Patmos-blogi

Kun luomisen mysteeri ratkesi

Reijo Telaranta Patmos Lähetyssäätiön hallituksen puheenjohtaja, talousneuvos Reijo Telaranta on ollut toimittajana ja päätoimittajana useissa isoissa lehtitaloissa. Vuonna 2005 hän jäi eläkkeelle Kotimaa-konsernin toimitusjohtajan tehtävästä. Hän on myös toiminut Hengen uudistus kirkossamme ry:n hallituksen puheenjohtajana. Reijon verkkosivut löytyvät osoitteesta www.reijotelaranta.fi
Julkaistu:

Joukko viisaita ja hyvin oppineita miehiä oli kokoontunut keskustelemaan siitä, miksi Jumala oli jättänyt ihmisen luomisen kuudenteen päivään? Miksei Luojamme ollut luonut ihmistä jo paljon varhaisemmassa vaiheessa?

Eräs viisaista sanoi: ”Hän ajatteli tehdä koko universumin valmiiksi, niin että ihminen voisi heti luoduksi tultuaan ihastella sen suurenmoisuutta.”

Toinen korkeasti oppinut arveli: ”Hän halusi varmasti testata elävien olentojen luomiseen liittyviä asioita ensin eläimillä, ettei ihmisen kohdalla pääsisi tapahtumaan mitään yllättävää.”

Tuossa vaiheessa paikalle saapui vanha rabbi, jolle seurue kertoi keskustelun aiheen. Samalla he kysyivät hänen mielipidettään tästä pulmallisesta kysymyksestä.

”Hyvin yksinkertaista,” vanha rabbi aloitti. ”Herramme tiesi, miten ylpeyteen taipuvainen ihminen on. Hän loi meidät viimeiseksi siksi, että me oivaltaisimme, että jopa kirput ja hyttyset ovat olleet luomisjärjestyksessä ennen meitä.”

Raamatun luomiskertomus on kiehtovaa luettavaa. Se on taaksepäin katsova profetia, joka luo perustan kaikelle sen jälkeen tapahtuvalle. Raamatun lopussa Ilmestyskirjan eteenpäin katsovassa profetiassa kaikki huipentuu suuressa ajan loppunäytöksessä.

Luomiskertomuksessa Jumala paljastaa meille tapahtumia, joita yksikään ihminen ei ole ollut näkemässä. Luther nimesi tämän kertomuksen Raamatun tärkeimpien tekstien joukkoon: “Siinä on kaiken taivaallisen tiedon todelliset lähteet, ja siitä sekä profeetat että apostolit ovat saaneet ylenpalttisen viisautensa.” Luomiskertomus kertoo, mikä on Jumalan ja ihmisen suhde, ja millaiseksi Jumala on tarkoittanut ihmisen suhteen luomakuntaan.

Luomiskertomus on kuin jännittävä elokuva tai hurjia draaman kaaria tarjoava näytelmä. Siihen sisältyy uskomatonta kauneutta ja sopusointua sekä synkkää pimeyttä ja pettymystä. Synti turmelee ja rikkoo sen, minkä Jumala sanallaan loi kauniiksi ja virheettömäksi. Maailmankaikkeuden luominen tyhjästä kertoo Jumalan sanan suunnattomasta, ihmismielelle aivan käsittämättömästä voimasta. Luomiskertomus myös paljastaa meille, miten hirveän petollisesta ja turmiollisesta asiasta synnissä on kysymys.

Ennen syntiin lankeamistaan Jumalan luoma ja hänen tarkoittamallaan tavalla elävä ihminen sain nauttia paratiisin kauneudesta ja monenlaisista antimista sekä seurustella vapaasti Jumalan kanssa. Syntiin langettuaan ihminen kadotti kaiken, joutui raatamaan saadakseen elantonsa ja sai kumppanikseen kuoleman.

Luomiskertomus ei kuitenkaan kuvaa vain jotain, minkä syntiin langennut ihminen menetti. Se myös paljastaa meille jo luomisessa annetun tehtävän. Jopa syntiin langenneinakin tuo tehtävä säilyi samana. Jumala kertoo tehtävästämme 1. Mooseksen kirjan 1. luvun jakeessa 26:

“Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.” (1.Moos.1:26)

Mitä sana ”hallita” pitää sisällään? Kuten historia on osoittanut, hallintaa ja hallitsijoita voi olla kovin monenlaisia.  Hallitseminen voi olla tylyä ja jopa armotonta hyväksi käyttämistä. Tai se voi olla välinpitämätöntä heitteille jättämistä. Millaista hallitsemista Jumala on tarkoittanut?

1. Mooseksen kirjan toisessa luvussa täsmennetään Jumalan ihmiselle antamaa tehtävää:

”Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.” (1.Moos.2:15)

Jumala antoi tehtäväksemme viljellä ja varjella luomaansa maailmaa. Jumala asetti ihmisen puutarhuriksi, joka rakastaen huolehtii ja hoivaa haltuunsa uskottua Jumalan puutarhaa.  Jumala omistaa luomansa maailman, vaikka antoikin ihmiselle siihen hallintaoikeuden.

Mediassa on viime aikoina kerrottu vuokralaisista, jotka ovat rikkoneet ja sotkeneet haltuunsa saaman asunnon tai talon. Samanlaisen kohtalon on ihmisten käsissä saanut Jumalan asunnoksemme antama upea maapallo. Me olemme kohdelleet sitä itsekkäästi ja kovakouraisesti.  Eläinlajeja kuolee kiihtyvällä vauhdilla sukupuuttoon. Metsiä, maapallomme keuhkoja, kaadetaan sumeilematta. Meret täyttyvät muovista ja ilmakehä saasteista.

Jumala ei kuitenkaan ole hylännyt syntiin langennutta ihmistä eikä luomaansa maailmaa. Synti sekä ihmisen kauhistuttavin vastustaja kuolema kukistettiin, kun Jeesus sovitti Golgatalla syntimme ja nousi kolmantena päivänä kuolleista. Myös luomakuntaa odottaa pelastus.

Roomalaiskirjeen 8. luvussa jakeissa 19 – 23 Paavali kertoo, miten huokaava ja vaikeroiva luomakunta kerran pääsee pois siitä katoavaisuuden orjuudesta, jonka ihmisen lankeaminen syntiin on aiheuttanut. Jo nyt koko luomakunta lintuineen, kukkineen, auringonlaskuineen ja vihreine metsineen ylistää Jumalaa, joka ei jättänyt heitteille sytistä ihmistä eikä luomaansa maailmaa, vaan asettaa kerran kaiken ennalleen.

Hoidetaan ja varjellaan yhdessä kaunista luomakuntaa, jonka Jumala on antanut meille kodiksemme!

Siunausta päivääsi, rakas ystäväni!

 

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (0)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *