Karitsan hääateria: ihmeellistä ja salaperäistäkin

Ihmisten poikettua raamatullisesta avioliittokäsityksestä ovat seuraamukset ilmeisiä. Ja juuri tänään ne miehet ja naiset, jotka ovat olleet vastuussa niiden moraalisten arvojen suojelemisesta, jotka tekivät niin sanotuista kristillisistä kansoista maailman kateuden kohteen, ovat antamassa kohtalokkaan iskun raamatulliselle avioliittokäsitykselle – ja se saattaa hyvinkin ylittää Jumalan ihmiskunnalle asettamat armon rajat. Tämän mielipidekirjoituksen sisältö perustuu Ilm. 19:1­–10:een (ks. myös Jer. 3:6–18 ja Matt. 26:17–30.)

Johdanto: Karitsan hääateria (Ilm. 19:7–10)

Jumala ilmoitti pelastussuunnitelmansa perustamansa ihmisten välisen avioliittosuhteen kautta.

Hän aloitti suunnitelmansa Aadamin ja Eevan häillä Eedenin puutarhassa.

Hän päättää suunnitelmansa Kristuksen ja Hänen seurakuntansa häihin tuhatvuotisessa valtakunnassa.

Jumala käytti avioliittoa havainnollistaakseen ”vanhan liiton” suhdettaan Israelin kansaan omana valittuna kansanaan.

Jumala käytti avioliittoa myös havainnollistaakseen ”uutta liittoaan” seurakunnan kanssa Kristuksen morsiamen ja taivaallisen Yljän kesken.

Pyydämme Pyhää Raamattua avautumaan silmiemme edessä henkemme kuunnellessa ja ymmärtäessä.

1. Jumalan malli Kristuksen morsiamen lopullisesta lunastuksesta on kätkettynä Ilm. 19:7:ään – ”Sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut.”

Jumala on käyttänyt kaikkialla Raamatussa häiden analogiaa kuvaamaan Kristuksen ja Hänen seurakuntansa välistä suhdetta. Tämä analogia on havainnollistettu juutalaisten häiden neljässä vaiheessa:

Kihlaus – liitto alkoi pariskunnan isien sopimuksella ja sisälsi sulhasen antamat myötäjäiset, joita kutsuttiin ”morsiamen hinnaksi”.

Hyväksyminen – ilmaistuaan julkisesti rakkautensa potentiaalista morsiantaan kohtaan sulhanen kaatoi viiniä maljaan. Jos nainen joi sen, hän oli hyväksynyt sulhasen ehdotuksen, ja he olivat laillisesti naimisissa. Sulhanen antoi hänelle sormuksen liiton sinetöimiseksi.

Häähuoneen rakentaminen – kun sulhanen palasi isänsä maille rakentamaan huonetta itselleen ja morsiamelleen, morsian alkoi valmistaa häävaatteitaan. Morsiamen oli määrä olla puettuna häävaatteisiinsa sulhasen saapuessa noutamaan rakastansa. Koska useimmat sulhaset tulivat yöllä, morsian nukkui häävaatteissaan ja asetti lampun ikkunaansa. Jos hän lähti kotoaan asioille päivällä, hänellä oli kasvoillaan huntu sen osoituksena, että hänestä oli ”maksettu hinta” ja että hän oli alamainen sulhaselleen, silloinkin kun tämä ei ollut läsnä.

Häät – kun sulhasen isä välitti pojalleen sanan, hän ja hänen ystävänsä lähestyivät morsiamen taloa, puhalsivat shofariin (pasuunaan) ja huusivat: ”Tule esiin!” Morsian tuli ulos valkoisiin liinavaatteisiin pukeutuneena, istui vaunuihin, ja hänet vietiin isän taloon, jonne he kokoontuivat ”huppan” (hääkatos) alle avioliittoseremonioita varten. Sitten he siirtyivät morsiuskammioon saattamaan avioliiton päätökseen tullen yhdeksi lihaksi. He jatkoivat kuherruskauttaan seitsemän päivän ajan samanaikaisesti, kun heidän perheensä ja ystävänsä olivat koolla ja viettivät hääjuhlaa. Kun seitsemän päivää oli kulunut, he kaikki osallistuivat yhdessä hääaterialle.

2. Jumalan suunnitelma lunastustamme varten paljastetaan Ilm. 19:9:ssä – ”Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!” 

Juutalaiset häät vastaavat Jumalan suunnitelmaa lunastuksestamme:

Kihlaus – Isä Jumala valitsi meidät Kristuksessa ennen maailman perustamista (Ef. 1:3–6). Siksi Isä Jumala on ”Sulhasen Isä” ja Jumalan Poika on ”morsiamen Ylkä”. He päättivät pelastuksemme hinnan, joka oli Kristuksen vuodatettu veri (1. Kor. 6:19–20).

Hyväksyntä – Kun otimme Jeesuksen Kristuksen vastaan Pelastajanamme ja Herranamme, meistä tuli Hänen ”kihlattujaan”. Meidän sormuksemme oli Pyhän Hengen sisäinen läsnäolo. Avioliittomme liittokirja kirjoitettiin osaksi Hänen pyhään sanaansa. Tänä kihlauksen aikana meidän tulee pitää itsemme puhtaina ja tahrattomina Hänen sanaansa lukemalla, ja meidän tulee näyttää, että kuulumme Yljällemme Jeesukselle hunnuttamalla itsemme eroon lihan viettelyksistä.

Meidän tulee myös valmistaa hääpukumme niiden hyvien tekojen kautta, joita annamme Pyhän Hengen tuoda ilmi kauttamme.

Joka kerta nauttiessamme Herran pyhää ehtoollista ja erityisesti juodessamme Herran ”maljan”, me vahvistamme uudelleen Hänelle antamamme lupaukset.

Häähuoneen rakentaminen – Jeesus kertoi opetuslapsilleen menevänsä valmistamaan paikkaa niille, jotka ottaisivat Hänet vastaan Pelastajanaan (Joh. 14:1–3).

Vaikka aikaa on kulunut jo yli 2 000 vuotta siitä, kun Hän antoi tämän lupauksen, on se voimassa vielä tänäkin päivänä. Kun Isä Jumala näkee, että häähuone on valmis, Hän lähettää Jeesuksen Kristuksen noutamaan meitä ja viemään meidät luokseen ikuisiksi ajoiksi (1. Tess. 4:14–17). Tuohon päivään asti meidän tulee pitää mielemme keskittyneenä ylhäällä olevaan, ja elää odottaen Hänen milloin tahansa tapahtuvaa ihanaa paluutaan.

3. Jumalan lupaus pelastumisestamme täytettynä – Ilm. 19:7 – ”Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut.”

Seurakunnan aika alkoi helluntaina (Apt. 2) ja päättyy morsiusseurakunnan tempaukseen (1. Tess. 4:14–18).

Tempauksessa jokainen uskova, olipa hän kuollut tai elossa, temmataan pois maan päältä ja viedään taivaaseen.

Ainoastaan seurakunta on ”Kristuksen morsian” ja on oleva Karitsan häissä.

Vanhan testamentin pyhät ja ahdistuksen ajan pyhät saavat ryhminä kummatkin oman palkintonsa, mutta he eivät ole osa seurakuntaa – he ovat ”kutsuvieraita” häissä.

Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen 3:10–15 ja toisen Korinttolaiskirjeen 5:10 mukaan jokainen uskova sijoittuu palkkaistuimelle Herran eteen. Verho vedetään syrjään ja totuus heidän elämästään paljastetaan.

Jokainen uskova tulee häihin pukeutuneena vaatteisiin, jotka he ovat vaelluksellaan valmistaneet kihlauksen aikana. Joudumme tekemään tiliä teoistamme Kristuksen palkkaistuimella.

Kun avioliittoseremonia Isän talossa tuulissa ja pilvissä on pidetty, seurakunta yhdistetään vaimona Kristukseen ikuisia aikoja varten (1. Tess. 4:17).

Rinnan taivaallisten hääjuhlien kanssa maan päällä eletään henkivaltojen raivonnan aikaa.  Raamatun profetiassa aikaa nimitetään mm. suuren ahdistuksen ja vaivan ajaksi.

Ahdistuksen ajan lopussa Jeesus palaa maan päälle morsiamensa kanssa päättämään Harmageddonin taistelun (Ilm. 19:14) ja perustamaan kuningaskuntansa maan päälle. Kirkastettu   seurakunta hallitsee Hänen kanssaan tuhat vuotta.

Tuhatvuotisen hallituskauden alussa kaikkien aikakausien pyhät kutsutaan Karitsan hääaterialle (Matt. 8:11, Luuk. 13:28–29, Luuk. 22:16–18, Luuk. 22:29–30).

Matt. 26:ssa Jeesus asetti Herran ehtoollisen yhdistämään ajassa ne, jotka tulisivat uskomaan Häneen. Heistä oli tuleva ”Kristuksen ruumis”.

Luuk. 22:ssa Jeesus sanoi, ettei Hän ”juo viinipuun antia, ennen kuin Jumalan valtakunta tulee!”.

Herra Jeesus Kristus on kirjaimellisesti läsnä alttarin sakramentin ruumiissa ja veressä. Taivaallisen hääjuhlan jälkeen ei Herran pyhää ehtoollista enää nautita – esikuvien aika on ohitse. Todellisuus on täydellistä, lopullista, ikuista.

Pohdiskellessasi edellä kirjoitettua älä unohda kysyä itseltäsi asemaasi ja tilaasi yhteydessä tuleviin tapahtumiin – aina taivaallista hääjuhlaa myöten.

”Siellä lienetkö ollut sinäkin, kun sun Herrasi ristille naulittiin?”

Näin kysytään hengellisessä laulussa.

Yhtä lailla on oikeutettua kysyä: Siellä lienetkö sinäkin, kun sun Herrasi kirkastetaan maailmankaikkeuden Kuninkaana, kun saatana on ikuisesti sidottuna, ja tulevat uudet taivaat ja uusi maa.

Varmista tulevaisuutesi viimeistään tänään.

”Jeesuksen veri, turva tällaisen.”