Patmos-blogi

Kuolevan miehen poika

Reijo Telaranta Patmos Lähetyssäätiön hallituksen puheenjohtaja, talousneuvos Reijo Telaranta on ollut toimittajana ja päätoimittajana useissa isoissa lehtitaloissa. Vuonna 2005 hän jäi eläkkeelle Kotimaa-konsernin toimitusjohtajan tehtävästä. Hän on myös toiminut Hengen uudistus kirkossamme ry:n hallituksen puheenjohtajana. Reijon verkkosivut löytyvät osoitteesta www.reijotelaranta.fi
Julkaistu:

Hoitaja opasti nuoren miehen sairaalan käytävältä potilashuoneeseen vanhan miehen vuoteen ääreen. ”Teidän poikanne on täällä”, hoitaja kuiskasi hellästi potilaalle. Hänen piti toistaa sanat useaan kertaan, ennen kuin vanhan miehen silmät hieman raottuivat.

Vahvojen lääkkeiden takia vanha mies näki vuoteensa vieressä seisovan nuorukaisen vain hämärästi. Vaivoin hän sai hieman ojennettua kättään, johon nuorukainen tarttui. Hän piti vanhan miehen kättä omassaan tiukasti mutta samalla hyvin hellästi.

Hoitaja toi vuoteen viereen tuolin, jolle nuori mies istuutui. Hoitaja poistui omiin tehtäviinsä, mutta nuorukainen jäi potilaan vuoteen äärelle. Kädestä kiinni pitäen hän kuiskaili potilaalle lohduttavia ja rohkaisevia sanoja. Hiljaa puhuen hän kertoi vanhukselle Jeesuksesta, taivaasta ja kuolemasta ovena uuteen, parempaan elämään.

Silmät suljettuina makaava vanhus kuuli kaiken, mutta ei itse jaksanut enää sanoa sanaakaan. Koko pitkän yön nuorukainen istui kuolevan miehen seurana pitäen kiinni hänen kädestään.

Aamun koittaessa vanhus kuoli. Nuori mies laski hänen elottoman kätensä vuoteelle ja meni ilmoittamaan asiasta hoitajalle. Tämä pyysi nuorukaista odottamaan käytävässä sillä aikaa, kun hän valmistelisi vainajan muihin tiloihin siirrettäväksi.

Kun hoitaja oli saanut kaiken valmiiksi, hän palasi käytävään. Tuolloin nuori mies teki hänelle yllättävän kysymyksen: ”Kuka tuo mies oli?”

”Eikö hän ollut teidän isänne”, hoitaja vastasi hämmästyneenä.

”Ei hän ollut minun isäni”, nuorukainen selitti. ”En ollut nähnyt häntä koskaan aikaisemmin.”

”Luulin, että hän oli isänne”, hoitaja selitti. ”Hän oli moneen kertaan sanonut toivovansa, että hänen poikansa ehtisi vielä tapaamaan häntä”, hoitaja jatkoi. ”Kun näin teidät kävelemässä käytävällä, olin varma, että te olette hänen odottamansa poika. Miksi te ette sanoneet mitään, kun johdatin teidät hänen vuoteensa viereen?” hoitaja ihmetteli.

”Hämmästyin, kun te kutsuitte minut tuohon huoneeseen. Sitten tajusin, miten kovasti hän odotti poikansa saapuvan luokseen,” nuorukainen selitti. ”Huomasin myös, miten yksinäinen ja pelokas hän oli. Siksi päätin jäädä saattelemaan häntä rajan toiselle puolelle.”

Jumalan valtakunnassa käsitteet isä, äiti, veli ja sisar laajenevat paljon väestörekisterin antamia tietoja laajemmalle. Johan Ludvig Runeberg oli samaa mieltä. Hänen kirjoittaman virren 431 ensimmäisessä säkeistössä kysytään:

”Ken on mun lähimmäiseni ja ketä eläissäni myös minun tulee rakastaa
kuin omaa itseäni? Vain isäni tai äitini tai veljeni, sisareni tai parhain ystäväni?”

Virtensä toisessa ja kolmannessa säkeistössä Runeberg vastaa itse tekemäänsä kysymykseen. Kristityn lähimmäisiä, äitejä, isiä, veljiä ja sisaria ovat kaikki ihmiset, joiden puolesta Jeesus on ristillä kuollut. Kaikki, aivan kaikki aina vihamiehiä myöten!

Runebergin virsi perustuu Raamatussa kerrottuun erikoiseen tapahtumaan. Kun Jeesus oli puhumassa väkijoukolle, hänelle tultiin kertomaan, että hänen äitinsä ja veljensä olivat tulleet tapaamaan häntä. Väkijoukon takia he eivät kuitenkaan päässeet Jeesuksen luo. Jeesuksen sanat viestintuojille olivat yllättävät. Markuksen evankeliumin 3. luvun jakeissa 32-35 Jeesus sanoo:

“Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?”  Hän katsoi ihmisiin, joita istui joka puolella hänen ympärillään, ja sanoi: “Tässä ovat minun äitini ja veljeni. Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.”  (Mark.3:32-35)

Me saamme siis Jeesuksen luvalla tehdä samalla tavalla kuin pastorit usein tekevät, kun he aloittavat saarnojaan ja puheitaan. Mekin saamme vapain ja iloisin mielin vähintään sydämessämme tervehtiä toisiamme sanoin: ”Rakkaat sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa!”

Raamatun mukaan me kaikki Jeesuksen omikseen lunastamat olemme Jumalan lapsia ja hänen perheväkeään. Perheillä on usein myös ulkonaisia piirteitä tai tapoja, joista perheenjäsenet voi tunnistaa. Tämä koskee myös Jumalan perheväkeä. Jeesuksen sanojen mukaan hänen omiensa tuntomerkki on keskinäinen rakkaus.

Siunausta päivääsi, ystäväni!

 

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (0)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *