Patmos-blogi

Kurssin tarkistamisen viisaus

Reijo Telaranta Patmos Lähetyssäätiön hallituksen puheenjohtaja, talousneuvos Reijo Telaranta on ollut toimittajana ja päätoimittajana useissa isoissa lehtitaloissa. Vuonna 2005 hän jäi eläkkeelle Kotimaa-konsernin toimitusjohtajan tehtävästä. Hän on myös toiminut Hengen uudistus kirkossamme ry:n hallituksen puheenjohtajana. Reijon verkkosivut löytyvät osoitteesta www.reijotelaranta.fi
Julkaistu:

Suuri taistelulaiva oli eräänä synkkänä ja myrskyisänä yönä palaamassa kotisatamaan harjoituksista. Merenkäynti oli kovaa ja sumuverhot vähensivät paikoin näkyvyyden lähes nollaan. Kapteeni pysytteli tiiviisti komentosillalla varmistuakseen siitä, että kaikki menee hyvin.

Tähystäjä tuijotti silmä tarkkana pimeyteen, Äkkiä hän antoi kapteenille raportin: ”Valoa näkyvissä keulan suunnassa.”

”Pysyykö sen kurssi vakaana, vai loittoneeko se meistä?” kapteeni kysyi.

”Pysyy vakaana, herra kapteeni,” tähystäjä vastasi.

Laivat olivat siis törmäyskurssilla. Kapteeni antoi käskyn: ”Lähettäkää viesti: Te olette törmäyskurssilla, kehotamme teitä muuttamaan kurssianne 20 astetta.”

Viesti lähetettiin ja pian saatiin vastaus: ”Me kehotamme teitä muuttamaan kurssianne 20 astetta.”

Kapteeni tulistui. Kuinka tuo toinen alus kehtasi uhmata ja komennella häntä tuolla tavalla. Niinpä hän saneli seuraavan viestin: ”Minun alukseni on taistelulaiva. Vaadin teitä välittömästi muuttamaan kurssianne 20 astetta.”

Vastaus tuli jälleen nopeasti: ”Minä olen majakka. Minusta teidän kannattaisi muuttamaan kurssianne 20 astetta.”

Käsi pystyyn ne, joilla ei ole ollut koskaan omassa elämässään aihetta kurssin tarkistamiseen. Ainakin oma käteni pysyy tämän kysymyksen edessä nöyrästi alhaalla.

Joskus omien virheitten tunnustaminen on niin vaikeaa, että me yritämme mieluummin saada ”majakkaa” muuttamaan kurssiaan. Sen sijaan, että me tunnustaisimme syntimme ja tekisimme parannusta, me hiljennämme omantunnon äänen keksimällä rikkomuksillemme monenlaisia selityksiä.

”Kyllä Jumala ymmärtää tuollaiset pikku jutut.” ”Noinhan muutkin tekevät.” ”Enhän minä sentään mikään suuri syntinen ole.” ”Ihmisiähän me kaikki vain olemme.”

Kun laiva kulkee pimeällä merellä, komentosillalla ollaan joka hetki valppaina. Pienetkin poikkeamat kurssista huomataan ja korjataan välittömästi.

Oman kurssimme valvomisessa meidän kannattaa toimia samalla tavalla. Eikä Sananlaskujen kirjan luvun 28 jakeen 13 teksti erottele suuria ja pieniä rikkomuksia. Kaiken kokoisista Jumalan tahdon vastaisista teoista se toteaa: ”Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.”

Tunnustetaan siksi virheet nopeasti. Pyydetään viipymättä anteeksi ja korjataan kurssia. Luovutaan kaiken kokoisista asioista, jotka Raamattu, Jumalan sana ja omatuntomme osoittavat vääriksi.

Pienillä virheillä, joita me yritämme piilotella ylpeytemme maton alle, on taipumus kasvaa. Lopulta me ylpeydessämme ajamme purtemme karille rytinällä. Niin kävi eräälle nuorukaiselle. Jeesuksen vertaus Matteuksen evankeliumin 15. luvussa kertoo nuorukaisesta, joka oli harhautunut turvalliselta väylältä niin pahoin, että oli viimein kuolla nälkään.

Me tunnemme tuon nuorukaisen nimellä tuhlaajapoika. Hänen ylpeytensä ja itsekkäät suunnitelmansa johtivat pojan elämän perusteelliseen haaksirikkoon. Lopulta ainoaksi keinoksi säilyä hengissä jäi nöyrtyminen ja paluu nolona kotiin isän luo armoa anelemaan.

Jokaisen meistä, jonka pursi on elämän merellä saanut pohjakosketuksia tai peräti päätynyt karikkoon, kannattaa lukea Jeesuksen vertaus. Ne jakeet, joissa kerrotaan, miten isä suhtautui likaisena, rahattomana ja ryysyihin pukeutuneena palaavaan poikaansa, meidän kannattaa lukea useampaankin kertaan.

Näin Jeesus kertoo isän ja tuhlaajapojan kohtaamisen:

“Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä.” (Matt.15:20)

Tässä vaiheessa poika yritti pitää ennalta valmistelemansa puheen, jolla hän aikoi lepyttää isänsä, mutta isä ei malttanut edes kuunnella vaan jatkoi:

”Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa!  Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.” (Matt.15:22-24)

Useimmat meistä ovat kolhineet omaa purttaan monenlaisiin kivikkoihin. Joidenkin pursi saattaa olla jo lähellä uppoamista. Olipa sinun tilanteesi millainen tahansa, niin sinun ei tarvitse hukkua haaksirikkoutuneena.  Sinua varten on valmiina pelastus. Jeesus lunasti Golgatan ristillä meille kaikille pelastusliivit, joilla me selviydymme hengissä millaisesta myrskystä tahansa.

Jos suostut pukemaan nuo armon liivit päällesi, niin elämän meren toisella puolella sinua juoksee rannalla vastaan rakastava Isä. Sulkiessaan sinut syliinsä hän tulee sanomaan hymyillen: ”Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun lapseni oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.”

Rohkeutta ja vakaata kurssia päivääsi, rakas ystäväni!

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (1)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Petri

    Tuhlaajapoika löytyy tietenkin Luuk 15-luvusta.