Lentoharjoituksia
Matalan ruusuangervon yksi oksa tärisee vaikka on tyyntä. Tärinä siirtyy viereiseen oksaan. Toinen tärinä ilmaantuu parin metrin päähän. Sieltä ponnahtaa pikkuriikkinen vaalea lintu. Sukeltaa puskaan takaisin. Vähän korkeampi pensaskanukka saa oksilleen kolme totista lentoharjoittelijaa. Yksi lentää kaksi metriä sireeniin. Toinen viisi metriä pajun oksalle. Kolmas tömähtää ikkunalasiin. Jonka takana töllistelen minä. Päivän kuluessa pajulinnun poikaset lensivät jo laajemmalle, pois minun pihaltani.
Töitten jälkeen bussipysäkillä: Lokki kailotti toiselle. Se takaisin. Kaksi muuta tuli paikalle kailottamaan. Sitten kolme lisää. Suuri kailotus! Ne kailottivat 8-kerroksisen talon yllä kaarrellen. Katolta kohosi kaksi selvästi pienempää lokkia. Kailottajien saatossa ne lähtivät joelle päin.
Varikset tuupataan ulos pesästä lentokyvyttöminä. Edesmennyt äitini oli tavannut sellaisen variksen kauppareissullaan, heltynyt ja tarjonnut siipiveikolle maksalaatikkoa kassistaan. Oli maistunut.
Naapurini Anni kertoi kerran, että heidän pihapiirissään oli jokavuotinen variksenpesä. Ja että emovaris tuo aina lentokyvyttömät poikasensa ihmisten ruokittavaksi. Anni oli ruokkinut. Sitten pojan perhe hauveleineen tuli käymään. Hauva oitis tutustumaan lintuihin. Nämä ottivat siivet alleen poistuivat. Ne osasivatkin lentää.
Äitini asui terassitalossa, sen ikkunaton sivuseinä paahtui auringossa. Kerran sinne tullessa näin seinällä kiiltävän läiskän. Se muodostui satojen lentomuurahaisten siivistä. Muurahaismatto oli verkkaisessa liikkeessä ylöspäin. Alla hääräsi siivettömiä muurahaisia. Koko muurahaisyhteisöstä nousi surina ja humina. Minusta kuulosti aivan kuin ne olisivat laulaneet virttä ”Nyt se suuri päivä koitti!”. Maton yläosassa muurahaiset lähtivät yksi toisensa perään lentoon. Ne vain hyppäsivät ja lensivät. Päätyäkseen jonnekin, missä ne purevat itse siipensä pois ja alkavat rakentaa uutta muurahaisyhteisöä.
Kolmiääninen räikkä männyssä. Tien toisella puolella harakkaemo yrittää jotain komentaa. Harakanpojat hyppivät oksilla ja huutavat. Yksi tipahtaa maahan ja kapuaa sitten kynsillään puolihyppyä takaisin oksalle. Emolintu ottaa hatkat. Pennut vaikenevat. Hetkeksi. Alkaa niin maan narina kuin rasvattomista saranoista. Emo viipyy. Ja viipyy.
Tutun rouvan aikuinen poika meni taas uusiin töihin. Sai sieltäkin potkut. Viina. Äidiltä kärttää rahaa.
Voi, kun se olisi aina näin:
5. Ms. 32:11. Niinkuin kotka kiihoittaa pesuettaan lentoon ja liitelee poikastensa suojana, niin hän levitti siipensä, otti hänet ja kantoi häntä sulillansa. 12. Herra yksin johdatti häntä, eikä hänen kanssansa ollut ketään vierasta jumalaa.
Lue ohjeet kommentoinnille