Luopumisen kaava

Jokin aika sitten silmiini sattui kirjoitus, jonka otsake oli mielenkiintoinen. Otsakkeena oli Luopumisen kaava. Kirjoituksessa tuotiin esille, kuinka tämä aika ja maailma toimii, kun se haluaa luopua Jumalan sanasta, kristillisistä arvoista ja perinteisistä käsityksistä. Se käyttää aina samantapaista kaavaa, joka toimii matemaattisella varmuudella, että luopumus saataisiin aikaiseksi. Tietyillä muuttujilla ja vakioilla päästään haluttuun lopputulokseen. Valitettavasti saman kaavan käyttöönsä on luntannut myös luopunut kirkko.

Yksi tuohon kaavaan ehdottomasti kuuluva asia on vaikeneminen. Jos jotakin asiaa ruvetaan vastustamaan, vastakkaiset mielipiteet tai järjestetyt tapahtumat vaietaan kuoliaaksi ainakin suurimmissa medialähteissä. Ääri-ilmiönä tästä voisi jopa mainita, että henkilölle, jonka mielipiteitä vastustetaan, ei anneta edes riviäkään palstatilaa puolustautua, vaikka hänet olisi ensin väärillä todisteilla mollattu noissa me-dialähteissä. Kirkossa tämä toimii vuorenvarmasti siten, että Raamatun mukaan opettavia ei vahingossakaan kutsuta edes vieraileviksi puhujiksi seurakuntiin.

Varma vakio kaavassa on asian monimutkaistaminen. Yksinkertainenkin asia nähdään toivottoman vaikeana ja monimutkaisena, niin etteivät minkään alan asiantuntijatkaan osaa sanoa siitä enää mitään varmaa. Vaikka asiasta olisi vallinnut tuhansia vuosia ihmiskunnan keskuudessa jopa maalaisjärjen mukainen yksimielisyys, yhtäkkiä asiantuntijat ovat kuin säkki päässä riihen nurkassa. Ja vaikka kyse sattuisi olemaan asiasta, jossa Raamatun ohje on kristallin kirkas ja selvä, teologi toisensa jälkeen kadottaa jopa sisälukutaitonsa, eikä osaa hokea muuta kuin jo paratiisissa kuultua valhetta: ”Onko Jumala todella sanonut!”

Lisäpiirteenä tuohon edelliseen liittyy se, että tuossa vaiheessa ainoana oikeana ja nöyränä näkemyksenä pidetään epävarmuutta. Vielä ihmeellisemmäksi tuon asian tekee se, että minne häviääkään se epävarmuus jo muutaman vuoden päästä, kun tuo synti onkin julistettu ainoaksi oikeaksi näkemykseksi! Silloin ei löydy enää epävarmuutta eikä nöyryyttä, vaan perinteisen raamatullisen näkökannan puolustajat ollaan valmiita jopa haastamaan oikeuteen!

Teologisissa ja kirkollisissa piireissä tuohon luopumuksen kaavaan liittyy myös se, että kysymykset, jotka ovat olleet jopa satoja vuosia selvästi oppikysymyksiä, siirretään yksin tasa-arvo ja suvaitsevaisuus kysymyksiksi. Näinhän on käynyt esim. naispappeuskysymyksessä ja olen varma, että niin tulee aikanaan käymään myös homovihkimysten suhteen. Huomataan, että enää ei olekaan tilaa opillisille keskusteluille, vaan siirrytään jo syytöksiin vihapuheesta ja kiihotuksesta kansanryhmää vastaan!

Yksi pätevä muuttuja tuossa kaavassa on se, että tietyn suunnan, elämäntavan tai ajattelun edustajille annetaan näkyvä osa tv-ruudussa. Vaikka he edustaisivat pientä murto-osaa väestöstä, varmasti näet heidän edustajansa joka ainoassa suositussa ohjelmassa. Kun kirkko haluaa luopua Jumalan sanan mukaisesta elämästä ja kun se haluaa saada tietyn syntielämän läpi myös kirkossa ja seurakunnissa, näytteille marssitetaan monia esimerkkejä ihmisistä, jotka elävät tuon synnin mukaisesti ja silti sanovat olevansa uskovia. No, ennustaahan Jumalan sana tämän ilmiön jo etukäteen. Paavali sanoo Apt. 20:29, 30: ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.” Niin, vaarallisin hyökkäyshän tulee aina sisältä päin!

Yksi varma vakio luopumuksen kaavassa on myös se, että Raamatun sanojen tilalle tulevat iskulauseet ja avainsanat. Näitähän ovat tänä aikana esim. ”rakkaus ja suvaitsevaisuus!” Kyllähän Raamattu puhuu rakkaudesta, ja se jopa sanoo, että ”Jumala on rakkaus”. Monelta jää kuitenkin huomaamatta, että sitä ei sanota toisinpäin. Rakkaus ei ole jumala! Et voi siis nostaa rakkautta Jumalan asemaan ja jopa yli Jumalan käskyjen. Suvaitsevaisuutta myös hoetaan ja sitä vaaditaan, mutta mihin ihmeessä loppuu suvaitsevaisuus silloin, kun pitäisi suvaita niitä, jotka ajattelevat perinteisesti Raamatun sanan mukaan. Oletko muuten huomannut, että Raamattu ei mainitse suvaitsevaisuutta edes Hengen hedelmäksi. Se ei mainitse sitä siksi, koska on mahdotonta suvaita vaikkapa Jumalan sanan vastaista elämää.

Ja viimeisenä muuttujanahan tuossa kaavassa on lainsäädäntö ja onhan tuo muuttuja otettu jo käyttöön. Vihapuhelait ja laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on jo säädetty. Mielenkiintoista tässäkin on se, että syytökset vihapuheesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ovat olleet yksisuuntaisia! Syytettyinä ovat aina olleet ne, jotka puolustavat raamatullisia ja perinteisiä kristillisiä arvoja.

Kuten matemaattinen kaava toimii, niin yhtä pätevästi näyttää toimivan myös luopumisen kaava!