Kuinka käy niiden, jotka eivät koskaan ole kuulleet Jeesuksesta?

Raamattuni välissä kannan mukana OM-uutiskirjeestä 1995 talteen repäisemääni sivua. Syy on pienessä jutussa sivun keskellä. Kuvassa lukijaa katsoo 12-vuotias intialainen tyttö, Sita. Bombayn kadulla kuvan oli ottanut Doulos -laivan valokuvaaja Lars, joka huomattuaan kuvassakin näkyvän sylinterimäisen korun Sitan kaulalla kysäisi: ”Onko siinä jotakin sisällä?”

”On”, Sita vastasi, ”Siinä asuu minun jumalani.”

Hieman hämmentyneenä Lars totesi, että jumalan on oltava aika pieni, jotta se mahtuu, niin pieneen sylinteriin. Sita vastasi, että hänellä ei ollut varaa suurempaan jumalaan. ”Isot jumalat ovat niin kalliita.”

Missä Sita on tänään?

Kuva puhuttelee minua kaikkien näiden vuosienkin jälkeen ja kertoo traagisella tavalla evankeliumin tarpeesta. Katselen usein Sitan kasvoja repäisyleikkeessä miettien mitä hänelle kuuluu tänään.

On paljon niitä, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet olosuhteissa, joissa heidät syntymästä saakka on eksytetty palvelemaan epäjumalia, riivaajia. Ihminen on luonnostaan uskonnollinen. Ei heillä jumalista ole pulaa. Niitä on joukoittain. Suuria ja pieniä.

Iankaikkisen Jumalan kuvaksi luotuna, mutta langenneena, ihminen yrittää täyttää Luojan paikkaa luodulla, näkymätöntä näkyvällä.

Mutta tarvitaan rajaton määrä rajallisia jumalia täyttämään sellaista, minkä vain rajaton ja ääretön Jumala voi ihmisessä täyttää.

”Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia … ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja, niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on… ”  (1. Kor. 8:5–6).

Meidät on luotu Jumalaa varten, eikä siksi edes lukematon joukko ihmisen itselleen luomia jumalia voi täyttää Luojan paikkaa. Vaikka ihminen palvelisi miljoonia jumalia, nämä eivät voi tarjota pelastusta, syntien anteeksiantamusta ja iankaikkista elämää.

Missä Sita on tänä päivänä? Minulla ei ole aavistustakaan. Se ajatus painaa minua. Varsinkin, kun tiedän, että maailmassa on yhä satoja miljoonia hänen kaltaisiaan määrättömän arvokkaita ihmisiä, joita sanoma Jeesuksesta ei vielä ole tavoittanut.

Lähetystyössä ei ole varaa toiveajatteluun

Miten käy niiden, jotka eivät saa kuulla siitä yhdestä Herrasta, Jeesuksesta Kristuksesta, joka voi pelastaa?

Raamattu on asiassa hyvin yksiselitteinen: Kaikki ihmiset ovat syntiä tehneet – nekin, jotka eivät ole kuulleet Jeesuksesta – ja ovat vailla Jumalan kirkkautta ja pelastusta (Room. 3:23). Jumala ei tee mitään väärää rangaistessaan ihmisiä heidän synneistään (Room. 3:5–6). Synnin palkka on kuolema ja ikuinen kadotus (Room. 6:23).

Ilman Jeesusta kaikki ihmiset ovat syntiensä tähden matkalla kadotuksen ikuisuuteen vailla toivoa. Kaikki. Myös ne, jotka eivät ole kuulleet Jeesuksesta, koska hekin ovat syntiä tehneet.

Ajatus on niin kauhistuttava, että se on saanut eräät turvautumaan toiveajatteluun: Kenties Jumalalla on jokin keino pelastaa ne, jotka eivät koskaan saa kuulla Jeesuksesta? Kuitenkin Jeesus itse sanoi, että hän on ainoa tie ja totuus ja elämä, ja että ”ei kukaan tule Isän luo muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6).

Herran apostoli Paavali kirjoitti: ”Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään … jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu.” Paavali jatkoi: ”Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä?” (Room. 10:11, 13, 14).

Mikään sentimentaalinen hengellinen rimpuilu ja toiveajattelu ei vapauta Jeesuksen ja Paavalin sanoihin sisältyvästä totuudesta. Kaikki ihmiset ovat syntiensä vuoksi ilman Jeesusta matkalla kadotukseen.

He eivät ole kadotettuja siksi, että eivät ole uskoneet häneen, josta eivät edes ole voineet kuulla, vaan siksi, että ovat tehneet syntiä ja siten ansainneet kadotustuomion.

Vain jos joku lähetetään julistamaan heille evankeliumi, hyvä sanoma, Jeesuksesta pelastajasta ja he ottavat sen Jumalan antamalla uskolla vastaan, silloin he pelastuvat!

Toiveajattelu tekee hyvästä sanomasta huonon uutisen

Jumala on rakkaus, mutta tämä rakkaus kohdataan Jeesuksessa: ”Sillä niin [alukielen mukaan: sillä tavoin] on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”

Lue jae huolella. Kiinnitä huomiota jokaiseen sanaan.  Jeesuksen ulkopuolella ei ole pelastavaa Jumalan rakkautta yhdellekään, joka ei usko Poikaan. Jumalan rakkaus ilman Jeesusta on laiha lohtu kadotetulle.

Jumalan omassa ilmoituksessa ei ole pienintäkään viitettä siitä, että olisi jokin toinen pelastus niille, jotka eivät ole kuulleet Jeesuksesta.

Voimmeko hyvällä omallatunnolla tuudittautua sen varaan, että olisi olemassa jokin muu mahdollisuus pelastukseen niille, jotka eivät ole kuulleet Jeesuksesta, kun kerran Jumala ei ole sitä meille ilmoittanut?

”Ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” APT. 4.12

Miksi ylipäätään mennä kertomaan Jeesuksesta niille, jotka eivät hänestä ole kuulleet, jos he kerran voivat pelastua kuulematta hänestä?

Eikö tällainen ajatus käännä hyvän uutisen, evankeliumin, päälaelleen ja tee Jeesuksesta kadottajan eikä pelastajan? Toiveajattelun mukaanhan ihmiset, jotka eivät ole kuulleet Jeesuksesta ovat tietämättömyydessään pelastettuja, vaikka he palvoisivat demonisia epäjumalia, niin kauan kunnes joku tulee ja julistaa heille Kristusta. Sen, minkä piti olla heille hyvä sanoma, onkin huono uutinen ja koituu heille kadotukseksi eikä pelastukseksi.

Tämä lähentelee mielestäni jumalanpilkkaa. Toiveajattelu tuhoaa lähetystyön, koska ei ole mitään tarvetta viedä evankeliumia, jos ihmiset ilmankin pelastuvat.

Näemmekö Sitan taivaassa?

Valokuvaaja Lars kertoi Jeesuksesta Sitalle Bombayn kadulla. Lehtileike ei paljasta ottiko Sita Jeesuksen vastaan. Olen katsellut Sitan hieman surumielisiä kasvoja leikkeessä lukuisat kerrat. Hän edustaa minulle niitä ihmisiä, joiden kasvot haluan nähdä taivaassa. Niitä ihmisiä, joille evankeliumi on julistettava, koska muutoin heillä ei ole mitään toivoa.

Jeesus maksoi Golgatalla hinnan. Hänellä on varaa niihinkin, joilla itsellään ei ole varaa suurempiin jumaliin. Taivas täyttyköön heistäkin Jeesukselle valittujen lunastettujen uskovien riemulla.

Mitä sinä teet, että mahdollisimman moni saisi kuulla sanoman Jeesuksesta ja pelastua?