Patmos-blogi

Kuningatar Elisabet II oli Billy Grahamin läheinen

Leo Meller Leo Meller on Radio Patmoksen päätoimittaja, Patmos Lähetyssäätiön perustaja ja eläkkeellä oleva toiminnanjohtaja (1971-2010).
Julkaistu:

”Kuningatar Elisabet II, Ison-Britannian pisimpään palvellut hallitsija, on kuollut Balmoralin linnassa 96-vuotiaana hallittuaan 70 vuotta.” Näillä sanoilla Britannian valtiollinen uutispalvelu BBC ensimmäisenä maailmassa ilmoitti monarkin kuolemasta radiouutisissa 8. syyskuuta 2022.

Kuvassa Kuningatar Elisabet II (vasemmalla) evankelista Billy Grahamin ja hänen puolisonsa Ruthin (keskellä) ja Kuningataräidin ja Edinburghin herttuan kanssa Sandringhamin kirkon edessä vuonna 1984. (AP)

KUTEN useimmat Brittiläisessä kansainyhteisössä, Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa, otin vastaan tämän uutisen viestinä ennennäkemättömän aikakauden päättymisestä.  Tunsin syvää surua.

Se oli elämäni ensimmäinen päivä ilman Elisabet II:n hallintokautta. Hänet kruunattiin vuonna 1953 vain kuusi viikkoa ennen syntymääni. Myös Amerikka on adoptoinut hänet ”meidän kuningattareksemme”. Ja paljolti muu maailmakin.

Useita tunteja myöhemmin brittiystäväni lähetti minulle tekstiviestin Lontoosta, jossa hän kertoi BBC:n raportoineen useaan kertaan iltapäivän aikana Hänen Majesteettinsa kiintymyksestä evankelista Billy Grahamiin.

Se oli totta.

Olin nähnyt sen omakohtaisesti, koska olin palvellut pastori Grahamin henkilökohtaisena mediatiedottajana lähes 34 vuotta – myös useita kertoja silloin, kun hän oli ollut kuningattaren seurassa ja puhunut evankeliumia   kuninkaalliselle perheelle.

Tarina on kiehtova.

VIIME päivinä olen pohtinut näiden kahden poikkeuksellisen henkilön – Ison-Britannian pisimpään palvelleen monarkin, joka hallitsi Yhdistynyttä kuningaskuntaa 70 vuotta, ja amerikkalaisen evankelistan, joka yli kuusi vuosikymmentä edusti Jumalan kuningaskuntaa maailmanlaajuisen, julkisen palvelutyön kautta – merkittävää yhteistäkin vaikutusta.

Huolimatta maailman ja kansainvälisen median intensiivisestä tarkkailusta, molemmat palvelivat ilman henkilökohtaisia skandaaleja ja olivat meille kaikille malliesimerkkejä lujasta luonteesta, rehellisyydestä ja aitoudesta.

Lapsena Elisabetin ei koskaan odotettu päätyvän kuningattareksi.

Hän oli kolmas perimysjärjestyksessä heti setänsä, Walesin prinssi Edwardin ja isänsä jälkeen.

Kukaan ei olisi voinut aavistaa, että valtaistuin olisi hänen elämänmittainen kohtalonsa. Näin tapahtui vain siksi, että hänen setänsä luopui kruunusta.

Ei myöskään kukaan olisi voinut kuvitella Billy Grahamin syntyessä, että Jumala nostaisi hänet maailman tunnetuimmaksi evankelistaksi.

Graham kasvoi farmilla Pohjois-Carolinan maaseudulla kaukana julkisuudesta. Hän nousi kuitenkin huomaamattomuudesta ja tuntemattomuudesta ”Jumalan lähettilääksi” ja ”presidenttien, pääministereiden ja kuninkaallisten pastoriksi”.

Kummallakin näistä merkkihenkilöistä oli mahtava huumorintaju ja aito kiinnostus ihmisiä kohtaan. Heidän uransa, joka oli omistettu palvelemaan Jumalaa ja yhteistä hyvää, syntyivät suurten ideologisten ja poliittisten muutosten ilmapiirissä. Pastori Graham ja Hänen Majesteettinsa astuivat samanaikaisesti maailman näyttämölle 20. vuosisadan puolivälissä, heti toisen maailmansodan jälkeen.

VALLITSEVA kulttuuriympäristö noina myrskyisinä aikoina oli tuhoisasti paljastanut Ison-Britannian heikkenevän poliittisen vaikutusvallan ja luottamuksen puutteen monarkiaansa. Hengellisessä mielessä inhimillisen järjen rajoitukset ja ihmisten henkilökohtaisen uskon ja uskonnon harjoittamisen maailmanlaajuinen väheneminen muokkasi ihmisistä henkisesti ja hengellisesti alati köyhempiä.

Nämä kaksi – miten he toimivat ja mitä heistä tuli kuvatun kaltaisena aikana?

Kuningatar osoitti vahvaa, vankkumatonta velvollisuudentuntoa ja päättäväisyyttä omistaa elämänsä valtaistuimelleen ja kansalleen.

Myös Billy Graham pysyi uskollisena kutsumukselleen ja tarjosi toivoa evankeliumin sanomassa, joka ylittää kaiken inhimillisen epäonnistumisen ja ymmärryksen.

Sekä sanoman että palvelutyön kautta Billy Graham projisoi Amerikkaan, Britanniaan ja koko maailmaan kertomuksen Jumalan armosta.

KUINKA kuningatar tapasi Billy Grahamin?

Billy Grahamilla oli enemmän ristiretkiä (evankeliointikampanjoita) Yhdistyneessä kuningaskunnassa kuin missään muussa maassa, Yhdysvallat pois lukien.

Näiden missioiden aikana Graham puhui henkilökohtaisesti yli yhdeksälle miljoonalle ihmiselle, lisäksi lukemattomille miljoonille radion ja television kautta.

Tähän sisältyi hänen kaikkien aikojen pisin, 16 viikkoa kestänyt julistuksensa Harringay Arenalla Lontoossa vuonna 1954, joka huipentui viimeiseen Wembleyn stadionilla järjestettyyn tilaisuuteen. Paikalle oli kokoontunut arviolta yli 185 000 kuulijaa.

Kokousten jälkeen kuningatar pyysi avustajaansa kirjoittamaan Grahamille ja kertomaan, kuinka Harringayn tapahtumat olivat koskettaneet häntä.

Mielenkiintoista kyllä, kuningatarta oli neuvottu olemaan tapaamatta Grahamia.

Tällä matkalla evankelista kuitenkin tapasi silloisen pääministerin Winston Churchillin. Billy kertoi rohkeasti olevansa tulevaisuuden suhteen   toivorikas Raamatusta saamansa sanoman perusteella. Pääministeri oli vastannut: ”En näe paljon toivoa tulevaisuudelle, ellei se sitten olisi se toivo, josta sinä puhut, nuorimies.”

EVANKELISTA palasi Isoon-Britanniaan vuonna 1955 järjestääkseen kuuden viikon All-Scotland-ristiretken Glasgow’ssa, jota seurasi viikon mittainen missio Wembleyllä Lontoossa.

BBC välitti hänen saarnansa suorana yleisölle, jonka uskottiin olevan määrällisesti suurin sitten nuoren kuningattaren kruunajaisten kaksi vuotta aiemmin.

Juuri tuon mission aikana Hänen Majesteettinsa ja hänen miehensä, edesmennyt Edinburghin herttua, kuulivat ensimmäisen kerran henkilökohtaisesti Grahamin puhuvan.

Heti tämän jälkeen kuningatar kutsui evankelistan ja hänen vaimonsa Ruthin tapaamaan häntä Lontoon asuntoonsa Clarence Houseen ja puhumaan Windsorin kuninkaallisessa kappelissa.

Tästä alkoi neljän vuosikymmenen ystävyys, joka perustui heidän yhteiseen uskoonsa Raamattuun ja vaalimiinsa arvoihin. Tänä aikana he tapasivat kaksitoista eri kertaa – Britanniassa ja Amerikassa – ja kohtaamisiin sisältyi useita tilaisuuksia julistaa täyttä evankeliumia kuninkaalliselle perheelle.

KUNINGATTAREN rakkaus Raamattuun oli merkittävää laatua.

Graham kertoo muistelmissaan pistäneensä merkille hallitsijan kiinnostuksen Raamattua ja sen sanomaa kohtaan.

Tärkeä syy kuningattaren kiinnostukseen hengellisistä asioista oli hänen äitinsä, Kuningataräidin, lämmin usko.

”Saarnattuani eräänä sunnuntaina Windsorissa istuin kuningattaren vieressä lounaalla”, pastori Graham kirjoitti. ”Kerroin hänelle, että olin aivan viime hetkeen saakka pohtinut, mistä saarnaisin, ja ollut lähellä valita tarinan ramman miehen parantumisesta Johanneksen evankeliumin viidennessä luvussa. Kuningattaren silmät alkoivat loistaa, ja hän suorastaan kupli innostuksesta, kuten hän toisinaan teki. ”Toivon, että olisit tehnyt niin!” hän huudahti. ’Se on lempikohta Raamatussani.’”

Kuninkaallinen perhe otti useaan otteeseen yhteyttä Billy Grahamiin saadakseen hengellistä ohjausta.

Minulla oli usein etuoikeus seurata pastori Grahamia näihin tilaisuuksiin, alkaen hänen saarnastaan vuonna 1984 Sandringhamin kappelissa kartanolla, jonne kuninkaallinen perhe kokoontui kunkin vuoden ensimmäisenä kuukautena.

Graham kuvaili muistojaan tuolta vierailulta ja havainnollisti kuningattarelle ominaista nöyryyttä ja aitoutta.

”Vieraillessamme kuninkaallisen perheen luona Sandringhamissa vuonna 1984 vaimoni Ruth ja minä kävelimme erään naisen ohi, jolla oli yllään vanha sadetakki, kumisaappaat ja huivi”, Graham kirjoitti. ”Nainen oli kumartunut antamaan ruokaa koirille. Luulimme aluksi, että hän oli yksi taloudenhoitajista, mutta kun hän suoristautui, näimme, että hän oli itse kuningatar!”

PASTORI Grahamin sanoman universaalisuus ja helppotajuisuus vaikuttivat minuun voimakkaasti myöhemmin samana vuonna hänen saarnatessaan Lontoossa järjestetyillä virallisilla illallisilla brittiyhteiskunnan eliitille. Paikalla olivat myös kuningatar, useat kuninkaallisen perheen jäsenet ja Lontoon lordit ja ladyt.

Kaksi päivää myöhemmin seurasin evankelistaa sunnuntai-iltapäivänä kaupungin East Endissä sijaitsevaan ulkoilmapuistoon, jossa hänen oli määrä puhua viidelle tuhannelle maahanmuuttajalle.

Kun ajoneuvomme lähestyi tapahtumapaikkaa, kysyin pastori Grahamilta, mistä hän aikoi saarnata. Hän vastasi: ”Saman saarnan, jonka välitin kuninkaalliselle perheelle kaksi iltaa sitten.”

Kuningatar Elisabetin kuoleman jälkeen minulta on kysytty toistuvasti, oliko kuningattaren ja Billy Grahamin kohtaaminen Netflix-sarjan ”The Crown” toisen kauden kuudennessa jaksossa varmasti aito?

Kyllä se oli.

Voin vahvistaa, että dokudraama pastori Grahamin ja brittihallitsijan välisestä suhteesta perustuu tosielämän tapahtumiin, mukaan lukien Hänen Majesteettinsa kutsu Grahameille saapua Buckinghamin palatsiin nauttimaan teetä vuonna 1959 heidän pysähtyessään Lontoossa kotimatkallaan kuuden kuukauden Australian-kiertueelta.

Muistelmissaan pastori Graham kertoi: ”Kuten aina, kuningatar oli hyvin kiinnostunut työstämme ja ilmaisi erityistä mielihyvää, kun kerroimme, mitä Jumala oli tehnyt Australiassa, jonka maallinen hallitsija hän oli.”

Vaikka muutamia luovia vapauksia otettiinkin tv-sarjassa, tuottajat näkivät paljon vaivaa saadakseen kaiken oikein kuvaamalla asianmukaisesti pastori Grahamin ystävyyttä kuningattaren kanssa ja monarkin matkaa aitoon uskoon.

Vaikka Billy Graham puhui hyvin harvoin keskusteluistaan Hänen Majesteettinsa kanssa, eikä varsinaisia transkriptioita ole olemassa, tuottajien dramatisointi perustuu todellisuuteen.

KUNINGATAR antoi Billy Grahamille Brittiläisen imperiumin ritarikomentajan arvonimen. Hänestä tuli ensimmäinen kirkonmies Brittiläisen kansainyhteisön ulkopuolella, jolle myönnettiin kunniakas ritarikomentajan arvonimi.

Tämän kunnioitetun arvonimen myönsi kuningatar Elisabet II:n puolesta Ison-Britannian Yhdysvaltain-suurlähettiläs Sir Christopher Meyer Ison-Britannian suurlähetystössä Washingtonissa järjestetyssä virallisessa seremoniassa.

”Hänen Majesteettinsa Kuningatar, jonka suurlähettiläs olen, käskee minua myöntämään Billy Grahamille Brittiläisen imperiumin kunniakkaan ritarikomentajan arvonimen”, Sir Christopher Meyer julisti asettaessaan mitalin pastori Grahamin kaulaan.

Vaikka tämä ritarikomentajan arvonimi oli epäilemättä yksi korkeimmista ja merkittävimmistä pastori Grahamin elinaikanaan saamista ajallisista kunnianosoituksista, hän otti palkinnon vastaan ”nöyrästi ja sitä mitenkään ansaitsematta.”

”Billy Graham on julistanut useammille ja suuremmille yleisöille suorissa tapahtumissa kuin kukaan muu koko historian aikana”, suurlähettiläs Meyer sanoi. ”Hänen palvelutyönsä on todella kansainvälistä. Tohtori Graham on raivannut kristillisen sitoutumisen polun, jota leimaavat suvaitsevaisuus ja kunnioitus muita kohtaan.”

YHDELLÄKÄÄN tekemällään matkalla kuningatar ei koskaan vieraillut Israelissa.

Sen sijaan evankelistan maailmanlaajuiset saarnamatkat sisälsivät myös vierailut Jordaniaan ja Israeliin vuonna 1960.

Entinen TIME-lehden vanhempi kirjeenvaihtaja David Aikman kirjoitti kirjassaan ”Billy Graham: His Life and Influence”, että Golda Meir – silloinen Israelin ulkoministeri ja myöhemmin pääministeri – halusi tavata Grahamin heti hänen saapuessaan Israelin hallitsemaan Länsi-Jerusalemiin.

Päivä sen jälkeen, kun hän oli keskustellut ulkoministeri Golda Meirin kanssa, pastori Graham kertoi hämmästyneille toimittajille, jotka olivat kokoontuneet King David -hotelliin lehdistötilaisuuteen, että hän halusi kiittää juutalaisia siitä, että he tekivät hänelle sen, mitä he olivat pelänneet hänen tekevän heille.

”Haluan kiittää teitä siitä, että käännytitte minut, pakanan, joka on omistanut elämänsä Juutalaiselle, joka syntyi tässä maassa ja kasvoi täällä Nasaretissa”, Graham sanoi. ”Haluan kiittää teitä siitä, että olette kansakunta, jonka kautta Jeesus tuotiin tämän maan päälle Jumalan taivaallisen suunnitelman kautta. Ja minä haluan kiittää teitä ihmisenä, joka on antanut elämänsä Juutalaiselle, joka tämän maan päällä eläessään väitti olevansa Jumala.”

MAAILMAA muuttavien ihmisten elämä fokusoituu paremmin ajan myötä, koska meillä on mahdollisuus nähdä se merkittävä vaikutus, joka tietyillä ihmisillä on ollut omaan sukupolveensa tai yhteiskuntaansa.

Kuten muinainen Januksen patsas, yksilön jättämä perintö katsoo samanaikaisesti eteenpäin ja taaksepäin – se kouluttaa ja ylläpitää tulevia sukupolvia tietämyksellä ja menneisyydestä siirrettävillä periaatteilla.

Vaikka Hänen Majesteettinsa Kuningatar Elisabet II ja evankelista Billy Graham elivät eri aikakaudella kuin me – ja hallitsivat ja palvelivat tämän päivän yhteiskunnista ja kulttuureista poikkeavissa olosuhteissa – heidän elämänsä ja henkilökohtainen esimerkkinsä luonteenlujuudesta, sitoutumisesta ja rehellisyydestä ovat yleismaailmallisia ja siirrettävissä tuleville sukupolville ja kestävät kautta aikojen.

Levätkööt he rauhassa.

LARRY ROSS

Suomeksi toimittanut Leo Meller

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (3)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

  1. Esa J.

    Se ettei kuningatar Elisabet voinut noin vain rynnätä herra Grahamin tilaisuuteen, johtui siitä, että monimiljoonaisen imperiumin kuningattarena hän ei voinut suosia ainoastaan yhtä uskontoa.

  2. Kaia

    Ehkä Kuningatar Elizabeth uskoi Jumalaan, mutta epäilen suuresti uuden kuninkaan uskoa.
    Oma käsitykseni siitä, mitä uskovalta vaaditaan on se, että vaaditaan aivan liikaa, joten on todella vähän on uskovia. Ja en tarkoita jotain LAIN täyttämistä, koska sitä ei edellytetä, vaan uskossa pysymistä, eli Jeesuksen omassa uskossa pysymistä. Se on todella vaikeaa, koska ihminen ajattelee kaikenlaista. Ihminen voi sisäistää ulkoisen roolin, mutta sitten muuten olla ihan jotain muuta. Luulisin että kuninkaallisilla on sekä rooliminä, että oikea minä.
    Tämä käsitykseni nousee vain siitä mitä itse olen lukenut Raamatusta. En ole legalistinen, mutta jo pelkkä uskon edellyttäminen ihmisiltä on liian vaikeaa suurelle osalle. Jumalan pelastussuunnitelma on huono. Onneksi sitä ei tarvita, koska Jumalaa ei ole, eikä Helvettiä, tai tuomiota. On vain kuolema, joka lopettaa elämisen.

  3. julkinensana

    Ei ole mikään ihme, että Kuningatar Elisabet II teki yhteistyötä Billy Grahamin. Monet poliitikot käyttivät hyväksi Grahamin suosiota USA:n raamattuvyöhykkeellä ja halusivat yhteiskuviin hänen kanssaan. Toisaalta Graham oli vallanhimoinen ja halusi vaikuttaa suoraan myös valtion johtajien tekemisiin.

    Graham käski kannattajiaan äänestämään presidentiksi Richard Nixonia. Kun hänet valittiin, Graham toimi Nixonin neuvonantajana jopa poliittisissa kysymyksissä, mistä kertoo hyvin Politico Magazine artikkelissaan When Richard Nixon Used Billy Graham. Nixon joutui eroamaan pian vallan väärinkäytösten takia ja Grahamkin osasi myöntää virheensä. Asiaa taustoittaa hyvin myös Ylen Areenassa vielä katsottavana oleva dokumentti Billy Graham – vallan pastori.

    Billy Graham oli valtavan suosittu pastori, joka osasi saarnata raamattuvyöhykkeen korvasyyhyyn. Tosin kun kaivaa pintaa syvemmältä, niin Graham ei ollutkaan vanhurskas saarnamies. Larry King haastatteli Billy Grahamia varttuneempana, joka sanoi, ettei Jeesus olekaan ainoa tie pelastukseen. Larry King hiillosti Grahamia tällä asialla, mutta Graham sanoi, ettei hän halua tuomita toisten uskontojen harjoittajia, vaan saarnata (universaalia) rakkautta. Graham sanoi tulleensa varttuneempana suvaitsevaisemmaksi toisille uskonnoilla.
    (lähde: Youtube-video ”Billy Graham with Larry King”; kanava: ”rockpapersxissors82”)