Kannattaa aina jakaa parastaan

Kun tieto maanviljelijän menestyksestä ja epäitsekkyydestä kiiri läheisen kaupungin lehden toimitukseen, sieltä lähetettiin toimittaja ja kuvaaja tekemään haastattelua maanviljelijästä.

Maanviljelijän saamaa komeaa palkintorivistöä katsellessaan toimittaja kysyi: ”Miksi ihmeessä te annatte myös naapureillenne siementä, jolla te olette kaikki nämä palkinnot voittanut? Eikö olisi parempi varmistaa oma voitto myös jatkossa pitämällä käyttämänne menetelmät ja siemenet visusti salaisuutena?”

”Te ette taida tietää kovin paljoa maanviljelystä”, maanviljelijä vastasi hymyillen. ”Tuuli poimii maissin siitepölyhiukkasia ja lennättää niitä pellolta pellolle. Jos naapurini kasvattaisivat huonompaa maissia kuin minä, heidän huonolaatuisempi siitepölynsä saattaisi lentää minun pellolleni ja heikentää huippuluokan maissini laatua. Siksi minun kannattaa varmistaa, että myös naapurini käyttävät parasta mahdollista siementä”, maanviljelijä selitti.

Hyvän paneminen kiertämään yllättää usein muuallakin kuin vain maissipellolla.

Oletko käynyt torilla ostamassa mansikoita? Kun pyydät litran mansikoita, kauppias ottaa mitan ja täyttää sen reunoja myöten. Sen jälkeen hän ottaa vielä lisää mansikoita ja nostelee niitä täpötäyden mitan päälle, kunnes mitta on niin kukkuroillaan, että loput mansikat putoilevat myyntipöydälle.

Torimyyjän toimia katsellessani mieleeni on tullut Jeesuksen sanat Luukkaan evankeliumissa: ”Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.” (Luuk.6:38)

Täyttäessään litranmitan aivan kukkuroilleen, myyjä toimii, ehkäpä huomaamattaan, Jeesuksen ohjeen mukaan. Anteliaisuutta osoittaessaan hän pyrkii varmistamaan, että minä menen hänen pöytänsä ääreen myös seuraavan kerran torilla käydessäni.

Maissinviljelijä laittoi hyvän kiertämään, ja sai siksi itsekin paremman sadon. Torikauppias täytti litranmitan kukkuroilleen, ja varmisti asiakassuhteen jatkumisen. Apostoli Paavali puhuu samasta asiasta kirjeessään Galatian seurakunnille: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” (Gal.6:7) Suomalainen sananlasku kertoo saman asian näin: ”Niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa”. Hyviä tuloksia voi syntyä vain silloin, kun sanat ja teot ovat keskenään tasapainossa. Muutoin tekomme ja laiminlyöntimme huutavat niin kovaa, ettei vastaanottaja kykene kuulemaan, mitä me yritämme sanoa.

Patmos lähetyssäätiön toiminnassa puhutaan usein ”kahden käden evankelioinnista”. Ei riitä, että me puhumme rakkaudesta. On myös tehtävä rakkauden tekoja. On ruokittava nälkäisiä, vaatetettava alastomia, hoivattava sairaita ja autettava köyhiin oloihin syntyneitä opin tielle ja parempaan elämään. Eikä tämä koske vain kristillisiä yhteisöjä tai sanan julistajia ja opettajia. Jaakobin kirjeen 1. luvun jakeessa 22 puhutellaan myös kaikkia penkissä istuvia ja radiota kuuntelevia Jeesuksen seuraajia: ”Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä – älkää pettäkö itseänne.”

Kahden käden evankeliointi on ollut alusta alkaen Jeesuksen seurakunnan tapa toimia. Hengellinen opetus ja julistus ilman käytännön apua on ontolta kuulostavaa hurskastelua. Käytännön avustustyö ilman hyvää sanomaa Jeesuksesta, joka sovitti syntimme ja ja voitti kuoleman, jättää apumme saajat hengellisesti ontoiksi ja kuolleiksi.

Lähettäessään opetuslapsensa matkaan, eräänlaiselle työharjoittelujaksolle, Jeesus sanoi heille, ja sanoo yhä meille Matteuksen evankeliumin 10. luvun jakeissa 7-8: ”Julistakaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle.’ Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” (Matt.10:7-8)

Rukoillaan, ystävät virren 409 3. säkeistön sanoin:

Kun kristityn on nimi mulla,
tee siksi minut todella,
suo sanan tekijäksi tulla,
myös nuhteitasi totella,
seurassa ystäviesi
sinulle elää, Herrani.

Aamen

Siunausta päivääsi, ystäväni!