lehtosen hengellinen vaellus ohjautui – aina siunauksen viejänä! – yhdestä hengellisestä piiristä toiseen. Sotien edellä Lehtonen vastasi myönteisesti kutsumukseen aloittaa helluntaiherätyksessä sekä kustannustoiminnan johtajana että päätoimittajana palvellen samalla Helsingin Saalemissa Eino I. Mannisen oikeana kätenä. Sotavuosien koetuksissa Lehtosesta tuli Frank Mangsin avustaja, ja puhjenneen herätyksen kulkeutuessa kirkollisiin kuvioihin Lehtonen oli stabiloimassa hengellistä perintöä vasta perustettuun Kansan Raamattuseuraan. Kustannusliike Kuva ja Sana syntyi. Rauhan tullessa alkoi se luku Ensio Lehtosen elämässä, jonka yhtenä sivuna on Patmos Lähetyssäätiön perustaminen Lehtosen kuolinvuotena 1971.

PERINTÖSUKU oli sanonta, joka esiintyi tasaisesti Ensio Lehtosen teksteissä. Varsinkin muistioissa, pöytäkirjoissa ja muussa ajatuksen vaihdossa, jossa Lehtonen käsitteli Jumalan antaman työnäyn velvoitteita ja voimaa ja siunausta. Ei vähiten aina kun esille nousivat lasten maailman tarpeet ja mahdollisuudet Jeesuksen rakkauden vastaanottajina.

Lue kanssani Ensio Lehtosen teksti sellaisesta tekstiyhteydestä, jossa hän edempänä käyttää ilmaisua: ”Jokainen lapsi Suomen niemellä on lunastettu kalliilla hinnalla ja hänellä on perintösuvun oikeudet Jeesukseen.” Seuraava tekstilainaus on Lehtosen taistelukirjoituksesta, jossa hän kerää varoja rakentaakseen turvakodin sotaorvoille tuberkuloosisairaille evakkolapsille:

Tuhansien lasten itkettyneet ja hätääntyneet silmät katsoivat aikuisia ja olivat ihmetystä täynnä.

Heidät raastettiin kiireesti evakkotaipaleelle. He menettivät rakkaan kotinsa.

Monista evakkolapsista tuli sotaorpoja, kun isä ei palannut tilapäiseenkään asuinpaikkaan silloin, kun muitten isät saapuivat koteihinsa.

Vaikeinta oli silloin, kun evakkotiellä vaeltavien sotaorpojen suvussa oli keuhkotautia. Heillä ei ollut kotia, ei isää, eivätkä hyvät ihmiset uskaltaneet ottaa heitä luokseen.

Sodasta kärsimään joutuneille tuberkuloottisten perheitten lapsille oli saatava koti. Herra itse antoi siitä näyn ja tehtävän.

Siitä näystä syntyi Päivölä, koti kaikkensa menettäneille pienokaisille. Turvapaikka pesästä pudonneille linnunpoikasille. Lämmin suoja vilussa väriseville, joita kaikki hylkivät.

Ensio Lehtonen oli näkyjen mies. Evakkolasten auttaminen kulki sotavuosien halki ja johti lopulta presidentti Juho Kusti Paasikiven perintötilan rakennusten ja maa-alueitten uskossa lunastamiseen Keravan kaupungilta. Kartanorakennus ja siihen liittyvää omaisuutta oli rouva Alli Paasikiven lahjoitus Ensio Lehtosen lastenkotityölle. Keravan Ahjossa tämä kaikki on nähtävänä edelleen toimivana lasten pelastusasemana.

Israelin asia kuului perintösuvun suuriin omaisuuksiin. Kärsivät sotalapset Jerusalemissa saivat Ensio Lehtosesta kummin ja tukijan Israelin sodassa 1948. Lehtonen keräsi varoja Jerusalemin lasten pelastamiseksi ja toimitti varat Ruotsin kautta Individuell Människohjälp-järjestön kanavia myöten.

Kaiken tässä jo luetellun työn perusajatuksena oli aina riippuvaisuus Jumalasta ja Hänen vaikuttamistaan ystävien vapaaehtoisista lahjoista. 

Kun Ensio Lehtonen sai kutsun taivaaseen kesän 1971 alussa, hänen testamenttinsa muistutti meitä työn jatkajia siitä, että olemme perintöheimo, valittu ja kutsuttu hoitamaan meille uskottua.

Lasten asema tässä perintösuvussa.

Patmos-postituslistoilla olevat ovat saaneet koteihinsa valtavan lukemiston – PATMOSLAPSET lehden. Olen saanut seurata, miten PIRKKO SÄILÄ on kirjaimellisesti yötä päivää työstäen valmistanut lehden. Olen tiedostanut perintösuvun linjat Pirkon ja Ensio Lehtosen välillä. Paratiisissa Ensio-setä juttelee oman sukupolvensa veljien ja siskojen kanssa ja kehottaa katsomaan, miten nyky-Patmoksessa perintöheimo säilyttää taivaallisen näyn. Tutustuthan postitukseen – ellei se tule osoitteellasi, tilaa se ilmaiseksi.

Jää nyt taivaallisen siunauksen ja pyhän veren turvan suojaan.

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (1)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Pasi Turunen

    Tervetuloa uudistuneelle Patmos-blogille. Valitettavasti vanhoilla sivuilla olleisiin blogeihin tulleita kommentteja ei ole aineiston siirron yhteydessä saatu siirrettyä uusille sivuille.