Patmos-blogi

Trump ja MAGA:n loppu

Juha Ahvio Juha Ahvio on teologian tohtori, dosentti ja Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja.
Julkaistu:

26.9.2025 päivätyssä Radio Patmoksen Viikon Ahvion jaksossa ”Onko presidentti Trump toteuttanut vaalilupauksiaan?” saatoin todeta Trumpin toisen kauden alussa seuraavasti hänen saavutuksistaan:

Millainen tämänhetkinen yleisarvio on annettavissa? Trump on selkeästi ryhtynyt täyttämään lupauksiaan ja on täyttänyt useita lupauksiaan, kuten Valkoisen talon sivusto oikein tuo esiin. Varsinkin sisäpolitiikassa ja kulttuurikysymysten osalta. Mutta samalla liittohallituksen koneiston kuten laittomien maahanmuuttajien karkotuskoneiston, valvontajärjestelmien ja digitalisaation voima on entisestään kasvanut, mikä seikka on aina ollut huolestuttavaa amerikkalaisen konservatismin näkökulmasta.

Toisaalta, kuten AP:n sivusto esittää, useisiin lupauksiin liittyvät kysymykset ovat monimutkaisia ja niiden täyttäminen on parhaimmillaankin kesken, kuten laittomien maahanmuuttajien poistaminen USA:sta ja aiemmin salattujen asiakirjojen täysimittainen julkistaminen, kuten Kennedyjen ja Martin Luther Kingin salamurhiin liittyvät sekä Epstein-asiakirjat. Tämä asiaintila on kirvoittanut merkittävää ja vakavaa kritiikkiä MAGA-konservatiivien ydinjoukon keskuudesta.

Varsinkin ulkopoliittisten lupausten täyttäminen on osoittautunut erittäin hankalaksi. Trump ei ole saanut rauhaa aikaiseksi sen enempää Ukrainaan kuin Lähi-itäänkään. Ukraina-politiikka on horjunut laidalta toiselle ja USA:n käytännön toimet ja niiden todellinen vaikutus ovat olleet epäselviä. Lähi-idässä Trump on jo käyttänyt USA:n sotavoimia taistelutehtävissä, täysin toisin kuin hänen virallinen America First -linjansa edellyttäisi. Tämäkin asiaintila on kirvoittanut merkittävää ja vakavaa kritiikkiä MAGA-konservatiivien ydinjoukon keskuudesta. Kun nyt USA:n sisäinen tilanne on entisestään kärjistynyt, etenkin konservatiivivaikuttaja Charlie Kirkin salamurhan jälkeen, on Trumpin politiikan ja USA:n kehkeytymistä syytä seurata edelleen tarkasti. Tilanne voi kehittyä erilaisiin ja hyvinkin erikoisiin suuntiin.

Yllä esitetyllä tavalla totesin syykuun lopulla 2025.

Vielä tammikuussa 2026 oli mahdollista, kuten käy ilmi esimerkiksi 28.1.2026 päivätystä AlfaTV:n Ajassa-ohjelman jaksosta ”Trumpin vuosi 2025 – talous, rajat ja hallinto”, jossa keskustelin professori ja dosentti Markku Ruotsilan kanssa, arvioida Trumpin harjoittaman politiikan olevan, vaikkakin jo silmiinpistävin varauksin, joltisessakin jatkumossa hänen lupaustensa ja alkuperäisen ohjelmansa kanssa. Kyseisessä jaksossa esittämäni positiiviset arviot ja kriittiset varaukseni kumpusivat seuraavan kaltaisesti muotoilemastani yleisarviosta Trumpin politiikasta sellaisena, kuin se näyttäytyi vielä tammikuun 2026 vinkkelistä.

Talouspolitiikka oli arvioitavissa plusmerkkiseksi. USA:n talous oli kasvanut, kauppavaje pienentynyt, inflaatio oli kohtuullisen alhaalla. Trumpin tullit eivät olleet luoneet kaaosta. Kotimaista teollisuutta oli pyritty vahvistamaan ja työpaikkoja luomaan. Mutta kysymyksiä oli: Onko AI-buumi, johon Trump-hallinto on paljon panostanut, kuitenkin kupla? Ovatko Trumpin toteuttamat verohelpotukset hyödyttäneet muita kuin suuryrityksiä? Riittävätkö pelkät tullit vai tarvitaanko myös liittohallitusjohtoista spekulatiivisen finanssin säätelyä? Entä puolustusbudjetin massiivinen kasvattaminen, joka on lisännyt entisestään hirvittävää liittohallituksen velkataakkaa? Ja kuinka terveellä pohjalla USA:n talous lopulta ylipäätään on? Mitä sitten, jos dollarin asema maailman reservivaluuttana horjuu? Entä Trumpin aiemmin esillä ollut keskuspankki Federal Reserven vallan todellinen haastaminen?

Myös maahanmuuttopolitiikan saattoi tuolloin arvioida olleen plusmerkkistä.  Rajaturvallisuus oli palautettu. ICE:n eli maahanmuutto- ja tulliviraston toiminta oli sinänsä ollut tehokasta laittomasti maassa olevia kohtaan. Karkotuksia oli toteutettu. Huumerikollisuutta vastaan oli reagoitu vahvasti. Mutta kysymyksiä silti oli: Missä viipyivät luvatut laittomasti maassa oleskelevien massakarkotukset? Laillinen maahanmuutto jatkui edelleen, H-1B-viisumien ja työperäisen maahanmuuton asiayhteyksissä ja vuoden 1965 Hart-Celler-laki, joka aikoinaan teki massamaahanmuuton mahdolliseksi, oli edelleen voimassa. ICE-virasto oli paisunut entisestään ja siten lisännyt oleellisesti liittohallituksen vallan keskittymistä, mikä toki aina soittaa hälytyskelloja amerikkalaisen konservatiivin päässä.

Ehkä eniten plussalla saattoi katsoa olevan niin sanotun poliittisen korrektiuden murtamisen. Trump-hallinto oli reagoinut vahvasti woke-ideologiaa vastaan, varsinkin asevoimissa. DEI-vastaiset toimet olivat purreet. USAID oli lakkautettu. Kristittyjen uskonnonvapautta ja sananvapautta oli puolustettu. Trump oli lupauksensa mukaan puolustanut Etelä-Afrikan vainottuja buureja. Näillä Trump-hallinnon toimilla oli ollut myönteinen konservatiivinen vaikutus myös muualla maailmassa. Silti kriittisiä kysymyksiä oli esitettävissä: Sananvapauden rajoittamistodellisuus oli tullut vastaan terrorismin- ja antisemitismintorjunnan pyrkimysten yhteydessä. Trumpin sosiaalipoliittinen linja horjui ja pro life -linja oli heikentynyt Hyde Amendmentin liberaaliin tulkintaan liittyen. Pro-kannabis-asenne oli vahvistunut ja Trump-hallinto oli ylisummaan ollut varsin homomyönteinen, vaikka samalla toki transkielteinen.

Sen sijaan Trump-hallinnon ulkopolitiikan kokonaisarviointi oli jo ongelmallisempaa. Trumpin lähtökohtana oli ollut inhorealistisen geopoliittinen ”USA:n etu ensin” -ulkopolitiikka, suuralueajatteluun siirtymisineen. Monroe-doktriini ja Rooseveltin korollaari olivat perinteistä USA:n etuja maksimoivaa ulkopolitiikkaa ja ”Donroe-doktriinin” voitiin katsoa olevan niiden jonkinlainen sovellus ja versio. Toistaiseksi Trump ei ollut ajanut USA:ta Boots on the Ground -operaatioihin eli maavoimia taistelutehtäviin.

Vakavia kysymyksiä oli silti jo runsaasti: Epäjohdonmukainen horjuvuus Venäjä- ja Ukraina-politiikassa ja ennen kaikkea se, ettei Trump lupauksistaan huolimatta ollut saanut rauhaa aikaan, jolloin oli syytä kysyä sitäkin, että oliko Trump ylipäätään vapaa toimimaan haluamallaan tavalla? USA:n NATO- ja EU-suhde oli epämääräinen. USA:n medioissa oli jo pidempäänkin pohdittu, että oliko Trumpin de facto johtomotiivina MAGA vai MIGA? Kesällä 2025 toteutetun Iranin pommittamisen tarpeellisuus ja eskalaatiovaara USA:n kannalta oli keskeinen kysymys kuten varsinkin kysymys, jota avoimesti pohtivat alkuperäisen America First -MAGA:n kannattajat: Miten Trumpin Lähi-idän interventionismi poikkeaa Trumpin itsensä aiemmin kovasti tuomitsemasta neokonservatiivisesta internationalistisesta militarismista?

Kriitikot huomauttivat, että vaikka Trumpin Venezuela- ja Grönlanti-toimet toisaalta nojasivatkin Monroe-opin perusteisiin, ne toisaalta ja ennen kaikkea ilmaisivat neokonservatiivista talousimperialismia. Trumpin Pohjois-Amerikan yhdistämishankeulostulojen kohdalla jouduttiin kysymään, että eikö näissä ollutkin kyse 1930-luvun teknokratialiikkeen päivitetystä versiosta, varsinkin otettaessa lukuun globalistiset visiot Pohjois-Amerikan unionista ja Trump-hallinnon teknomiljardöörien digi- ja energiakontrollihankkeet. Esiin olivat nousseet tällaisetkin kysymykset: Riittävätkö USA:n resurssit enää imperiumin vaateisiin? Onko USA:n voima oikeasti hiipumassa?

Erittäin vakava todellisuus oli muodostunut MAGA-liikehdinnän sisäisistä tai sellaisiksi tulkituista jännitteistä. ”Transhumanistinen tekno-oikeisto vastaan konservatiivinen MAGA-humanismi” -asetelma oli erityisen jännitteinen. Kysyttiin, että onko Trumpin nyttemmin ajama MAGA todella populistista sinikauluskonservatismia ja talousnationalismia vai sittenkin vain globalistimiljardöörien uusi bulvaani? Onko Trump-hallinnon keskitetty digi- ja AI-futuristinen Genesis-missio teknoglobalismia konservatiivisessa kaavussa? Oliko Trumpin itsensä ajama MAGA kuitenkin enemmän silkkaa retoriikkaa kuin todellisen tarkoitushakuista politiikkaa? Esiin nousi vakava kysymys siitä, että miksi Trump näytti määrittelevän MAGA-käsitteen yhä avoimemmin neokonservatiivisesti eikä käsitteen alkuperäisen asiayhteyden mukaisesti paleokonservatiivisesti?

Varsinkin kolme todellisuutta kesästä 2025 alkaen osoittivat, että Trump itse on de facto, luopunut alkuperäisestä MAGA-ohjelmastaan ja jopa kääntynyt sen aktiiviseksi vastustajaksi: (1) Trumpin ryhtyminen hyökkäyssotatoimiin Irania vastaan kesällä 2025, (2) Trumpin poliittinen täyskäännös Epstein-dokumenttien julkaisuun ja syyllisten edesvastuuseen saattamisen asiayhteydessä ja aggressiivisen julkinen ja herjaava hyökkääminen aitoMAGAlaisia ja aiemmin vankimpia tukijoitaan kuten Marjorie Taylor Greeneä ja Thomas Massieta vastaan sekä sitten, ja ennen kaikkea, (3) helmikuussa 2026 USA:n vastoin oman tiedustelunsa tilannearviota aloittama laajamittainen Iranin-vastainen hyökkäyssota, joka uhkaa eskaloitua suursodaksi.

Vuoden 2025 syyskuusta ja vuoden 2026 tammi-helmikuusta tilanne on totisesti entisestään kehittynyt varsin valitettavaan suuntaan, mikäli arviointiperusteena on se peruste, jolla olen itse Trumpin politiikkaa arvioinut vuodesta 2016 eteenpäin ja jonka Trump itse poliittisessa ohjelmassaan ilmoitti MAGA-linjakseen niin vuoden 2016 vaaliohjelmassaan kuin vuosien 2020 ja 2024 ohjelmissaan ja niiden lupauksissa. Mikä tämä peruste on? Se ei koskaan ole ollut Trumpin henkilö itse, puhumattakaan jostain huuruisista ”Trump on Voideltu” -uskomuksista, vaan peruste on ollut, kuten olen johdonmukaisesti eri julkisissa yhteyksissä tuon tuostakin kymmenen viime vuoden aikana tuonut esiin, USA:n vanhan oikeiston paleokonservatiivinen patriotismi, se alkuperäinen America First -vakaumus ja sen mukaiset käytännön poliittiset toimet yhtä hyvin sisäpolitiikassa kuin ulkopolitiikassa.

Tämä vakaumus oli yhtä kuin se alkuperäinen MAGA, Make America Great Again -eetos. Tämän MAGA-vakaumuksen Trump toi voimallisen populistisessa muodossa USA:n politiikan ja yhteiskunnan kentälle. Tätä vakaumusta julistamalla ja julistuksensa ja lupaustensa mukaisesti toimimalla Trump sai taakseen sen laajan amerikkalaisten syvien rivien kannatuksen, joka siivitti Trumpin voittoon vuonna 2016 ja toisen kerran vuonna 2024. Tähän vakaumukseen sitoutunut ja sen mukaisia taloudellispoliittisia toimia de facto harjoittava Trump oli se alkuperäinen ja konservatiivisen hyvä ja oikea poliittinen Trump, josta itse julkisesti totesin jo vuodesta 2017 alkaen, että Trump on oikea Trump niin kauan ja siltä osin, kuin alkuperäisessä vakaumuksessaan ja sen mukaisissa USA:n presidentin alaan lukeutuvissa käytännön toimissa pysyy. Jo 2017 totesin yhtä selkeästi senkin, että jos Trump tosiasiallisesti ja toimenpiteidensä laadulla ja suunnalla osoitetusti lakkaa olemasta oikea Trump eli se alkuperäinen paleokonservatiivihenkinen Trump, ei Trump siinä tapauksessa enää, politiikan saralla ja niin kutsutun maallisen regimentin asioiden näkökulmasta, ole se oikea ja hyvä Donald Trump.

Nyt huhtikuussa 2026 on todettava, että Trump näyttää lakanneen olemasta se alkuperäisen MAGA-eetoksen mukainen America First -Trump, joka lupaustensa mukaisesti pyrkii pitämään USA:n poissa ulkomaisista interventiosodista ja niiden väistämättä mukanaan tuomista kauttalinjaisesti pahoista seurauksista amerikkalaisille.

Vaikka Trump väitti jo kesän 2025 Iran-hyökkäyksen jälkeen, että Iranin oletettu ydinaseenvalmistuskyky on perustavalla tavalla tuhottu, on hän perustellut jälleen helmikuussa 2026 aloittamaansa laajaa hyökkäyssotaa Irania vastaan Iranin aiheuttaman välittömän ydinaseuhan poistamisella, siis uhan, jonka Trump itse ilmoitti poistaneensa jo vajaa vuosi sitten, vaikka helmikuussa USA:n johdon keskuudessa esillä olleet hyökkäysperusteet eivät Iranin oletetun ydinaseuhan jälleenpoistamista maininneetkaan ja olivat muutenkin USA:n tiedustelun näkökulmasta varsin ongelmallisia, kuten varapresidentti J. D. Vance lähes ainoana USA:n johdon ydinryhmäläisenä toi selvästi esiin ennen Iran-hyökkäyksen aloittamista. Mutta nyt, kun on julkisen selvää, että USA:n Iran-hyökkäys ei sujunut kuten Trump epärealistisesti kuvitteli ja konfliktitilanne jatkuu ja että J.D. Vancen ennen hyökkäystä esittämä inhorealistinen arvio oli varsin oikea, on nimenomaan Vance joutunut Trumpin silmissä huonoon huutoon.

Iran-konfliktin ja Hormuzinsalmen sulkemistilanteiden seurauksena Trumpin tähänastisista toimista amerikkalaisten mielestä ehkä eniten plussalla ollut eli hyvä taloudenpito on sekin kääntynyt miinusmerkkiseksi. Laittoman maahanmuuton torjunnassakin Trump on jo ehtinyt väläyttää massakarkotustavoitteesta luopumista ja keskittymistä vain kovimpien rikollisten karkottamiseen. Plussalla Trump-hallinto on oikeastaan enää vain poliittisen korrektiuden murtamislupaustensa saralla.

Erityisen merkille pantavaa on nyt se, että Trump on kautta linjan julkisesti kääntynyt niitä kannattajiaan vastaan, jotka kaikkina kuluneina vuosina ovat Trumpia vankkumattomasti tukeneet ja jotka ovat pitäneet kiinni alkuperäisen MAGA-ohjelman mukaisesta konservatismista ja jotka ovat tuoneet esiin huolensa Trumpin oman linjan muuttumisesta. Sen sijaan Trump on julkisesti alkanut pitää kaikkein parhaimpina MAGA-liittolaisinaan niitä vaikuttajia, jotka suurimman osan aikaa ovat olleet vahvasti niin sanottuja Never Trump -tyyppejä ja joiden tausta on neokonservatismissa eli mahdollisimman etäällä America First -oikeistoaatteesta.

Samalla nämä tällaiset tyypit kuten lindseygrahamit ja fanaattisen kiihkomieliset marklevinit ovat nyttemmin, varsin myöhäisheränneesti, alkaneet itse esiintyä antaumuksellisina Trumpin kannattajina. Toisin sanoen mitä kauemmaksi Trump itse on etääntynyt omasta alkuperäisestä paleokonservatiivityyppisestä MAGA-aatteesta ja lähentynyt America First -konservatismin vastakohtaa eli neokonservatismia, sitä kriittisemmäksi häntä kohtaan ovat käyneet hänen alkuperäiset kannattajansa ja aatteestaan edelleen kiinni pitävät, ja sitä myönteisemmäksi häntä kohtaan ovat muuttuneet ne, jotka häntä alkujaan eniten poliittisesti vastustivat.

Trump itse on julistanut, että, kaikista johdonmukaisista poliittisista linjauksista ja lupausten pitämisestä tai pitämättä jättämisestä riippumatta, MAGA-aate on juuri sitä, mitä Trump itse kulloinkin haluaa tahtoa ja tehdä. Trumpin mielestä MAGA-aate on oikeastaan hän itse eli, de facto, sitä, mitä hänen megalahjoittajansa ja ison rahan tukijansa tahtovat hänen olevan ja ajavan. Trump ei ole enää se tavallisen amerikkalaisen duunarin asian ajaja, jollaisena hän alkujaan laajan kannatuksensa hankki.

Varsin symbolisena voidaan pitää sitä tammikuussa 2026 Pittsburghin autotehtaalla sattunutta tapausta, jossa joku sinikaulusduunari huusi puhetta pitävälle Trumpille Epstein-tapauksen käsittelemiseen kriittisesti suhtautuvan ”pedofiilisuojelija”-kuitin ja johon Trump vastasi brutaalisti ”haista v” -kuittauksella ja keskisormen näyttämisellä. Nyky-Trump kokee tarvetta näyttää keskisormea duunarille mutta ei ole kokenut tarvetta saattaa Epstein-pedofiiliringin syyllisiä vastuuseen rikoksistaan. Monelle alkuperäisen Trumpin MAGA-aatteesta edelleen kiinni pitävälle tällainen todellisuus on väistämättä alkanut merkitä sitä, että Trumpista itsestään on tullut juuri sellainen Washingtonin eliitin suohirviö tai -olio, Swamp Creature, jollaiset alkuperäinen ja hyvä Trump silloin joskus vannoi kuivattavansa pois.

Varsinkin nyt pääsiäisen aikaan Trumpin someulostulot ovat olleet paitsi tolkuttoman brutaaleja myös ja ennen kaikkea jopa antikristillisen messiaanista hybristä ilmaisevia ja suorastaan avointa jumalanpilkkaa. Kuten John-Henry Westen tuo esiin 13.4.2026 päivätyssä LifeSiteNews-artikkelissaan ”Is Trump trying to look like the Antichrist?”, Trump on vuosien varrella saanut poliittisella kentällä aikaan oikeasti paljon sellaista hyvää, jonka perusteella tunnustavat ja konservatiiviset kristityt ovat häntä perustellusti poliitikkona tukeneet ja kannattaneet. Mutta nyt on pakko yhtä oikeasti pohtia syntyjä syviä: Miksi Trump julkaisi – vaikka sitten poistikin – AI-kuvan, joka esittää häntä Jeesuksena Kristuksena ja jonka taustalla esiintyy outoja enkelihahmoja?

Kuvan poistamisen jälkeen Trump yhtä oudosti selitti luulleensa esiintyvänsä siinä Punaisen Ristin työntekijänä ja parantajana tai lääkärinä tässä merkityksessä. Tästä selityksestä huolimatta alkuperäisen kuvan Kristus-symboliikka oli selvä. Toisessa asiayhteydessä Trump rinnasti itse itsensä Kristukseen Kuninkaana. Trumpin on rinnastanut Jeesukseen Kristukseen myös Valkoisen talon uskonasioiden toimiston, White House Faith Office, päällikkö Paula White-Caine, jota tituleerataan ”pastoriksi” ja ”Trumpin pastoriksi”. Tällainen on täysin harhaista ja jumalanpilkallista asennoitumista ja asettaa erittäin kyseenalaiseen valoon sen uskonnollisuuden luonteen, jota Trumpin ympärillä esiintyy jonkinlaisena ”kristillisyytenä”.

Kuten todetaan Salli Hakalan ja Jouko Juonalan 13.4.2026 päivätyssä Ilta-Sanomien artikkelissa “Paavin kanssa riitautunut Trump julkaisi raivoa herättävän kuvan – ’Oliko hän jonkun aineen vaikutuksen alaisena?’”, ingressinään ”Sosiaalisessa mediassa moni kuvailee Trumpin kuvaa silkaksi jumalanpilkaksi”: ”Mutta Kristuksena esiintyminen on ylittänyt monien ihmisten sietokyvyn. – Se on enemmän kuin jumalanpilkkaa, entinen edustajainhuoneen jäsen, republikaani Marjorie Taylor Greene kirjoittaa X-alustalla. – Siinä on antikristuksen henkeä”.

Samanaikaisesti Trump hyökkäsi oudosti paavia ja häntä puolustanutta Italian pääministeri Giorgia Melonia vastaan, kuten valaisevat 14.4.2026 päivätty LifeSiteNews -artikkeli “Trump doubles down on Pope Leo criticism, attacks Italian PM Meloni over stance on Iran”, Harrison Bergerin 15.4.2026 päivätty The American Conservative -artikkeli  ”Trump Feuds With Meloni Over Pope and Iran”, joka toteaa Trumpin suuttuneen Melonille myös siitä, että tämä kieltäytyi liittämästä Italiaa mukaan USA:n ja Israelin hyökkäyssotatoimiin Irania vastaan, sekä Paul Kengor 14.4.2026 päivätyssä Crisis Magazine -artikkelissaan ”Donald Trump’s Tirade at the Vicar of Christ”.

Seurauksena näistä Trumpin ulostuloista ja hyökkäyksistä on ollut se, minkä toteaa Tiina Rajamäen 14.4.2026 päivätyn Helsingin Sanomien artikkelin otsikko: “Trump riskeerasi konservatiiviäänestäjien kannatuksen paavitempauksellaan”.

Vaikka Erkka Mikkosen 14.4.2026 päivätyn Yle-artikkelin otsikko katsoo, että “Tutkija: Trump voi julkaista Jeesus-kuvia, mutta tuskin mikään horjuttaa MAGA-uskoa”, ovat ne keskenään varsin erilaisetkin äänestäjäryhmät, jotka pitävät edelleen kiinni alkuperäisestä MAGA-aatteesta, laajalti muuttuneet Trump-kriittisiksi. Trumpin kannatus ylipäätään on laskenut amerikkalaisten keskuudessa. Kannatus on laskenut etenkin niin kutsuttujen riippumattomien äänestäjien keskuudessa ja nyt myös konservatiivisten katolisten keskuudessa. Molemmista ryhmistä Trump sai laajaa kannatusta 2024 mutta ei saa enää.

Jos marraskuun välivaalit toteutuvat normaalisti, republikaanit tulevat kärsimään tappion ja todennäköisesti menettävät sekä senaatin että edustajainhuoneen demokraateille. Tällä tulee puolestaan olemaan varsin laajakantoisia seurauksia sekä Trumpille itselleen että kautta linjan.

Joka tapauksessa Trump itse on pelannut korttinsa siten, kuten Andrew Day kirjoittaa 18.3.2026 ja 13.4.2026 päivätyissä The American Conservative -artikkeleissaan ”Yes, MAGA’s Fracturing Over Iran” ja “MAGA’s Dead. What’s Next?”, että se alkuperäinen ja oikea MAGA-koalitio hajosi viimeistään Trumpin Iran-hyökkäyksen myötä ja on siten kohdannut loppunsa.

Merkittävä vaihe USA:n poliittista historiaa on päättynyt.

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (0)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *