Kohti kuolemanjälkeisen elämän jälkeistä elämää
Mitä Raamatun mukaan kristitylle tapahtuu kuoleman jälkeen? Vaivummeko jonkinlaiseen tiedottomuuteen odottamaan ylösnousemusta vai pääsemmekö taivaaseen Herran luo?
Viime viikon maanantaina Patmoksen ilmaisten opetus- ja uutiskirjeiden tilaajille kirjoittamani maanantaiaamun kirjeeni lopussa oli kappale, jonka johdosta eräs lukija lähetti minulle palautetta. Olen vilpittömästi kiitollinen kaikista viesteistä ja luen ne, vaikka en valitettavasti ehdi kaikkiin vastata henkilökohtaisesti.
Olin kirjoittanut siinä, että Kristuksessa nukkuneet lähimmäisemme eivät taivaan riemuun päästyään varmastikaan enää kaikkien pyhien ja Jeesuksen seurassa harmittele kaikkea mitä heille tässä elämässä tapahtui.
Palautteen lähettäjä hiukan ihmetteli esittämääni näkemystä. Hän kertoi oppineensa, että kuoleman jälkeen nukkuisimme lähinnä jonkinlaisessa tiedottomuudessa, kunnes Herra Kristus meidät kerran herättää kuolleista.
Olen hyvin iloinen ja kiitollinen tästä palautteesta, koska se antaa mahdollisuuden muutamalla sanalla avata lyhyesti mitä Raamattu opettaa pyhien elämästä kuoleman jälkeen.
1. Ihmisellä on sielu / henki, joka ruumiin kuolemassa siirtyy tiedostavassa ja persoonallisessa olotilassa tuonpuoleiseen.
Kaksi raamatunkohtaa tähän liittyen.
Paavali sanoo tuntevansa erään miehen, joka temmattiin kolmanteen taivaaseen / paratiisiin. Ilmeisesti Paavali puhuu itsestään ja toteaa kahdesti tästä kokemuksesta, ettei tiedä
”oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää … tämä mies, oliko hän ruumiissa vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää…” (2. KOR. 12:1-4).
Alkukielen ilmaisu on suomalaista käännöstä voimakkaampi ja kuuluu sanatarkasti ”ruumiissa vai ilman ruumista.”
Apostoli Pietari puolestaan sanoo, että Jeesus kuoltuaan meni hengessä ”ja saarnasi vankeudessa oleville hengille”. Mistä tässä saarnaamisessa tarkalleen oli kyse, ei nyt ole olennaista. Mutta seuraavassa jakeessa käy ilmi keitä nämä vangitut henget olivat: ”… vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä…” (1 Piet. 3:19-20).
Nooan vedenpaisumuksessa hukkuneet ihmiset eivät olleet vaipuneet tiedottomaan olemattomuuteen ylösnousemusta odottamaan. He olivat vankeudessa ja kohtasivat Kristuksen ristinkuoleman jälkeen.
2. Jeesuksessa poisnukkuneiden pyhien sielut ovat päässeet Herran luo taivaaseen, jossa he nyt ovat.
Paavali kuvailee lähtöä tästä ajasta sanomalla:
”Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran luo.” (2 Kor. 5:8; vrt edellä 2 Kor. 12:1-4)
Heprealaiskirje kuvailee, millaista on olla pois ruumiista kotona Herran luona:
”Te olette käyneet Siionin vuoren luo ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo ja kymmenien tuhansien enkelien luokse, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan luo, ja tuomarin luo, joka on kaikkien Jumala, ja täydelliseksi tulleitten vanhurskasten henkien luo, ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen luo, ja vihmontaveren luo, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.” (Hepr. 12:22-24).
Poisnukkuneet vanhurskaat eivät siis ole kuoltuaan vaipuneet olemattomuuteen ja tiedottomuuteen. Heidän henkensä, he itse henkinä, ovat ovat taivaallisessa Jerusalemissa. Tämä jae oli mielessäni viime viikkoista kirjettä päättäessäni.
Mutta matkan varsinainen päätös, ei ole kuoleman jälkeisessä elämässä, vaan elämässä kuoleman jälkeisen elämän jälkeen.
3. Kun Jeesus palaa takaisin, tapahtuu Kristuksessa nukkuneiden ylösnousemus uuteen ruumiilliseen elämään.
Taivaallisessa Jerusalemissa olevien vanhurskaiden henget puetaan uuteen katoamattomaan ruumiiseen ja vielä elossa olevat Jeesuksen seuraajien ruumiit kokevat tämän saman muutoksen katoamattomuuteen ja kuolemattomuuteen. Jotta kirjeeni ei veny liikaa pyydän sinua itse lukemaan tästä Raamatustasi lähemmin seuraavista kohdista: 1 Kor. 15:35-58; 1 Tess. 4:13-18; Ilm. 20:4-6.
Tämä siis on se autuas toivo: Me odotamme ”suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen Kirkkauden ilmestymistä” taivaasta pyhiensä kanssa! (Tiit. 1:2; 2:13; 3:7).
Ja sitten, kuten Paavali sanoi, ”me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa toisianne näillä sanoilla.” (1 Tess. 4:17-18)
Ihana, siunattu, lohdullinen ja riemullinen toivo!
—————–
HUOM! Jos et ole vielä Patmoksen ilmaisten opetus- ja uutiskirjeiden tilaaja voit liittyä sähköpostilistallemme tästä linkistä. Tulemalla ilmaisten uutiskirjeidemme tilaajaksi saat viikottain sähköpostiisi ainoalaatuista ja rohkaisevaa hengellistä opetusta mm. Leo Melleriltä sekä uutisia maailmanlähetyksen Patmos-kentiltä rukousalttarillesi.
Lue ohjeet kommentoinnille
7.5.2023 15:24
Vietin omaisen kuolinvuoteen äärellä aikaa. Tieto kulki heikosti, lääkäri oli poissa tai sairaana. Potilas oli rakas vanhus. Olen hoitaja, muttei aiemmkn vakavasti sairaan omaisen hoidosta. Olen herkkä. Kokemukset järkyttivät. Omaisella oli jano ja sydäntuntemuksia. Vettä ei saanut antaa ja moni hoitaja kommentoi, ettei potilas vaikuta sairaalta. Olin ahdistunut, mutta sain muulta perheeltäni tukea. Teini- ja mies kävivät sairaan luona ja minä piipahdin kotona. Omaisen hoito ei ollut sellaista, kun se olisi voinut olla. En tiedä, että toimiiko saattohoito kotimaassamme. Kilometrin päässä olisi ollut sairaala, jossa lääkäri paikalla 24 h vuorokaudessa, lisähappea ja turvallinen hoitoympäristö. Pari päivää omaisen kuoleman jälkeen tuli yhtä-äkkiä tunne, että kuoleman jälkeen on vain tyhjää eikä mitään. Tuo tunne oli myös omaisen eläessä läsnä ohimenevän hetken. Omaisen hoitopaikka ahdisti ei yksinomaan potilaan tilanne. Kun näkee rakkaan läheisen kuolevan ottaa yhteyttä yhteen ja toiseen paikkaan eikä kukaan tule puoliväliin vastaan kuin pitäisi elämön merkityksellisyys ja elämän mittasuhteet muuttuvay. Rakas omainen sai hyvän hautajaispäivän ja toivokaamme myös sielulleen rauhan. Pappi sanoi minulle, että kuolema on varmasti parasta, mitä ralkaalle omaiselle saattoi tapahtua. Tuo kommentti herätti uudelleen elämänuskon- ja elämänhalun. Kiitos teille tähän ketjuun kirjoittanern uskovat. Meidän täytyy uskoa, että käsimysten jälkeen kuolema on parasta, mitä vain voi tapahtua ja, että me ”uskovat” pääsemme parempaan paikkaan, kuin missä nyt elämme. Kiitos.
4.6.2023 13:20
Paavalin sanoin:kuolema on minulle voitto ja elämä on Kristus.
Jeesuksen sanoin: olen tie, totuus ja elämä -alku ja loppu. Kun kaikki muu katoaa, minun sanani pysyvät.
Nämä totuudet lohduttavat kuolemaa ajatellessa.
20.9.2020 12:29
Pasi Turunen spekuloi Raamatun sanoilla, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Spekulaatiota riittää ja mukaan otetaan Paavalia ja ties ketä Raamatun hahmoja. Sillisalaatista yritetään sitten vetää johtopäätöksiä. Pasi Turusen tyyliin analysoidaan jotain yksittäistä sanaa, ikäänkuin se paljastaisi jonkun suuren totuuden. Totuus on hyvin yksinkertainen. Aivotutkimus kertoo, että ajattelua ei ole ilman aivoja. Ei hyödytöntä spekulaatiota, mystisiä sana-analyysejä, salattuja totuuksia. Totuus on lähellä, vaikka etsimme sitä kaukaa.
Uskonnoton
8.9.2020 01:52
Felix: Jeesus, Herramme on paras esimerkki ymmärtäväisille uskoville: opetuslasten tullessa haudalle käärinliinat olivat tyhjiä, vaikka Hänen ruumiinsa oli sinne haudattu. Hän meni itse kuoleman jälkeen jopa tuonelaan saakka saarnaamaan suvereenissa valtasuuruudessaan tottelemattomuuttaan vangituille hengille, ottaen haltuunsa Tuonelan ja Kuoleman avaimet, ja ilmestyen ylösnousemisensa jälkeen Maria Magdalenalle ja opetuslapsille ylösnousemusruumiissaan lukuisia kertoja, syöden myös leipää ja kalaa.
Elävä ihminen on henki, sielu ja ruumis. Sielu/ henki erkanee maallisesta ruumiista ihmisen kuollessa tässä ajassa mennen Jumalan osoittamaan määräpaikkaan viimeistä tuomiota varten, uskovat Herran luokse. Jeesus ryövärille: Tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani Paratiisissa.
Tässä ajassa Jeesuksen Kristuksen Herrakseen tunnustavat (silti loputkin tulevat kuolemansa jälkeen polvistumaan ja tunnustamaan, että Jeesus on Herra) ovat viimeisestä tuomiosta vapaat, ovat Karitsan veren kautta lunastetut Kuolemasta ja iankaikkisesta erosta Jumalasta ja pääsevät siten viimeisen tuomion jälkeen uuteen Taivaaseen ja maahan, kaikki edellämainittu Raamatun mukaan.
Sitä ennen, Jeesuksessa Kristuksessa poisnukkuneet nousevat ylösnousemusruumiissaan yhdessä niiden vielä maan päällä asuvien uskovien kanssa Tuhatvuotiseen valtakuntaan, jonne Jeesus tulee heidät hakemaan uskovien ylöstempauksessa, juuri ennen Jumalan vihan aikaa.
Sielussa ihmisellä on mieli, tieto, tahto, tunteet. Ihminen tunnetaan jo heti maallisen kuoleman jälkeen, vrt. Jeesuksen kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Taivas tulee olemaan sanan mukaisesti Taivas niille, jotka uskovat ja ovat maanpäällisen vaelluksensa aikana ottaneet vastaan sielunsa pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa. Taivaassa ei ole nyt eikä vasta mitään epäpyhää.
6.9.2020 13:00
Jotta ihmisen sielu/henki voisi kuolemassa irtautua ruumiista ja siirtyä johonkin, sen pitäisi olla aineellinen. Sillä sitä siirtyminen on, aineellisen objektin liikkumista paikasta A paikkaan B. Aineeton ei siirry.
Sielun/hengen pitäisi olla myös riippumaton fyysisen ruumiin toiminnasta, mitä se ei havaintojemme mukaan todellakaan ole. Sielun olemassaoloon ja olemukseen vaikuttaa olennaisesti se, onko ruumis esimerkiksi vammautunut. Hyviä esimerkkejä tästä ovat onnettomuuteen tai dementian kouriin joutuneet ihmiset tai huumeissa olevat ihmiset.
Aineellisella sielulla/hengellä pitäisi olla myös aika ja paikka, johon se päätyy, mikäli se ylipäätään pystyy irtautumaan ruumiista, joka muka on tietoisuudelle ja olemassaololle tarpeeton. Missä tuo paikka on? Emme ole selvittäneet mitään nimeämällä sen vaikkapa ”taivaaksi” tai ”tuonpuoleiseksi”.
Perinteinen kristillinen antropologia yksinkertaisesti hajoaa käsiin, kun sitä vähänkin analysoi. Mutta onneksi kristityillä ei ole pahemmin tapana analysoida mitään.
Mahtaa taivas olla outo paikka, kun osa persoonista on täysin aineettomia (Isä, Pyhä Henki, enkelit), osalla on seinien läpi kulkeva ylösnousemusruumis (Jeesus), osa on temmattu taivaaseen maallisine sieluineen ja ruumiineen ja tulivaunuineen (Henok, Elia, Neitsyt Maria…) ja osa on fyysisen ruumiin väliaikaisesti taakseen jättäneitä henkiä.
Ei. Ihmisen sielu/henki lakkaa olemasta kuoleman hetkellä ihan samalla tavalla kuin reikäleivän reikä leipää murrettaessa. Pystyykö Jumala sitten palauttamaan kokonaan kuolleen ihmisen joskus kokonaan eläväksi, leipomaan niin sanotusti uuden reikäleivän, jää nähtäväksi.
2.9.2020 18:19
Jeesus sanoi ristillä armon saaneelle ryövärille, että jo tänään olet kanssani paratiisissa. Kristuksessa kuollut pääsee heti paratiisiin, kuten pääsivät Abraham ja Lasarus. Ruumiin ylösnousemus viimeisenä päivänä tarkoittaa paratiisissa ja tulisessa järvessä olleitten kokoontumista yhteen uuteen maahan tuomiota varten.
Mitä tulee vierailuihin taivaassaa, niin Petri Paavola on opettanut, ettei kukaan voi käydä taivaassa syntiin langenneessa ruumiissa. Tämä ei pidä paikansa, koska Jesaja vieraili taivaassa syntisen kielensä kanssa, mutta sai syntien sovituksen. Ei ole merkitystä millaisessa ruumiissa vierailee taivaassa. Koettu todellisuus on tässä asiassa olennaista.
Jesaja 6:1-2
Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät.
Jesaja 6:5-7
Ja minä sanoin: — Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet, ja saastaiset huulet on kansalla, jonka keskellä elän, ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin. Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta. Hän kosketti sillä minun huuliani ja sanoi: — Katso, tämä on koskenut huuliasi, sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu.