Patmos-blogi

Lopeta sokeroidun veden myyminen

Reijo Telaranta Patmos Lähetyssäätiön hallituksen puheenjohtaja, talousneuvos Reijo Telaranta on ollut toimittajana ja päätoimittajana useissa isoissa lehtitaloissa. Vuonna 2005 hän jäi eläkkeelle Kotimaa-konsernin toimitusjohtajan tehtävästä. Hän on myös toiminut Hengen uudistus kirkossamme ry:n hallituksen puheenjohtajana. Reijon verkkosivut löytyvät osoitteesta www.reijotelaranta.fi
Julkaistu:

Miten tärkeä sinulle on tietokoneesi? Voisitko helposti luopua älypuhelimestasi? Tietokoneista on tullut tärkeä osa elämäämme. Niillä me haemme tietoja, hoidamme pankkiasiat, teemme ostoksia sekä katselemme uutisia ja videoita.

Moni taitaa ihmetellä, miten kummassa ihmiset tulivat ennen toimeen ilman näitä välineitä. Eikä tuollainen aika ole edes jossain kaukaisessa historiassa. Henkilökohtaisia tietokoneita, joita me nimitämme tuttavallisesti läppäreiksi ja kännyköiksi, meillä on ollut vasta muutamia vuosikymmeniä.

Vielä 1970-luvulla ison kansainvälisen tietokonekonsernin IBM:n johtaja arvioi, että koko maailmassa olisi tarvetta enintään viidelle tietokoneelle. Toisen yhtä suuren atk-jättiläisen Digitalin presidentti kyseli, minkä ihmeen takia joku haluaisi omaan kotiinsa tietokoneen. Nyt monessa kodissa on useita tietokoneita. Jopa pienillä lapsillakin on omat älypuhelimensa.

Tietokonejättiläisten kokeneiden johtajien ennustukset menivät siis tuolloin pahasti pieleen. Nuoremmalla polvella oli tulevaisuuden suhteen herkemmät tuntosarvet. Kaksi parikymppistä nuorukaista Steve Jobs ja Steve Wozniak näkivät, mitä mahdollisuuksia nopea tekninen kehitys tarjosi. He ryhtyivät suunnittelemaan autotallissa tietokonetta, joka mahtuisi mainiosti tavalliselle työpöydälle.

Kun aivan uudenlainen tietokone oli valmis, nuorukaiset tarjosivat sitä useille suurille tietokoneyhtiöille, jotka valmistivat vain isoja jääkaappiakin paljon suurempia tietokoneita yritysten käyttöön. Pojat saivat kaikkialta pakit. Poikien pikkuinen tietokone ei suuria atk-jättiläisiä kiinnostanut.

Jobs ja Wozniak eivät masentuneet. Jobs myi Volkswageninsa ja Wozniak laskimensa. Näin saamillaan 1300 dollarilla he perustivat yhtiön nimeltä Apple tietokoneet. Jotain kuitenkin vielä puuttui. Jobs ja Wozniak osasivat rakentaa tietokoneen. Mainonta ja markkinointi sitä vastoin oli heille perin vieras alue.

Onneksi Jobs tunsi henkilön, joka olisi mitä mainioin hoitamaan perustetun yhtiön markkinointia. Tuo henkilö oli jättisuuren Pepsi yhtiön presidentti John Sculley.

Pojilla oli kuitenkin ongelma. Millä kummalla he saisivat valtavaa palkkaa nauttivan Sculleyn vaihtamaan työpaikkaa? Miksi hän jättäisi tunnetun ja turvallisen yhtiön ja siirtyisi juuri perustettuun pieneen tietokoneyritykseen?

Nyt me tulemme tämän tarinan helmeen. Johonkin niin tärkeään, että meidän jokaisen on hyvä se muistaa: Jobs ei houkutellut suuryrityksen presidenttiä palkkalistoilleen paremmalla palkalla, isommalla virka-autolla tai muilla mahtavilla eduilla. Hänellä oli tarjota jotain paljon vielä parempaa.

Jobs esitti Sculleylle tärkeän kysymyksen: ”Haluatko käyttää lopun elämääsi myymällä sokeroitua vettä, vai haluatko tilaisuuden muuttaa maailmaa?”

Loppu on historiaa. Kuten me nyt tiedämme, Jobs ja Sculley todella muuttivat maailmaa.

Useimpien ihmisten elämä on ”sokeroidun veden myymistä”. Me menemme töihin saadaksemme rahaa, jolla tulemme toimeen. Rahan perässä juostessamme meillä on niin kiire, että tuskin löydämme aikaa itsellemme, läheisillemme ja Jumalalle.

Jeesuksella on elämäämme varten parempi suunnitelma. Myös hän kysyy: ”Haluatko käyttää lopun elämääsi myymällä sokeroitua vettä, vai haluatko tilaisuuden muuttaa maailmaa?”

Jeesus haluaa muuttaa maailmaa. Hän haluaa tehdä sen sinun kauttasi ja sinun kanssasi. Läheiseksi työtoverikseen Jeesus haluaa siksi juuri sinut. Siksi hän haluaa mukaan päivittäisiin askareisiisi, harrastuksiisi, koko elämäsi keskipisteeksi.

Jeesus puhui seuraajilleen usein Jumalan valtakunnan tulemisesta. Hänen näkynsä ja tavoitteensa on, että me jo nyt eläisimme ja toimisimme Jumalan valtakunnan kansalaisina, hänen lähettiläinään tässä maailmassa, jossa me elämme, toimimme ja tapaamme ihmisiä.

Jeesuksella on meitä jokaista varten varattuna tärkeä tehtävä. Sen ensimmäisen tärkeän askeleen hän kertoo meille Matteuksen evankeliumin 6. luvun jakeessa 33, kun hän puhuu jokapäiväisestä toimeentulostamme: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.”

Lopetetaan, ystävät kaikenlainen sokeroidun veden myyminen, pannaan asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen ja ryhdytään Jeesuksen lähettäminä muuttamaan maailmaa, vaikkapa yksi päivä ja yksi ihminen kerrallaan!

 

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (1)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Jukka

    Tämä kolahti. Juuri näin. Jos ja kun elää tätä maailmaa varten, on kuin myisi sokerivettä, siitä ei jää mitään iankaikkista jäljelle, voi vain muistella kuinka joskus nuorempana oli hyvässä kunnossa ja kenties jopa menestyi, mutta raihnaisuus, vanhuus ja kuolema on tien päässä. Miksi takertua menneeseen elämään, kun voi takertua tulevaan jo lapsesta lähtien. Voi tehdä asioita, jotka tuovat iloa koko iankaikkisuuden. Jos vaikka on heikko ja syrjäytynyt, Herra Jeesus rohkaisee olemaan vähässä uskollinen ja lupaa suuren palkan. Sydämen asenne on tärkein, sillä Kristus itse on se, joka on valmistanut tekomme. Ilman Häntä emme voi mitään tehdä. Tärkein tehtävämme onkin pysyä Hänessä ja kuulla Hänen ääntänsä. Ei meiltä odoteta suuria tai edes mitään ilman Häntä. Siksi, kun lähestymme Häntä mistä syystä tahansa, vaikka sairauden tai pettymysten vuoksi, rakennamme elämäämme iankaikkisuutta varten. Kun olemme uskollisia pienissä, kun rakkaus ohjaa tekojamme Jumalaa ja lähimmäisiämme kohti, kaikki tulosvaatimukset katoavat. “Ilman minua te ette voi mitään tehdä.” Hän vastaa tuloksista, kun me vastaamme uskollisuudestamme. Kuinka suuria meistä tulee on toissijaista, kuinka opimme tuntemaan Häntä ja kuinka lähelle pääsemme Häntä ja toteutamme Hänen tahtoaan on ensisijaista. Eikä ole sellaista tilannetta elämässämme, missä emme voisi tuota tehtäväämme toteuttaa. Tahtonsa mukaan Hän johdattaa ja antaa kykyjä ja mahdollisuuksia, mutta aina meillä on se tärkein mahdollisuutena, pysyä Hänessä ja Hänen lähellään. Kerran Hän sitten tunnustaa ja palkitsee meidät julkisesti, Hän, joka kuninkaides Kuningas ja herrojen Herra. Pienestä tulee silloin suuri ja vähäpätöisestä Jumalan kunniaa esille loistava olento, Hänen omansa iankaikkisesti.