Patmos-blogi

Lämpimiä tunteita eksynyttä ruokarobottia kohtaan – näkisimmepä toiset ihmiset samalla tavoin

Jouni Lallukka Jouni Lallukka on Patmos Lähetyssäätiön kehityspäällikkö, raamattukouluttaja sekä ylitse seurakuntarajojen pidetty kirjailija ja raamatunopettaja.
Julkaistu:

Miten on mahdollista, että saatamme kokea lämpimiä ja helliä tunteita kadulla rullaavaa eksynyttä ruokarobottia kohtaan? Entä jos suhtautuisimme samalla tavalla myös toisiin ihmisiin?

Helsingin Sanomien toimittaja Silva Virtanen kirjoittaa ruokaroboteista 4.9.2023 julkaistussa artikkelissaan Miksi niin monet pitävät eksyneitä ruokarobotteja suloisina? Asiantuntija tietää heti, mistä on kyse.

Ruokarobotit ovat jo jonkin aikaa toimittaneet pääkaupunkiseudun tietyillä alueilla asiakkaiden ruokaostoksia kotiovelle asti. Puhelimeen ladattavasta sovelluksesta voi seurata, missä robotti kulkee. Kun robotti on saapunut perille, siinä olevan kuljetussäiliön saa auki sovelluksesta klikkaamalla. Luukun suljettuaan saa iloisen tervehdyksen puhuvalta robotilta ennen kuin se suuntaa takaisin kaupassa sijaitsevaan tukikohtaansa.

Mistä hellät tunteet ruokarobottia kohtaan saavat alkunsa?

Silva Virtanen kirjoittaa: Pikkuruinen robotti odottaa vuoroaan suojatiellä, eksyy reitiltään, kiittää avusta ja rullaa urheasti läpi tulvivan kadun. Sydämessä läikähtää. Voi, miten suloinen. Ihan kuin se olisi elollinen olio. Voisiko avutonta reppanaa jotenkin auttaa? Jostain syystä moni kuvittelee ruokaroboteille inhimillisiä piirteitä. Ilmiö on itse asiassa hämmästyttävän yleinen. Esimerkiksi sosiaalisen median palvelu Jodelissa on perustettu oma kanava ruokarobottibongauksille ja niiden aiheuttamille lämpimille tunteille. Kuljetusroboteista kertovien lehtijuttujen kommenttipalstat täyttyvät monesti sydämistä. Reaktiot ovat varsin erikoisia. Kyseessä on kuitenkin vain ihmisen rakentama robotti, jolla ei ole omaa tietoisuutta. Se ei kaipaa myötätuntoa.

Mitä tuollaisista yllättävistä ihmisen reaktioista ja rakkaudenosoituksista sitten tulisi ajatella? Kertovatko ne siitä, että toivoa ei ole menetetty ja jokaisessa meissä on vielä lämpimiä rakkauden tunteita? Vai kertovatko ne siitä, että ihminen palvookin nyt rakennettua konetta ja sosiaalisen median ruokkima pinnallisuus jatkaa voittokulkuaan aitojen ihmissuhteiden samalla kärsien nälänhädästä?

Silva Virtanen haastattelee Tampereen yliopiston neuropsykologiaan erikoistuvaa psykologi ja väitöskirjatutkija Helena Kiilavuorta. Kiilavuoren mukaan: Hellyttävyys liittyy niiden ulkonäköön ja käytökseen. Robottien pyöreä muoto, pieni koko sekä ajoittainen avuttomuus hankalissa kohdissa saavat havaitsijassa aikaan positiivisia hoivatyyppisiä reaktioita.

Virtanen jatkaa: Robotin hellyttävien ominaisuuksien luettelo perustuu vauvaskeemaan, joka on alun perin etologisti Konrad Lorenzin 1900-luvun alkupuolella hahmottelema teoria. Sen mukaan sellaiset ominaisuudet, jotka yhdistetään vauvoihin ja pentueläimiin, aiheuttavat ihmisissä lämpimiä reaktioita, vaikka niitä havaitsisi ruokarobottien kaltaisissa elottomissa esineissä. Tutkimusten mukaan se korostuu robottien kohdalla varsinkin silloin, jos niillä on ihmismäisiä ulkonäön piirteitä, kuten kasvot ja silmät.

Näkisimmepä toiset ihmiset samalla hellyydellä ja rakkaudella

Mitä tapahtuisi, jos näkisimme toiset ihmiset tuon saman lämmön ja hellyyden sävyttämien linssien läpi? Jos muistaisimme heidänkin olleen aikanaan pieniä taaperoita? Jos muistaisimme jokaisen meidän olevan avuttomia lapsia Jumalan edessä ilman hänen armoaan, joka vapauttaa kaikesta synnistä? Ajatukseni kulkeutuvat Hesekielin kirjan lukuun 16:

Ja näin oli sinun syntymäsi: sinä päivänä, jona synnyit, sinulta ei leikattu napanuoraa, sinua ei pesty vedellä, että olisit puhdistunut, sinua ei hierottu suolalla eikä sinua kääritty kapaloihin. Ei kenkään sinua säälinyt, niin että olisi tehnyt sinulle mitään tällaista ja armahtanut sinua, vaan sinut pantiin heitteille kedolle: niin halpana pidettiin sinun henkesi sinä päivänä, jona synnyit. Mutta minä kuljin ohitsesi ja näin sinut, kun sätkyttelit verissäsi. Ja minä sanoin sinulle, kun olit siinä verissäsi: ’Sinun pitää elämän’ – niin sanoin minä sinulle, kun olit siinä verissäsi: ’Sinun pitää elämän, (Hes. 16:4-6)

Sinun pitää elämän. Jumala osoittaa noiden koskettavien sanojensa kautta hellyyttä omaa kansaansa kohtaan vertaamalla Jerusalemia heitteille jätettyyn tyttölapseen. Jumala osoitti rakkautta mitä suuremmassa määrin. Hänen kansansa väärät teot johtivat kuitenkin harhapoluille ja eksyksiin. Samalla tavoin jokainen, joka ei tunne Kristusta on eksynyt ja kadoksissa. Antaisipa Jumala meillekin enemmän rakkautta eksyneitä ihmisiä ja lähimmäisiämme kohtaan. Hän haluaa palauttaa meidät kaikki oikealle tielle, jotta löydämme takaisin kotiin, kuten tuo helliä tunteita herättävä ruokarobotti takaisin lähikaupan lämpöön.

Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme. Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. (Tiit.3:3-7)

Kuuntele lisää Toimittajien Tunti – ohjelman jaksosta 07.09.2023.
Rekisteröidy tai kirjaudu ilmaiseen Patmos + – ohjelmakirjastoon

 

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (1)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Kaia

    Olin jokin aika sitten eräässä baarissa korkealla, ja huomasin ruokarobotin painelevan kadulla. Oli hauska seurata niiden menoa. Tai en ole varma näinkö vain yhden robotin. Varmaan hetkeä myöhemmin sama robotti paineli toiseen suuntaan kaatosateessa.
    Kyllä ihminen kiintyy elottomaan. Lapsilla on pehmolelut ja miehillä autot. Minäkin olen jonkin verran kiintynyt tietokoneeseeni. Tämä ilmiö johtuu evoluutiosta.
    Olen lukenut tutkimuksia eläinten erehdyksistä, jossa ne ovat olettaneet jonkin elottoman elolliseksi. Esim. eräs nettivideo oli järjettömän hauska, jossa koira haukkuu puiston penkillä olevaa pronssipatsasta ja yrittää kerjätä siltä rapsutuksia tai ruokaa ihan tosissaan. Koira ehkä oletti että kyse oli vain vähän oudosti pukeutuneesta ihmisestä ja oli oppinut että puistossa oleilijat eivät välttämättä aina tuoksu samoin ihmiselle kuin moni muu ihminen? Ja siis onhan koirilla ja kissoillakin omia lelujaan, joihin ne kiintyvät?
    Evoluution puolesta puhuu sekin, että kun ihminen on rikki ja sairas, niin muilla ihmisillä saattaa olla vaikeuksia kiintyä häneen, elleivät ole tunteneet jo aiemmin. Ja kaikki aina kiintyvät helposti sellaisiin prototyyppi-ihmisiin, jotka ovat lähempänä sitä, millainen ihmisen pitäisi olla meidän mielestämme, siis ihanne kauneudessa, terveydessä, voimassa tms.
    Kyllä me nyt vaan olemme eläimiä.