Karitsa, kosmos ja kirjakäärö

”MINÄ NÄIN valtaistuimella istuvan oikeassa kädessä kirjakäärön, joka oli kirjoitettu täyteen sisältä ja päältä. … Ja minä näin, että valtaistuimen ja neljän olennon keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu. … Karitsa tuli ja otti kirjakäärön valtaistuimella istuvan oikeasta kädestä.” 

Nämä Johanneksen Ilmestyskirjan viidennen luvun jakeet  korostavat, että Karitsan uhri ulottuu aina taivaisiin saakka. Sana ”maailma” tulee kreikan kielen sanasta kosmos.  Sana tarkoittaa ”maailmankaikkeutta järjestäytyneenä kokonaisuutena”. Kreikkalaisille tämä maailma piti sisällään kaiken sen, mitä voitiin tarkkailla tai päätellä sitä havainnoimalla. Nykyihmisen mielessä tämä todennäköisesti tarkoittaisi ”universumia”.

Raamatuntutkijalle Uuden testamentin käsitys kosmoksesta sisältää jopa sellaisia asioita, joita ei voi nähdä. Kuten apostoli Paavali selittää Efesolaiskirjeen kuudennessa luvussa:

”Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa” (jakeet 11–12).

Kaikki neljä yllä mainittua, kristittyjä vastaan toimivaa valtatasoa toimivat ihmisen näkökyvyn ulkopuolella. Ja kuitenkin ne vaikuttavat radikaalisti ihmiskunnan päivittäiseen elämään. Siksi ne tulee sisällyttää kosmoksen määritelmään. Tämän maailmankaikkeuden ulottuvuudet ovat paljon laajemmat kuin meistä useimmat myöntävät, mutta raamatullisesti nämä maailman näkymättömät puolet ovat aivan yhtä tärkeitä – elleivät jopa tärkeämpiä – kuin näkyvät.

Näitä Paavalin mainitsemia ”hallituksia” kutsutaan kreikan kielessä nimellä tas arkhas. Ne ovat yliluonnollisia olentoja, joita yleensä nimitetään enkeleiksi, joko uskollisiksi tai langenneiksi. Mutta Paavalin kirjeessä puhutaan ensimmäisen tason pahoista voimista, joihin kuuluvat saatana ja hänen edustajansa. Ne ovat transdimensionaalisia olentoja ja toimivat ihmisolentojen luonnollisen maailman ulkopuolella, mutta vaikuttavat siitä huolimatta mitä suurimmassa määrin esimerkiksi maailman  politiikkaan ja uskontoon.

PAAVALIN  mainitsemia ”valtoja” kutsutaan Uuden testamentin kreikassa nimellä eksusias. Ne ovat edellä mainitun ensimmäisen tason alapuolella toimivia olentoja. Vaikka ne ovat niitä ylempien voimien alamaisia, ne pystyvät toimimaan myös itsenäisesti. Muualla Paavali kuvaa niitä enkelitason valloiksi. Kuten ensimmäinen ryhmä, nekin pystyvät vaikuttamaan sekä näkymättömään maailmaan että meidän omaan fyysiseen maailmaamme.

Kolmatta voiman tasoa – ”tässä pimeydessä hallitsevat maailmanvaltiaat” – kutsutaan alkuperäisessä Uuden testamentin kreikassa nimellä kosmokratoras. Muinaisten kreikkalaisten kirjallisuudessa he olivat maailman herran, keisarin, määräämiä korkean tason hallitsijoita. Mutta myös ne toimivat ihmisen havaintokyvyn ulkopuolella. Eräässä hyvin tunnetussa Danielin kirjan kohdassa Danielin luokse saapunutta taivaallista vierailijaa viivästytti juuri tällainen valtias: 

”Ja hän sanoi minulle: Älä pelkää, Daniel, sillä ensimmäisestä päivästä asti, jona sinä taivutit sydämesi ymmärrykseen ja nöyryyteen Jumalasi edessä, ovat sinun sanasi tulleet kuulluiksi; ja sinun sanojesi tähden minä olen tullut. Persian valtakunnan enkeliruhtinas seisoi vastustamassa minua kaksikymmentäyksi päivää, mutta katso, Miikael, yksi ensimmäisistä enkeliruhtinaista, tuli minun avukseni, sillä minä olin jäänyt yksin sinne, Persian kuningasten tykö” (Dan. 10:12–13).

Jos, kuten uskomme, tämä Danielin luokse saapunut olento oli itse Herra, niin Hänen täytyi saapua kiertotietä jonkinlaisen olemassa olevan rajaesteen vuoksi. Ilmeisesti Herra sallii monien tällaisten kosmoksessa vallitsevien hallinta-alueiden olemassaolon.

Meidän on myös pantava merkille, että kosmos-sanan lisäksi Paavali käyttää sanaa aikakausi. Tässä se on käännös kreikan kielen sanasta aion, joka viittaa tiettyyn aikakauteen tai ajanjaksoon, joka luultavasti vastaa pakanain vallan aikaa, alkaen Nebukadnessarista ja päättyen Antikristuksen hallituskauteen.

Lopuksi Paavali kuvaa alimpia ja kaikkein laajimmalle levinneitä transdimensionaalisia voimia. Hän puhuu niistä yleisellä tasolla ja nimittää niitä taivaan avaruuksissa oleviksi pahuuden henkiolennoiksi. Kirjaimellinen kreikan kielen käännös puhuu taivaallisissa olevista pahuuden hengistä. Ne kiusaavat ja tekevät pahantahtoisia tekoja noudattaen yläpuolellaan olevien pahojen voimien määräyksiä. Niiden päätyönä on turhentaa evankeliumin eteneminen ja tuhota Kristuksen ruumiin yhteys ja pelastuksen armo.

KARITSAN antautuminen pelastuksen asialle (Hänen halukkuutensa uhrata itsensä) oli mekanismi, joka viestitti niiden pahuuden – itsensä paholaisen – järjestelmän loppumisesta.  Karitsan  antaman Golgatan uhrin hetkestä lähtien niiden päivät olivat luetut. 

Meille, jotka toimimme maaplaneetan aikajanalla, aika tuosta hetkestä tähän päivään vaikuttaa erittäin pitkältä. Mutta Karitsan näkökulmasta katsottuna asia epäilemättä on aivan erilainen. Todellisuudessa syytä ja seurausta voidaan tarkastella ainoastaan Hänen valtaistuimeltaan käsin.

Voimme muodostaa jonkinlaisen ajatuksen tästä näkökulmasta muistelemalla seuraavaa Jeesuksen kiusauksen hetkeä.

Juuri ennen Jeesuksen julkisen palvelutyöjakson alkamista, Johanneksen kastettua Karitsan, saatana vei Jeesuksen paikalle, mistä kosmoksen valta ja loisto voitiin nähdä yhdellä ainoalla silmäyksellä:

”Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi hänelle: ’Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua’” (Matt. 4:8–9).

Tässä Karitsalle tarjotaan kosmosta kaikessa loistossaan. Jotta Jeesus olisi voinut nähdä kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston, Hänen on täytynyt nähdä menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus yhdellä ainoalla silmäyksellä. Sitä paitsi tässä maallisessa ulottuvuudessa ei ole ainuttakaan paikkaa, joka tarjoaisi näkymän maailmasta sellaisena kuin se esitetään yllä olevassa kohdassa. Kristuksen sovituksen oli tarkoitus ulottua aina pahuuden valtapiiriin saakka.

Jos saatanalla ja hänen alamaisillaan oli tällainen valta, meidän on helppo nähdä, ettei mikään tavanomainen haaste olisi voinut lyödä heitä. Herran täytyi valmistaa siinä määrin tyrmäävä vastaisku, että se kykenisi yhdellä voimallisella iskulla pyyhkäisemään läpi koko maailmankaikkeuden.

Itse asiassa Karitsan veriuhri käänsi saatanan omat juonet häntä itseään vastaan. Oltuaan aikoinaan johtavassa asemassa taivaallisten olentojen joukossa hän kerskasi viisaudestaan ja kauneudestaan olemassaolonsa ensisijaisina hedelminä. Mutta hän torjui pyhyyden eikä halunnut palvella Jumalaa, kaiken Luojaa ja Kuningasta. Ja juuri pyhyys – erottautumimnen Jumalan tahdolle – oli ominaista hänet kukistaneen Karitsan vuodatetun veren voimalle.

Maailmankaikkeus – kosmos –  on tuomittu hajoamaan raunioiksi, kun Karitsan työ pyhitetään lopullisesti osaksi taivaallista protokollaa.

KARITSA ja kirja. 

Karitsa mainitaan Ilmestyskirjan ulkopuolella ainoastaan neljä kertaa koko Uudessa testamentissa. Mutta on hämmästyttävää nähdä, että Ilmestyskirjan sivuilla isolla kirjaimella alkavaa erisnimeä ”Karitsa” käytetään kaksikymmentäkuusi kertaa.

Tämän on tarkoitus painottaa erästä perustotuutta. Vaikka Karitsan uhri suoritettiin maan päällä, niin sen todellinen ulottuvuus voidaan nähdä ainoastaan taivaallisella tasolla. Tämä johdattaa meidät takaisin kysymykseen siitä, miksi Jeesus ilmestyy taivaassa Karitsana? Tämä kysymys tunkeutuu tutkimamme teon ytimeen, kun Ilmestyskirjassa kuulemme enkelin, lähes laillisen neuvonantajan tapaan, esittävän muodollisen kysymyksen:  ”’Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit?’ Eikä kukaan taivaassa eikä maan päällä eikä maan alla voinut avata kirjaa eikä katsoa siihen. Ja minä itkin kovin sitä, ettei ketään havaittu arvolliseksi avaamaan kirjaa eikä katsomaan siihen. Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: ’Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä’. Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan. Ja se tuli ja otti kirjan valtaistuimella-istuvan oikeasta kädestä” (Ilm. 5:1–7).

”Väkevän enkelin” tässä esittämä kysymys on eittämättä haaste, joka kaikuu mahtavan jyrinän lailla läpi taivaan holvikaarien ja kammioiden. Se kehottaa tarkkaavaisuuteen ja vaatii kaikkien luomakunnan luotujen täyttä huomiota. Tämänkaltainen monumentaalinen, laillinen kysymys vaatii vastausta. 

Myös saatanan ja hänen langenneiden enkeleidensä täytyy kuunnella tämän enkelin sanoja. On varmaa, että he toivovat, ettei kukaan vastaa kutsuun, koska heidän täytyy tietää, että jos kirjan sinetit aukaistaan, se paljastaa  heidän lopullisen tuomionsa.

Tämä kirja on käärö. Johannes kuvaa tarkasti sen ulkonäköä. Hän näkee, että sen molemmat puolet ovat täynnä kirjoitusta. Jos se avattaisiin kokonaan, se sisältäisi luettelon muistiinkirjoitettuja syytöksiä. Nämä luomakuntaa vastaan esitetyt syytökset ovat kaiken kattavat, absoluuttiset ja kokonaisvaltaiset. Käärö on laillinen syytekirjelmä.  On ilmeistä, että itse Jumala on koonnut yhteen sen sisällön.

Mutta asiaan liittyy ongelma: äärimmäisen tärkeä laillinen vaatimus. Syytteet voi panna toimeen ainoastaan sellainen, joka on siihen täysin pätevä. Tästä syystä esitetään kysymys: kuka on arvollinen?

ENKELIN kovaan ääneen lausuma tiedustelu kaikuu hiljaisuudessa, Johannes näkee, ettei koko taivaassa yksikään luotu olento pysty vastaamaan kutsuun. Pane merkille, että kysymys kuullaan ”taivaassa”, ”maan päällä” ja ”maan alla”. Kysymys kaikuu joka puolella maailmankaikkeutta. Arkkienkelit seisovat hiljaa paikoillaan.  Alempiarvoiset   enkelit katselevat uskaltamatta sanoa sanaakaan. Käärmeen – paholaisen – kapinalliset seuraajat, enkelit ja demonit, odottavat vavisten, tietoisina että heidän kohtalonsa on vaakalaudalla.

Tuona hetkenä seurakunta on jo temmattu ylös, vaikka vaivanaika ei ole vielä alkanut. Siksi myös Herran omat seuraavat tätä taivaassa avautuvaa draamaa. Kuvittele heidän valtavaa uteliaisuuttaan, kun jännitysnäytelmän viimeinen näytös alkaa.

Tähän puutumme kirjoitussarjan pääsiäisen osuudessa.  

Lähdeteoksina kirjoitussarjassa ovat H. A. Ironsiden ja R. A. Torreyn Chicagon Moodykirkon tiloissa pitämät raamattukoululuennot ns. Brethren-liikkeen pääsiäisen ajan syventymispäivillä.  Kirkkokunta- ja herätysliikerajat ylittävässä  Brethren-liikkeessä elivät ne totuuden Sanan oikeaan jakamiseen liittyvät raamatunselityslinjaukset, joiden maaperästä syntyi hengellinen palvelutyö, jonka keskeisenä edustajana Suomen Siionissa on tänään Patmos Lähetyssäätiö.