Patmos-blogi

Kuinka holokaustin kieltäjät vääristelevät historiaa ja miksi?

Pasi Turunen Pasi Turunen (TM) on toimittaja, raamatunopettaja ja Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja.
Julkaistu:

Tänään Israelissa vietetään holokaustin uhrien muistopäivää (Yom Hashoah). Oheinen kirjoitukseni on mukailtu puheesta, jonka pidin kansainvälisessä holokaustin uhrien muistopäivässä 27.1.2022 Espoon Helluntaiseurakunnassa. 

ISRAELISSA VIETETÄÄN tänään kansallista Holokaustin uhrien muistopäivää, Yom Hashoah. Yhä vuosikymmenienkin jälkeen maailma kysyy: Miten sellaista saattoi tapahtua sivistyneessä Euroopassa? Kenties yksi vastaus tähän kysymykseen on siinä, ettei Eurooppa ollut niin sivistynyt, kuin luulemme.

Holokaustin toimeenpanijat olivat kyllä korkeasti koulutettuja, mikä osoittaa, ettei korkea koulutus sellaisenaan varjele eksymästä polulta, jota kutsumme ihmisyydeksi, ja vajoamasta selittämättömään julmuuteen. Kenties korkeasti koulutettu ihminen osaa oikeuttaa ja selittää järjettömyyden niin, että se kuulostaa päällisin puolin järkeenkäyvältä.

Holokaustitutkija Robert Jan Van Pelt toteaa kylmäävästi Auschwitzin tuhoamisleiriä koskevassa teoksessaan:

”Yksi holokaustin hämmästyttävistä piirteistä oli se, että sen suunnittelivat, laittoivat alulle, toteuttivat ja saattoivat päätökseen tavalliset ihmiset, jotka osana normaaleja askareita olivat oppineet tappamaan.”

Miten kukaan saattoi tehdä sellaista toiselle ihmiselle?

Elokuvassa Shcindlerin lista on kohtaus, jossa natsikomentaja Amon Goeth joutuu hämmentävään ”moraaliseen ristiriitaan” itsensä kanssa huomatessaan olevansa rakastumassa kellarissaan majailevaan juutalaiseen palvelustyttöönsä, Helen Hirschiin, niin kuin toiseen ihmiseen rakastutaan. Goeth on hämmentynyt tunteistaan Heleniä kohtaan, tunteista, joita hänellä ei natsina saisi olla.

Goeth laskeutuu kellariin, jossa Hirsch on. Seuraa lähes 5 minuuttia kestävä makaaberi yksinpuhelu, jonka aikana Goeht astelee pelon ja kauhun kangistaman, sanattomana seisovan Helen Hirschin ympärillä. Helen tuskin uskaltaa hengittää Goethin kiertäessä häntä kuin hai saalistaan. Helen on täysin Goethin armoilla tietämättä mitä tämä aikoo. ”Olet oikeassa,” Goeth sanoo, kuin vastaten sanattomana seisovalle Helenille kysymykseen, jota tämä ei ole edes esittänyt. ”Ehkä tämä ei johdu meistä, vaan tästä kaikesta mikä on käynnissä,” hän hymähtää.

Goeth yrittää hämmentyneenä selittää tunteitaan tyttöä kohtaan, ei niinkään tytölle, vaan itselleen. Hänellä on nimittäin moraalinen ongelma. ”Haluaisin niin paljon vain koskettaa sinua hellästi? Millaista se olisi? Mitä väärää siinä voisi olla?” hän pohtii ääneen.  Sitten hän jatkaa yksinpuheluaan kuvaillen sitä ”moraalista” kamppailua, jota hän käy sisimmässään: ”Kyllä minä tajuan, että sinä et ole ihminen sanan täydessä merkityksessä…”

Juuri kun Goeth on suutelemaisillaan Heleniä, hän aivan kuin herää lumouksestaan – kuin tulisi järkiinsä – ja lyö, koska Helen, joka ei ole uskaltanut edes liikahtaa, on ”vietellyt” hänet.

Todisteiden virta

JUUTALAISTEN HOLOKAUSTI toisen maailmansodan aikana on maailman historian parhaiten dokumentoitu kansanmurha ja kuitenkin 77 vuotta myöhemmin me joudumme kysymään uuden kysymyksen: Kuinka kukaan voi kieltää ja sanoa, ettei sellaista edes tapahtunut? Olen lähes 15 vuota tutkinut holokaustihistoriaa harrastusmielessä juuri holkaustin kieltämisen näkökulmasta, koska tämä kysymys vaivaa minua.

Kuinka kukaan voi väittää, ettei ollut mitään kaasukammioita ihmisiä varten, että uhrien määrää – noin 6 miljoonaa juutalaista – olisi suuresti liioiteltu, eikä natseilla ollut ohjelmallisen suunniteltua teollisesti toteutettua kansanmurhaa? Sellainen ihminen ei elä samassa rationaalisessa ja moraalisessa universumissa muiden kanssa suhteessa historiaan.

Holokaustin kieltäjät saattavat itseoppineesti ja asiantuntemattoman korvissa hyvinkin vakuuttavan tuntuisesti puhua holokaustiin liittyvistä yksityiskohdista, kuten kaasukammioiden toiminnasta, jopa niiden ovien tiivisteistä, esitellä laskelmia krematorioiden vaatimasta koksin määrästä, Zyklon-B kaasun ominaisuuksista ynnä muusa. Jos kerran holokausti on totta, missä on Hitlerin kirjallinen käsky? he kysyvät. Niinpä koko holokausti on keksitty, he väittävät.

Kyseenalaistaessaan yksityiskohtia he eivät kuitenkaan näe todisteiden metsää yksittäisiltä puilta.

Shermer ja Grobman toteavat holokaustin kieltämistä käsittelevässä kirjassaan Denying History: ”Holokausti ei ole yksi ainoa tapahtuma, minkä vuoksi yksi ainoa fakta ei sen enempää voi todistaa sen tapahtuneen, kuin todistaa, että sitä ei tapahtunut.”

Sen sijaan, Shermer ja Grobman korostavat, holokaustihistoria koostuu valtavan laajasta kirjallisesta todistusaineistosta, silminnäkijätodistuksista, valokuvista, itse leireistä, joista muodostuu valtava yhdensuuntainen todisteiden virta. Se kulkee vuolaana koskena yhteen ja samaan suuntaan, jonka vesiputouksena on johtopäätös: Holokausti on totta.

Jotta kieltäjät olisivat oikeassa, keiden pitäisi olla väärässä?

Holokaustin kieltämistä tutkinut maailmankuulu professori Deborah Lipstadt kirjassaan Antisemitism – Here and Now summaa hyvin, miksi holokaustin kieltäminen on ristiriidassa ihan yksinkertaisen logiikan kanssa.

Holokaustilla on hänen mukaansa kyseenalainen kunnia olla maailman parhaiten dokumentoitu kansanmurha. Jotta kieltäjät olisivat oikeassa, kaikkien eloonjääneiden pitäisi olla väärässä, Lipstadt toteaa. Kenen muun pitäisi olla väärässä? Sivullisten. Niiden ei-juutalaisten, jotka asuivat Itä- ja Länsi-Euroopan kaupungeissa, taajamissa ja kylissä ja katselivat, kun heidän juutalaisia naapureitaan marssitettiin pois, laitettiin junissa keskitysleireille tai ammuttiin metsään ja jätettiin kuolemaan ojiin teiden varsille. Myös lukemattomien historioitsijoiden, jotka ovat tutkineet ja kirjoittaneet holokaustista viimeisten lähes 80 vuoden aikana, olisi joko oltava osa tätä massiivista salaliittoa tai sitten heitä olisi totaalisesti huijattu.

Mutta ennen kaikkea rikoksentekijöiden itsensä – niiden, jotka todella myönsivät syyllisyytensä – olisi oltava väärässä. Eloonjääneet sanovat: ”Tämä tehtiin minulle.” Tekijät sanovat: ”Minä tein sen.” Lipstadt kysyy miten kieltäjät voivat selittää sen, että yhdessäkään sotarikosoikeudenkäynnissä toisen maailmansodan päättymisen jälkeen ei minkään kansallisuuden edustaja ole kiistänyt, että nämä tapahtumat ovat tosia? He ovat saattaneet sanoa: ”Minut pakotettiin tappamaan”, mutta kukaan ei ole väittänyt, ettei tappamista olisi tapahtunut.

Lipstadt kysyy myös, miksi Saksalle laskettiin valtava moraalinen ja taloudellinen vastuu holokaustissa tehdyistä rikoksista, jos niitä ei tapahtunut? Kieltäjien mukaan vastaus tähän kysymykseen on yksinkertainen: ”Juutalaiset” pakottivat Saksan virkamiehet myöntämään syyllisyytensä valheellisesti ja uhkasivat estää Saksan pääsyn takaisin kansojen perheeseen. Mutta tässäkään ei Lipstadtin mukaan ole järkeä. Saksan johtajien täytyi tietää, että tämän mittakaavan kansanmurhan myöntäminen aiheuttaisi kansakunnalle kauhean perinnön, josta tulisi olennainen osa sen kansallista identiteettiä. Miksi maa kantaisi tällaisen historiallisen taakan, jos se mistä sitä syytetään ei olisi tapahtunut? Lisäksi 80 vuotta sodan päättymisen jälkeen, kun Saksa on nyt maailmanlaajuinen poliittinen ja taloudellinen johtaja, se olisi voinut julistaa, että ”se ei ole totta; juutalaiset pakottivat meidät sanomaan tämän vuonna 1945”. Sen sijaan Saksan hallitus loi Berliiniin massiivisen muistomerkin murhatuille juutalaisille.

Tämäkin on yksi epäloogisuus, johon kieltäjät nojaavat. He nimittäin vaativat, että yksi ainoa konkreettinen todiste riittäisi vakuuttamaan heidät holokaustista: Hitlerin kirjallinen käsky, jolla hän valtuutti kaikkien Euroopan juutalaisten murhaamisen. Sellaista ei ole löydetty. Todennäköisesti Hitler ymmärsi, että oli typerää laittaa allekirjoituksensa tällaiseen käskyyn, jota monet eivät ehkä olisi hyväksyneet, jos se olisi tullut julkiseksi, Lipstadt arvelee. Tässä voi hyvinkin olla perää. Hitler allekirjoitti aikanaan määräyksen Saksan salaisen ”T4” eutanasiaohjelman toteuttamisesta. Se aiheutti ilmitultuaan niin voimakasta arvostelua Saksassa häntä kohtaan, että hän määräsi ohjelman keskeytettäväksi.

Lipstadtin mukaan tärkeintä kuitenkin on, että historioitsijoita tällaisen asiakirjan puuttuminen ei vaivaa. Tutkijat eivät koskaan tee johtopäätöksiä yhden ainoan asiakirjan perusteella. Varsinkaan tällaisessa tapauksessa, jossa Kolmas valtakunta jätti jälkeensä valtavan määrän kirjallisia todisteita juutalaisten tuhoamiseen tähdänneestä hallituksen johtamasta ohjelmasta. Kieltäjät tietysti väittävät, että juutalaiset ovat väärentäneet nämä asiakirjat. Mutta jos näin olisi, Lipstadt kysyy, miksi ”juutalaiset” eivät myös väärentäneet Hitlerin itsensä laatimaa kirjallista käskyä?

Kieltäjien irrationaalisilla argumenteilla ei ole loppua. He väittävät, että jos Kolmas valtakunta, hallinto, jota he kuvaavat tehokkuuden ja vallan ruumiillistumaksi, olisi halunnut murhata kaikki juutalaiset, se olisi varmistanut, ettei ketään jäisi eloon todistamaan kuolemanleireistä. Koska eloonjääneitä oli elossa sodan päättymisen jälkeen, on se todiste siitä, että kansanmurhaa ei ollut ja että eloonjääneiden todistukset ovat valheita. Lipstadtin mukaan tämä on helppo osoittaa vääräksi. Kolmas valtakunta pyrki myös voittamaan sodan, mutta hävisi. Siksi oletus, että Kolmas valtakunta onnistui kaikessa, mitä se aikoi tehdä, on väärä.

Kuuluisa Irving -oikeudenkäynti Lontoossa

Kyse ei ole asianmukaisesta historiantutkimuksesta ja tosiasioiden tarkentamisesta taikka täsmällisemmästä tulkinnasta uudesta näkökulmasta. Ei myöskään siitä, että tosiasiat olisivat niin kiistanalaisen monitulkintaisia, että kukaan voisi todistusaineistoa objektiivisesti tarkastellen väittää, ettei holokaustia tapahtunut.

Holokaustin kiistäjien väitteet on punnittu jopa oikeudessa ja köykäiseksi havaittu. Kuuluisin oikeudenkäynti, käytiin vuoden 2000 keväällä, jolloin itseoppineena historiantutkijana esiintyvä holokaustinkieltäjä David Irving oli haastanut professori Deborah Lipstadtin oikeuteen kunnianloukkauksesta. Lipstadt oli, nyt jo klassikoksi muodostuneessa kirjassaan Denying the Holocaust kuvaillut Irvingiä vaaralliseksi antisemiittiseksi holokaustinkieltäjäksi. Irving haastoi Lipstadtin oikeuteen, joka siis käytiin suuren julkisuuden saattelemana Lontoossa keväällä 2000. Näistä vaiheista on myös tehty sangen uskollisesti tapahtumia kuvaava elokuva The Denial.

Irving hävisi monta kuukautta kestäneen oikeudenkäynnin, joka käytännössä vei loputkin hänen maineestaan. Oikeudenkäynnin jälkeen puolustuksen todistajan toiminut arvostettu Hitler-tutkija professori Richard Evans toteaa kirjassaan Telling Lies About Hitler saman minkä oikeuden tuomari Charles Gray loppulausunnossaan:

Oikeudenkäynnin aikana puolustus oli käynyt läpi ja dokumentoinut perusteellisesti lähes kolmekymmentä esimerkkiä siitä, kuinka Irving ”merkittävällä tavalla” vääristeli todistusaineistoa, jätti mainitsematta tosiasioita, käänsi tekstejä väärin voidakseen esittää historian ideologiansa mukaisessa valossa. Oikeuden mukaan kyse ei voinut olla tahattomista virheistä, jollaisia sattuu kaikille tutkijoille, sillä Irvingin ”virheet” tapahtuivat poikkeuksetta ja johdonmukaisesti aina samaan ideologiseen suuntaan: Hitlerin vapauttamiseen vastuusta ja holokaustin kiistämiseen.

Kansanomaisesti todettuna: Irving pyrki kirjoittamaan historiaa sellaisena, kuin se olisi näyttänyt Hitlerin näkökulmasta.

Kuten Evans toteaa kirjassaan: ”Irving ei hävinnyt oikeudessa mielipiteidensä. tähden, vaan koska hänen havaittiin tahallaan vääristelleen todisteita … Irving ei tutkinut tai tulkinnut tapahtumia, hän väänteli todistusaineistoa saadakseen kaiken näyttämään siltä, että mitään ei ollut tapahtunut.”

HOLOKAUSTIN kiistämisessä on yhä kyse samasta. Ei historiasta tai legitiimistä historian tulkinnasta, vaan ideologiasta, johon sopii profeetta Jesajan huudahdus:

”Voi niitä, jotka sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi! Pimeyden he kääntävät valoksi ja valon pimeydeksi, karvaan makeaksi ja makean karvaaksi.” (Jesaja 5:20)

Mihin holokaustin kiistäjät pyrkivät? 

Israelilainen holokaustitutkija Yehuda Bauer on todennut: ”Kieltäjät yrittävät luoda edellytykset sille, että juutalaisten oikeus elää holokaustin jälkeisessä maailmassa voitaisiin kieltää.” Hän jatkaa kuvailemalla holokaustin kieltäjien pyrkimystä näin:

”Holokaustin kieltäjien tavoite länsimaissa on poliittinen – yleisesti ottaen he haluavat puhdistaa natsismin ja fasismin sekä aivan erityisesti Adolf Hitlerin maineen sekä edistää antisemitismiä ja toisinaan Israelin vastaisia asenteita. Arabi- ja muslimimaailmassa holokaustin kieltämistä näyttää ajavan ensisijaisesti tavoite heikentää Israelin valtion olemassaolon voimakkaaksi koettua oikeutusta.”

Tarvitsemme sitä, että meitä muistutetaan holokaustin tapahtumista toistuvasti. Siinä missä natsit yrittivät hävittää juutalaiset, holokaustin kieltäjät yrittävät hävittää heidän historiallisen muistinsa. Emme saa unohtaa, jotta sellainen ei toistuisi.

Holokaustin uhrien muistopäivällä on siksi tärkeä paikkansa. Sitä ei myöskään saisi muuttaa vain ”vainottujen muistopäiväksi” kuten Suomessa on tehty. Tällainen relativointi sisältää kaikessa mahdollisessa hyvää tarkoittavassa tahattomuudessaan holokaustin kieltämisen siemenen.

Vaikka holokaustin kieltäminen on yhä tänään – Jumalan kiitos – sangen marginaalinen ilmiö, joka ei vieläkään ole täysin toipunut Irvingin oikeudenkäynnin aiheuttaman murskatappion myötä tapahtuneesta julkisesta maineenmenetyksestä, on tämänkin ilmiön suhteen syytä olla valppaana. Vuosikymmenien mukanaan tuoma historiallinen etäisyys tapahtumiin, hengissä selvinneiden sukupolven pienentyminen ja lisääntyvä tietämättömyys sekä internetin suomat mahdollisuudet disinformaation levittämiselle löytävät holokaustin kiistämiselle otollisen maaperän samalla kun antisemitsimi Euroopassa on jälleen nostamassa päätään.

Kuten Amerikan holokaustimuseon johtajanakin toiminut kirjailija Walter Reich hyvin sanoo:

”Mikä olisi sen parempi keino tehdä maailmasta jälleen turvallinen antisemitismille, kuin kieltää holokausti?”

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (20)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

  1. Janne

    Jykä.
    Hyvä vastaus. Tuo todistaa kuinka hataralla pohjalla holokaustin kieltäjien väitteet lepäävät. Tuonkin tiedon Ujohko olisi voinut helposti kaivaa esiin, jos olisi viitsinyt – lieneekö syynä halu vääristellä muistokolikko tukemaan ideologista pyrkimystä kyseenalaistaa holokausti?

    • Ujohko

      Janne, tokkopa tiedät mitä olen selvittänyt ja mitä en. Muistokolikko kertoo yhteistyötä harjoitetun.
      – Maaliskuussa 1933: Judea declares war on Germany
      – Elokuussa 1933 Natsi-Saksa ja juutalaiset allekirjoittavat siirtosopimuksen

      Kolikko ei tietenkään todista mitään siitä mitä sen jälkeen on tai ei ole tapahtunut. Koska haluan välttää spekulointeja, olen etsinyt ja pyytänyt kerta toisensa jälkeen selkeitä teknisiä todisteita siitä että Natsi-Saksa olisi massamurhannut ihmisiä kaasuttamalla. Joko bannataan, sivuutetaan, vedotaan tunteisiin, tai sanotaan ’kaikkihan sen tietää, että’ – vaikka mitään ei kukaan tiedäkään. Jos tietäisi, olisi jo esitetty.

      Ottakaa nyt huomioon vielä se, että virallisen narratiivin mukaisesti uskovat eivät tapaa sanoa näin: ’Hyvä on, keskustellaanpa aiheesta sitten – ja hyvässä hengessä. Tähän mennessä olette pyytäneet kiistattomia todisteita, mutta voitteko itse todistaa meidän narratiivimme vääräksi?’

      Vaikka todistustaakka kuuluu väitteen esittäjälle, voin todeta varsin painavaa todistusaineistoa olevan virallisen version haastamiseksi. Sehän minunkin käsitykseni muutti – ja toivon keskusteluilmapiirin kypsyvän sellaisten todisteiden esittämiselle otolliseksi.

  2. Totuutta etsivä

    Ihan tavallisena totuuteen pyrkivänä kristittynä täytyy myös ottaa kantaa asiaan. Monelle kristitylle holokausti on sellainen asia, että sitä ei saa epäillä hetkeäkään ja kaikkia jotka jotain muuta faktaa asiasta kertovat pidetään automaattisesti jotenkin sekopäinä.
    Tosiasia kuitenkin on, että holokaustiin liittyy paljon hyvin epäselviä asioita ja siksi olisi toivottavaa, että jonkinlainen totuus asioista vielä joskus tulisi päivänvaloon.
    Esimerkiksi vasta joitain vuosia sitten virallisesti myönnettiin, että ihmisnahasta tehdyt lampunvarjostimet ja ihmisistä tehty saippua olivat vain propagandaa ja valetta.
    Ja esimerkiksi Treblinkan joukkohaudat ovat vieläkin löytämättä, ja on myös paljastunut valheeksi kun Treblinkan kaasutukset väitettiin tehdyn Neuvostoliittolaisten tankkien dieselmoottoreilla. Myöskin väite joukkohaudoista ylöskaivetuista sadoista tuhansista ruumista ja niiden polttamisesta avotulella on kohdannut sellaisen esteen, että niin valtavaa määrää puuta ei olisi lähimetsistä löytynyt, eikä Treblinkan pohjapiirrustuksissa edes ollut isoa puuliiteriä mihin puut olisivat mahtuneet. Täytyy myös muistaa, että Treblinka sijaitsi melko vetisellä maalla.
    Tuossa vain pintaraapaisu Treblinkan epäselvyyksistä.
    Sen verran täytyy myös mainita, että elokuva Shcindlerin lista perustui fiktiosarjassa palkittuun kirjaan, ja elokuvan tapahtumia ei voi siten 100 prosenttisena totuutena pitää.
    Tarkoitukseni ei ole ketään loukata, vaan ainoastaan pyrkiä totuuteen niin hyvin kuin mahdollista.

    • Ujohko

      Nimim. Totuutta etsivä tuo esiin samoja seikkoja, joita olen täällä esittänyt. Osaltani se johti viestieni bannaamiseen.

      Turunen:
      – ”Kuinka kukaan voi kieltää ja sanoa, ettei sellaista edes tapahtunut? Olen lähes 15 vuota tutkinut holokaustihistoriaa harrastusmielessä juuri holkaustin kieltämisen näkökulmasta, koska tämä kysymys vaivaa minua.”

      – ”Kyseenalaistaessaan yksityiskohtia he eivät kuitenkaan näe todisteiden metsää yksittäisiltä puilta.”

      Todistustaakka kuuluu väitteen esittäjälle, esimerkiksi massamurhat kaasulla. Turusen kirjoitus kuitenkin näyttää sinänsä jo lupaavalta, että alkaa olla hänen vuoronsa havaita miten sellaisesta kiistatonta todistetta ei ole. Siitä ei välttämättä ole enää pitkä matka sen ymmärtämiseen miten ’todisteiden virta’ ym. sanahelinätermit ovat vain tarkoitushakuista propagandaa.

      Sopii myös kysyä, minkä verran Turunen haluaa antaa painoarvoa kiduttamalla saaduille tunnustuksille?

      Vielä:
      ”Siinä missä natsit yrittivät hävittää juutalaiset”

      Turunen sanoo, että Hitlerin ei tiedetä antaneen käskyä juutalaisten tuhoamiseksi, mutta ehkä Turusen olisi syytä tutustua juutalaisten suunnitelmiin saksalaisten ja valkoisen rodun tuhoamiseksi (Hooton plan).

      Ihmettelen, että pidetään varmana sellaista mistä mitään varmaa todistetta ei ole, ja samaan aikaan sivuutetaan ne todisteet jotka osoittavat varmuudella miten asiat oikein ovat. Siinäkö on sivistyksen mitta, siihenkö nojautuu tuomioistuimen ratkaisut?

      • Totuutta etsivä

        Olin positiivisesti yllättynyt kun kommenttini julkaistiin, nykyisin kun vapaata keskustelua ei kaikissa paikoissa sallita ja holokausti muutenkin niin arka aihe, että siitä keskusteleminen vapaasti yleensä kielletään. Mielestäni kuitenkin kristityn velvollisuus on pyrkiä totuuteen joka asiassa, vaikka sitten joutuisi jopa työpaikastaan luopumaan.
        Päivi Räsäsen ajojahti on hyvä esimerkki siitä kuinka vain yksi totuus sallitaan joidenkin mielestä, samoin myös holokaustista ja muutenkin toisen maailmansodan tapahtumista pitäisi pystyä keskustelemaan vapaasti, ilman sensurointia ja vain yhden totuuden sallimista.

        • Ujohko

          Samaa mieltä.

          Tässä on ote Turusen kirjoituksesta, mutta yhtä hyvin se sopisi minun sanomakseni miten tapasin holokaustista ajatella:
          ”Kuinka kukaan voi kieltää ja sanoa, ettei sellaista edes tapahtunut?”

          Nykyään ajattelen, että tuollainen lausahdus toimii palomuurina niille kysymyksille, jotka pyrkivät avoimemmin käsittelemään mitä oikein tapahtui.

        • Totuutta etsivä

          Vastaus nimimerkille Ujohko, kun jostain syystä kone ei sallinut vastaamista suoraan Ujohkon kommenttiin.

          Vapaa keskustelu asiasta kuin asiasta tulisi sallia, on suorastaan käsittämätöntä kun monissa maissa on jopa lailla kielletty keskustelu holokaustiin liittyvistä epäkohdista. Itsekin muistan vuosia sitten kun näin Youtubessa jonkun otsikon jossa holokaustia tutkittiin kriittisesti, ajattelin silloin, että mikähän kylähullu kyseinen tutkija on, enkä videota edes avannut. Mutta sitten hieman myöhemmin kun itse aloin asiaan kunnolla syventyä niin melko pian paljastui asioita jotka laittoivat tapahtumien virallisen version ihan uuteen valoon. Nythän Youtubesta on sensuroitu kaikki asiaan liittyvät videot, mikä sananvapauden näkökulmasta vaikuttaa hyvin erikoiselta.

        • Ujohko

          Totuutta etsivä, Youtuben lisäksi myös monet muut alustat on nykyisin ’siivottu’ revisionistisista näkemyksistä. Ihmiset on opetettu ajattelemaan tästä niin, että haitallinen ja vaarallinen ääriaineksien tuottama materiaali joutaakin sieltä pois. Tähän kätkeytyy lukuisia traagisia paradokseja:

          – Vaarallinen ja haitallinen materiaali on vaarallista ja haitallista lähinnä hegemonialle. Kuitenkin myös valtaapitävät hyötyisivät pidemmällä aikavälillä yhteishyvästä, myös itse.

          – Maltilliset totuutta etsivät ja julistavat leimataan hulluiksi ja fanaatikoiksi. Korruptoitunut järjestelmä jakaa oikeutta sen mukaisesti (mm. Lipstadt vs. Irwing).

          – Harhautuneet kristityt katsovat oikeuden tapahtuneen ja pelaavat hegemonian pussiin.

          – Hegemonia vahvistuu, joten perustuessaan epäoikeudenmukaisuuteen, se kulkee kohti maailmanlaajuista antikristillistä järjestelmää. Tässä ollaan jo hyvin pitkällä, vain järjestelmän vakauttaminen puuttuu.

          – Samat tahot, jotka Patmoksen puitteissa peräänkuuluttavat sananvapautta, ovat poistaneet antisemitistisiksi katsottuja viestejä, koska ilmeisesti he eivät ole havainneet näitä mainittuja seikkoja.

          – Antisemitismin vastustaminen väärin keinoin tai ns. kaikin keinoin, on paitsi antikristillisyyttä, myös juutalaisia itseään vahingoittavaa.

        • Ujohko

          Vielä tähän loppuun kiitokset moderointilinjan tarkistuksesta.

          On tärkeää voida keskustella kristillisen sivuston kommenttiosion puitteissa tästä aiheesta.

        • Totuutta etsivä

          Nimimerkki Ujohko toi monta tärkeää seikkaa esille vapaaseen keskusteluun ja kristillisyyteen liittyen. Totuus ei pelkää tutkimista ja liiallinen sensuuri tuhoaa monta hyvää asiaa.
          Revisionistien lähes töydellinen poistaminen Youtubesta ja monesta muustakin palvelusta vaikuttaa ennemminkin siltä, että jollain on jotain salattavaa.
          Maailmassa on liikaa ”totuuksia” joita ei saa kyseenalaistaa ja jos joku tutkija onkin asiasta toista mieltä niin hänet vaiennetaan tai laitetaan vankilaan, kuten monelle Saksan historiaa tutkineelle on käynyt kun päätyivät tutkimuksissaan ”väärään” tulokseen.
          Moni kristitty tietää, että esim. evoluutioteorian tieteelliset todisteet eivät kestä syvempää tutkintaa, mutta samaan aikaan holokaustiin liittyvät tieteelliset epäkohdat jätetään kokonaan huomioimatta.
          Ikävä fakta on sekin, että esim. Hollywood ja moni muu taho on tehnyt holokaustilla valtavan määrän rahaa, mutta ne rahat eivät yleensä päädy kenenkään köyhän taskuun.

          Haluan myös kiittää kun tässä kommenttiosiossa sallitaan asioista keskustelu, eikä ainoastaan yksi näkökanta ole sallittu.

  3. Muistamista ja sorron lopettamisen vaatimista

    Onkohan natsien romaneihin, seksuaalivähemmistöihin, vammaisiin… kohdistamaa kaltoinkohtelua pyritty kovastikin kiistämään?
    Varmaan ainakin länsimaissa on kenttä suhteellisen vapaa vaikka perustaa järjestöjä toimimaan erilaisten vainotoimien muistamiseksi ja sellaisista vainoista varoittamiseksi. Ainakin on paljon paljon ihmisiä, jotka eivät vielä ole mukana millään tavoin minkään sorretun ryhmän muiston ja/tai oikeuksien ajamisessa. Menestystä sellaiseenkin toimintaan.

  4. Janne Antero

    Kaikesta huolimatta: kai holokaustin kieltäjillekin kuuluu oikeus käyttää sananvapautta ja ilmaista julkisesti ajatuksiaan?

  5. Juho Salmi

    Kirjoittaja syyllistyy nyt itse siihen, mistä muita syyttää. Holokausti on historiallinen totuus, mutta se ei koskenut ainoastaan juutalaisia. Sama kohtalo oli esimerkiksi mustalaisilla ja seksuaalivähemmistöillä.

    • Filos

      Hyvä huomio! Mustalaiset ja Jehovan todistajat ja muut ovat jääneet varjoon. Lisäksi vielä ne monet muiden kansojen kansanmurhat ja vainot. Eipä niistä paljon elokuvia ja dokumentteja näe. Kristityt olleet jo pitkään maailman vainotuin ryhmä. Tästä ikävästä ”unohduksesta” huolimatta juutalaisten holokaustia ei sovi unohtaa.

    • Jukka Mikkola

      Ei kirjoittaja suinkaan kiellä (tai yritä kieltää) noihin muihin ihmisryhmiin kohdistuneita ihmisoikeustrikkomuksia vaan kommentoi sitä, että jotain täsmällistä ihmisoikeusasiaa yritetään kieltää.

      Sinänsä on tietysti tärkeää muistaa, että romaaneja ja seksuaalivähemmistön ja vammaisten (jos sitä termiä saa käyttää) ihmisoikeuksia on loukattu. Kaikkia ryhmiä ei ehkä aina voi listata, jos ei haluta, että tekstistä tulee liian ”yleisluontoinen”.

      En toisaalta ole kuullut, että romaanien, seksuaalivähemmistöläisten tai vammaisten kaltoinkohtelua 1930-1940-luvun ”suursaksassa” olisi juurikaan kielletty.

      Mutta muistutus näistä kaikista on toki syytä pitää mielessä – mitä ryhmiä mahdetaan jatkossa loukata?

      • Janne A

        ”Mutta muistutus näistä kaikista on toki syytä pitää mielessä – mitä ryhmiä mahdetaan jatkossa loukata?”
        No, esimerkiksi holokaustin kieltäjiä. Monissa maissa kyseisestä ”rikoksesta” saa vankeustuomion. Suomessakin on annettu oikeudessa kyseisestä asiasta sakkotuomioita vedoten kansanryhmää vastaan kiihottamis-pyjälään.

      • Juho Salmi

        Tietäen blogistin asenteen seksuaalivähemmistöjä kohtaan, ei voi välttyä ajatukselta, että hän tahallisesti unohtaa muut kuin juutalaiset. Se taas pudottaa pohjan koko hänen sanomastaan. Mutta totta kai tällainen rajaus sopii enemmän kuin hyvin Patmoksen agendaan. Eri asia on, onko se humaani ja tosi… vai kenties yksi tapa kieltää holokausti?

        • Jukka Mikkola

          Mitä tarkoitat ”blogistin asenteella”? Voisit määritellä tarkemmin, sillä ”asenbteeseen” viittaaminen on aina kovin epämääräistä (en haluaisi spekuloida Sinun asenteesatasi, sillä siitä seurtaisi vain populistista ”juupas-eipäs” -jutustelua.)

          Käsittääkseni blogisti on joskus aiemmin muistanut myös sukupuolivähemmistöjenkin kaltoinhohtelun.

          Tuosta ”tahallisuudesta” olisi paras kysyä blogistilta itseltään. Spekulaatio on aina spekulaatio (jota esim ”Räsäs-oikeudenkäynnissä” syyttäjä yritti käyttää ”tosisteena”).

          Ei pitäisi myöskään unohtaa toisinajattelijoiden tai sellaiseksi epäiltyjen kohtaloa, kyllähän noita ”ryhmiä” oli useita ja erilaisia.

          Joka tapauksessa tuo ”juutalaikysymyksen lopullinen ratkaisu” oli Hitlerin pääkohta ja päätavoite, mikä teki holokaustiusta erityisen. Stalin vainosi hänkin eri ryhmiä mutta ei ymmärtääkseni kohdistunut etnisesti vainojaan niin systemaattisesti tiettyyn kansanryhmittymään. Määrällisestihän kommunistin nimessä toki surmattiin paljon – lienee ollut myös seksuaalivähemmistöjen edustajia. Mao taas oli oma lukunsa.

          En ota holokaustin kieltämisen laillisuuteen kantaa. Kysehän on sananvapaudesta ja sen rajoista. Kaikenlaisia aioitahan voidaan epäillä: Kuussa käyntiä myöten ja koronarokotusten perusteita, evoluutiota, luomista, Jumalaa, Jumalan olemattomuutta jne.

      • Ujohko

        Jukka Mikkola, kirjoitit lopullisesta ratkaisusta. Miten siis selität sen mitä löydät kun teet kuvahaun star of david swastika coin?

        • Jykä

          Se on muistokolikko 1930-luvun puolivälistä, jolloin sitä ”lopullista ratkaisua” ei vielä oltu keksitty.

          1930-luvulla natsit olivat vielä sitä mieltä, että juutalaiset voisi karkottaa jonnekin Saksasta, ja Saksan sionistiliike otti asian tiimoilta yhteyttä natsien turvallisuuspalvelu SD:n juutalaisasioista vastaavaan osastoon sillä ajatuksella, että juutalaiset ja natsit voisivat löytää yhteisen sävelen Saksasta poistumiseen. Ajatuksena oli muuttaa Palestiinaan, jossa jo oli juutalaista asutusta ja toimintaa.

          Tuo kolikko taitaa olla peräti Göbbelsin toimeksianto, ja sillä juhlistetaan – jos näin voi sanoa – kokonaista Palestiinan juutalaisista kertovaa artikkelisarjaa natsien Angriff-lehdessä.

          Ja niin sanotun siirtosopimuksen natsit sitten tekivätkin 30-luvulla saksalaisten sionistien kanssa; tarkoituksena oli mahdollistaa lähtevien juutalaisten omaisuuden osittainen siirto Palestiinaan ja tavallaan helpottaa heidän poistumistaan maasta, mutta natsit irtisanoivat sopimuksen yksipuolisesti aloitettuaan toisen maailmansodan hyökkäämällä Puolaan.