Patmos-blogi

Kun Kristus pyrittiin erottamaan (väärällä tavalla?) Raamatun sanasta

Jouni Lallukka Jouni Lallukka on Patmos Lähetyssäätiön kehityspäällikkö, raamattukouluttaja sekä ylitse seurakuntarajojen pidetty kirjailija ja raamatunopettaja.
Julkaistu:

Kristus itse, ei Raamattu, on se todellinen Jumalan sana.

Noilla sanoilla alkaa Espoon tuomiokirkkoseurakunnan Facebook-postaus tammikuun 2024 alusta. Kokonaisuudessaan postaus kuuluu seuraavalla tavalla: Kristus itse, ei Raamattu, on se todellinen Jumalan sana. Raamattu oikealla hengellä luettuna ja oikeiden opettajien johdolla tuo meidät hänen luokseen. Meidän ei tule käyttää Raamattua tietosanakirjana, josta voimme ottaa tekstiä ja käyttää sitä aseena.  

Kuulostaa samaan aikaan niin oikealta ja niin väärältä. Siksi se aiheuttaakin voimakkaan ristiriidan korvien välissä. Postauksen tarkoitusperiä en lähde tarkemmin spekuloimaan, koska ne tietää luotettavalla tavalla ainoastaan postauksen tekijä. Postaus on kuitenkin hyvin tulkinnanvarainen. Sitä täytyykin pohtia rauhassa ja harkiten. Aiheen laajuuden vuoksi rajaan sitä kapeammalle enkä pysty käsittelemään sitä kaikenkattavasti. Avaan kuitenkin tarkemmin muutamia ajatuksia, joita tuo postaus minussa herättää. Lause kerrallaan.

Kristus itse, ei Raamattu, on se todellinen Jumalan sana.

Totta on toki se, että Kristus ei ole sama asia kuin Raamattu. Kristus on kaikkialla läsnäoleva, kaikkivaltias ja ikuinen Jumala. Jumala, joka on aina ollut ja tulee aina olemaan. Kristus oli olemassa jo ennen ajan luomista ja Raamatun syntyä. Raamattu puolestaan on ajan kuluessa syntynyt kirjallinen dokumentti, jonka välityksellä Jumala ilmoittaa itsensä ihmiselle. Tämä lienee päivänselvää. Siksi onkin omituista, että Kristuksen ja Raamatun sanan eroa tällä tavalla halutaan korostaa. Miksi?

Ongelmallista tässä lauseessa on se, että se asettaa helposti Raamatun luotettavuuden kyseenalaiseksi ilman syytä. Samalla se vahingossa, jos ei tahallaan, pyrkii irrottamaan Kristuksen Raamatun sanasta tavalla, josta syntyy väistämättä se olo, että Kristus ja Raamatun sana ovat keskenään ristiriitaisia. Jos oma käsityksemme Kristuksesta poikkeaa Raamatun sanasta, oma käsityksemme voittaa. Raamattu häviää.

Tällainen lähestymistapa herättää useita ajatuksia:

  1. Kristus vaelsi maan päällä vain noin 30 vuotta. Hän ei ole fyysisesti ollut ihmisten joukossa ennen sitä eikä ole ollut myöskään sen jälkeen. Miten voimme tässä tilanteessa vakuuttua siitä, mitä Kristus meille haluaa sanoa? Onko Kristus jokin kosminen uushenkinen olento, jolta saadaan tarvittaessa uutta ilmoitusta ohi Raamatun?
  2. Vaikka Jumala voikin toimia poikkeuksellisesti armolahjojensa kautta, kaikki Hengen ilmiöt tulee tutkia Raamatun sanan valossa. Kaikki Raamatun kanssa ristiriidassa olevat ilmestykset tai yliluonnollinen toiminta tulee hylätä.
  3. Jos Kristus irrotetaan Raamatun sanasta, hän voi olla milloin mitäkin. Jokainen sukupolvi voi määritellä omanlaisensa, itselleen sopivan ”Kristuksen”. Kristus ja sitä myöten myös kolmiyhteinen Jumala muuttuvat ihmisen näköiseksi ja ihmisen muovaamaksi rakenteeksi. Kristus muuttuu helposti rakastavaksi terapeutti -päänsilittäjäksi, jolle kaikki käy.
  4. Jumala on ilmaissut itsensä ja tahtonsa nimenomaan sanansa kautta. Raamatun kirjoitukset koottiin yhteen, jotta sanoma voitaisiin välittää kirjallisessa muodossa sukupolvelta toiselle. Jos Raamattua pidetään toissijaisena, ollaan eksytty pahasti. Ainoastaan Raamattu on Jumalan luotettava ilmoitus ihmiselle.

Raamattu oikealla hengellä luettuna ja oikeiden opettajien johdolla tuo meidät hänen luokseen

Ensimmäinen reaktio on myöntyvä. Raamattu itse korostaa Hengen merkitystä sen tulkinnassa. Tämäkään lause ei kuitenkaan ole ongelmaton, kun sitä peilaa aikaisempaa  lausetta Kristus itse, ei Raamattu, on se todellinen Jumalan sana vasten.

  1. Miten määritellään oikealla hengellä Raamatun lukeminen? Mitä sillä halutaan sanoa? Onko oikea henki sellainen, joka ei loukkaa, haasta tai kyseenalaista mitään näkemystä? Onko oikea henki yleisen hyväksyväisyyden ja rakkauden henki? Tällainen henki ei ole ainakaan Raamatun mukaan oikea henki, koska Jumalan rakkaus aina sitoutuu samalla totuuteen.
  2. Miten määritellään oikeat opettajat? Raamatun mukaan oikeat opettajat ovat niitä, jotka pysyvät Raamatun sanassa, eivät poikkea siitä tai keksi sitä uusiksi. Erilaisesta evankeliumista, Raamatun ulkopuolisista muista ilmestyksistä tai muista opeista nimenomaan varotetaan ankarasti Raamatun sivuilla.

Meidän ei tule käyttää Raamattua tietosanakirjana, josta voimme ottaa tekstiä ja käyttää sitä aseena

Tämäkin lause saa ensiksi aikaan hyväksyvän hyminän sisimmässäni. Tarkemmin miettiessäni, sekin kuitenkin muuttuu monimutkaisemmaksi.

  1. Raamattua ei saisi siinä mielessä käyttää aseena, että pyritään vihan, katkeruuden tai ankaruuden vallassa lyömään muita ihmisiä sen opilla ja alistamaan toisia. Silloin, kun ihminen asettuu toisen yläpuolelle Raamatun sana aseenaan, on jotain ymmärretty väärin.
  2. Kuitenkin Raamattu kuvaa itseään kaksiteräiseksi miekaksi. Sen tehtävä on siis saada vaikutusta aikaan ihmisessä. Evankeliumi Kristuksesta ei ole väritön, mauton ja hajuton, joka kelpaa kaikille. Päinvastoin. Suhtautuminen Kristukseen tulee jakamaan ihmiset kahteen ryhmään. Niihin, jotka seuraavat Kristusta ja niihin, jotka eivät. Ei ole olemassa välimaastoa.
  3. Lauseessa on myös se vaara, että sitä pyritään tulkitsemaan postmodernin kulttuurin valossa. Kulttuurin, jossa ei ole oikeaa tai väärää ja kaikki on suhteellista. Tällöin Raamattu pehmennetään dokumentiksi, joka vain toimii päänsilittäjänä, mutta ei muuta meidän elämäämme, vaikka se on yksi sen päätarkoituksista. Raamattu korvataan turvallisen tilan käsitteellä, jossa on tilaa vain samalla tavalla ajatteleville.

Raamattu kertoo totuuden Kristuksesta. Ei ole olemassa jotain muuta ja toisenlaista kosmista henkistä ilmoitusta. Kristus ja hänen toimintansa sitoutuvat aina Raamatun sanaan. Raamatun sanassa on kestävä ja muuttumaton totuus meidän elämällemme.

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (7)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Esa J.

    Eli: – Raamattu onkin keittokirja? Voi sitä, joka ei sitten noudata sitä grammalleen!

    Vääriksi luuloteltuja ja vääränlaisia ihmisiä on aina lyöty raamatulla. Ja miksi? Silkan arvovallan korostamiseksi.

    Mihin se rakkaus jää, eli punainen lanka läpi koko raamatun?

    Itse olen ”ymmärtänyt” raamatun kaksiteräisyyden siten, että Jeesus ei sairaita parantaessaan kysynyt että missä yhtiössä sinulla on sairausvakuutus tai että eikö sinulla raukalla ole edes yhtä kolikkoa maksuksi?

    Jeesus myös järjesti safkat 5000 ihmiselle jokusesta kalankiutiaisesta ja leivänkäntystä. Eikä mennyt ottamaan maksua!

    Golgatallakaan ei tarvinnut kenenkään senaikaisen ihmisen, eikä nytkään vinguttaa Visaa päästäkseen lunastuksesta osalliseksi.

    Ei. Rakkaudesta Hän temppunsa teki. Ja mikä tärkeintä: rakkaus on paha loukkaus nykyistä kauppakamarinulikkamentaliteettia ja pyhiksi ylennettyjä markkinavoimia kohtaan.

    Ja niin sen pitää ollakin. Tämä se on oman tulkintani mukaan silkkaa kaksiteräistä miekkaa! Jos olette eri mieltä, niin siitä vaan. Olen ennemminkin iloissani. Uskokaa tai älkää.

  2. Johannes Kostaja

    Patmoksen keskuudessa hyvin yleisesti viitataan Raamattuun absoluuttisena totuutena. Olisi valaisevaa nähdä täälläkin keskustelua siitä kylmästä tosiasiasta että ko. kirja on on käännetty ja muokattu satoja ellei tuhansia kertoja ihmisen toimesta. Voidaanko silti olettaa että alkuperäinen sanoma on säilynyt muuttumattomana eikä ajan henki ja vallitseva kulttuuri ole päässyt livahtamaan tekstiin? Ihan näin agnostikkona kysyn.

    • Jukka Mikkola

      En tiedä, miten arvoisa J. Kostaja määrittelee ”absoluuttisen totuuden” käsitteen, mitkä kaikki asiat hän tähän käsitteeseen sisällyttää. Onko ehdotonta totuutta (ylipäänsä) olemassa, ja uskotko sellaiseen maailmaan? Tai mihin totuuteen itse uskot?

      Kyse Raamatussa on sen sanomasta, jota voidaan ilmaista eri kielillä, murteilla ja eri ajankohtien edellyttämällä kirjallisella, ymmärrettaväksi tehtävällä, kielellä. Raamattu ei ole Koraanin tapainen ”taivaasta pudonnut” kirja, joka on ehdottomasti totta vain yhdellä kielellä. Raamattu on kirja, jota voi tutkia, sitä voi analysoida, sitä voi soveltaa – mutta kaikki soveltamiset eivät aina ole samanveroisia. Se ei ole kirja, josta ei voisi kiistelläkin; erilaiset näkökulmat ja niiden pohdinnat tuovat siihen elävyyttä. Eikä Raamattu kerro ihan koko maailman aivan kaikkia asioita ja ”nippeleitä” tyhjentävän ja kääntäen yksikäsitteisesti.

      Jotkut asiat Raamattu kuitenkin kertoo riittävän selkeästi niille, jotka haluavat sen sanoman mukaisesti elää (aina kuitenkin vajavaisesti). Jos ei ole aikomuskaan niin elää kuin Raamattu kehottaa, ei totuus aukene vaan pikemminkin näyttää ”pakenevan” tällaista kritisoijaa – jolloin siis oikeastaan ihminen itse pakenee Raamatun sanomaa – ja totuutta.

  3. IlkkaT.O.

    ”Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme, mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti, että me pitäisimme kaikki tämän lain sanat”.(5. Moos. 29:29 RK 1933/38)
    Pelastuksen suhteen Jumala ei ole antanut meille mitään epämääräräisyyksiä tai tulkinta-erimielisyyksiä. Meille on annettu kaikki tarvittava jumalallinen tieto ja viisaus ja ymmärrys Jumalan sanan kautta ilmoitetusta pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa, joka on Jumalan Sana. Pyhä Henki, Totuuden Henki yhtyy vain ja ainoastaan Jumalan sanaan, ei vääriin Jumalan sanan tulkintoihin. Henki on se, joka eläväksi tekee.
    Yllä oleva facebook-horina johtaa pois totuudesta ilman Henkeä, siis myös ilman Jumalan pelkoa pois Totuudesta. Yo. fb-kirkoitus, kuten Huotari-Mäkipellon Raamattu-kritiikki ovat osa Saatanan viimeaikaista juonta Pyhän Jumalan sanan arvovallan murtamiseksi.

  4. Pasuuna soi

    Espoon tuomiokirkkoseurakunnan Facebook-postaus on antikristillinen. Tässä ei ole mitään uutta, koska luterilainen kirkko ei ole koskaan ollut Kristuksen kirkko vaan jo sen alusta alkaen pikemminkin vastustanut Kristusta ja juutalaisuutta.

    Monta vuotta sitten huomasin, ettei kirkko edes aio noudattaa Jumalan käskyjä, joten erosin luterilaisesta kirkosta. Sen jälkeen antikristillinen meno ja meininki on kirkossa vain pahentunut, kun papisto on politisoitunut, naisistunut ja transsukupuolistunut nopeasti. Evankeliumin tilalle on otettu jopa ilmastouskontoakin.

    Nämä Paavalin sanat sopivat erittäin hyvin luterilaiseen kirkkoon:

    2 Kor 11:3 Pelkään kuitenkin, että niin kuin käärme kavalasti petti Eevan, teidän mielenne turmeltuu ettekä te enää ole vilpittömiä ja puhtaita suhteessanne Kristukseen.
    4 Jos joku tulee luoksenne ja julistaa toista Jeesusta kuin me olemme julistaneet, jos te saatte jonkin toisen hengen kuin sen, jonka olette jo saaneet, tai toisen evankeliumin kuin sen, jonka olette jo ottaneet vastaan, niin sellaista te kyllä hyvin siedätte.

    1 Tim 2:11 Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena.
    12 Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti.
    13 Ensinhän luotiin Aadam ja sitten Eeva,
    14 eikä petetyksi joutunut Aadam, vaan nainen antoi pettää itsensä ja rikkoi käskyn.

  5. Kaisu

    ”Johanneksen evankeliumi:
    1:1 Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
    1:2 Hän oli alussa Jumalan tykönä.
    1:3 Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
    1:4 Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.
    1:5 Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.” Jumalan Poika, Sana, on kait Jeesus. ”Sana tuli lihaksi ja asui keskellämme”. Raamatun Sana tulee eläväksi, kun sitä Pyhä Henki avaa. Pyhä Henki kirkastaa aina Kristusta. Mielipiteeni on, että meidän ai tarvitse tuntea minkään muun laista sanaa, kuin mitä Raamattu meille Jeesuksesta kertoo. Kaikki yli, ali, ohi Raamatun-on ihmisen omaa kuvitelmaa. Se, että Jumala voi olla paljon enemmän, kuin meille ilmoitetaan-on taas eri juttu. Meidän ei tarvitse kaikkea tietää. Vaikka adam ja eva sen tiedonhaluisuuden meihin istuttivat. Lapsen usko kunniaan, liika tiedonhaluisuus johtaa vain turhiin riitoihin ja ylpeyteen.

    • Kaisu

      17:21 ”että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt” Pasuuna soi-nimimerkille: Menemättä minkään kirkon tai muun lafkan taakse-eikö tämä haukkuminen jo lopu. Eihän tuo mitään rakenna. Eikä maailma tee muuta kuin nauraa kristittyjen eripuraisuudelle. Olipa kurja kommentti lukea. Täydellistä seurakuntaa ei olekaan (oliko yllätys?) ja on pidettävä itsestään kaikkien vaari, ettei vaan itse horjahda. Ja samalla tukea heikompia Jeesuksen omia. Joka saa paljon anteeksi, paljon rakastaa. Voisiko sitä soveltaa nyt? Mielestäni kirkko tarvitsee nyt tukea-ei haukkumista. Hyvyyden voimalla. Ei rakkikoiran haukunnalla. Seurakuntaruumis koostuu erilaisista jäsenistä. Se ei ole pelkkä totuuksia huutava suukaan. Siellä on myös kaikenlaisista asioista kärsiviä ihmisiä. Hyvä, kun kaikille on paikka, minne mennä. ”Joka Minun luokseni tulee, sitä Minä en aja pois”.